Kurdinuorten sota

Maailman Sivu (Pakolainen 4-1998 - Kristiina Koivunen) Te, jotka kannatatte väkivallatonta vastarintaa, tervetuloa Turkkiin opettamaan kurdeille kuinka siellä voisi soveltaa Gandhin oppeja!

Viime heinäkuussa Ruotsin tiedotusvälineet kohahtivat kun vain yksi nuori palasi kotiin Kurdistanin Kansallisen Vapautusrintaman ERNK:n kesäleiriltä. ERNK tukee Euroopasta käsin kurdien itsehallintoa vaativaa Kurdistanin Työväenpuoluetta PKK:ta. Seitsemän alaikäisen nuoren vanhemmat tekivät lapsistaan katoamisilmoituksen.

Ruotsalainen joukkotiedotus on suhtautunut varsin kielteisesti kurdeihin ja erityisesti PKK:hon, joten kurdivanhempien tekemät rikosilmoitukset oli sille herkullinen aihe. Kurdit kieltäytyivät yhteistyöstä Ruotsin viranomaisten kanssa yhtä jääräpäisesti kuin mitä he ovat tottuneet pitämään puoliaan Turkissa. Loppukesällä vanhemmat peruuttivat rikosilmoitukset. Kurdit ovat vaiteliaita tapahtuneesta.

Olen ylpeä tyttärestäni!

Istuin elokuussa Tukholmassa juomassa teetä muutaman kurdin kanssa, siinä juteltiin tunnin verran asioista, jotka eivät tuntuneet ihan maailman tärkeimmiltä. Kun olin lähdössä, kurdit osoittivat nauraen vieressäni istuvaa naista.

"Hänenkin tyttärensä oli siellä leirillä, ja nyt hän on Keski-Euroopassa."

"Tyttäreni on 17-vuotias ja suorittanut peruskoulun. Kaksi poikaani lähti aikaisemmin täältä Ruotsista vuorille, toinen heistä on kaatunut. Tyttäreni päättää itse lähteekö hän Kurdistaniin vai toimiiko hän Euroopassa. Olen hyvin ylpeä hänestä, tekeepä hän minkä tahansa ratkaisun." nimettömänä pysyttelevä äiti kertoi.

Toinenkin kurdinainen halusi ottaa kantaa tilanteeseen vain nimettömänä. Hänen kaikki lapsensa ovat Ruotsissa, mutta läheinen sukulainen, nuori yliopisto-opiskelija kaatui PKK:n riveissä useita vuosia sitten melkein heti järjestöön liittymisensä jälkeen.

"Vihaan Turkin valtiota enemmän kuin mitään muuta aina kun muistan hänet," nainen sanoo vakavana. Marttyyrisissi muistetaan varmasti joka päivä, sillä hänen kuvansa on olohuoneessa kunniapaikalla.

"Alaikäisiä nuoria ei tietenkään saa lähettää täältä sotaan, mutta on kaksinaismoraalia, että ruotsalaiset ovat kiinnostuneita muutamasta täällä asuvasta kurdinuoresta, mutta eivät välitä mitään Kurdistanissa asuvien miljoonien lasten ja nuorten hädästä. Siellä asuvat kurdit pakotetaan Turkin armeijan asevelvollisina taistelemaan omaa kansaansa vastaan," nainen kritisoi.

Kurdisotilaat lähetetään sitäpaitsi usein vaarallisimpiin tehtäviin, yhdessä kylävahtien kanssa. Heidän kuolleisuutensa on aivan toista tasoa kuin turkkilaisten asevelvollisten. Sota vaikuttaa perheisiin monella tavalla. Haastateltava purskahtaa itkuun kun hän kertoo veljensä pojan palanneen hengissä armeijasta, mutta psyykkisesti lamaantuneena. Kaksi muuta lähisukulaista jatkaa armeijan leivissä palkkasotilaina erikois- eli ns. rambo-joukoissa, muuta työtä ei nimittäin ollut saatavilla. Epäilemättä Turkin Kurdistanista löytyy koteja, joissa olohuoneessa on vierekkäin PKK:n ja Turkin armeijan riveissä kaatuneiden marttyyrien kuvat.

Kotimaata saa puolustaa!

Ei ole helppoa löytää haastateltavia, jotka olisivat valmiit omalla nimellään arvioimaan lehden palstalla sitä, miksi Ruotsissa asuvat kurdinuoret haluavat lähteä puolustamaan kotimaataan ase kädessä. 12 vuotta kurdin kielen opettajana toiminut Hanefi Celepli suostuu tähän. Hän on Kurdiska Riksförbundetin puheenjohtaja Olof Palmen murhan jälkeisen kurdijahdin aikoihin.

"14-15-vuotiaina nuoret alkavat pohtia omaa etnisyyttään. Varsinkin tällaisessa monikulttuurisessa maassa kuin Ruotsissa he tapaavat päivittäin muiden etnisten ryhmien nuoria ja vertailevat omaa tilannettaan heihin. Mitä minä olen? En mitään. Mitä meillä on kurdeina? Ei mitään. Miksi? Koska Turkki on alistanut meidän maatamme vuosikymmeniä." Celepli analysoi. Kurdistanissa ei ole tiedonvälitystä, ei kulttuuria, ei tutkimuslaitoksia tai muita kansallisia instituutioita, jotka tukisivat ihmisten identiteetin kehittymistä. Myöskään Euroopan valtiot eivät tue kurdikulttuuria, vaikka niissä asuu satoja tuhansia kurdeja.

