Sudan hakee islamilaisen Afrikan hyväksyntää

Maailman Sivu (Pakolainen 4-1998 - Marja-Leena Suvanto) Sudanin televisio ja radio uhraavat lähetysaikaansa arabimaailman tuen aneluun. Islamilainen hallitus käy jälleen kiihkeää propagandasotaa maan kapinallisia vastaan. Painetun ja sähköisen median välittämä propaganda voimistui sen jälkeen kun Sudanin vapautusliike (SPLA) valtasi Kenian ja Ugandan rajoilla olevia varuskuntakaupunkeja.

Sudanin armeijan edustaja, kenraali Abdul-Rahman Sirul-Khatim väittää Ugandan, Eritrean, Ruandan ja Tansanian auttaneen SPLAta kaupunkien valtauksissa.

SPLAn edustaja Barnaba Benjamin kumoaa väitteet perättöminä. Hän puolestaan vannoo hallituksen käyttävän naapurimaiden invaasio-väitteitä saadakseen sotatoimilleen aseellista, taloudellista, poliittista ja moraalista tukea.

"Itseasiassa hallitus lietsoo sotaa Afrikan afrikkalaisten ja arabien välille", väittää Benjamin.

Vuodesta 1983 alkaen SPLA on taistellut itsemääräämisoikeuden saamiseksi Etelä-Sudaniin. Monet haaveilevat jopa itsenäisestä Etelä-Sudanista. Haaveiden vuoksi sota on jatkunut jo 15 vuotta ja siinä on kuollut kaksi miljoonaa ihmistä. 39 prosenttia maan 30 miljoonasta asukkaasta on islaminuskoisia ja 52 prosenttia kristittyjä tai luonnonuskontoja harjoittavia alkuperäisheimoja. Sudan on pinta-alaltaan Afrikan suurin maa. Sen varallisuus ja luonnonvarat ovat pääasiassa maan etelä osassa. Sota on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti kallista. Sudanin hallitukselta kuluu joka päivä 2.5 miljoonaa US dollaria etelässä olevan armeijansa ylläpitoon.

Viime syyskuussa alkaneen suurhyökkäyksen tuhoa vauhditti maata ankarasti vaivannut kuivuus ja sen seurauksena pahentunut nälänhätä. Vain harva kansainvälinen avustusjärjestö pääsi kuivuuden pahimmin vaivaamaan Etelä-Sudaniin. Molemmat sodan osapuolet käyttivät siviilien nälkää aseenaan. Etelä-Sudanin kurjuus levisi maailmalle tv:n kautta ja paikka paikoin sen sanottiin olevan jopa pahempi kuin Biafran historiallisen nälänhädän.

Siviilit ovat olleet koko sodan ajan väkivallan armoilla. Kansainvälinen apu on kielletty heiltä. Sairaaloita, kouluja ja kyliä on järjestelmällisesti tuhottu. Pääsy Etelä-Sudanin sota-alueelle on rajoitettua, joten vain harva tietää sen asukkaiden todellisista kärsimyksistä.

Arabien ja afrikkalaisten välejä on kiristänyt paisunut orjakauppa ja laajalle levinnyt pakkotyö. Tavallista on, että ryöstäjät polttavat karjan ja viljan, varastavat omaisuuden ja pakottavat naiset ja lapset orjikseen taloihinsa ja pelloilleen. Monet etelä-sudanilaiset vangit myydään edelleen pohjoiseen orjiksi. Human Rights Watch-järjestön mukaan orjakauppaa siivittää naisten ja lasten pahoinpitelyt ja raiskaukset. Ihmiskaupan laajuutta kuvaa myös se, että alkusyksystä sveitsiläinen Christian Solidarity International (CSI) kertoi ostaneensa 400 dinka-heimoon kuuluvaa orjaa vapaaksi Sudanin pohjoisosassa. Kaupankäynti oli avointa ja palautti mieleen pahamaineiset orjamarkkinat, kerrottiin järjestöstä. Dinkat ovat Etelä-Sudanin suurin etninen ryhmä.

Työ uskon mukaan

Barnaba Benjamin kertoo, että etelän asukkaiden on lähes mahdoton saada vaikutusvaltaista työtä tai valtion virkaa. Eteläsudanilaiset eivät myöskään pääse edustamaan Sudania Arabiliiton sihteeristöön. Syyn arvellaan yleisesti olevan siinä, että ei-muslimiedustus vähentää Sudanin painoarvoa Arabiliitossa.

Benjaminin mukaan eteläosan asukkaat eivät, Sudanin Englannista ja Egyptistä itsenäistymisen jälkeen vuonna 1956, ole milloinkaan saaneet valtion tärkeitä virkoja talous-, puolustus- tai oikeusasioissa.

"Korkein julkinen virka, mihin eteläsudanilainen on yltänyt on toinen varapresidentti. Virka on kuitenkin vailla todellista valtaa, sillä jos Sudanin presidentti kuolee, häntä lain mukaan seuraa ensimmäinen varapresidentti, joka on aina ollut islaminuskoinen arabi", Benjamin sanoo.

Ali al Haj, korkea sudanilainen virkamies on eri mieltä: "Julkisen viran saaminen ei ole rodusta tai uskonnosta kiinni, ainoastaan kansallisuudesta." Rotu ja uskontokysymykset ovat pysäyttäneet kaikki tähänastiset sodan sopimisyritykset.

© Muista tekijänoikeudet