Kurdikysymys: Ratkaisu on eurooppalaisten käsissä
Maailman Sivu (Pakolainen 3-1998 - Kristiina Koivunen) Kurdien vastarinnan ongelma on sen hajanaisuus, joka on seurausta siitä, että aluetta on vuosisatoja hallittu "hajoita ja hallitse" -periaatteella.
Turkin kurdialueen suurimman kaupungin Diyarbakirin entinen pormestari Mehdi Zana, 58, on viettänyt elämästään melkein viisitoista vuotta turkkilaisissa vankiloissa ja käynyt läpi pahimmat mahdolliset kidutukset. Se ei ole lannistanut hänen uskoaan kurdien oikeuksiin, eikä optimismiaan tulevaisuuteen:
"Näen tulevaisuuden Kurdistanin itsenäisenä maana. Emme peräänny. Taistelu oman maan puolesta on jatkunut jo kaksi sataa vuotta, ja kansa joka on kärsinyt niin paljon kuin kurdit, ei anna periksi," hän vakuuttaa.
Osa vastarintaa on kansallinen ylpeys, viholliselle ei näytetä alistumista tai heikkoutta. Kun Mehdi Zanan vaimo, kansanedustaja Leila Zana, sai 15 vuoden vankeustuomion 1994, yleisö taputti käsiään ja alkoi laulamaan.
"Ihmiset tietävät, mistä vaikeudet johtuvat: vihollinen on ne aiheuttanut, se yrittää lannistaa meidät monilla eri keinoilla. Silloin jokainen yrittää tulla vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Kun olin itse vankilassa, oli menossa nälkälakko ja sen 34. päivä, tunsin itseni tosi heikoksi. Mutta sotilaille sanoin, etten alistu heidän vaatimuksiinsa, voin ihan hyvin," Zana muistelee.
Runoilija kertoi itsenäisyydestäKurdien kokemat vaikeudet ovat karaisseet heitä ihmisinä.
"Kurdit ovat lämpimiä ihmisiä, he huolehtivat ja auttavat toisiaan. Kaikilla on ollut vaikea elämä, he tietävät mitä vastoinkäymiset ovat, millaista on olla yksin ja odottaa toisten apua, siksi he auttavat toisia aina kun pystyvät," kertoo Mehdi Zana.
Omasta vankila-ajastaan hän kertoo, etteivät turkkilaiset pystyneet koskaan murtamaan häntä, koska hänen uskonsa kurdien kansallisiin oikeuksiin on niin vahva. Hän kertoo, että siksi myös hänen vaimonsa on kestänyt vankeusajan hyvin, Leila on hyvin vahva ihminen. Leila Zana tiesi etukäteen, että hänet tullaan vangitsemaan, eikä lähtenyt Turkista, vaikka se olisi ollut hänelle mahdollista.
Kun Zana puhuu siitä, että kurdien vastarinta on kestänyt kaksi sataa vuotta, hän viittaa runoilija Ahmed i Khaniin ja hänen 1600-luvun lopulla keräämäänsä kurdien kansalliseepokseen Mem u Ziniin, suullisena perinteenä eläneeseen rakkauskertomukseen. Ahmed i Khanin muistiin merkitsemässä versiossa on kuvattu myös itsenäinen Kurdistanin valtio. Mehdi Zanalla on myös selvä mielipide siitä, kuinka kauan turkkilaiset ovat sortaneet kurdeja: seitsemän sataa vuotta. Silloin nimittäin turkkilaiset heimot tulivat jostakin idästä nykyisille asuinsijoilleen, missä kurdien esi-isät ovat asuneet ja tuhansia vuosia.
Kuinka päästään yhteistyöhön
Toisaalta voi kysyä, miksi maa ei vieläkään ole itsenäinen vaikka vastarinta on kestänyt jo näin kauan! Vastaus löytyy pikemminkin kurdeista itsestään kuin heidän vastapuolestaan, kurdien vastarinta on periksiantamatonta, mutta epäyhtenäistä. Taistelut ovat kohdistuneet paitsi yhteisiin vihollisiin, myös toisiin kurdeihin.
