Etninen vähemmistö tuhotaan tukahduttamalla sen kieli

Maailman Sivu (Pakolainen 4-1998 - Kristiina Koivunen) Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan ihmisiä ei saa syrjiä rodun, sukupuolen, kielen tai uskonnon perusteella. Käytännössä ei ole kuitenkaan tehty juuri mitään vähemmistöjen kielellisten oikeuksien turvaamiseksi, toteaa kielitieteen professori Tove Skuttnab-Kangas.

"Brutaalin biologisia perusteluja käyttävän rasismin tilalle on tullut hienovaraisempi rasismi, joka käyttää pehmeämpiä, huomaamattomia menetelmiä," arvioi Skuttnab-Kangas.

En ole kielitieteilijä enkä ota siksi vastuuta tärkeiden termien suomentamisesta: genocide käännetään yleensä kansanmurhaksi, joten lingocide kääntyisi luultavasti vastaavasti kielenmurhaksi, mutta kun en tiedä onko tämä termi käytössä, niin on varminta pysyä englanninkielisessä termissä. Etnisen puhdistuksen toteuttamisessa lingociden menetelmät ovat korvanneet esimerkiksi Hitlerin käyttämät genociden menetelmät.

Ihmisten (ja kansojen) identiteetti on yleensä määritelty ulkoisten tekijöiden perusteella, maantieteellisin tai poliittisin perustein, Skuttnab-Kangas pitää etnistä identiteettiä ja kielellistä identiteettiä yhtä tärkeinä, ne perustuvat kulttuurin sisäisiin tekijöihin. Ne tuhoamalla tuhotaan vähemmistön kansallinen identiteetti yhtä lopullisesti kuin poliittinen itsemääräämisoikeus kieltämällä.

Integroimalla lapset hävitetään vähemmistö

"Kansallinen itsemääräämisoikeus on nähtävä jatkumona, jonka olennainen osa on itsensä uusintaminen. Jos vähemmistöllä ei ole mahdollisuutta säilyttää omaa kieltään, se häviää muutaman sukupolven aikana," arvioi Tove Skuttnab-Kangas.

Turkissa kurdin kielen puhuminen julkisilla paikoilla on ollut kiellettyä vuodesta 1924 lukien. Kurdin kieli on kuitenkin säilynyt kurdialueella kotien ja kylien tärkeimpänä kielenä, eikä se vuosikymmeniin ollut erityisemmin vaarassa sillä useimpien kurdien elämä ei ole ulottunut näitä paikkoja kauemmaksi. Kieli ei ole kuitenkaan voinut kehittyä luonnollisesti esimerkiksi tieteellisen kehityksen mukaan, ja tässähän on tapahtunut paljon sitten 1920-luvun.

Varsinainen uhka kurdin kielelle, tai oikeastaan sen pohjoismurteelle kurmanzille, on kuitenkin viime vuosikymmenten tilanne, jossa useimmat lapset käyvät koulua, ja unohtavat siellä äidinkielensä. Turkinkielisten kyläkoulujen lisäksi Turkin kurdialueella on runsaasti sisäoppilaitoksia, joissa lapset erotetaan tehokkaasti kurdinkielisistä vanhemmistaan ja suvustaan. Jos perhe haluaa lapsilleen koulutusta enemmän kuin viisivuotisen peruskoulun, sisäoppilaitokseen lähettäminen on lähes ainoa vaihtoehto.

Myös Marokko on käyttänyt samaa taktiikkaa miehittämässään Länsi-Saharassa, josta kymmeniä tuhansia nuoria on lähetetty Marokkoon marokkolaistumaan.

Tove Skuttnab-Kangas pitääkin äidinkielisen kouluopetuksen järjestämistä kielellisten oikeuksien peruskivenä. Tässä suhteessa Euroopan maat, joissa kurdeja asuu diasporassa, ovat hoitaneet asiansa paremmin kuin Turkki, mutta vain vähän paremmin. Skuttnab-Kankaan mukaan tilanne myös niissä lähentelee kielellistä kansanmurhaa. Vieraskielisessä ympäristössä elävälle lapselle kaksi viikkotuntia opetusta äidinkielessä ei riitä turvaamaan vahvaa kielitaitoa ja sitä kautta omaa kansallista identiteettiä. Varsinkaan kun niitä kahtakaan viikkotuntia ei järjestetä läheskään kaikille Euroopan maissa asuville kurdeille ja muiden vähemmistöjen nuorille.

Kirjoja ja kirjeitä Turkkiin

Tove Skuttnab-Kangas on seurannut Terralingua-järjestön varapuheenjohtajana kansainvälistä kielipolitiikkaan liittyvää päätöksentekoa, eikä löydä esimerkiksi YK:n päätöksistä paljoakaan kehuttavaa.

"Vuonna 1996 hyväksyi julistuksen kansallisiin, etnisiin, uskonnollisiin tai kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista. Termi "kielellinen" mainittiin sentään otsikossa, mutta varsinaisessa tekstissä sävy oli jo muuttunut. Identiteetti-osuus käsiteltiin laajasti, mutta kun tuli koulutuksen vuoro, niin siitä todettiin, että vähemmistöön kuuluville lapsille pitäisi järjestää opetusta äidinkielellä, jos se on mahdollista - ja aika usein viranomaiset toteavat, että ei ole mahdollista," Skuttnab-Kangas kritisoi.

Terralinguan puolesta Tove Skuttnab-Kangas on myös käynyt yksipuolista kirjeenvaihtoa Turkin opetusministerin Hikmet Ulugbayn kanssa informoiden tätä kielellisen identiteetin perusperiaatteista. Viimeisimmässä ministerille lähettämässään kirjeessä professori Skuttnab-Kangas muistuttaa tätä kesäkuussa 1992 allekirjoitetusta Eurooppalaisesta asiakirjasta alueellisista ja vähemmistökielistä, siinä korostetaan demokratiaa, monikulttuurisuutta ja - kielellisyyttä eurooppalaisina arvoina. Nyt kun Euroopan unioni on taas ilmoittanut olevansa valmis jatkamaan EU-jäsenyysneuvotteluja Turkin kanssa, turkkilaisten kannattaa paneutua huolella tähän sopimukseen.

Opetusministeri Ulugbaylle lähettämässään kirjeessä Tove Skuttnab-Kangas arvioi myös, että kurdin kieli kuuluu maailman sadan yleisimmän kielen joukkoon, vaikka kurdien lukumääräksi otettaisiin eri arvioiden alapäähän kuuluva luku. Ja hän muistuttaa ministeriä siitä, että rauhan- ja konfliktintutkimus on osoittanut, että valtioiden on lähes mahdoton voittaa kansaa, joka kokee, että sitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.

Tove Skuttnab-Kangas on myös lähettänyt Turkkiin vankilaan sosiologi Ismail Besikcille kirjoja, joita tämä on tarvinnut valmistellessaan puolustustaan oikeudenkäyntiinsä.

--------

Tove Skuttnab-Kangas on kielitieteen professori Roskilden yliopistossa. Artikkeli perustuu Tove Skuttnab-Kankaan 12.9.98 pohjoismaisessa kurdikulttuuriseminaarissa pitämään alustukseen.

© Muista tekijänoikeudet