Geneettinen perintö:
Kehitysmaat vastaan suuryritykset - Geeniteknisesti viljeltävien kasvien osuus maailman peltoalasta paisuu

Maailman Sivu (Kauppalehti 16.11.1998 - Hannu Pesonen) Nuori mies, mene länteen, sanottiin ennen.

Nuori mies, mene itään, sanottiin vähän aikaa sitten.

Minne nuori mies nyt menisi?

Sademetsään - mihin sademetsään tahansa. Siellä oksat notkuvat rahaa yritteliään onnenonkijan poimia.

Kehitysmaiden suojaamaton, hyväksikäytölle ja ryöstölle vapaa kasvivaranto muodostaa valtavan aarrearkun, jonka sisällöstä käytävä taistelu paraikaa kiihtyy.

Nykyisistä hyötykasveista ja kansanparantajien käyttämistä lääkeyrteistä on entistä helpompaa rakennella supertuotteita - kunhan vain käsillä on sopivia raaka-aineita, joilla kloonaus ja hybridien teko käynnistetään.

Nopeasti kehittyvät keinot muunnella kasvien ominaisuuksia geneettisesti ja kopioida niitä laboratorioissa ovat itse asiassa käynnistäneet uuden siirtomaavaltauksen. Miekkaa heiluttavien löytöretkeilijöiden tilalla ovat nyt vain silmälasipäiset, korkeasti koulutetut tohtorit näytelaatikkoineen.

Viidakossa hiiviskelevien Indiana Jonesien tarkoituksena on korjata parempaan talteen kehitysmaiden harvinaisimmat lääke- ja hyötykasvit. Löydöt päätyvät suurille lääketehtaille, yrttivalmistajille ja viljelykasvien kloonaajille, jotka jalostavat niitä biotekniikan avulla rahasammoikseen.

Runsaasti yrityskauppoja

Geenimuunneltujen kasvien kehittämiseen ja myyntiin erikoistuneiden yhtiöiden keskuudessa tapahtui tämän vuoden alkupuolella "dramaattista keskittymistä", arvioi kansainvälinen maaseudun kehityssäätiö RAFI.

Esimerkiksi kansainvälistä ruoka- ja hyötykasvien siemenkauppaa, ravintoketjun ensimmäistä lenkkiä, johtavat ja valvovat nyt yksityiset suuryhtiöt.

Kymmenen suurinta yhtiötä pitää hallussaan kolmasosaa vuotuisesta 23 miljardin dollarin siemenkaupasta. Ne ovat kasvattaneet liikevaihtoaan neljänneksellä kahden viime vuoden aikana ja niiden kasvimuuntelun kehittämiseen käyttämät varat saavat julkisin varoin tapahtuvan tutkimus- ja kehitystyön näyttämään näpertelyltä.

Eikä keskittyminen ole ohi, RAFI ennustaa. Alan fuusiot ja yritysostot ovat kiihtyneet Yhdysvalloissa tämän vuoden jälkipuoliskolla. Myös suurten lääke- ja kemikaaliyhtiöiden on pian vastattava samalla mitalla.

Geenitekniikan avulla viljeltävien raha- ja ruokakasvien osuus maailman peltoalasta kasvaa vauhdilla. Yhdysvalloissa viljellään tänä vuonna 3,5 miljoonaa ja Argentiinassa 1,4 miljoonaa hehtaaria geenimuunneltua soijaa. Kaupallisesti tärkeisiin kasveihin kuuluvat myös maissi, sokerijuurikas ja puuvilla. Riisi, vehnä ja maniokki liittynevät pian joukkoon. Sama odottaa muita viljelykasveja. Niiden parhaat ominaisuudet kerätään eri puolilta maailmaa, ilmaiseksi tai mitätöntä korvausta vastaan, ja niistä muokataan ja patentoidaan alkuperäiset lajikkeet syrjäyttävä supertuote.

