Eteläafrikkalainen kenraali oli 1980-luvun Suomessa Max Moabina:
Tunnetun ANC:n edustajan tehtävänä on ollut yhdistää joukkonsa vihollistensa kanssa

Maailman Sivu (Savon Sanomat 01.02.1999 ja muita - Mark Waller) Valtaosin 1980-lukua Nelson Mandelan johtamalla Afrikkalaisella kansalliskongressilla ANC:llä ei ollut virallista lähetystöä Suomessa. Sillä oli kuitenkin Max Moabi, joka eli Helsingissä yhdeksän vuoden ajan.

Kun Maxille tuli aika lähteä Suomesta vuonna 1989, maasta oli tullut hänen kotinsa. Mutta Maxia tarvittiin muualla, sillä rotusortohallinnon kaataminen oli silloin kuumimmillaan. Seuraavana vuonna Mandela vapautettiin vankilasta, ANC sallittiin, ja valtava muutos vuosikymmenten valkoisen vähemmistövallan kumoamiseksi oli käynnissä.

Nyt prikaatinkenraali Percy Solomon Matchogo Mokonopi astuu ulos kiiltelevästä Peugeot 406:sta elegantin kotinsa pihalla Valhallan esikaupungissa Pretoriassa, Etelä-Afrikan pääkaupungissa.

"Max Moabi oli nom de guerre", prikaatinkenraali sanoo. Kaikilla MK:n (ANC:n asellisen siiven Umkhonto we Sizwen eli Kansakunnan keihään lyhenne) oli sellainen taistelijanimi. Ja lisää naureskellen: "Enkä olisi voinut kulkea ympäriinsä Suomessa nykyisen nimeni kanssa: kukaan ei olisi muistanut sitä."

Che Guevera kouluttajana

Helsingissä Max toimi neuvostojohtoisessa Maailman rauhanneuvostossa edustaen ANC:tä. Työ oli tylsää. Ainoana ANC:n edustajana Suomessa hän käytti aikansa solmimalla suhteita moniin suomalaisiin organisaatioihin, jotka tukivat rotuerottelun lopettamista: kirkkoihin, solidaarisuusryhmiin, rauhanliikkeeseen. Max oli eräänlainen diplomaatti.

Hänellä oli monia ystäviä Suomessa, ja hän tunsi olonsa kotoisaksi maassa, joka oli pitkään vastustanut apartheid-hallitusta ja tuki kansainvälisiä pakotteita Etelä-Afrikkaa vastaan.

Nämä ovat meidän ihmisiämme, hänellä oli tapana sanoa.

Mutta miellyttävän käytöksensä ohella Max oli vapaustaistelija, joka kuului Etelä-Afrikasta ulos pakotettuun sukupolveen sen jälkeen kun ANC kiellettiin 1960. Hän liittyi MK:hon, jonka Mandela perusti.

Maxin koulutti Kuubassa Che Guevara, ja häntä koulutettiin myöhemmin myös Neuvostoliitossa. Hän johti ANC:n toimintaa 1970-luvulla Angolassa, jossa MK:lla oli useita tukikohtia. Ennen tuloaan Helsinkiin hän oli silloisen ANC:n johtajan Oliver Tambon sihteeri.

Lähdettyään Helsingistä Max törmäsi suomalaisiin monissa oudoissa paikoissa: Lusakassa, Angolassa, Ugandassa. Yhdessä MK:n myöhemmin salamurhatun johtajan Chris Hanin kanssa hän valmisteli MK:n 27 000 taistelijan paluuta Etelä-Afrikkaan.

Sen jälkeen yritykset saada selville miehen olinpaikka vetivät vesiperän.

Yhä jakautunut yhteiskunta

Max Moabin nykyinen asuinpaikka Valhalla oli aiemmin vain valkoisille varattu alue, Etelä-Afrikan aiempien asevoimien korkeimpien upseerien asuinaluetta. Nykyään alueella asuu jo mustia  – merkki siitä, että maan asevoimat ovat muuttumassa entisten MK:n upseerien astuttua korkeimpiin asemiin.

