LOPETTAA sivun ja siirryt ETUSIVULLE LOPETTAA sivun ja siirryt Ajankohtaista SIVULLE LOPETTAA sivun ja siirryt edustajisto SIVULLE




 Periaateohjelma
 Kannanotot
 Asiakirjat
 Työkansan Sanomat
 Lähiradio 100,3 MHz
 Opintoaineisto
 Linkit
 English pages

UUSIN PÄÄKIRJOITUS

Työkansan Sanomat

  • KTP:n, Suomen ainoan marxilais-leniniläisen kommunistisen puolueen äänenkannattaja.
  • Perinteinen luokkakantainen työväenlehti, jossa kuuluuu myös työttömien, opiskelijoiden, eläkeläisten sekä muiden vähävaraisten ja sorrettujen oma ääni.
  • Kertoo työstä ja taistelusta.
  • Tarjoaa vaihtoehtoisen sosialistisen maailmankuvan.
  • Rakentaa rauhan rintamaa
  • Ilmestyy 14 numeroa / vuosi.
  • Tilaushinnat: 1 vuosi 30 euroa, 1/2 vuotta 15 euroa ja irtonumero 1,70 euro.


Työkansan Sanomat on Rauhan ja Sosialismin puolesta - Kommunistisen Työväenpuolueen (KTP) äänenkannattaja. Työkansan Sanomat on valtakunnallinen tilauspohjainen marxilais-leniniläinen työväenlehtijulkaisu (ISSN 1459-0646). Lehden toimitus on Vantaalla Tikkurilassa, ja lehden päätoimittaja on Hannu Tuominen.

Työkansan Sanomat on ilmestynyt nykymuodossaan vuodesta 1988 lähtien eli KTP:n perustamisesta lähtien. Nykyinen lehti jatkaa 1940-1950 -luvuilla ilmestyneen samannimisen kommunistisen työväenlehden kunniakkaita perinteitä.

Työkansan Sanomat on 12-16 -sivuinen tabloid-kokoinen työväenlehti, joka ilmestyy 14 numeroa/vuosi.

Työkansan Sanomat on siis perinteinen työväenlehti. Lehdessä kuuluu voimakkaana myös työttömien, opiskelijoiden, eläkeläisten, pienyrittäjien sekä muiden vähävaraisten ja sorrettujen oma ääni. Työkansan Sanomissa on monipuolisia ajankohtaisia artikkeleita eri elämänalueilta, haastatteluja, mielipidekirjoituksia, työväenkulttuuria, yhteiskuntasatiiria ja sopivasti myös teoreettista pohdintaa yhteiskunnan tilasta. Tarjoamme kriittisiä näkökulmia asioihin ja uutta tietoa. Lukijat voivat kirjoittaa lehden Työstä ja Taistelusta -palstalle. Työkansan Sanomat tarjoaa sosialistisen maailmankuvan ja rakentaa demokraattista rauhan rintamaa. Rakennamme parempaa huomista.

alkuun

Pääkirjoituksia

***

Pääkirjoitus 14/2011 (17.12.2011)
***
Raamisopimus ja sosiaalitupo alentavat elintasoa

  Kapitalistien EK:n, Kataisen hallituksen ja palkansaajien keskusjärjestöjohdon läpi runnoma työmarkkinoiden raamisopimus alentaa palkkatyöläisten ostovoimaa ja elintasoa. Näin se vain on. Eikä musta muutu valkoiseksi, vaikka porvarimedia, ekonomistit ja tutkimuslaitokset yrittävät muuta propagandallaan todistella.

  Raamisopimuksen ja nyt tekeillä olevan sosiaalitupon nuotit kirjoitettiin jo viime kevään hallitusneuvotteluissa. Syksyn työehtosopimusvääntö oli vain pelkkä loppunäytös, jolla teatteriesitys kruunattiin kapitalistien toivomalla tavalla.

