Ranskalainen Henri Bergson (1859–1941) oli vuosisadan vaihteen vaikutusvaltaisimpia filosofeja. Hänen työnsä käsitteli mm. luonnontieteellisen maailmankatsomuksen ja tietoisuuden suhdetta, sekä ajan olemusta. Bergson erotti toisistaan ulkoisen, mitattavan ajan ja sisäisen keston. Kestoa voidaan tarkastella käänteisessä muodossaan myös muistina. Hänen teoriansa ajasta innoitti paitsi filosofeja, kuten Edmund Husserl, Martin Heidegger ja Maurice Merleau-Ponty, myös Marcel Proustia, jonka Kadonnutta aikaa etsimässä on juuri sisäisen ajan ja merkityksen järjestyksen luomista muistin avulla.