"Meillä on vain kurdien kolme vuotta sitten perustama televisio, jonka Turkki on koko ajan yrittänyt sulkea," Celepli kertoo.

"Turkki on allekirjoittanut monia kansainvälisiä sopimuksia. Kurdeille tulee epätoivoinen olo, kun Euroopan maat eivät tee mitään, vaikka Turkki rikkoo jatkuvasti tekemiään sopimuksia, esimerkiksi kiduttaa kurdeja," kertoo Hanefi Celepli, joka ei enää työskentele opettajana vaan tilintarkastajana.

"Sano mitä te suomalaiset tekisitte tällaisessa tilanteessa, jos ette saisi puhua suomen kieltä ja koko teidän olemassaolonne kiellettäisiin? Ei sitä pidetty rikollisena kun puolustitte maatanne talvisodassa." Celepli kysyy.

"Niin, mutta jos kurdit käyttäisivät väkivallatonta vastarintaa, heidän olisi helpompi saada maailman myötätunto puolelleen," teen vastakysymyksen.

"Jokainen, joka ehdottaa sitä, on tervetullut Turkkiin opettamaan kurdeille kuinka Turkissa toimitaan kuten Gandhi Intiassa," toivottaa Celepli. "Kurdit ovat kokeilleet kaikkea mahdollista ennen kuin PKK perustettiin 1984. Mene kirjastoon lukemaan vanhoja lehtiä, niin näet miten Turkki on murskannut kaiken demokraattisen toiminnan."

Marraskuun toiseksi viimeisellä viikolla Turkin viranomaiset vastasivat PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin Intiassa saamaam suopeaan kohteluun paitsi uhkailemalla Italiaa, myös ratsaamalla kurdimielisiä järjestöjä Turkissa ja pidättämällä yli tuhat Hadep-puolueen kannattajaa. Hadep toimii ja on rekisteröity Turkin lakien mukaisesti.

Älkää tuomitko vaan neuvokaa!

Monet kurdit myöntävät, että ERNK hoiti julkisuuden kömpelösti "lapsikriisin" aikana. Heitä ärsytti, kun kurdinuoria käsiteltiin joukkotiedotuksessa ikään kuin he olisivat ruotsalaisia - "mitä he eivät ole, vaan he kuuluvat omaan kansaansa". Virheistä täytyy kuitenkin ottaa opiksi.

PKK:n johtaja Abdullah Öcalan karkoitettiin lokakuussa Syyriasta ja hän lähti ensin Moskovaan, missä duuma äänesti hänen tekemästään turvapaikkahakemuksesta - kaikki paikalla olevat kansanedustajat kannattivat sen myöntämistä yhtä lukuunottamatta, joka äänesti tyhjää - ja sieltä Italiaan hakien turvapaikkaa ja saaden aikaan diplomaattisen selkkauksen Turkin ja Italian välille.

Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan 22.11. että Öcalanin turvapaikkahakemuksen käsittelyssä on kyse Italian lakien noudattamisesta eikä poliittisesta kannanotosta PKK:n asemasta. Turkin viranomaisille on siis ilmoitettu, että Italia noudattaa Turkinkin kansalaisten kohdalla omia lakejaan eikä Turkin lakeja.

Sama asia on myös PKK:n tajuttava. Ruotsissa on toimittava Ruotsin lakien mukaan. Vaikka nuoret Turkin kurdialueella aloittavat työnteon kymmenenvuotiaina ja menevät naimisiin 15-vuotiaina, heidän Euroopassa asuvat serkkunsa ovat virallisesti lapsia kunnes he täyttävät 18 vuotta.

Toisaalta kurdeja ei saisi tuomita liian jyrkästi heidän tekemistään virheistä. Eurooppa jätti kurdit oman onnensa varaan kun Kurdistan pilkottiin neljän valtion kesken Lausannen rauhansopimuksessa 1923. PKK: n taistelu on jo 28. kurdien kansannousu tämän jälkeen, eivätkä Euroopan maat ole toistaiseksi tehneet muuta kuin aseistaneet kurdien vihollista Turkkia. Jos kurdien vastarinta näissä olosuhteissa ei ole kovin sivistynyttä, niin on helppo nähdä mistä se johtuu.

"Teidän eurooppalaisten on helppo kritisoida kurdeja, teillä on pitkät perinteet demokratiasta ja hyvät koulutusjärjestelmät. Mistä kurdeilla on kokemusta? Kidutuksesta, vankiloista, sorrosta, maanpaosta. Missä he olisivat oppineet demokratiaa ja diplomatiaa?" Hanefi Celepli kysyy ja muistuttaa, että oman valtion luominen vie aikaa. Juutalaisilta se kesti kaksi tuhatta vuotta. Kurdeilta se ei kestä ainakaan näin kauaa, vaikka välillä tehtäisiinkin virheitä.

Tuomitsemisen sijasta Euroopan täytyy tukea kurdien oikeuksia - ja PKK:n ja muiden järjestöjen on otettava kritiikki vastaan ja kehityttävä sen mukaan. Kurdien tilannetta ei ratkaista Kurdistanin vuoristossa vaan maailman tiedotusvälineissä ja diplomatian kabineteissa, eikä niissä pärjää se jääräpää, joka toimii kuten vuoristokylän lukutaidoton lammaspaimen.

© Muista tekijänoikeudet