  Raamisopimus ja sen ehdoilla solmitut uudet työehtosopimukset antavat palkansaajille ensimmäisen jakson 13 kuukauden aikana enimmillään 2,4% palkkojen korotukset. Toisen jakson 12 kuukauden korotusprosentti on enemmillään 1,9. Iso osa palkkatyötä tekevistä ei saa yli kahden vuoden sopimuksella näitäkään prosentteja. Jos oikein huonosti käy, ovat korotukset yhteensä vain vaivaiset 2,9%.

  Paljon mainostettu 150 euron kertaeräkin on osoittautunut palkankorotusten kaltaiseksi venkoiluksi. Rahan saavat vain yli kolmen kuukauden työsuhteessa olevat kokoaikatyötä tekevät. Pätkätyöläisille kertaerästä jää vain osia tai ei mitään. Raamisopimuksen muut osat eivät ole edes "torjuntavoiton" arvoisia.

  Palkansaajilla on siis edessään ankeat elintason laskun ajat. Eivätkä eläkeläiset, työttömät ja muut vähävaraiset pääse yhtään helpommalla. Kuluttajahintojen nousu on tällä hetkellä lähes 4% ja valtionvarainministeriö arvioi ensi vuoden nousuksi 3,3%. Kaiken tämän lisäksi valtion tuloveroa kiristetään, sosiaalivakuutusmaksuja korotetaan ja iso osa kuntia nostaa veroprosenttiaan.

  Työtätekevien lisääntyvän riiston varaan rakennettu raamisopimuskaan ei näytä riittävän suurelle rahalle ja kapitalisteille. Kataisen hallituksessa käydään jo täyttä kauppaa sosialidemokraattien työministeri Lauri Ihalaisen esittämästä sosiaalituposta. Tavoitteena on nostaa eläkeikää, lakkauttaa osa-aikaeläke, estää työttömyysputkeen pääsy ja leikata työttömyysturvaa.

  Raamisopimusta, sosiaalitupoa ja perusturvan leikkaamista yhdistää yksi ja sama asia. Se on kapitalismin pelastuksen asia. Omistava luokka ja suuri raha haluavat turvata kapitalistisen raha- ja talouskriisin oloissakin pääomansa ja kasvattaa voittojaan. Kun talous ei kasva ja kauppa hyytyy, alennetaan palkkoja, pidennetään työaikoja ja lisätään työttömyyttä.

Tähän menoon ei pidä alistua.

alkuun


Pääkirjoitus 13/2011 23.11.2011

EU-eliitti käyttää pakkokeinoja ja väkivaltaa

  Viime viikkoina on käynyt selväksi, että kaikki keinot ovat sallittuja kapitalismin, Euroopan unionin ja euron pelastusyrityksessä. EU ja sen keskuspankki EKP rikkovat omia sopimuksiaan ja sääntöjään, jäsenvaltioiden kansalliset päätökset pannaan roskakoriin, komissaarit hajottavat ja muodostavat hallituksia ja suuri raha heiluttaa tahtipuikkoa unioniorkesterin kulisseissa. Kansanvallasta ei ole tietoakaan.

  Sosialidemokraattien, vasemmistoliittolaisten ja muiden opportunistien lapsellinen usko pääomien ja monopoliyhtiöiden valjastamisesta kansojen palvelijaksi on osoittautunut pelkäksi haihatteluksi. EU on suurpääoman hanke, eikä se siitä luovu. Suuren rahan tavoitteena on EU:n muuttaminen liittovaltioksi, jolla on yksi johtaja, yksi talous, yksi politiikka ja yhteinen sotakone.

  Pitkittyvä talouden taantuma ja uusien velkakriisien puhkeaminen ovat tämän päivän todellisuutta. Näyttää siltä, että kapitalistinen järjestelmä ei selviä nykykriisistään ilman uusia pakkokeinoja ja lisääntyvää väkivallan käyttöä. Tämä vaarallisen kehityksen suunta näkyy myös EU:ssa. Työtaisteluja, mielenosoituksia ja joukkokokoontumisia on hajotettu kovin ottein. Palkkojen, eläkkeiden ja julkisten palvelujen leikkaamista panttaavat parlamentit ja hallitukset joutuvat vaihtoon.