Kun Pohjois-Irakiin muodostettiin ns. YK:n suojavyöhyke Persian lahden sodan jälkeen vuonna 1991, alueen kaksi klaanipohjaista kurdipuoluetta, Massoud Barzanin johtama KDP ja Jalal Talabanin johtama PUK ajautuivat pian keskinäiseen sotaan. Kansainvälinen yhteisö ei tosin mitenkään edesauttanut suojavyöhykkeensä selviytymistä kun se julisti alueen taloussaartoon muun Irakin mukana. Tällä hetkellä KDP on löytänyt yhteistyökumppanin kaikkein yllättävimmältä mahdolliselta taholta, eli Turkin hallituksesta.
Kurdien keskinäistä erimielisyyttä pidetään heidän suurimpana ongelmanaan, ja tähänkin tilanteeseen löytyy vastaus historiasta.
"Kurdien ongelma on se, että he asuvat alueella, jossa on paljon öljyä, mitä maailma tarvitsee," toteaa Mehdi Zana. Kurdistanissa sijaitsee kymmenen prosenttia maailman tunnetuista öljyvaroista, jos alueeseen lasketaan Irakissa, suojavyöhykkeen ulkopuolella sijaitseva Kerkuk. Nyt alue on strategisesti tärkeä öljyn ja muiden luonnonvarojen takia, aiemmin se oli kahden keskenään taistelevan suurvallan, Persian ja Ottomaanien imperiumin raja-aluetta, jota kautta kulki paitsi Silkkitie Intiaan ja pyhiinvaellusreitti Mekkaan, myös rintama näiden suurvaltojen useissa keskinäisissä sodissa. Kummankin maan hallitsijat liittoutuivat jonkinlaisessa autonomiassa elävien kurdiaghojen kanssa ja käyttivät heitä hyökkäyksissä vastapuolen kurdeja vastaan. Turkin hallituksen yhteistyö Massoud Barzanin kanssa on suoraa jatkoa tälle "hajoita ja hallitse" -perinteelle.
Vaikka kurdijohtajat tiedostavat ongelmat, jotka erimielisyyksistä seuraavat, niitä ei ole pystytty sopimaan. PKK:n johtaja Abdullah Öcalan kirjoittaa viime tammikuussa ilmestyneessä Kurdistan Report-lehdessä, että itsenäinen Kurdistan olisi jo perustettu, jos kurdit olisivat yhtenäisiä ja ehdottaa kansalliskongressin perustamista yhteistyöelimeksi.
Hätäapua vai poliittinen ratkaisu
Mehdi Zana vieraili Etelä-Kurdistanissa (=Pohjois-Irak) maaliskuussa, ja tapasi siellä Massoud Barzanin, Jalal Talabanin ja Abdullah Öcalanin. Zana näkee kuitenkin ratkaisun kurdien epäyhtenäisyyteen ja sitä kautta koko ongelmavyyhteen löytyvän muualta kuin Kurdistanista. Hänen mukaansa öljyä ja muita edullisia raaka-aineita haluavat teollisuusmaat hyötyvät nykytilanteesta, jossa kurdit eivät voi valvoa alueensa luonnonvaroja.
"Ratkaisu on eurooppalaisten käsissä, EU-maat ratkaisevat Kurdistanin tilanteen jos ne lopettavat niiden maiden tukemisen, jotka miehittivät Kurdistania. Kurdien on myös hyvin vaikea yhdistyä, jos EU-maat ja Yhdysvallat tukevat joitakin kurdiryhmiä, kaikkien kurdien sijasta,"kritisoi Zana.
Kuulostaako monimutkaiselta? Käytännön esimerkki voi valaista tilannetta. Viime kesäkuun lopussa vain yksi nuori palasi kotiinsa Kurdistanin kansallisen vapautusrintaman ERNK:N leiriltä Ruotsissa, muut lähetettiin Keski-Eurooppaan. Poliisin alkaessa selvittää seitsemästä alaikäisestä nuoresta tehtyä katoamisilmoitusta heti ensimmäiseen uutiseen Dagens Nyheterissä oli saatu Pelastakaa Lapset-järjestön Ruotsin osaston projektipäällikön Henrik Häggströmin PKK:n tuomitseva lausunto. Seuraavan päivän DN:ssa oli Pelastakaa Lasten Irakin Kurdistanin osaston työntekijän Kristina Folgertin samansisältöinen lausunto.
