Maailman Sivu (Ihmisoikeusraportti 4-2001 - Tapio Tamminen) "Kastittomuus ei ole sillä tavoin näkyvää kuin mustien erottuminen muusta väestöstä Yhdysvalloissa. Kysymys on kuitenkin samanlaisesta syrjinnästä. Kaupungeissa ei voi sanoa ulkonäön perusteella, kuka on bramiini ja kuka kastiton. Kylissä erot ovat näkyvämpiä, sillä kaikkien kastitaustat ovat kyläläisille tuttuja."
Näin totesi korkeimman oikeuden tuomari Bhagwan Das haastatellessani häntä Delhissä. Taustaltaan hän on kastiton. Monet intialaiset kastittomat aktivistit väittävät Dasin tavoin, että kastilaitos on ainutlaatuinen apartheid-järjestelmä, sillä missään muualla ei ole kehitetty yhtä systemaattista, yhtä julmaa ja yhtä sortavaa yhteiskunnallista instituutiota.
Yhteiskunnallista järjestystä on eri kulttuureissa perusteltu uskonnollisilla myyteillä. Pyhien Veda-kirjojen mukaan varnat (ns. pääkastit) syntyivät alunperin, kun jumalat aikojen alussa uhrasivat alkuihmisen, Purusan. "Kosmisen miehen suusta syntyi pappien kasti, hänen käsivarsistaan syntyivät ruhtinaalliset soturit, hänen reisistään maanviljelijät ja jaloistaan palvelijat". Kastittomat jäivät tämän pyhän jaon ulkopuolelle. Heidät tuomittiin epäihmisiksi, joiden kuului huolehtia yhteisön raskaimmista ja likaisimmista töistä. Monimutkaiset rituaaliset säännöt alistivat ja erottivat heidät muista ihmisistä.
Essentialistit ja pragmatistit
Kastittomien aktivistien mielestä hindulaisuutta ja kastilaitosta ei voi erottaa toisistaan. Kastisorrosta päästään eroon vain vapautumalla hindulaisuudesta. He vaativat alkusyksystä Durbanissa pidetyssä kansainvälisessä rasismikonfererenssissa, että kastisorto on rinnastettava systemaattiseen rasismiin. Lokakuussa suuri joukko kastittomia kääntyi julkisesti hindulaisuudesta buddhalaisuuteen. Tässä he seurasivat oppi-isänsä B.R. Ambedkarin jalanjälkiä. Ambedkar kääntyi buddhalaisuuteen vähän ennen kuolemaansa 1950-luvun puolivälissä.
Kastittomat kutsuvat yhä useammin itseään daliteiksi. Termi juontaa alkunsa sanskritin kielisestä sanasta 'dal', joka tarkoittaa sorrettua tai maahanpoljettua. Dalitien esikuvanaan pitämä B.R. Ambedkar oli Intian ensimmäinen oikeusministeri. Kylissä kastittomien majojen seinillä näkee kaikkialla Ambedkarin rintakuvia. Kukkapunoksin koristeltu kuva ripustetaan usein pyhien kuvien rinnalle. Kastiton Ambedkar on dalitien mielestä ehdottomasti suurempi sankari kuin yläkastinen Mahatma Gandhi.
Monet orientalistit korostivat 1800-luvun lopulla nykyisten dalit-aktivistien tavoin hindulaisuuden ja kastin elimellistä yhteyttä. Max Weber kiteytti oman näkemyksensä siten, että "kasti hindulaisuuden kulmakivenä merkitsee rituaalisten oikeuksien ja velvollisuuksien lisäksi bramiinien asemaa, ilman kastia ei ole hinduakaan". Weberin näkemystä voidaan pitää eräänlaisena kulttuurisena essentialismina. Sen mukaan kasti kuului niin elimellisesti intialaiseen ja erityisesti hindulaiseen kulttuuriin, että siitä vapautumista pidettiin lähinnä toiveajatteluna. Kulttuurinen essentialismi oli vaikuttava tutkimusperinne erityisesti kolonialismin aikaan. Myöhemmin tätä suuntausta on edustanut esimerkiksi antropologi Louis Dumont, jota voidaan pitää länsimaisen kastitutkimuksen klassikkona.