Geeniviljelyn kasvu, markkinoiden siirtyminen yksityisten suuryhtiöiden käsiin ja puuttuva "tuotesuoja" merkitsevät, että alkuperäisen sysäyksenantajan luovuttanut kehitysmaa saa havaita omien vientitulojensa supistuvan. Kasvuominaisuuksiltaan ja kustannuksiltaan epäedullisempi alkuperäistuote ei enää kelpaa. Samaan aikaan tuontimenot kasvavat: kehitysmaan on pakko ostaa kovalla rahalla uusia hybridejä myös omille pelloilleen.

Kehitysmaat ovat pyrkineet kansainvälisin sopimuksin luomaan järjestelmää, joka takaisi niille edes jonkinlaisen korvauksen. Yritykset ovat kilpistyneet teollisuusmaiden haluttomuuteen määritellä mikä lasketaan kansallisomaisuudeksi, miten hinta muodostuu tai mikä muodostaa luvattoman haltuunoton.

Maailman kauppajärjestön WTO:n on ensi vuonna määrä uudistaa patenttisäännöksiä. Tuolloin on tulilinjalla myös kasvilajien omistusta säätelevä pykälä 27.3. Jos kasveja ei jätetä pois sopimuksen piiristä, WTO asettuu käytännössä suojaamaan yksityisten yhtiöiden hallintaa maailman siemenvarastoista.

Yhtä vähäistä on kehitysmaiden kyky suojella geeniperimäänsä. Niiltä puuttuvat laboratoriot ja tullivalvonta on hataraa. Ne eivät useinkaan edes tiedä, mitä niiden kasvusto sisältää - puhumattakaan, että pystyisivät asettamaan lajit arvojärjestykseen harvinaisuutensa ja mahdollisten hyödyllisten käyttöominaisuuksiensa osalta.

Patenttisiemeniä sakon uhalla

Jos ruokakasvien viljely joutuu jättiläismäisten yksityisten "viljatehtaiden" varaan, merkitsee se suurta käännettä maailman elintarviketuotannon rakenteessa.

Muutama vuosi sitten saattoi vielä nauraa uhkakuville, että maanviljelijöiden eri puolilla maailmaa pitää pian hankkia lupa viljelemänsä kasvin tuotantoon sen geneettisen koodin omistavilta suuryrityksiltä.

Nyt se on todellisuutta.

Kasvien geenimuuntelun suuryrityksiin kuuluu amerikkalainen kasvimyrkkyjen ja -kemikaalien valmistaja Monsanto, jonka liikevaihto vuonna 1996 oli 9,26 miljardia dollaria. Siitä se on noussut runsaasti, sillä yhtiö kasvaa nopeasti fuusioiden ja yritysostojen kautta.

Laajassa ja vetoavassa, eurooppalaisille kuluttajille tänä kesänä suunnatussa mainoskampanjassaan "antakaamme sadonkorjuun alkaa", Monsanto esittelee itsensä hyväntekijänä, joka taistelee maaiman ruokapulan hävittämisen ja puhtaamman ympäristön puolesta.

Roskapuhetta, arvioivat viime kesänä Roomassa kokoontuneet Afrikan maiden kasvitieteilijät.

Sen sijaan että yhtiö kehittäisi elintarvikeomavaraisuutta edistävää viljelytekniikkaa, se päinvastoin repii siemenviljankin farmarien laareista.

Monsanton tuoreisiin yritysostoihin kuuluu toukokuussa hankittu Delta and Pine Lands. Se patentoi viime maaliskuussa kehittämänsä "terminaattori-tekniikan" - siemenen, joka voidaan kylvää vain kerran. Sadosta kypsyvät uudet siemenet ovat lisääntymiskyvyttömiä, eikä niitä ei voi käyttää siemenviljana.

Monsanto käytti terminaattoritekniikan hankkimiseen miljardeja dollareita. Yhtiön tavoitteena on pakottaa farmarit ympäri maailman palaamaan joka sadon jälkeen Monsanton siemenpusseille, afrafrikkalaistiedemiehet korostavat. Näin tuhotaan ikiaikainen siemenvilja-ajattelu, joka muodostaa koko ruokahuollon kivijalan.

Mainostamansa ympäristönsuojelun sijaan Monsanto kehittää viljalajikkeiden siemeniä, jotka on geenimuunneltu siten että ne voivat käyttää vain yhtiön omaa bestselleriä, "Roundup"-kasvimyrkkyä ilman että sato vahingoittuu.

