Kolumbian hallitus ja sissiliikkeistä suurin, Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat FARC ovat neuvotelleet aselevosta enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti yli kaksi ja puoli vuotta. Autonomiset itsepuolustusjoukot ovat yrittäneet päästä näihin neuvotteluihin mukaan, mutta ainakin toistaiseksi ilman tuloksia.

Sotaa ja väkivaltaa neuvottelut eivät ole lopettaneet. Yksi syy siihen saattaa olla Kolumbian presidentin Andres Pastranan ja Yhdysvaltain yhdessä laatima ns. Kolumbia-suunnitelma. Sen näkyvänä tavoitteena on taistella huumekauppaa vastaan, mutta rivien välistä voi lukea myös toisen tavoitteen-sissien kukistamisen tai ainakin heikentämisen aselepokuntoon. Tässä työssä armeijaa ovat auttaneet nimenomaan nuo Autonomiset itsepuolustusjoukot.

Yhdysvaltain yli miljardin dollarin avusta valtaosa menee uusien aseiden ostoon sekä sotilaiden ja poliisin koulutukseen, ja se on saattanut rohkaista armeijaa jälleen kerran kokeilemaan sissien kestävyyttä.

Suunnitelma herätti aikanaan kovaa arvostelua Kolumbiassa ja myös sen naapurimaissa. Ainakin Ecuador, Peru ja Bolivia sanoivat olevansa huolissaan siitä, että mahdollisesti lisääntyvät sotatoimet voivat läikkyä yli rajojen, ja elleivät juuri sotatoimet, niin ainakin sotaa pakoon lähtevät ihmiset. Eräät Kolumbian kansalaisjärjestöt ristivätkin suunnitelman "sotasuunnitelmaksi".

Globalisaatio edistyy, Kolumbia ei

Enemmän rahaa Kolumbia tarvitsisi kuitenkin sosiaalisiin tarkoituksiin. Kesällä barrikadeille nousivat maanviljelijät ja maatyöläiset, jotka tiesuluillaan katkoivat useimmat tärkeät valtatiet monissa maakunnissa.

Viljelijät, kahvintuottajat etunenässä vaativat parempia luottoehtoja ja tuottajahintoja sekä sellaisten elintarvikkeiden maahantuonnin lopettamista, joita kolumbialaiset itse viljelevät.

Kahvi on Kolumbian toiseksi tärkein vientituote. Siksi kahvin maailmanmarkkinahinnan pohjanoteeraus iskee pahasti talouteen. Konkurssivaarassa on ollut jatkuvasti kymmeniätuhansia viljelijöitä.

Näiden viljelijöiden vaihtoehdot ovat hyvin vähissä. He voivat mennä joko suurkaupunkien slummeihin tai viljelemään kokapensaita, kokaiinin raaka-ainetta, koska kahvin ongelma, huono maailmanmarkkinahinta koskee myös muita ns. perinteisiä viljelykasveja kuten sokeria, perunaa, riisiä, banaania, vehnää.

Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin ns. sopeuttamisohjelmat vaativat etelän maita avaamaan rajansa rikkaiden maiden huimasti tuetuille maataloustuotteille. Seuraukset näkyvät hyvin Kolumbiassa: kymmenessä vuodessa maataloudessa on menetetty miljoona työpaikkaa, elintarvikkeiden maahantuonti on kymmenkertaistunut.

Tähän politiikkaan viljelijät haluaisivat muutoksia. Kahvintuottajain edustajan mukaan hallitus on viime vuosina tarjonnut yhtä ja samaa: huonoja hintoja ja loputonta elintarvikkeiden maahantuontia. Samaa heille ovat tarjonneet myös ne kuuluisat ns. markkinavoimat, jotka kieltäytyvät maksamasta säädyllisiä hintoja kehitysmaiden perinteisistä maataloustuotteista, mutta sallivat kyllä valtavat maataloustuet rikkaissa teollisuusmaissa kuten Euroopan unionissa.

Kun kolumbialainen pienviljelijä siirtyy sitten ainoaan tuottoisaan kasviin, kokapensaaseen, samaiset markkinavoimat tulevat, myrkyttävät pellot ja pakottavat viljelijän siirtymään taas jonnekin muualle.

Pakolaisongelma kärjistyy

Tämäntapaiset väestön pakkosiirrot lisääntyivät Kolumbiassa viidenneksen vuosina 1997-98 eivätkä ne ole sen jälkeenkään loppuneet. Väkivalta menneinä vuosina on vienyt hengen arviolta sadaltatuhannelta ihmiseltä, yli miljoona ihmistä on paennut ulkomaille ja maan sisäisiä pakolaisia on jo parisen miljoonaa.

