Maailman Sivu (Helsingin Sanomat 02.02.1999 - Kaarina Järventaus) Kun eurooppalaiset saapuivat Pääsiäissaarelle 1700-luvulla, he löysivät kymmenmetrisiä ihmispatsaita. Ne oli pystyttänyt kulttuuri, jonka kukoistuksesta ei enää ollut jäljellä mitään muuta. Maatalousyhteiskunta oli romahtanut nopeasti, vain muutamassa vuosikymmenessä.Chile:
Pääsiäissaari ympäristötuhon mallina - Kukoistava kulttuuri törmäsi luonnonvarojen rajoihin, Worldwatch-instituutti varoittaa samasta nykymaailmaa
1500-luvulla Tyynenmeren saarella oli vielä elänyt kehittynyt maatalousyhteiskunta. Saarelaiset viljelivät maata, kasvattivat kanoja ja kalastivat. Vehreä metsä sitoi vettä ja piti maan tuottavana puolikuivassa ilmastossa.
Saarelaiset tekivät kuitenkin virheen. He raivasivat yhä enemmän metsää pelloksi. Puita kaadettiin polttopuuksi ja kivipatsaiden siirtämiseen pyöreiden runkojen avulla. Lopulta puuta ei enää riittänytkään kalastusveneisiin eikä taloihin, ja säiden armoille joutunut maaperä köyhtyi.
Eristyneen saaren luonnonvarat käytettiin loppuun, ja sen väestö sortui keskinäisiin kahakoihin, orjuuteen ja ihmissyöntiin.
Keinokastelu verottaa pohjavesivaroja
Yhdysvalloissa toimiva Worldwatch-instituutti käyttää arkeologien kuvausta Pääsiäissaaresta vertauskuvana siitä, millaisiin ongelmiin ollaan joutumassa maailmanlaajuisesti. Pienen saaren luonnonvarat loppuivat nopeasti, mutta nyt kolkutellaan jo isompia rajoja.
Maailmanlopun propagandasta toisinaan syytetty tutkimuslaitos on kerännyt vuosiraporttiinsa jälleen vaikuttavan määrän tilastotietoa kestämättömästä kehityksestä. State of the World 1999 (Maailman tila 1999) ilmestyy suomeksi tiistaina.
Puiden kaatamisessa ei vieläkään olla pääsiäissaarelaisia viisaampia - ainakaan kaikkialla. Vuosien 1980 ja 1995 välillä katosi ainakin 200 miljoonaa hehtaaria metsää.
Yksi esimerkki rajoihin törmäämisestä on hupenevat pohjavesivarat. Kun satoja on paisutettu, on etenkin Aasiassa turvauduttu laajaan keinokasteluun. Kiinassa pohjaveden pinta putoaa tärkeimmällä viljelyseudulla, Pohjois-Kiinan tasangolla noin puolitoista metriä vuodessa. Intiassa maanalaisia vesikerrostumia kulutetaan arviolta kaksi kertaa nopeammin kuin ne uusiutuvat. Samaan aikaan Intian väestö on paisumassa maailman suurimmaksi, ohi Kiinan.
Yli 200 miljoonaa ihmistä saa pääasiallisen toimeentulonsa kalastuksesta, ja heitä uhkaavat liikakalastuksen aiheuttamat kalakantojen romahdukset.
Hiilen, öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyminen nykytahtia nostaisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaiseksi normaalista jo vuonna 2050. Kaksinkertaistumisen arvellaan muuttavan ilmastoa tuntuvasti.
Tuhon tukiaiset
Worldwatch sälyttää suurimman vastuun kehityksen kääntämisestä perinteiseen tapaan hallituksille. Yritysten ja kansalaisyhteiskunnan teot ovat tärkeitä, mutta hallitukset voivat tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja puuttua asioihin etenkin ympäristöveroilla.
Urakka pitäisi kuitenkin aloittaa siitä, että tuhoisan kehityksen tukeminen julkisista varoista lopetetaan, raportissa esitetään.
Maailman valtiot käyttävät ainakin 3200 miljardia dollaria vuodessa ympäristölle vahingollisen metsänhakkuun, kaivosteollisuuden, öljynporauksen, karjan laidunnuksen, tehomaatalouden, kalastuksen, energiankäytön ja liikenteen tukemiseen, Worldwatch laskee.
Esimerkiksi Intian hallitus jakaa halpaa tai ilmaista sähköä viljelijöille, jotka pumppaavat pohjavesivarastoja sen avulla vuosi vuodelta niukemmiksi. Tukia puolustetaan köyhien auttamisella, vaikka näillä ei ole edes varaa sähköpumppuihin. Myös teollisuusmaissa suuri osa maataloustuesta menee tehoviljelyyn, jonka ongelmia ovat myrkyt, maan köyhtyminen ja vesien saastuminen.
Saastuttavan kivihiilen käyttöä on jo lakattu tukemasta kovin laajasti läntisissä teollisuusmaissa, mutta muissa maissa tuki jatkuu.
Suomi myönteisessä sävyssä
Suomestakin löytyisi esimerkkejä Worldwatchin listaan, onhan meillä tuettu esimerkiksi Itämeren uhanalaisen luonnonlohen tehokalastusta ja tuetaan edelleen yksityisautoilua muun muassa työmatkojen ja työsuhdeautojen verohelpotuksilla.
Suomi mainitaan kuitenkin raportissa myönteisessä sävyssä niiden maiden joukossa, joissa ympäristöverotus on lähtenyt käyntiin.
Maailmassa maksetaan veroja vuodessa yhteensä 37 500 miljardia markkaa.
Lähes 95 prosenttia summasta kerätään "käytännössä rankaisemalla työntekoa ja sijoittamista", raportti kiteyttää. Ympäristön kuluttamisesta ja pilaamisesta ei makseta vielä monessakaan maassa.
Raportti ei kerro, olisiko luonnonvaravero pelastanut pääsiäissaarelaiset.
© Muista tekijänoikeudet