Turkki: Pelon valtakunta

Maailman Sivu (Pakolainen 1-1999 - Kristiina Koivunen)  "Turkissa on kidutettu miljoonaa ihmistä vuoden 1980 sotilasvallankaappauksen jälkeen. Kidutuksesta on tullut epidemia, joka vaikuttaa koko yhteiskuntaan" arvioi psykiatri Metin Bakkalci Turkin Ihmisoikeussäätiöstä (Human rights Foundation of Turkey) käydessään Suomessa viime marraskuussa.

Kun kidutus vaikuttaa uhrien lisäksi suoraan heidän perheenjäsentensä elämään, asiasta on omakohtaista kokemusta suurella osalla Turkin 65 miljoonasta asukkaasta. Kidutuksen kohteena ei ole pelkästään yksittäinen henkilö, vaan sen tarkoituksena on vaientaa koko yhteiskunta. Kaikki tietävät, mitä heille tapahtuu, jos he toimivat systeemiä vastaan. Myös kiduttajat - he ovat järjestelmän toteuttajia, joilla ei ole mahdollisuutta hypätä siitä pois.

"Näissä olosuhteissa ihmiset eivät uskalla aloittaa julkista keskustelua kidutuksesta. Sellainen ylellisyys on mahdollista vain demokraattisissa maissa." Ihmisoikeussäätiön edustajat arvioivat.

Ihmisoikeussäätiö perustettiin vuonna 1990. Sillä on kidutuksen uhreille kuntoutusyksikköjä viidellä paikkakunnalla, joista uusin on perustettu viime vuonna kurdialueelle Diyarbakiriin. Poliisi tosin sulki sen kolme päivää avaamisen jälkeen, mutta klinikka avattiin uudestaan puolitoista kuukautta myöhemmin.

Klinikoiden toiminta on kansainvälisesti ainutlaatuista, sillä yleensä vastaavanlaiset hoitopisteet toimivat eri maassa kuin missä kidutus on tapahtunut.

Ihmisoikeussäätiö julkaisee vuosittain raportin Turkin ihmisoikeustilanteesta ja säätiön kuntoutustoiminnasta. Molemmat raportit ilmestyvät turkiksi ja englanniksi. Säätiön edustajat uskovat, että raporteilla on ollut suoraa vaikutusta kidutuskäytäntöihin, valitettavasti kuitenkin niin, että siitä jää nykyisin aiempaa vähemmän fyysisiä jälkiä.

Viime vuosina säätiön klinikoille on hakeutunut potilaiksi myös psyykkisistä ongelmista kärsiviä sotilaita, mutta säätiössä on tehty päätös, että pitkälti vapaaehtoistyöhön perustuvan kansalaisjärjestön tehtävä ei ole hoitaa heitä.

Ihmisoikeudet yksilötasolla

"Kidutuksen uhreille tarkoitetun hoitopisteen avaaminen on aina kannanotto ihmisoikeuksien puolesta," arvioi Helsingissä Diakonissalaitoksen Kidutettujen Kuntoutuskeskuksen johtaja Timo Heikkilä. Suomessa hoitotyön tekeminen on paljon helpompaa kuin Turkissa.

"Yksilön ihmisoikeudet käytännön tasolla ovat aika kaukana asian yhteiskunnallisesta tasosta. Me pyrimme toimimaan neutraalisti yksilöiden auttamiseksi. Poliittinen päätöksenteko on muualla," kertoo psykiatri Heikkilä. Helsingissä kidutettujen kuntoutukseen hakeutuu jatkuvasti uusia potilaita.

Kidutettujen hoito - tapahtuupa se samassa maassa kuin kidutus tai potilaan uudessa asuinmaassa - auttaa yksittäisiä henkilöitä, mutta toiminta antaa myös toivoa koko ryhmälle, joka on joutunut kidutuksen kohteeksi. Kaikista asioista voi toipua, selviytyä. Kaikista asioista voi puhua. Uhri puhuu kokemuksistaan oman terapeuttinsa kanssa, ja muut näkevät hänen toipumisensa. Kun myös aiemmin tabuina pidetyistä asioista puhutaan, uhkan ja pelon ilmapiiri lievenee ainakin vähän.

© Muista tekijänoikeudet