Usein konfutselaisuus samaistetaan uskontoihin. Kongfuzi (Kong Qiu) ei kuitenkaan ollut uskonnollinen johtaja. Hänen ajatusmaailmansa koski ihmisten välisiä, ei ihmisten ja jumalten välisiä suhteita. Konfutselaisuus on enemmän sosiaali-filosofinen ja eettis-moraalinen oppisuunta, järjestelmä ja yhteiskuntafilosofia kuin uskonto. Kuten Tauno-Olavi Huotari kuitenkin huomauttaa: "[K]onfutselaisuutta voisi pitää filosofiana, jolla on uskonnollisia ulottuvuuksia, mutta joka ei ole varsinainen uskonto." (Huotari, 1999, 182.) Hän myös täsmentää, että konfutselaisuutta tulkittaessa sen laajemmassa merkityksessä voi käännös olla myös "‘perinteinen kiinalainen maailmankuva’" (ibid., 182).

Konfutselaisuudesta tuli virallinen oppi Han -dynastian aikana noin 200 eKr. Kongfuzi’n etiikka perustuu viiteen peruskiinalaiseen hyveeseen: inhimillisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, hyviin tapoihin, uskollisuuteen ja viisauteen. Velvollisuudentuntoa, itsekuria, perheen tärkeyttä ja kuuliaisuutta ylemmille korostetaan edelleenkin. Vanhempien kunnioitus merkitsee sitä, että lapsi kunnioittaa isäänsä, pikkuveli isoveljeään ja niin edelleen, jatkuen aina poliittiselle tasolle saakka, siten että kaikista arvokkain henkilö on maan johtaja, kuten keisari aikoinaan.

Tänä päivänä konfutselaisuus ei enää ole virallinen oppi, mutta edelleen ihmisten arvomaailma muokkautuu sen mukaisesti ja sen keskeiset ajatukset vaikuttavat yhä. On väitetty että nykyajan kiinalaiset yhä enemmän hakevat vaihtoehtoista ‘uskontoa’ kommunistipuolueelle, ja etsivät uutta sisältöä elämäänsä kääntyen muun muassa Kongfuzin yhteiskunta- ja moraalifilosofisiin kirjoitusten pariin.

Pia Pannula tarkastelee työssään "Ihmisoikeudet Kiinassa" konfutselaisuuden vaikutusta kiinalaiseen arvomaailmaan. Hän löytää Kiinan kulttuurista konfutselaiset peruselementit: hierarkkisuus, yhteisöllisyys, perhekeskeisyys ja pyrkimys harmoniaan. (Pannula, 2000, 12.) Yksilön oikeuksilla ei ole juurikaan merkitystä maolaisessa yhteiskunnassa, joka pohjautuu yhteisöllisyyteen. Mao Tsetung puhuikin ihmisoikeuksista kollektiivisessa mielessä, ja vielä siten että näistä kollektiivisista oikeuksista nauttiakseen tuli myös kuulua "oikeaan yhteiskuntaluokkaan" (eli käytännössä olla uskollinen puolueelle).

Pannula väittää myös, että "konfutselainen käsitys laeista näyttää säilyneen 1990-luvulle asti: laki ei takaa kansalaisten oikeusturvaa, vaan on keino ylläpitää hallitsijan valtaa. […] Perinteinen ajatus, että laki merkitsee samaa kuin tuomio, on säilynyt kommunistisessa Kiinassa." (ibid., 20-21)

Raoul Wallenberg Institute of Human Rights –järjestön järjestämässä seminaarissa Shanghaissa 25.-27.10.2001 kysyin kiinalaisilta tutkijoilta heidän käsityksestään konfutselaisuudesta nykypäivän Kiinassa. Asiasta oli vaikea päästä selkeään yhteisymmärrykseen, mutta yleinen reaktio oli ettei "puhdasta" konfutselaisuutta enää sinänsä ole, vaan pikemminkin tulee ymmärtää sen nykyään olevan sekoitus konfutselaisuudesta, taolaisuudesta ja buddhalaisuudesta. Tämän lisäksi Kiinan avautuminen 1900-luvulla on tuonut Kiinaan marxilaisia ja lukuisia muita länsimaalaisia elementtejä. Enää ei juuri voi erottaa varsinaista kiinalaista kulttuuria, puhumattakaan puhtaasta konfutselaisuudesta. Onkin siis otettava huomioon, että ehkä konfutselaisilla arvoilla ei enää ole yhtä suurta merkitystä nykypäivän politiikassa.

Eräs tutkija puolestaan oli sitä mieltä, että vallassa olevat saattavat edelleen viitata konfutselaisuuteen antaakseen kunniallisen vaikutuksen kansalaisille. Todellisuudessa nämä arvot eivät kuitenkaan aina päde. Kiinalaisista on tämän tutkijan mukaan tullut entistä pragmaattisempia. Toisen tutkijan käsityksen mukaan taas konfutselaisuus on kuitenkin niin syvästi ihmisten taustassa, että se edelleen vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä heidän olematta itse siitä tietoisia.

Konfutselaisuudella on aina ollut myös tietty poliittinen ulottuvuus. Valtaapitävien näkökulmasta kungfutselaisuudesta löytyy elementtejä, joilla kehottaa ihmisiä kunnioittamaan "vanhempia" ja "korkea-arvoisempia" puoluejäseniä. Johtajat koetaan konfutselaisten oppien mukaan moraalisesti ja älyllisesti korkea-arvoisimmaksi verrattuna "normaaliin" kansaan.

Kiinan kulttuurin väitetään suojelevan yhteisöä rajaamalla yksilön vapauksia. Oikeudet taas ovat yksilön velvollisuuksia (pohjautuen konfutselaisiin ideaaleihin valtiosta ja yhteiskunnasta) tai etuja, joita valtio yksilölle suo. Kiinalaisilla on siis pikemminkin perusvelvollisuuksia kuin perusoikeuksia, jotka riippuvat henkilön yhteiskunnallisesta asemasta. Vaikka yksilöllä ei tämän mukaisesti olisikaan oikeutta tulla johdetuksi oikeudenmukaisesti, on johtajalla puolestaan velvollisuus johtaa oikeudenmukaisesti.

Konfutselaisuutta voi myös tutkia näkökulmasta, josta korostuvat ihmisellisyys, hyväntahtoisuus, ihmisrakkaus, ja humanismi. Ei kuitenkaan tule tulkita sitä suoranaisesti ihmisoikeuksia kannustavana filosofiana, sillä Kongfuzi korosti myös hierarkkisuutta ja patriarkaalisuutta. Kuten Kong Fuxi aikanaan lausui Tzu Ch’anille.

Confucius said of Tzu Ch’an: "He has the way of the gentleman in four areas. He is courteous in his personal conduct. He is respectful in serving those above him. He is generous towards his people and righteous in employing the people." Chapter 5, Verse 15. Confucius: The Analects.

Lähteet:
Christie, Kenneth & Denny Roy (2001). The Politics of Human Rights in East Asia.
  Pluto Press, London et al.
Eskola, Anneli (1996). Matkalla Kiinaan. Olympia Lentomatkatoimisto, Helsinki.
Huotari, Tauno-Olavi & Pertti Seppälä (1999). Kiinan kulttuuri. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.
Pannula, Piia (2000). Ihmisoikeudet Kiinassa. Turun yliopiston Poliittisen historian tutkimuksia 20.
  Vammalan kirjapaino Oy, Vammala.
The Lun Yü, Selected Verse, Multi-Lingual Web Site of Confusius Publishing