Alkuperäiskansat, vähemmistöt, Kanada: Kaivoshankkeet uhka Kanadan intiaaneille

Maailman Sivu (Kumppani 2-1997 - Marjut Helminen) Kauan kauan sitten dogrib-intiaanien shamaani oli metsästysmatkalla Suuren Karhujärven itäpuolella Pohjois-Kanadassa. Hän tiesi hyvin, että järven läheisyyden kallioalueella asui pahoja voimia. Mistä lie syystä hän eksyi kuitenkin juuri tuolle kalliolle myöhään yöllä ja nukahti. Unessa hänet johdatettiin kallion sisään ja hän näki kummallisia asioita. Järven rantaan laskeutui valtava metallinen lintu. Linnusta tuli oudon näköisiä ihmisiä, jotka ottivat kalliota ja veivät sen lintuun. Hänet vietiin suuren tilaan, jossa oli paljon valkoisiin pukeutuneita ihmisiä, kaikki tekivät jotain. Sitten hän näki jotain käsittämätöntä, tuli kirkkaus ja tuhansia ihmisiä kuoli.

Ei tiedetä, onko shamaanin legendaa toistettu tuhansia vai satoja vuosia sukupolvesta toiseen. Tiedetään vain, että tuli hetki, jolloin sukupolvelta toiselle siirtynyt leganda kävi toteen.

Vuonna 1930 Gilbert LaBrine löysi uraania Suuren Karhujärven läheltä. Järvelle laskeutui ensimmäinen lentokone. Kalliolle, jolle shamaani nukahti, perustettiin kymmenen vuotta myöhemmin kaivos, josta otettiin uraani Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommeihin. Kun Luoteisterritorioon tuli 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa televisio, järkyttyivät dogrib-intiaanit nähdessään dokumentin ensimmäisen ydinaseen valmistuksesta. Siinä näytettiin koko shamaanin matka maan uumeniin aina tuhansien ihmisten tuhoutumiseen saakka.


Maailman mineraalit muutaman yrityksen kontrollissa

Luoteisterritoriossa, Pohjois-Kanadassa asuu noin 30.000 ihmistä. Valtaosa väestöstä on dene-intiaaneja. Kaivosteollisuus on alueen toiseksi suurin työnantaja. Kaikkiaan noin 2.000 työntekijästä puolet on pohjoisen omia asukkaita, toinen puoli etelästä tulleita asiantuntijoita ja ammattilaisia.

Pohjoisen maanteiden ja rautateiden rakentamisen syynä ovat olleet kaivos- ja öljyteollisuuden tarpeet. Toisen maailmansodan jälkeen Yellowknifesta löydettiin kultaa, Pine Pointista sinkkiä, Port Radiumista radiumia. Imperial Oil alkoi pumpata öljyä Norman Welsissä.

Muutama suuryritys kontrolloi mineraaleja ympäri maailmaa. Kullan, timanttien ja arvometallien etsiminen on teknologian kehittyessä helpottunut. Enää geologit eivät kulje kuten LaBrine, koiravaljakoin ja jalkapatikassa hakkujen kanssa kiviä keräämässä. Herkät mittauslaitteet rekisteröivät lentokoneista maaperän salat. Niin Kirgisian pääkaupungissa Bishkekissä kuin Rovaniemellä tai Etelä-Amerikan vuoristokaupungeissa ja Pohjois-Kanadan Yellowknifessa vuokrataan hotellihuoneita samojen yritysten edustajille, kuten australialaisen Broken Hill Propietary -yhtiön tai brittien omistaman, maailman suurimman RTZ-kaivosyhtiön nimissä etsintöjä ja valtauksia tekeville. RTZ-yhtiöllä, joka ei ole historiansa aikana tehnyt yhtään tappiollista tilinpäätöstä, on yli 200 kaivosta nejässäkymmenessä maassa. Se on mukana monissa kiistanalaisissa ja usein paikoin juuri alkuperäiskansojen vastustamissa hankkeissa Suomen saamelaisalueilta Länsi-Papualle ja Indonesiaan. RTZ kaivaa kultaa ja nikkeliä Zimbabwessa, kuparia ja uraania Etelä-Afrikan Transvaalissa ja titaania Natalin rannikolla. Monen kaivosyrityksen perustaminen liittyy kiinteästi kolonialismin pystyttämiseen. Etelä-Afrikassa esimerkiksi maailman timanttimarkkinoista noin 85 prosenttia kontrolloiva DeBeers Centenary, oli keskeinen apartheid-järjestelmän pystyssäpitäjä.


Tuleeko luonnonsuojelijakaan toimeen ilman arvometalleja?

Kanadan kaivosteollisuuden keskusliitto muistuttaa laskelmista, joiden mukaan jokainen pohjois-amerikkalainen kuluttaa noin 20.000 kiloa mineraaleja. Jokainen syntyvä lapsi tarvitsee kaivosteollisuuden laskelmien mukaan satoja kiloja lyijyä, kuparia, sinkkiä, alumiinia, kultaa, rautaa, savea, hiekkaa ja soraa. Käytämme enempiä ajattelematta puhelimia, kaapeleita, radiota, TV:tä, tietokoneita tai vaikkapa hammaspaikkoja. Mineraaleja ja metalleja ei tarvita turhuuksiin ja koruihin, vaan teknologiaan, jota pidämme itsestään selvänä ja jota ilman yksikään meistä ei enää osaa elää.

