Lapset:
Ristiriitaisten voimien paineessa jokaisen aktiivisuutta tarvitaan
Lapsityöläisten vapauttaminen on alkanut

Maailman Sivu (Lapsen Maailma 2/1998 - Katri Simonen) Lokakuussa 1997 syntyi ja lausuttiin ääneen kansainvälinen yksimielinen sitoumus lapsityövoiman käytön lopettamiseksi ja laadittiin monitasoinen toimintaohjelma sitä varten. Toteutuakseen se tarvitsee meidän jokaisen valppautta.

Maailmassa vaikuttavat yhtä aikaa ristiriitaiset voimat, hyvä ja paha, olojen kohentuminen ja syöksykierre alaspäin. Myös lapsityövoiman käytössä risteytyvät monensuuntaiset voimat. On entistä enemmän tekijöitä, jotka lisäävät lapsityövoiman käyttöä. Mutta viime vuosina on myös noussut esiin seikkoja, jotka vaikuttavat lapsityövoiman vähentämisen suuntaan.

Muutokselle on jo olemassa vahva oikeudellinen perusta, YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus vuodelta 1990. Sen ovat vahvistaneet USA:ta ja Somaliaa lukuunottamatta kaikki maat. Sopimuksen mukaan lapsella on oikeus koulunkäyntiin, terveyteen, turvallisuuteen, lepoon ja leikkiin. Nämä oikeudet eivät toteudu, mikäli lapsi tekee työtä. Siksi lapsi on kansalainen, jolla on oikeus olla tekemättä työtä.

Kukaan ei tiedä, kuinka paljon lapsityöläisiä on, koska laittomaan toimintaan kuuluu salailu. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi määräksi vähintään 250 miljoonaa. Lapsia työskentelee kahviplantaaseilla torjuntamyrkkyjä hengittäen. Heitä on rakennustyömailla kantajina. Heitä on sidottuina 15-tuntisiin työpäiviin ja ahdistaviin tiloihin lelu- ja vaatetehtaissa. Heitä on piikoina rikkaiden kodeissa, josta he eivät pääse koskaan pois. Heitä on aamutuimasta risteyksissä autoihin pikkutavaraa kauppaamassa. He keräävät säkkeihin suurkaupunkien jätteitä. He ovat aids-puhdasta seksitavaraa, myytävänä turisteille. Omien tarhassa olevien ja ala-astetta käyvien lasteni ikäisiä lapsia. Unicefin mukaan jopa noin 400 miljoonaa lasta tekee työtä - kantaa vettä, vahtii sisaruksiaan tms. - joka estää heiltä koulunkäynnin.

Tilanne on äärimmäisen nurinkurinen, kun samalla yhä usemmat aikuiset ovat työttöminä.

I MIKSI SITTEN LAPSITYÖVOIMAA KÄYTETÄÄN?

"Näppärien sormien" argumentti

Usein sanotaan, että lapset ovat niin näppäriä, että heidän sormensa esim. solmivat mattoja niin ylivertaisesti aikuisiin verrattuna, että he ovat korvaamattomia.

ILOssa tehtiin asiasta tutkimus vuonna 1992. Väite ei pidä paikkaansa. Useimmiten lapsille annetaan toisarvoisia, vähän ammattitaitoa vaativia töitä. Hienoimmat matotkin ovat aikuisten tekemiä. Tosiasiallinen syy lapsityövoiman kysyntään on se, että lapsilla voi teettää työtä ilmaiseksi (aikuisten "velanmaksuna") tai lähes ilmaiseksi, ja heitä voi huoleti kohdella julmasti, eivätkä he voi kuin kestää. Lapset eivät voi valittaa, koska heitä työntää työhön oman perheen hengissäpysymisen pakko, köyhyys. Monet lapset tekevät työtä myös jotta voisivat maksaa koulunkäyntinsä.

Köyhien ainoa kilpailuvaltti

Lapsityövoiman käyttöä lisää maailman kaupan vapautuminen, vapaakauppa, ja sen seurauksena kaikkien kansojen ja työläisten joutuminen samalle kilparadalle. Kehitysmaiden ainoita valtteja tässä kilvassa on niiden halpa työvoima. Suuri osa maailmankaupasta on monikansallisten suuryhtiöiden käsissä. Niille on edullista valita kulloinenkin sijaintipaikkansa - tai alihankkijansa - sen mukaan, missä työvoima on halvinta. Kehitysmaiden lapsityövoimaa ei voita halpuudessa mikään. Siksi monet kehitysmaat ovatkin (lokakuuhun 1997, Oslon konferenssiin saakka!) vastustaneet kaikkia esityksiä lapsityövoiman käytön rajoittamiseksi.