"Sen sijaan että ojentaisi auttavan käden viljelijöille, Monsanto kiristää heitä syyte- ja vankilauhkailuilla. Yhdysvallassa yhtymä käyttää etsiviä löytämään ja saattamaan oikeuteen viljelijät, jotka ovat säästäneet Monsanton soijapavun siemeniä seuraavan vuoden kylvöä varten. Patenttilakien perusteella Monsanto varaa itselleen oikeuden tutkia viljelijöiden pellot tarkistaakseen että he viljelevät niitä Monsanton ehdoilla ja Monsanton kemikaaleja käyttäen", yli 20 maasta kotoisin olevien afrikkalaistutkijoiden allekirjoittama julkilausuma toteaa.

Vanilja oli ensi uhri

Vaniljantuottajat saivat koeputkesta päähänsä kauan ennen kuin nykyryntäys alkoi. Silti vaniljan kaappaus on yhä parhaita esimerkkejä siitä, miten teollisuusmaissa kehitetty biotekniikka on ylivertainen kun vastakkaisessa vaakakupissa ovat kehitysmaiden vaatimukset saada omista raaka-aineistaan "reilumpi" hinta maailmanmarkkinoilla tai omistaa itse luonnon geenivarastonsa.

Muutama vuosikymmenen sitten teollisuusmaiden laboratorioissa kehitettiin keinotekoinen vanilliini, joka osoittautui kymmeniä kertoja aitoa vaniljapalkoa halvemmaksi ja maultaan lähes samanveroiseksi.

Yhtäkkiä maailman suurimpiin vaniljan tuottajiin kuuluneilla Intian valtamerten saarilla Komoreilla, Madagaskarilla ja Réunionilla  ei ollutkaan enää virkaa. Niiden vaniljaistutukset ovat kutistuneet vähäisiksi laikuiksi, jotka ovat tyydyttäneet huippuravintoloiden ja parhaita jäätelö- ja konditoriatuotteita tekevien yritysten halua erottua aidolla vaniljalla tusinatavarasta.

Nyt nämäkin viljelmät ovat vaarassa. Uusimpien geenitekniikan keinojen avulla teollisuus ja sen palveluksessa olevat tutkijat ponnistelevat jo saadakseen myös oikean vaniljan käyttäjät asiakkaikseen.

Vijelijät ovat katselleet vierestä kun tiheistä, perkaamattomia vesakkoja muistuttavista vaniljametsiköistä on kerätty orkideansukuisen kasvin varsia, siemeniä, juuria ja ja vielä vihreinä oksista roikkuvia pavun kaltaisia palkoja.

Näistä aarteista valmistetaan laboratorio-oloissa "aitoa vaniljaa" - uutetta, joka on kehitetty keräämällä eri vaniljalaatujen parhaita ominaisuuksia, poimimalla niistä tehokkaimmin taloudelliseen tuotantoon soveltuvat geenit ja risteyttämällä niitä keskenään. Tulos on vaniljaa halvempaa muttei laadultaan teollisuusroskaa.

Jos uutteen käyttö aitona vaniljana yleistyy, surkastuu viljely entisestään vaniljan luontaisilla kasvuseuduilla, joilla  vaniljatulot ovat parhaimmillaan elättäneet yli puolta väestöä.

Tärkeimpien viljelykasvien käyttöä, kehittelyä ja kauppaa säädellään sentään jollain tavalla. Tuntemattomien tai vain harvojen tietämien, sademetsistä perimätiedon pohjalta noukittavien yrttien saalistamisessa sen sijaan vallitsee kirjaimellisesti viidakon laki.

Se näkyy etenkin Afrikassa, jonka sademetsiin ja viidakoihin pääsee helpommin ja halvemmalla kuin Amazonin villeille jokivarsille. Harvinaisia, vain paikallisia eläin- ja kasvilajeja sisältävät metsät, jotka ovat kymmenien sukupolvien ajan muodostaneet kansanparantajien lääkekasvivaraston, ovat listan kärjessä.

© Muista tekijänoikeudet