Vaikka prikaatinkenraali on vain 61-vuotias, hän näyttää hauraalta. Hänen toinen silmänsä on osittain sokea auto-onnettomuuden seurauksena ja hän kärsii sokeritaudista. Mutta hänellä on tallella sama huumori kuin muutama vuosi sitten, jolloin hän puhui ystävien kanssa yöt läpi Kallion kapakoissa.

Istuessaan puutarhassa joulukuun kuumuudessa, Max kertoo kodistaan.

"En tiedä onko tämä todella se, hän viittaa esikaupungin hiljaisuuteen.

"–Kasvoin Bloemfonteinin townshipeissä (mustien esikaupungeissa), ja siellä oli vahva yhteisyyden ja toisten auttamisen tunne."

Jotkut hänen ja hänen vaimonsa Zodwan naapureista eivät ole missään tekemisissä heidän kanssaan, kun taas muut eivät voisi olla tervetuliaampia.

"Jopa tällä hiljaisella alueella asiat ovat hyvin jakautuneita. Olemme saattaneet päästä eroon rotuerottelusta ja meillä on nyt demokratia, mutta Etelä-Afrikka on silti hyvin jakautunut maa."

Armeija nostanut sovinnon henkeä

Maxille ja hänen tovereilleen avaintehtävä ennen 1994 vaaleja oli MK:n integrointi Etelä-Afrikan aiempiin asevoimiin. Rotujen integrointi on yleensäkin Etelä-Afrikan haaste, mutta entisten vihollisten muodostamien asevoimien yhdistäminen on ollut avainasemassa maan vakauden kannalta.

Tehtävää on helpottanut totuuskomissio, joka on mahdollistanut julmuuksien paljastamisen – julmuuksien, joihin molemmat osapuolet syyllistyivät.

Uusissa Etelä-Afrikan puolustusvoimissa MK:n entiset sotilaat tekevät työtä yhdessä entisten rotusortohallituksen sotilaiden kanssa. On pientä ironiaa siinä, että Maxin valkoiset työtoverit kutsuvat häntä yhä vanhalla taistelijanimellä.

Vaikka yhdistyminen on ollut liikaa joillekin valkoisille upseereille, jotka ovat vetäytyneet ennenaikaiselle eläkkeelle, ja vaikka erottelua ja yhteistyöhaluttomuutta edelleen esiintyy, Maxin mielestä monet hänen valkoisista kolleegoistaan hyväksyvät uuden järjestyksen.

"Asevoimat ovat toimineet hyvin nostaessaan sovinnon henkeä, mutta kuluu joitakin sukupolvia ennen kuin muutos on täydellinen. Jotenkin armeijalle asia on helpompi kurin ja tottelevaisuuden vuoksi."

Hänen mukaansa asevoimat eivät kuitenkaan kunnolla heijasta koko yhteiskuntaa, johon kuuluu äärimmäinen köyhyys ja sosiaaliset jännitteet.

Vielä kerran takaisin Suomeen

Maxin mukaan hänen 30 maanpakolaisvuodestaan aika Suomessa oli onnellisinta.

"Tietenkin siellä oli rotujen välistä eriarvoisuutta jollakin tavalla, mutta kun ihmiset saivat tietää, että olin Etelä-Afrikasta, he olivat tavallisesti hyvin kannustavia. Se oli koti, mutta maanpaossa eläessä on aina olemassa osa, joka on koko ajan valmis lähtemään. Kuuluessani ANC:hen, tiesin että "koti" oli väliaikainen ajatus kunnes paluumme Etelä-Afrikkaan oli mahdollinen."

Hän suunnittelee vetäytyvänsä huonon terveytensä vuoksi pienviljelijäksi lähelle Bloemfonteinia, mutta sitä ennen hän aikoo tehdä vielä kerran matkan.

"Tulen takaisin Suomeen vielä kerran."

© Muista tekijänoikeudet