  Kreikan ja Italian uudet virkamieshallitukset, jotka ovat oikeiston ja sosialidemokraattien yhteisiä luomuksia ja joita EU:n johtoporras ja porvarillinen media markkinoivat "kansallisen pelastuksen hallituksina", ovat osoitus pakkokeinojen käyttöönotosta. Porvarillinen demokratiakin näyttäisi olevan liikaa kapitalistien äärilaidalle.

  Kreikan pääministeri Lucas Papademos on entinen Euroopan keskuspankin EKP:n varajohtaja, Italian pääministeri Mario Monti entinen EU-komissaari. Näiden EU-eliitin sisäpiiriläisten tehtävänä on toimeenpanna EU:n, monopolipankkien ja suursijoittajien vaatimat palkkojen, eläkkeiden ja sosiaalisten menojen leikkaukset. Ne heikentävät entisestään palkkatyöläisten, eläkeläisten ja kaikkein vähävaraisimpien elinmahdollisuuksia. Näin oikeistopolitiikan ja velkavetoisen keinottelun aiheuttama jättilasku sysätään työväenluokan maksettavaksi.

  EU-eliitin ja rahapiirien suunnitelmat ja vaatimukset eivät koske vain Kreikkaa ja Italiaa. Samoja pakkokeinoja on käytetty ja tullaan käyttämään kaikissa euromaissa. Suomikin saa jo lähikuukausina maistaa tätä ulkoista kurikeppiä. Kataisen oikeistohallituksen pöydälle ollaan tuomassa uusia esityksiä, joilla on tarkoitus korottaa veroja ja leikata peruspalveluita jopa neljällä miljardilla lisäeurolla.

  Suomessa pakkokeinojen käyttö on kuitenkin helpompaa kuin monissa muissa EU-maissa. Meillä on valmiina "kansallisen pelastuksen hallitus", jossa oikeistopuolueet, Sdp ja Vasemmistoliitto istuvat sulassa sovussa yhteisellä jakkaralla. Ammattiyhdistysliikekin on saatu samalle pallille "koordinoivalla raamisopimuksella", joka leikkaa jo ennakkoon palkkatyötäisten reaaliansioita.

  Pakkokeinoista ja suuren rahan propagandasta huolimatta uusi vastarinnan ja katudemokratian nousu on jo alkanut. Satoja tuhansia työläisiä, opiskelijoita, opettajia, sosiaalialan työntekijöitä ja eläkeläisiä on kokoontunut Kreikassa ja Italiassa kaduille vastustamaan uusia hallituksia ja leikkauksia. Vastarinta voimistuu muissakin EU-maissa.

  Omistavan luokka on komentanut mielenosoitusten ja vastarinnan nujertamiseksi liikekannalle koko väkivaltakoneistonsa. Kumiluotien, kyynelkaasun ja vesitykkien jälkeen on vain ajan kysymys, kun Euroopan kaduilla ammutaan kovilla panoksilla.

alkuun

Pääkirjoitus 12/2011 (5.11.2011)

Rahat tai henki, vaiko molemmat?

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen johtaman hallituksen politiikasta välittyy Villin lännen kertomuksista tuttu toimintatapa. Jos ei saada sovinnolla, otetaan pakottamalla. Mitä muuta kuin pakottamista on se, että työläisten työstä syntynyt varallisuus käytetään omistavan luokan sijoitusten turvaamiseen. Tästä ovat esimerkkinä Kreikka-tuet ja vakuudet EU:n väliaikaiselle vakausrahastolle.

Jotta ryöstö työläisiltä saataisiin näyttämään kansan etujen nimissä suoritetulta, tulee sen olla hyväksyttävä. Asian oikeellisuuden vakuuttajina toimivat poliittiset maskotit, jotka häärivät kapitalististen pääomapiirien kätyreinä. Tällaisen tehtävän ovat hyväksyneet itselleen Jyrki Katainen ja SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, kaikkien hallituspuolueiden tukemana.