On irvokasta, että kaiken "kehityksen" myötä kehitysmaat ovat joutuneet - ne on ajettu - tilanteeseen, jossa niiden kilpailukyky globaalissa taloudessa tuntuu riippuvan alipainoisten, lukutaidottomien lasten varassa.

Huonot ja kalliit koulut eivät houkuttele

Lapsia ajaa työvoimaksi myös onnettomat kouluolot. Köyhille tarjolla olevat koulut ovat usein huonoja - ja lisäksi maksullisia. Luokat ovat suuria, opettajat autoritäärisiä ja oppisisällöt lähempänä länsimaista kulttuuria ja ihanteita kuin lapsia ympäröivää todellisuutta. Opetuskielikin voi olla vieras.

1980-luvulla opetuksen taso on kehitysmaissa entisestään huonontunut, kun opettajien palkkoja on talouden rakennesopeutusohjelmien nimissä leikattu. Ei ihme, että kehitysmaissa on noin 140 miljoonaa 6-11-vuotiasta lasta (heistä kaksi kolmasosaa tyttöjä), jotka eivät edes aloita koulua. Toiset 140 miljoonaa lasta lopettaa opintiensä heti ensimmäisen luokan jälkeen.

Miksi käydä koulua, kun opetuksesta ei ole mitään hyötyä ja silti se maksaa?

 
II MERKKEJÄ LAPSITYÖVOIMAN KÄYTÖN VÄHENTÄMISESTÄ

Oslossa lokakuussa 1997 pidetty lapsityövoimakonferenssi oli jatkoa helmikuussa 1997 Amsterdamissa pidetylle konferenssille. Kutsuttuina oli edustajia 40 maasta ja kokouksessa laadittiin laaja toimintaohjelma lapsityövoiman käytön asteittaiseksi poistamiseksi. Osanottajien - nyt siis myös kehitysmaiden - poliittinen sitoumus tavoitteisiin oli voimakasta.

"Kokousta voi sanoa läpimurroksi", luonnehtii mukana ollut työministeriön kansainvälisten asioiden sihteeri Helinä Melkas.

Kuluttajasta ei ole hauskaa ostaa lapsityövoimatuotteita

Kiusalliset uutiset ovat viime vuosina alkaneet häiritä länsimaisten kuluttajien tajuntaa. Pojan jalkkispallon ovatkin valmistaneet samanikäiset pakistanilaiset pojat, jotka työskentelevät pienissä alihankintayrityksissä; pienissä siksi, että alle 10-henkisiä firmoja eivät mitkään ay-lait koske. On saatu kuulla, että kaupanikkunan kauniin maton takana on kauniita nepalilaisia luku- ja kirjoitustaidottomia tyttöjä. Tai että hyvännäköisiä italialaisia kenkiä valmistetaan lapsityövoimaa käyttävissä yrityksissä.

Naapurin mies, joka kerskui Thaimaan matkallaan ...

Kahvi jota juon ...

Uusi tietoisuus on johtanut nopeisiin reaktioihin, kauppaboikotteihin ja lapsityöntekijöiden irtisanomisiin. On myös alettu kovaa vauhtia kehittää erilaisia sosiaalisia tuotemerkkejä.

Näin on päästykin eteenpäin, jonkin verran. Mutta kaikesta lapsityövoimasta vain viitisen prosenttia on vientialoilla. Yli yhdeksään lapseen kymmenestä eivät pohjoisen kuluttajat voi ostopäätöksillään millään lailla vaikuttaa.

On myös huomattu, että työstä vapautetut lapset, jotka ovat olleet perheensä ansaitsijoita, ovat voineet siirtyä entistäkin vaarallisempiin töihin kuten kivilouhimoille tai prostituutioon, koska rahaa on pakko saada.

Lisäksi sosiaalimerkkien luotettavuutta on vaikea valvoa. Pahimmassa tapauksessa tehtailijat itse myöntävät merkin itselleen, ja ulkopuolisten tarkastusten ajaksi vain vievät lapsityöläisensä pois näkyvistä. Ja miten kontrolloida tehtailijoiden käyttämiä lukuisia alihankkijoita?

Kuitenkin kuluttajaboikottien ym. myötä lapsityövoima-kysymys on noussut julkisuuteen, ja menetelmissä on opittu. Nyt esim. tiedetään, että lapsia ei voi yhdessä yössä irtisanoa työstään. Vapauttaminen on tehtävä suunnitelmallisesti, jotta lapset eivät joudu ojasta allikkoon.