Monet intialaiset nationalistit eivät hyväksyneet essentialistien argumentteja. Heidän vasta-argumenttinsa olivat pääosin pragmaattisia. Moderni kastilaitos oli pikemminkin sidoksissa brittien kolonialistiseen politiikkaan kuin hindulaisuuteen. Kolonialistisen hajoita ja hallitse -politiikan etujen mukaista oli jakaa intialaiset eripuraisiin yhteisöihin. Näin kastista päästäisiin eroon samalla kun vapauduttaisiin briteistäkin.
Molempien koulukuntien näkemykset ovat omalla tavallaan puutteellisia. Vaikka britit politisoivat ja kärjistivät kastieroja, on perusteetonta väittää pragmatistien tavoin, että kasti olisi kolonialistisen politiikan tietoinen konstruktio. Kastilaitos vallitsi Intiassa jo kauan ennen kuin Vasco Da Gama rantautui joukkoineen nykyiselle Keralan alueelle vuonna 1498. Intialaiset hallitsijat osasivat hyödyntää kastia poliittisesti ennen brittejäkin.
Essentialisteja voidaan kritisoida ennen kaikkea siitä, että he yksinkertaistivat liikaa heterogeenistä hindulaisuutta. He samaistivat hindulaisuuden ja sen myötä kastilaitoksen pyhiin teksteihin, jotka heijastavat erityisesti bramiinien maailmankuvaa. Samalla he unohtivat Intian sadoissa tuhansissa kylissä vaikuttavan elävän hindulaisuuden.
Myös itsenäistyneen Intian poliittinen eliitti on hallinnut saman taidon siinä missä brititkin. Kastin poliittinen merkitys näkyi jo Intian ensimmäisissä valtiollisissa vaaleissa ja siitä lähtien kastin ja politiikan väliset kytkennät ovat vain vahvistuneet. Nykyisin vaikutusvaltaiset kastit toimivat periaatteessa samanlaisina painostusryhminä kuin ammattiliitot tai etujärjestöt läntisissä teollisuusmaissa.
Puhdas ja epäpuhdas maailma
Ihmisoikeuksien voi sanoa olleen perinteisessä intialaisessa yhteiskunnassa sidoksissa yksilön asemaan kastilaitoksen hierarkiassa. Valitettavan usein tämä pitää paikkansa myös nykyisin.
Kastittomien oikeuksien loukkaukset ovat edelleenkin lähes jokapäiväisiä ilmiöitä eri puolilla Intiaa. Kylissä yläkastiset miehet katsovat joskus oikeudekseen raiskata kastittomia naisia. Viimeisten parlamenttivaalien aikaan yläkastiset kontrolloivat Tamil Nadussa Chidambaramin alueella kastittomien äänestämistä. Osa kastittomista ei päässyt äänestämään lainkaan. Osa pääsi äänestämään, mutta kun he äänestivät yläkastisten mielestä vääriä ehdokkaita, he kostivat tämän polttamalla kastittomien kodit maan tasalle.
Louis Dumontin mukaan hindulainen kosmologia jakautui kaikilla tasoillaan puhtaaseen ja epäpuhtaaseen maailmaan. Tämä jako muodosti lineaarisen jatkumon siten, että kastihierarkiassa kastittomat olivat täydellisen saastuneita ja bramiinit ehdottoman puhtaita. Puhtaina bramiinit saattoivat kommunikoida jumalien kanssa, jotka luonnollisesti olivat myös osa puhdasta maailmaa. Käyttöesineetkin jaettiin puhtaisiin ja epäpuhtaisiin. Silkki oli puhtaampaa kuin puuvilla. Jalometalleista kulta oli puhtaampaa kuin hopea, joka puolestaan oli hierarkiassa kuparia ja pronssia ylempänä. Vaikka bramiinit olivat jo synnynnäisesti puhtaita, he saattoivat saastua tilapäisesti, elleivät he noudattaneet äärimmäisen tarkkoja ruokailutabuja, tai jos he joutuivat liian läheiseen kontaktiin kastittomien ja alakastisten kanssa.