Ryöstö ei olisi täydellinen, ellei hallitus jatkaisi sitä. Siksi hallituksen ohjelmassa on kuntien valtionosuuksien leikkaaminen ja tällä hallituskaudella toteutettavat kuntien pakkoliitokset. Ne näyttävät kuntalaisen silmissä etäiseltä, mutta ovat toteutuessaan peruspalvelujen saatavuuden kannalta todella vahingollisia. Viime vuosina tehdyt kuntaliitokset kertovat karusti, kuinka liitosten seurauksena kouluja, terveysasemia, vanhainkoteja ja lasten päiväkoteja on suljettu suurkunnan reuna-alueilla. Peruspalvelut ovat karanneet lopullisesti kuntakeskukseen.

Miksi suurkuntia halutaan muodostaa, kenen etujen mukaista se on? On selvää, että Suomen EU-jäsenyys ja yksityistämistä ajava oikeistopolitiikka ovat vaikuttaneet ratkaisevasti tapahtuneeseen vinoon kehitykseen. EU-politiikka on kapitalistien etuja ajavaa politiikkaa, jolla raivataan uutta toimintatilaa yksityisille yrityksille ja pääomapiireille. Kohteena on nyt yhteiskunnan julkisten palvelujen täydellinen kapitalisointi, mistä johtuen kuntarakenteita halutaan muuttaa. Palvelutarjontaansa yksityistävät suurkunnat mahdollistaisivat parhaiten suuryritysten kannattavan toiminnan palvelujen tuottajina. Voidaan sanoa, että tämä on porvarillisen politiikan se puoli, joka uhkaa jo kansalaisten henkeä. Palveluja voivat saada ostamalla vain ne kuntalaiset, joilla on rahaa.

Porvarillinen, kapitalistien etuja ajava politiikka on työväenluokan etujen vastaista politiikkaa. Siitä ei ole kansan enemmistön ja työtätekevien tulevaisuuden turvaksi. Kommunistinen työväenpuolue on toiminut jo neljännesvuosisadan ajan suomalaisessa politiikassa ainoana työväenluokan ihmisten johdonmukaisena puolustajana ja sen etujen ajajana. Ktp on vastustanut tinkimättä Suomen liittymistä Euroopan unioniin, sen rahaliittoon ja euroon. Ktp on boikotoinut aina EU-vaaleja, joilla suomalaisia mukautetaan hyväksymään EU- jäsenyys. Tänä päivänä vaadimme Suomen irrottamista EU:sta ja Nato-liittolaisuudesta.

Kommunistista työväenpuoluetta tarvitaan suunnan näyttäjäksi, kansan enemmistön etujen puolustajana, vaikka sen itse sanomme. Ollaksemme näkyvästi mukana päivän politiikassa, Ktp kerää kannattajakortteja puolueen palauttamiseksi puoluerekisteriin. Tässä työssä jokaisella jäsenellä ja kannattajalla on tehtävä.

alkuun

Pääkirjoitus 11/2011 (12.10.2011)

Kenen asialla ay-johto on?

  Omistava luokka ja porvarillinen valtiokoneisto haluavat turvata pääomansa ja valtansa parhaillaan tuhoja tekevän rahakriisin ja talouden laman oloissa. Tähän ne tarvitsevat työväenliikkeen reformistisen osan apua, niin Euroopassa kuin Suomessakin. Ei siis ole sattuma, että riistokapitalismin ja säälimättömän keinottelun hyväksyneet maamme eduskuntapuolueet ovat sopineet ideologiset erimielisyytensä ja muodostaneet kuuden puolueen oikeistohallituksen, joka ilmoittaa yhteiseksi tavoitteekseen suomalaisen kapitalismin pelastamisen.

