Uskonnot: Juutalainen perusta ihmisoikeuksille

Maailman Sivu (Ihmisoikeusraportti 4-2001 - Antti Laato*) Kun puhutaan vanhojen kirjauskontojen, juutalaisuuden, kristinuskon ja islaminuskon suhteesta ihmisoikeuksiin, on tärkeä erottaa dokumentoitu historiallinen tieto ja uskonnon sisällä tapahtunut kehitys. Historian myötä yhä globaalisemmaksi muuttuneessa maailmassa on tultu yhä paremmin tietoisiksi erilaisten kulttuurien ja uskontojen olemassaolosta sekä jokaisen ihmisen perusoikeuksista. Tämän globaalisen kehityksen myötä vanhojen kirjauskontojen teologisesta perinnöstä on löytynyt arvokkaita ihmisoikeutta puolustavia näkemyksiä, joita on työstetty eteenpäin. Vaaratekijäksi voi kuitenkin aina muodostua sellaiset traditioon kuuluvat teologiset näkemykset, joiden pohjalta oikeutetaan sorto. Väkivallan ja terrorismin maailmassa tämä on todellinen ongelma. Tämän artikkelin tarkoituksena ei kuitenkaan ole pohtia minkään kolmen edellä mainitun uskonnon teologian negatiivisia näkemyksiä, vaan osoittaa millaisia arvokkaita ja positiivisia teologisia näkemyksiä ihmisoikeuksiin juutalaisuuden hengellisessä perinnössä on. Ja niitä on runsaasti. Otan esille neljä keskeistä asiaa.

1. Juutalaisuuden (ja kristinuskon) ihmiskäsityksen perustana on heprealaisen Raamatun (= Vanhan testamentin) luomiskertomuksen teologia, jonka mukaan ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Tämä näkemys oli omana aikanaan muinaisessa Lähi-idässä hyvin merkittävä teologinen uudelleen arviointi. Babylonialaisessa luomismyytissä ihminen luodaan surmatun kaaosvaltojen johtajan Kingun verestä, ja hänestä tuli jumalten palvelija. Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun mukaan ihminen taas muovattiin Jumalan kuvan mukaan ei tuhotusta kaaosvoimien materiasta. Ihminen, niin mies kuin nainenkin, on Jumalan kuva. Ihminen asetettiin vallitsemaan ja varjelemaan luomakuntaa, ei jumalten palvelijaksi. On helppo ymmärtää, miten tällaisesta positiivisesta luomisteologiasta nousee vahva perusta ihmisoikeuksille. Ihminen on Jumalan kuva, ja siksi jokainen ihminen on äärettömän arvokas.
2. Toinen tärkeä ihmisoikeutta tukeva näkemys heprealaisessa Raamatussa on se, että koko ihmissuku on lähtöisin yhdestä kantaisästä ja yhdestä kantaäidistä, Aatamista ja Eevasta. Vaikka tämä näkemys ei historiallisessa mielessä olekaan enää kovin puhutteleva, niin sillä on aina ollut tärkeä teologinen merkitys juutalaisuudessa (ja kristinuskossa). Kaikki ihmiset ovat toisillensa ikään kuin sisaria ja veljiä. Muinaisessa Israelissa nurkkakuntainen nationalismi kehittyi historian saatossa yhä enenevässä määrin koko maailmaa kattavaksi universaaliksi lähetysnäyksi. Kaikki kansat tulevat lopulta palvelemaan yhtä ja samaa Jumalaa. Maailmassa vallitsee rauha ja sodat loppuvat. Parhaiten tämä näkyy Jesajan (2:2-4) ja Miikan (4:1-5) kirjojen lähes identtisissä rauhan visioissa. Tämä universalismi asettaa jokaisen ihmisen tasa-arvoiseen asemaan.
3. Mooseksen laissa esiintyy usein kehotuksia huolehtia köyhistä, orvoista ja leskistä, tai muukalaisista. Heprealaisen Raamatun profeettojen julistuksessa esiintyy myös tämä oikeudenmukaisuuden vaatimus. Tähän voidaan vielä liittää heprealainen "rauhan" (shalom) ihanne. Yhteiskunnassa vallitsee "rauha" silloin, kun jokaiselle ihmisellä on oikeus elinkelpoiseen elämään. Voidaankin sanoa, että tämä vaatimus huolehtia vähäosaisista on modernin sosiaalihuollon tai kristillisen diakoniatyön perustana, ja luo näin vahvan perustan ihmisoikeuksille tämän päivän maailmassa.
4. Mooseksen kirjoissa toistuu usein kehotus välittää tuleville sukupolville Jumalan ilmoitus. Jumalan käskyt tulee teroittaa lasten mieliin. Tämän päivän maailmassa yksi keskeisempiä ongelmia onkin se, millä tavalla lapset kasvatetaan. Vaihtoehtoina on kiihkomielisen vihan juurruttaminen lapsiin uskonnollisissa kouluissa tai rakentava ihmisoikeuksia kunnioittava asennekasvatus, on sen perustana sitten uskonto tai jokin humanistinen ideologia.

Nämä neljä heprealaisen Raamatun tukipilaria luovat vahvan perustan modernille ihmisoikeus-käsitteelle. Jokaisen ihmisen arvo Jumalan kuvana tunnustetaan. Kaikki ihmiset ovat syvällisellä tavalla nähtyinä veljiä ja sisaria keskenään. Jokaisella ihmisellä on vastuu huolehtia siitä, että lähimmäisellä on oikeus saavuttaa elinkelpoinen elämä. Opetusvastuun myötä tämä asenne siirtyy uuden sukupolven perinnöksi.

Jumala, joka esittäytyy Moosekselle sanoilla "minä olen se joka minä olen" (2 Moos 3) puolustaa jokaisen ihmisen oikeutta saada elää ihmisarvoista elämää. Sodan ja ristiriitojen maailmassa Jumalan tahto voi toteutua, kun tämä Jumalan sana saa koskettaa ihmisiä ja he löytävät itsensä ihmisinä tämän Jumalan maailmassa. Silloin vieressä ja kaukana elävä ihminen paljastuu sisareksi tai veljeksi.

*Antti Laato är professor. i gammaltestamentlig exegetik med judaistik, Teologiska fakulteten, Åbo Akademi