Mircea Eliade (1907–1986), romanialainen filosofi, oli kiinnostunut filologiasta ja vertailevasta uskontotieteestä. Hän matkusti Intiaan jatko-opiskelemaan ja palasi Romaniaan v. 1932 julkaisten analyysinsä joogasta väitöskirjana. Toisen maailmansodan jälkeen hän muutti Pariisiin ja opetti vertailevaa uskontotiedettä Sorbonnessa, École des Hautes Études’ssa. Vuonna 1958 hänet kutsuttiin Uskontojen historian professoriksi Chigagon yliopistoon, ja siellä hän pysyi kuolemaansa saakka julkaisten laajasti ja toimittaen mm. Macmillanin Encyclopedia of Religion -teoksen.
Eliaden uskontoanalyysi olettaa “pyhän” olemassaolon uskonnollisen palvonnan kohteena. Se näyttäytyy voiman, merkityksen ja arvon lähteenä. Ihmiskunta kiinnittää hierofaniat – pyhän fysikaaliset manifestaatiot tai ilmestykset – usein symbolien, myyttien ja rituaalien muotoon. Mikä tahansa ilmiö voi olla potentiaalinen hierofania ja avata pääsyn ei-historialliseen aikaan. Tämä pyhä aika on oleellinen piirre kaikessa uskonnollisuudessa.

MIRCEA ELIADEN TEOKSIA

Ikuisen paluun myytti 1992

Pyhä ja profaani 2003