  Oikeistopolitiikan takuumiehinä istuvat hallituksessa ja eduskunnassa työväenluokan ideologian myyneet sosialidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset. Ne ovat kääntäneet selkänsä työväenluokan kasvavalle ahdingolle ja oikeutetuille vaatimuksille. Valitettavasti samat takuumiehet johtavat ja hallinnoivat myös ay-liikettä.

  Vallassa oleva talouden ja politiikan eliitti vaatii työtätekeviä alistumaan mahdollisimman pieniin palkkojen korotuksiin. Siinä ei ole mitään uutta ja tavatonta. Oikeutettuja ja kohtuullisia korotuksia esittäviä syytetään lähes kaikista onnettomuuksista maan ja taivaan välillä. Siinäkään ei ole mitään uutta. Kapitalistit ja oikeistovoimien valvonnassa olevat tiedotusvälineet ovat pehmittäneet aina propagandallaan yleistä mielipidettä.

  Jos ei uutta, niin vähintäänkin outoa on se, että ay-liikkeen keskusjärjestöjen ja liittojen johdossa kuuluu sama äänekäs vaikerrus kuin kapitalisteilta ja maan hallitukselta - tarvitaan "vakauttava ja koordinoiva" työmarkkinaratkaisu! Tällä ei selvästikään tarkoiteta reaaliansioita nostavia ja työn tuottavuuden kasvun huomioivia palkankorotuksia.

  Hallituksen haluaman "laajan työmarkkinaratkaisun" ensimmäisen kierroksen neuvottelut päättyivät viime viikolla tuloksettomina. Hallituksen omaksuman työväenvastaisen politiikan mukaisesti sekä pääministeri, Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, että valtiovarainministeri, Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vetoavat työmarkkinajärjestöihin, jotta ne vielä yrittäisivät jatkaa "sovun" etsimistä. Toinen neuvottelukierros onkin jo käynnissä. Porkkanaksi on kaavailtu yritysverotuksen lisäalennusta ja valtion maksamia lomautuskorvauksia.

  Kapitalistien etujärjestö EK:n esityksen suuntainen palkkaratkaisu, jossa kahden vuoden sopimus nostaisi palkkoja ensimmäisen 13 kuukauden aikana vain 2,4 prosenttia ja seuraavan vuoden aikana sitäkin vähemmän, mitättömät 1,9 prosenttia, on työtätekevien suoranaista pilkkaa. Jos niihin tulisikin jollain tavalla muutama prosentin kymmenys lisää, ei se muuttaisi asiaa. Sitä paitsi nuo häpeällisen pienet prosentit ovat vain jollain matematiikalla laskettuja "kustannusvaikutuksia". Käytännössä palkkojen nousuprosentit olisivat huomattavasti pienempiä.

  Julkisuudessa olleilla ay-liikkeen johdon pienillä palkankorotusvaatimuksilla ei pysäytetä työtätekevien reaaliansioiden laskua, kun jo pelkkä inflaatiokin on neljän prosentin luokkaa. Eikä niillä korjata turmiollisten tupojen jälkeenjääneisyyttä ja tuloerojen kasvua. Tupo-kaudellahan työn tuottavuuden 3-4 prosentin vuotuinen nousu on jäänyt neljä vuosikymmentä kapitalistien hyväksi.

  Nykymenosta voi päätellä, että ay-johto on entistäkin näkyvämmin kapitalistien ja suuren rahan asialla. Se on erkaantunut yhä kauemmaksi jäsenistöstään. Tähän on tultava muutos. Jos nykyinen ay-johto on haluton tai kykenemätön muutokseen, saa se mennä. Kapitalistien luokkaherruutta vastaan on saatava työväenluokan näkemykset omaavia ja palkkatyöläisten etuja ajavia johtajia.

alkuun

Pääkirjoitus 10/2011 (14.9.2011)

Tarvitaan työväenpolitiikkaa

  Kriittisyys Suomen EU-jäsenyyttä kohtaan on kasvanut kansan keskuudessa, vaikka ei se koskaan vähäinen ole ollutkaan. Siitä kertoo osaltaan viime EU-vaaleissa äänestäneiden määrä, joka jäi ainoastaan 41 % äänioikeutetuista. Kaikki puolueet Kommunistista Työväenpuoluetta lukuun ottamatta asettivat EU-vaaliin ehdokkaat. Kaikki ehdokkaita asettaneet puolueet ovat mukauttaneet suomalaisia katsomaan Brysselin suuntaan ja kuuntelemaan tarkoin, mitä meidän odotetaan tekevän.

