Näinä aikoina aloin havaita eräitä melkoisen ällistyttäviä yhtenevyyksiä oman elämäni ja Jeesuksen elämän välillä. Me molemmat, luonnollisesti, edustimme juutalaista kuppikuntaa. Kummallakaan meistä ei ole ollut nimeksikään kotia. Kumpikaan meistä ei ole ollut elinaikanaan naimisissa. Kummallakaan meistä ei ole ollut elinaikanaan säännöllistä työpaikkaa. Me molemmat vain kuljeskelimme ympäri maata ihmisiä ärsyttäen.

"Ehkäpä Jeesus auttaa meitä", sanoin kissalle. "Ehkä Hän löytää filmin Elviksen matkijoista."

Kissa katsoi minua kuin lepratautista, mutta pysyi paikallaan vierelläni pöydänkulmalla. Siitä rohkaistuneena jatkoin.

"Ehkä Jeesus auttaa minua löytämään tämän Kinttu-veikon. Olen jo jättänyt kolme viestiä hänen puhelinvastaajaansa, mutta ilman vastakaikua."

Kissa katsoi minua samaan tapaan kuin jotkut jäävät tuijottamaan paikkaa, missä olivat nähneet sateenkaaren.

"Lakkaa tuijottamasta säälivästi", sanoin kissalle yrittäen samalla pyyhkäistä sen pöydältä alas. Kissa vetäytyi juuri ja juuri ulottuviltani ja jatkoi tuijotustaan.

"Rukoilkaamme", sanoin kissalle. Kumarruimme molemmat.

Suomentanut Väinö Antero

1996, sidottu, 207 s., ISBN 952-9646-85-2, Kl 84.2, 24 eur