Yhtiöt laativat vapaaehtoisia menettelytapaohjeita

Vaikka sosiaalimerkinnät (mattoteollisuutta lukuunottamatta) ovat vielä kehittelyvaiheessa, Pohjoisen kuluttajien uusi tietoisuus on jo vaikuttamassa kehitysmaihin ja niiden edustajien asenteisiin. Se vaikuttaa myös monikansallisiin yrityksiin, joista jotkut ovat itse laatineet itselleen käytösohjeita. Mm. Volkswagen, Ford, Mercedes Bentz ja General Motors ovat ilmoittaneet katkaisevansa suhteet kaikkiin lapsityövoimaa käyttäviin firmoihin. Ne ovat ennalta viisaita; lapsityövoiman käytön paljastuminen voisi koitua niille pahaksi imagotappioksi ja myynti romahtaa.

Pakollinen hyvä peruskoulu on saatava aikaan

Koska yksi syy lasten työnteolle on huono koulujärjestelmä, on alettu korostaa ilmaisten ja pakollisten kansallisten peruskoulutusjärjestelmien luomisen välttämättömyyttä. Vaikka kehitysavun määrä ylipäätään on laskenut, opetusalalle onkin jo suunnattu enemmän varoja kuin ennen. Esimerkiksi Unicef on ottanut yhdeksi päätavoitteekseen kouluohjelmat, jotka sopivat yhteen yhteisöjen maataloustöiden ja perheiden päivärytmien kanssa ja vastaavat käytännön elämän tarpeisiin.

Ylipäätään on käsitetty, että lapsityövoiman käyttö ei ole perheille eikä kansakunnille tie ulos epätoivoisesta köyhyydestä, päinvastoin. Lapsityöläisistä kasvaa huonokuntoisia, luku-, kirjoitus- ja ammattitaidottomia aikuisia, joiden lapsilla on edessäään sama kohtalo.

Sitä paitsi lapsityövoiman käyttö lisää köyhyyttä myös teollisuusmaissa, koska niissäkin on ruvettava kilpailemaan palkkojen alhaisuudella. Kouluohjelmien lisäksi tarvitaan siis monenlaisia toimia köyhyyden lieventämiseksi, nimenomaan perhetasolla. Bruttokansantuotemittarien luvut eivät vielä kerro mitään perheiden todellisuudesta.

Mihin Oslossa sitouduttiin

Oslon toimintaohjelman yhdeksi päätavoitteeksi asetettiin räikeimpien lapsityövoiman muotojen (orjatyön, prostituution, kaiken alle 12-vuotiaiden tekemän työn) lopettaminen välittömästi. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota tyttöjen työnteon vähentämiseen. Samalla korostettiin, että kehitysmaiden tulee asettaa itselleen aikarajat, mihin mennessä ne toteuttavat ilmaisen ja pakollisen peruskoulujärjestelmän.

Niiden on myös lainsäädännössään vahvistettava koulupakko ja työikäisyyden alarajat (14-15 vuotta) sekä työolosuhteiden valvonta kattamaan tähän saakka piiloon jääneet lapsityön muodot kuten kotitaloustyö ja maataloustyö.

Samalla on alettava kerätä tietoa lapsityövoimasta ja kaikki syntyvät lapset on rekisteröitävä. Ilman syntymätodistuksia ikärajojen noudattamista ei voi valvoa.

Oslossa todettiin, että hallituksilla on lapsityövoiman vastaisen taistelun päävastuu, mutta samalla tarvitaan kansalaisjärjestöjen, median, tutkijoiden, kuluttajien, oikeuslaitoksen, työntekijöiden ja työnantajien panosta toimintatapojen suunnittelusta alkaen ja hallitusten painostamiseksi.

Maailmanpankki lupasi tukea ILOlle ja Unicefille lapsiohjelmien toteuttamisessa.

Konferenssiin osallistui myös itse lapsityöläisten edustajia mm. Senegalista ja Intiasta. He korostivat, että heillä pitää olla samat oikeudet kuin aikuisillakin, niin kauan kuin lapsityövoimaa käytetään. Ja kun lopettamistoimia suunnitellaan, heidän pitää olla mukana työssä.

Myös EUssa neuvotellaan ns. positiivisesta ehdollistamisesta, tullietuuksien myöntämisestä niille kehitysmaille, jotka eivät käytä lapsityövoimaa.Oslossa muistutettiin, että lapsityövoimaa käytetään entistä enemmän myös USA:ssa ja Euroopassa, erityisesti Britannissa, Portugalissa ja Italiassa sekä Itä-Euroopan maissa.

III MITÄ MINÄ VOIN TEHDÄ?

On kysyttävä kauppiaalta

"Meille soittaa paljon turhautuneita ihmisiä, jotka toivovat, että tuotteissa olisi merkintä, jotta voisi välttää lapsityövoimalla valmistettujen esim. mattojen, urheiluvälineiden ja tekstiilien ostamista. En osaa sanoa muuta kuin että teidän on kysyttävä kauppiaalta, joka ei tiedä, mutta velvoitettava hänet kysymään tukkukauppiaalta, joka ei myöskään tiedä, mutta joka on velvoitettava ottamaan selvää. Ilman valveutuneiden kuluttajien painostusta ei ainakaan tapahdu mitään", sanoo Unicef-yhdistyksen tiedottaja Kirsti Dahlman.