  Hyvin vakavana virheenä on pidettävä "vasemmistolaisten puolueiden" EU-vaaliin osallistumista. Osallistumisellaan vaaliin ne ovat mukauttaneet suomalaisia työläisiä ja työväenluokkaa alistumaan ja hyväksymään ajattelutavan, että viisaus suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen on saavutettavissa EU:n määräyksillä, sekä pääomien, tavaroiden, työvoiman ja palvelujen rajoittamattomalla liikkuvuudella.

  EU-politiikkaan mukauttamisen seuraus on ollut työläisten ja maanviljelijöiden kannalta miinus-merkkinen. Suurtyöttömyydestä on tullut pysyvä ja palkkojen osuus kansantulosta on alentunut. Maataloudessa viljely ja eläinten pito on käynyt kannattamattomaksi kymmenientuhansien maatilojen kohdalla, jotka ovat joutuneet toimintansa lopettamaan.

  EU-politiikkaan on kuulunut myös valtion ja kuntien yrityksien yksityistäminen ja toimintojen ulkoistaminen, tavoitteena yksityisen liiketoiminta-alueen laajentaminen. Hallinnon uudistuksilla on edistetty yksityistämistä ja heikennetty kansalaisten palvelujen saatavuutta, kun samalla on aikaan saatu demokratian kaventuminen. Nykyhallituksessa Kokoomuksen ja SDP:n tavoite on kuntien määrän pudottaminen sataan. Se merkitsee varsinkin maaseudulla palvelujen saatavuuden heikentymistä, yksityistämistä ja kunnallisen demokratian kaventumista, kun arviolta 12000luottamushenkilön paikka katoaa ja samalla iso määrä kuntien työntekijöitä saa lähteä.

  EU-politiikka on rujoa porvaripolitiikkaa, josta parhaan kuvan antaa nykyinen EU:n talous- ja finanssikriisi, joka ei ole mitään muuta kuin kapitalistisessa yhteiskuntajärjestelmässä vaikuttavan lainalaisuuden ilmentymä. Se ei myöskään ole korjattavissa sillä, että EU:n kriisimaita lainoittaneille pankeille lapioidaan lisää rahaa, joka on syntynyt työläisten työllä. Suomalaisten työläisten työn tulokset tarvitaan kansalaisten perusturvan ja toimeentulon parantamiseen, eikä pääomapiirien voittojen kartuttamiseen.

  Alistavan EU-politiikan sijaan, nyt tarvitaan uutta työväenpolitiikkaa, joka ottaa huomioon työväenluokan ja kansan enemmistön edut. Sen tulee rakentua rauhanpolitiikkaan, demokratian laajentamiseen, kansalliseen riippumattomuuteen irrottamalla Suomi EU:sta ja suuntautua sosialistiseen tulevaisuuteen. Lyhyesti sanottuna, irti porvareista ja porvaripolitiikan toteuttajista, joihin on luettavissa ainakin hallituksessa olevat SDP ja Vasemmistoliitto.

alkuun

Pääkirjoitus 9/2011 (15.8.2011)

Saman kolikon kaksi puolta

  Äärioikeistolaiset ja fasistiset aatteet ja teot ovat hyvin lähellä toisiaan. Itse asiassa ne ovat saman kolikon kaksi puolta. Norjan pääkaupungissa Oslossa ja sen lähettyvillä sijaitsevassa Utoyan saaressa tapahtunut pommi-isku ja joukkosurma todistavat, miten äärimmäisiin tekoihin Euroopan musta blokki on valmistautunut.