Dumontin voi sanoa rakentaneen eräänlaisen ideaalityyppisen kuvan traditionaalisesta intialaisesta yhteiskunnasta. Tämän ideaalisen hindukulttuurin eri piirteet ovat vaihtelevasti toteutuneet erilaisissa hinduyhteisöissä.
Hindulaisuuteen liittyvä hierarkisuus ei välttämättä merkitse epätasa-arvoa ja yhtäläisten ihmisoikeuksien kieltämistä. Hierarkiat voidaan tulkita myös symbolisiksi. Tunnetuin esimerkki tästä on Mahatma Gandhin yritys reformoida hindulaisuutta, mutta säilyttää kuitenkin tietyt hindulaisuuteen liittyvät peruskäsitteet. Yhtenä tällaisena peruskäsitteenä hän piti varnoja. Gandhi ei kuitenkaan korottanut mitään varnaa ylitse muiden, vaan piti niitä ehdottoman tasaveroisina. Omassa elämässään Mahatma noudatti vankkumatta tätä periaatetta. Samaa hän edellytti seuraajiltaankin.
Bhagwan Dasin mielestä Mahatma oli tässä kuitenkin täysin väärässä. "Tottakai Gandhi teki paljon hyvääkin kastittomien asialle, mutta hänen puheensa varnoista, pääkasteista ideaalisena ja jumalallisena järjestyksenä on käsittämätöntä. Gandhi väitti, että hindulaisuudella ja kastisorrolla ei olisi mitään tekemistä keskenään. Tämä on täydellistä roskaa. Miksi kastittomuutta sitten esiintyy koko Etelä-Aasiassa, koko hindukulttuurin vaikutusalueella ellei se liittyisi saumattomasti hindulaisuuteen."
Hindulaisuus ei rakennu seemiläisten uskontojen tavoin yhden pyhän kirjan totuudesta tai uskonnon perustajan messiaanisesta julistuksesta. Standardioppikirjoissa korostetaankin usein hindulaisuuden suvaitsevaisuutta ja sen moniarvoisuutta. Käytännössä hindulaisuuden eri muodot ovat kuitenkin kietoutuneet yhteiskunnallisten hierarkioiden ylläpitoon. Vaikka systemaattiseen kastisortoon ovat vaikuttaneet uskonnon ohella myös historialliset ja poliittiset tekijät, ilmiötä voi pitää hindulaisuuteen perustuvissa yhteisöissä ihmisoikeuksien koetinkivenä. Tästä syystä on ymmärrettävää, että monet kastittomat kääntyvät buddhalaisuuteen, kristinuskoon tai islamilaisuuteen. Käytännössä heidän statuksensa säilyy uudessa uskonnossakin kastittomana. Uskonnollinen kääntyminen merkitsee heille ennen muuta symbolista hyvästijättöä hindulaisuudelle.
Bhagwan Das katsoo kuitenkin luottavasti tulevaisuuteen. "Kastittomien asemassa on tapahtunut parannusta, mutta muutos ei ole ollut niin nopeata kuin olisimme toivoneet. Viime vuosisadan alussa ei olisi ollut puhettakaan, että minun kaltaiseni ihminen olisi voinut edetä korkeimman oikeuden tuomariksi. Meillä on nyt ystäviä kaikkialla. Kastittomista ollaan kiinnostuneita Saksaa ja Skandinavian maita myöten. Eli kaikesta huolimatta olen optimisti - ihmisiä ei voida huiputtaa loputtomasti."
© Muista tekijänoikeudet