Vaikka kannanotot sinällään varmasti olivat oikeita, on tuskin sattuma, että Pelastakaa Lapset-järjestö tuomitsee PKK:n, mutta ei anna lausuntoja Turkin kurdilaisten tilanteesta, lapsityövoimasta tai lasten vankiloista. Se toimii Pohjois-Irakissa KDP:n valvomalla alueella ja on riippuvainen Turkin myöntämistä rajanylitysluvista. Humanitaarisen avun toimittaminen Irakin kurdilapsille on vain ensiapua. Ihmisten köyhyys ja kärsimykset Pohjois-Irakissa eivät johdu mistään maanjäristyksestä tai tulvasta vaan sodasta ja siitä että kurdit eivät voi itse hyödyntää omia luonnonvarojaan. Pitkällä tähtäimellä kurdilapset myös Irakissa hyötyisivät enemmän rauhasta ja poliittisen ratkaisun löytymisestä tilanteeseen kuin hätäavusta yhden talven yli selviytymiseen.
Ay-liike ajaa vain raha-asioita
"Eurooppalaiset poliitikot toimivat lyhytnäköisesti, he eivät välitä kurdien ongelmista, jos heidän omien maittensa kansalaiset eivät painosta heitä." arvioi Zana. Siksi ihmisten on vaadittava hallituksiaan toimimaan, jos ei Kurdistanin perustamisen puolesta, niin siviiliväestöön kohdistuvien julmuuksien lopettamiseksi. Armeija on tuhonnut Kaakkois-Turkissa ainakin kolme tuhatta kylää, ja Turkissa elää kahdesta kolmeen miljoonaan maan sisäistä pakolaista sietämättömissä oloissa, vailla kansainvälistä humanitaarista apua. Pohjois-Irakissa tuhottuja kyliä ja pakkosiirrettyjä ihmisiä on vielä huomattavasti enemmän.
Mehdi Zana ei usko eurooppalaisten ammattiyhdistysliikkeiden haluun ajaa kurdien asioita.
"Nehän ovat kiinnostuneita vain jäsentensä taloudellisista eduista omassa maassa," Zana kritisoi. Ay-liike ei ole kiinnostunut ihmisoikeuksista vaan talouskasvusta, joka on jäsenten palkannousun edellytys. Ja talouskasvuun tarvitaan halpoja raaka-aineita, joita saa mm. Kurdistanista.
Lähi-idän kaksi kriisialuetta ovat Palestiina ja Kurdistan, ilman näiden molempien ongelmien ratkaisemista alueelle ei tule pysyvää rauhaa. Mehdi Zana ei näe paljoakaan yhtäläisyyksiä kurdien ja palestiinalaisten tilanteen välillä, kurdien tilanne on joka suhteessa huonompi kuin palestiinalaisten.
"Palestiinalaisilla on oma maa, joka on hyväksytty heidän alueekseen, ja heillä on arabinaapureita, jotka tukevat heitä heidän vaatimuksissaan - mitä kurdeilla on?" Zana kysyy.
Sen sijaan Mehdi Zana näkee paljon yhtäläisyyksiä armenialaisten kansanmurhan ja kurdien nykytilanteen välillä. Turkissa kuoli 1913-15 puolitoista miljoonaa armenialaista. Suoranaisen tappamisen lisäksi armenialaisia kuoli paljon myös massiivisten pakkosiirtojen seurauksena kun maaseutumaiseen elämään tottuneet armenialaiset pakotettiin jättämään viljelyksensä ja muuttamaan suurkaupunkien slummeihin vailla työtä tai muita valmiuksia tulla toimeen urbaanissa ympäristössä.
© Muista tekijänoikeudet