Jonathan Carroll (s. 1949) on viime vuosikymmenien arvostetuimpia amerikkalaisia kirjailijoita. Hänen innokkaisiin ihailijoihinsa kuuluvat mm. Stephen King, Jonathan Lethem, Neil Gaiman, Juliette Binoche ja Sting. Ihailijakaarti kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta, mm. Puolassa hänen kirjansa käyvät kaupaksi “kuin ilmainen seksi”, kuten Carroll itse sanoo. Naurujen maa (The Land of Laughs,1980) on ensimmäinen suomennos hänen tuotannostaan.

Kirjailijana Carroll ei ole lokeroitavissa tiettyyn kirjallisuudenlajiin, vaan tarjoaa lukijalleen vietteleviä sekasalaatteja: loistavaa romaanikerrontaa, fantasiaa, romantiikkaa, jännitystä... ja hätkähdyttävää yllätyksellisyyttä. Hänen teostensa tavaramerkki on koira, yleensä bullterrieri. Kuten Carroll Helsingin kirjamessuilla 2005 vieraillessaan totesi, koirat ovat alemman asteen enkeleitä ja enkeleistä hän pitää, joten asettaa sellaisen jokaiseen kirjaansa. Taika astuukin usein tarinaan juuri koiran turkissa. Carrollin henkilöt ovat usein julkisuuden henkilöitä, joille tapahtuu jotain lievästi sanoen erikoista. Carroll itse väittää tämän johtuvan siitä, että hän sijoittaa tarinoihinsa enimmäkseen omia tuttaviaan, ja he sattumoisin tekevät luovaa työtä. Esimerkiksi Carrollin isä, Sidney Carroll, oli elokuvakäsikirjoittaja. Sidneyn kynänjälkeä ovat mm. Suurkaupungin hait (The Hustler, 1961, pääos. Paul Newman) ja Kova panos Dodge Cityssä (A Big Hand for the Little Lady, 1966, pääos. Henry Fonda). Hänen äitinsä June (o. s. Sillman), oli näyttelijä ja kirjoittaja, joka esiintyi lukuisissa Broadway show’issa ja kahdessa elokuvassa: An Angel Comes to Brooklyn (1945, jossa toimi myös käsikirjoittajana) ja New Faces of 1952 (1954, jonka sketsiosuudet kirjoitti Mel Brooks).

Jonathan Carroll syntyi New Yorkissa 26.1.1949. Viimeiset 25 vuotta hän on asunut Wienissä, minne muutti opettamaan englantia. Itse hän tosin väittää päätyneensä Eurooppaan hyvän kahvin vuoksi.

Aiheen ensimmäiseen novelliinsa Carroll sai lukioikäisenä. Hän muistaa yhä, miten englanninopettaja, joka tuossa vaiheessa oli antamassa hänelle reput, juoksi läpi koulun pihan huutaen “Loistava tarina, Carroll!” Se oli Carrollin elämän käännekohta. Ja jo tässä tarinassa yksi keskeinen henkilö oli koira. Novellissa näkyi myös toinen, Carrollille tyypillinen piirre: hänen aihepiirinsä käsittää koko elämän kirjon, rakkaudesta kuolemaan.

Linkki Jonathan Carrollin monipuolisille kotisivuille.