Todennäköisesti nämä luvut ovat aivan liian pienet ja todellisuus siten vielä karmeampi. Joka tapauksessa Kolumbiassa on maan sisäisiä pakolaisia ilmeisesti kolmanneksi eniten koko maailmassa, heti kahden muun sisällissotaa käyvän maan Sudanin ja Angolan jälkeen. Kaksi miljoonaa sisäistä pakolaista on nelisen prosenttia koko maan väestöstä.

Huumelonkerot ovat kietoneet käytännössä koko Kolumbian syleilyynsä. Huumekauppa on erittäin tuottoisa bisness ja siksi siitä on vaikeaa päästä eroon. Keinot ovat olleet pitkälti sotilaallisia toimia ja huumepeltojen hyvinkin massiivisia myrkytyksiä.

Tulos on ollut kehnonlainen. Kolumbian kokapeltojen kooksi arvioitiin noin 40 000 hehtaaria viitisen vuotta sitten. Sen jälkeen niiden määrä on vähintäänkin kolminkertaistunut.

Yhdysvallat yksityistää sotaa

Perulaiset hävittäjäkoneet ampuivat kesällä alas pienkoneen Amazonin viidakon yllä. Yhdysvaltalainen lähetyssaarnaajanainen ja hänen seitsenkuinen tyttärensä kuolivat.

Asiaa ryhdyttiin tutkimaan ja selvisi, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelulle CIA:lle työskentelevän valvontakoneen lentäjä oli erehtynyt, luullut lähetyssaarnaajan konetta huumekauppiaiden koneeksi ja hälyttänyt perulaishävittjät paikalle. Samalla selvisi, että Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon on palkannut monia yksityisiä yhdysvaltalaisyrityksiä käymään puolestaan huumesotaa Kolumbiassa, Perussa ja Boliviassa.

Argentiinalaisen Clarin-lehden keräämien tietojen mukaan nämä firmat hoitavat muun muassa kommunikaatio-ja tutkajärjestelmiä, valvovat lentoliikennettä, myrkyttävät ja tuhoavat kokapensaspeltoja.

Yksi eniten sopimuksia saaneista firmoista on kotoisin Virginiasta ja nimeltään DynCorp. YK on kerran arvostellut yritystä ankarasti, koska sen palkkalaisten epäiltiin syyllistyneen musliminaisten raiskauksiin Bosniassa. DynCorpilla oli loppukesästä Kolumbiassa kymmeniä lentäjiä ja mekaanikkoja sekä kymmeniä helikoptereita, Perussa parikymmentä miestä ja toistakymmentä helikopteria.

Perun ja Brasilian rajaseudulla toimii toinen amerikkalainen firma. Juuri sen lentäjä hälytti perulaishävittäjät ampumaan alas lähetyssaarnaajan pienkoneen.

Kolumbiassa ei kuitenkaan käydä vain huumesotaa, vaan myös sisällissotaa, ja nämä yksityiset amerikkalaisfirmat näyttävät sotkeentuneen myös siihen Pentagonin puolesta sissiliikkeitä vastaan.

Eräs firma kehuu internetsivuillaan laajaa kokemustaan kapinallisten vastaisessa taistelussa Angolassa ja nyt Kolumbiassa. Firman lentokoneet toimivat itäisessä Kolumbiassa ja tutkillaan ne selvittävät toisen kolumbialaisen sissiliikkeen ELN:n liikkeitä.

Toinen firma kouluttaa Kolumbian salaista poliisia ja asevoimien erikoisyksikköjä. Se solmi kesällä Pentagonin kanssa kuuden miljoonan dollarin sopimuksen.

Eräs kansainväliseen huumekauppaan perehtynyt tutkija sanoikin Clarin-lehdelle, ettei tällä hetkellä oikein tiedetä, mitä Kolumbiassa, Perussa tai Boliviassa oikein tapahtuu ja mikä on Yhdysvaltain osuus toiminnassa. Virallisesti puhutaan vain Kolumbia-suunnitelmaan kuuluvasta huumeiden vastaisesta taistelusta, mutta kukaan ei ole maininnut mitään siitä, että asioita hoitavat myös Pentagonin palkkaamat yksityiset firmat kaiken valvonnan ulkopuolella.

Toinen asiantuntija sanoo tällaisen tehtävien ulkoistamisen olevan Pentagonille ja amerikkalaispoliitikoille kätevää, koska kukaan ei halua niskaansa syytettä toisen maan sisäisiin asioihin puuttumisesta. Siksi jo muutaman vuoden ajan on palkattu yksityisiä firmoja hoitamaan ns. likainen työ kentällä.