Kaivosteollisuus jakaa Pohjoisen ihmiset kahtia, osa on puolesta ja osa vastaan. Dene-intiaanit, jotka ovat enemmistönä alueen väestöstä, yleensä vastustavat kaivosteollisuuta.

"Joka kerta, kun mailtamme on löydetty taloudellisesti arvokkaita luonnonvaroja, öljyä, kultaa, timantteja tai arvometalleja, ovat Kanadan hallituksen edustajat kiirehtineet tarjoamaan meille sopimuksia, joilla luopuisimme oikeudestamme maahan ja sen rikkauksiin", he huomauttavat. He muistuttavat perinteisistä opetuksista, joiden mukaan denet selviytyvät niin kauan, kun heidän yhteytensä maahan ja luontoon säilyy.

"Maa on täällä meitä varten, että käyttäisimme sen antimia. Mutta me olemme toisaalta maata varten, meidän on pidettävä siitä huolta", sanoo dene-päällikkö Bill Erasmus.

 
Kenellä on oikeus maahan ja sen rikkauksiin?

Vuonna 1898 valkoiset kullanetsijät matkasivat läpi dene-intiaanien asuinalueiden kohti Klondyken kultakenttiä Yukonissa, pohjoisessa. Kultaa alettiin etsiä myös Luoteisterritoriosta ja vuonna 1899 Kanadan hallitus solmi ns. sopimuksen numero 8 slawey-, beaver-, chippewa- ja cree-intiaanien kanssa ja 1922 sopimuksen numero 11 etelän slawey-, dogrib-, hare-, loucheux-intiaanien ja muutaman pienen heimon kanssa. Kanadan hallitus katsoo dene-intiaanien luopuneen sopimuksissa oikeuksistaan Luoteisterritorion, tai Denendeh-alueen luonnovaroihin.

Denet sanovat, että he eivät ole koskaan luopuneet oikeuksistaan maahan. He sanovat sopineensa vain siitä, että myös valkoisilla turkismetsästäjillä on oikeus hankkia toimeentulonsa alueella. Palkkioksi tästä denet ymmärsivät Kanadan hallituksen luvanneen huolehtia siitä, että mitään sellaista ei tehdä, mikä uhkaisi alkuperäisten asukkaiden perinteistä elämäntapaa. vuonna 1973 dene-intiaanit jättivät Kanadan korkeimmalle oikeudelle valituksen maidensa laittomasta riistämisestä. Korkeimman oikeuden tuomari William Morrow kuuli sopimusten allekirjoittajia kiertäessään kuuden kuukauden ajan kiistanalaista aluetta. Hän päätti, että intiaanit olivat asuttaneet maita ikimuistoisista ajoista ja olivat siis maiden laillisia omistajia. Kiista omistusoikeuksista maihin ja niiden rikkauksiin jatkuu.

Yellowknifen lähellä toimii kaksi kultakaivosta ja kaikki viittaa siihen, että timanttikaivos kaupungista pohjoiseen aloittaa toimintansa. Kesällä myös mm. Uudessa Guineassa alkuperäiskansojen mailla kultaa ja kuparia kaivava Broken Hill Propietary -yhtiö etsi rakennustyöläisiä rakentamaan sekä tien että 300 asukkaan kaivosyhteisön asunnot. Työpaikkoja on luvattu monelle sadalle Pohjoisen asukkaalle. Miksi kaivostoiminta ei sittenkään houkuttele? Dene-kansan päällikkö Bill Erasmus, sanoo, että timantit tai muut maaperän rikkaudet eivät ole intiaaniväestölle tärkeitä. "Rahaa", hän kysyy ja vastaa: "Emme halua saada voittoa. Useimmat alkuperäisasukkata muistuttavat, että nopea rikastuminen on aina osoittautunut vahingolliseksi".

"Suurin osa ongelmistamme johtuu etelän arvojen ja instituutioiden tunkeutumisesta elämäämme", he sanovat.

"Välitön aineelllinen hyvinvointi johtaa pitkän aikavälin taloudelliseen riippuvuuteen."

"BHP-yhtiön kaivokselle rakennettava tie katkaisee peurojen perinteisen muuttoreitin, sanoo Rhianne Erasmus, Yellowknifen Naisten keskuksen sosiaalityöntekijä, joka tuntee alueen perheiden ongelmat."

"Peuranlihalla on keskeinen asema pohjoisen ihmisten ruokavaliossa. Teollisuustyöpaikkojen puolustajat sanovat, että voittehan te ostaa naudanlihaa kaupasta, mutta se ei ole sama asia. Se on kallista, eikä meidän elimistömme ole sitä paitsi tottunut siihen", hän huomauttaa.