Unicef keräsi syksyllä rahaa lapsityövoiman käytön poistamiseksi mattoteollisuudesta Nepalissa. Osa rahoista on jo lähetetty Nepaliin ohjelman käynnistämiseksi.

Suuri Marssi lapsityövoimaa vastaan

"Jos lapsityövoima-asiat tulevat mieleen kaupassa, kannattaa heti kysyä myyjältä. Ja keväällä 1998 osallistua suuriin lapsityövoiman vastaisiin tapahtumiin (Global March Against Child Labour), joita järjestetään kansainvälisesti ja Suomessa", vastaa puolestaan Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin tiedottaja Helena Lipponen.

Global March -tilaisuudet lähtevät liikkeelle 17. tammikuuta 1998 Manilasta, Filippiineiltä. Seuraava suuri tapahtuma on helmikuussa Rio de Janeirossa, Brasiliassa ja kolmas maaliskuussa Kap Kaupungissa, Etelä-Afrikassa. Tapahtumat huipentuvat kesäkuussa 1998 Genevessä, jossa aloitetaan ILOn lapsityövoiman räikeimpiä muotoja koskevan uuden yleissopimuksen laatiminen. Sopimus valmistuu kesällä 1999.

Köyhyyden vähentäminen on vapautustyötä

Jokainen joka lahjoittaa rahaa erilaisiin perheiden toimeentuloa kohentaviin ohjelmiin tms. on myös mukana taistelussa lapsityövoiman vähentämiseksi. Tiedon, näyttelyiden ja esitteiden levittäminen lapsityövoiman käytöstä on myös välttämätön edellytys tilanteen muuttamiseksi. Lisäksi jokainen suomalainen osallistuu verorahoillaan lapsityövoiman käytön vähentämiseen. Kehitysyhteistyövaroista on näet alettu tukea ILOn IPEC-ohjelmaa eli kansainvälistä ohjelmaa lapsityövoiman käytön lopettamiseksi. Sitää toteutetaan yli 30 maassa yhteistyössä hallitusten, työntekijöiden ja -antajien sekä kansalaisjärjestöjen kesken.

Esimerkki vapautusohjelmasta Bangladeshissa

Muutama vuosi sitten 200 vientiin suuntautunutta vaatetustehdasta Bangladeshissa päätti irtisanoa kaikki alle 14-vuotiaat työntekijänsä. Tehtaat pelkäsivät tuotteidensa joutuvan kuluttajaboikotin kohteeksi. Mm. IPECin ja Unicefin edustajat puuttuivat tilanteeseen vaatien ongelmaan kokonaisvaltaista ratkaisua. Niiden, vaatetusteollisuuden työnantajien ja Bangladeshin hallituksen kanssa päädyttiin sopimukseen, jossa luvattiin järjestää kaikille 10 500 irtisanotulle lapselle koulunkäynti ja taata perheiden toimeentulo.

Kouluja ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Vuoden 1996 puoliväliin mennessä Unicef oli onnistunut järjestämään 2 100 lapsen koulunkäynnin 130 eri koulussa, luvaten etsiä koulupaikat muillekin vuoden loppuun mennessä. IPEC, Unicef ja työnantajat myös maksavat jokaiselle lapselle 7,50 dollarin suuruista kuukausirahaa, stipendiä. Lisäksi on koulutettu 25 tarkastajaryhmää, jotka valvovat, että tehtaat noudattavat sopimusta ja lapset käyvät koulua.

Operaatio on onnistunut, mutta ongelmaton se ei ole. Stipendien sijasta perheiden toimeentulo pitää saada kestävämmälle pohjalle. Lisäksi ratkaisumalli on epäoikeudenmukainen suosiessaan vain yhtä teollisuudenalaa ja suosiessaan lapsensa työhön laittaneita perheitä niiden perheiden kustannuksella, jotka ovat köyhyydestä huolimatta uhranneet varansa lasten koulunkäynnin hyväksi.

Esimerkki siitä mitä ay-liike voi tehdä

Pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen Euroopan tekstiili-, vaatetus- ja nahka-alan työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat marraskuussa 1997 ensimmäisenä alana maailmassa, eettiset toimintaohjeet itselleen. Ne sitoutuvat noudattamaan ja edistämään ihmisoikeuksia työpaikoilla kaikkialla maailmassa. Oikeuksiin kuuluu mm. lapsityövoiman käytön kieltäminen. Toimintaohjeet koskevat 60-70 prosenttia eurooppalaisista alan yrityksistä.

Näin kattavaa eettistä toimintaohjetta ei ole vielä missään muualla.

© Muista tekijänoikeudet