"Sama kuin sanoisi valkoisille, että ette saa enää syödä naudanlihaa."

 
Luontaistalous tärkeä osa toimeentuloa ja elämäntapaa

Pohjois-Kanadassa perinteinen elämäntapa ei ole läheskään hävinnyt. Jokainen kotitalous saa osan elannostaan metsästyksellä ja kalastuksella. Vuosina 1975-76 tehty tutkimus Fort Resolutionissa osoitti, että itse pyydystetty ravinto muodosti 36,6 prosenttia väestön tuloista. Palkkatyöstä saatujen tulojen osuus oli 32.6 prosenttia ja sosiaaliavun osuus 13.1 prosenttia. Itse hankitun ravinnon osuus on supistunut tutkimuksen tekemisen jälkeen vain vähän. Myös perinteisten turkis- ja nahkavaatteiden valmistus on edelleen yleistä. Pohjoisen ankaraan talveen ei ole kyetty kehittämään turkisvaatetusta paremmin kylmää loitolla pitäviä vaatteita. Perinteiset käsityöt ovat myös tärkeä rahatulojen lähde.

Kuten saamelaisetkin Pohjois-Kanadan alueen alkuperäiskansat suhtautuvat varauksellisesti kaivostoimintaan siksi, että se on uhka perinteiselle elämäntavalle. Rhianne Erasmus muistuttaa, että luonnon ja sen muutosten kanssa sopusoinnussa eläneiden ihmisten on hyvin vaikea tottua kaivos- ja teollisuustyöhön.

"He eivät kestä kaivostyön mukanaan tuomaa elämäntavan muutosta. Miehet lähtevät kaivokseen ja ovat poissa kaksi viikkoa. Kun he tulevat kotiin, heillä on tukku rahaa. He ryyppäävät rahansa. Juopottelu johtaa perheriitoihin ja väkivaltaan. Mies palaa kaivokseen, vaimo ja lapset jäävät kotiin rahatta ja ruoatta. Sosiaaliviranomaisilta he eivät apua saa, koska mies ansaitsee hyvin."

Erasmuksen kanta on yksiselitteinen: "Kaivostoiminta lisää alkoholisimia, naiset ja lapset köyhtyvät."

Dene-intiaanien huolenaiheena on myös se, miten kaivostoiminta vaikuttaa pitkällä aikavälillä ihmisiin ja luontoon.

"Kun mineraaliesiintymät ehtyvät, kaivos suljetaan ja valkoinen väki palaa etelään. Me jäämme tänne. Millä me sitten elämme, kun luonto on tuhottu niin, että perinteinen luontaistalous ei ole enää mahdollista", kysyy Rhianne Erasmus.

Arktisen alueen herkkä luonto kärsii ja esimerkiksi kullan rikastusprosessissa käytetty arsenikki saastuttaa pohjavedet ja kalavedet. Viime kesänä Yellowknifessa ilmestyi tutkimus kaupungin ulkopuolella toimivan kultakaivoksen arsenikkipäästöistä. Sen mukaan ongelma on vakava.

Öljy-yhtiöt ovat ilmoittaneet olevansa valmiita järjestämään koko pohjoisen työvoiman uuteen uskoon omia tarpeitaan vastaavasti. Ne ovat luvanneet turvata työllisyyden määräämättömäksi ajaksi.

"Meidän korkeiden palkkojemme tuloksena te voitte lopettaa perinteisen luontaisen keräilytalouden. Yhtiöt myöntävät, että ennen pitkää öljy-yhtiö lähtee - sehän on väistämätöntä. Silloin alkuperäisasukkaat jäävät ilman toimeentuloa."

"Ei riitä, että alkuperäisasukkaat ovat vain osallisina kehitysprosesseissa. Meillä on oltava tehokas kontrolli Pohjoisen kehitykseen, koska vain me voimme päättää, millainen kehitys on meidän etujemme mukaista", sanoo George Mannel, National Indian Brotherhood -järjestön johtaja.

Denet ovatkin päässeet päätöksenteossa entistä keskeisempään asemaan. Denet ovat pääsemässä johtoasemaan Luoteisterritorion hallinnossa. Polttava kysymys tällä hetkellä on, kuinka muuttaa brittihallinnon luoma hallintojärjestelmä vastaamaan intiaanien hallintotapaa. Syökö suuri byrokraattinen mylly ihmiset, joiden yhteisön päätöksentekojärjestelmä perustuu aivan toisenlaiselle ajattelulle.

 - - - - - - - - - -

Kaivosteollisuuden tilastot:
Pohjois-Amerikan mantereen asukkaat käyttävät elinaikanaan keskimäärin

Eurooppalaisten kulutustottumukset ovat hieman vaatimattomammat kuin pohjoisamerikkalaisten. Samalla tavalla laskettuja vertailulukuja oli kuitenkin mahdotonta löytää..

Toimittaja Marjut Helminen kävi kesällä 1996 tutustumassa Pohjois-Kanadan dene-intiaanien asioihin.

© Muista tekijänoikeudet