  Norjan terroriteot eivät olleet mikään yksittäinen ja ennakoimaton sattuma. Samaa on tapahtunut pienempinä iskuina koko Euroopan alueella. Kohteina ovat olleet ennen muuta kommunistit, rauhanaktivistit, pakolaiset ja maahanmuuttajat. Läntinen väkivalta- ja vakoilukoneisto ei ole ollut kuitenkaan kovin innostunut iskujen estämiseksi ja tutkimiseksi. Niitä kiinnostaa enemmän iskun kohteiden simputus ja urkinta.

  Äärioikeiston ja fasististen järjestöjen ja ryhmien toiminnan hyssyttely ei koske vain väkivaltakoneistoa. Niille on annettu porvarillisen demokratian toteutumisen varjolla vapaat toimintaoikeudet valtion ja kuntien päätöksenteossa sekä sotilaallisissa organisaatioissa. Näin on lähes kaikkialla Euroopassa.

  Euroopan mustan blokin päälinnake sijaitsee Euroopan unionin parlamentissa. EU-maiden äärioikeistolaiset ja fasistiset puolueet muodostivat 2009 europarlamenttiin Vapaa ja demokraattinen Eurooppa-ryhmän. Yksi ryhmän perustajista oli silloinen parlamentin jäsen, Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Ryhmään kuuluu jäseniä yhdeksästä eri eurooppalaisesta puolueesta. Joukossa on muuan muassa italialainen Pohjoisen liitto, joka on avoimesti fasistinen puolue. Nykyisin Suomesta ryhmään kuuluu Soinin parlamenttipaikan perinyt sotilaskouluttaja ja Nato-mies Sampo Terho.

  On irvokasta, että mustan blokin toimintaa katsotaan niin EU:n kuin kansallisella tasollakin läpi sormien ja osana oikeistolaista politiikkaa. Eikä läpi sormien katsominen edes riitä. Äärioikeiston ja fasistien toimintaa rahoittavat puoluetukiaisin EU:n parlamentti ja unioniin kuuluvien maiden hallitukset. Kaikki tapahtuu tavallisten kansalaisten, siis niiden joita vastaan musta blokki iskee, verorahoilla.

  Euroopan ja Suomen historia todistaa pitävästi, että suurpääoma ja sen kanssa liittoutunut militaristinen aines nostaa halutessaan äärioikeistolaiset ja fasistiset puolueet vallan kamareihin. Näin kävi 1930-luvulla Saksassa, kun Hitler ja natsit päästettiin valtaan rotuoppeineen ja kommunistivainoineen. Näin kävi myös Suomessa, kun Kosola ja lapualaiset päästettiin iskemään työläisiä ja heidän järjestöjään vastaa.

Antikommunismin, rasismin ja aseleikkien hyväksymisestä ei ole tänäänkään pitkä matka fasismiin.

alkuun

Pääkirjoitus 8/2011 (15.6.2011)

Ihmisarvoiseen elämään ilman EU:ta


  Euroopan unioni on suurpääoman luomus. Liittovaltiona unioni parhaiten toteuttaa pääoman tahtoa ja lisää pääomapiirien valtaa. Liittovaltion toteutumisen perusehdot voivat toteutua ainoastaan sallimalla pääomien, tavaroiden, työvoiman ja palvelujen vapaa liikkuvuus ja kun jäsenvaltioilta riistetään oikeus taloudelliseen ja poliittiseen itsenäisyyteen. Näin EU-maissa on käynyt, myös Suomessa. Parhaillaan pahimmassa kriisissä olevat Kreikka, Irlanti ja Portugali joutuvat ottamaan ohjeet taloudenpitoonsa EU:lta. Lisäksi EU tulee jatkossa tarkastamaan jokaisen maan budjettiehdotuksen, EU:n vakauden nimissä. Tämä on todella karkeaa puuttumista yksittäisen valtion sisäisiin asioihin.

  EU alistaa monin tavoin Suomessa. Vaaleja edeltänyt eduskunta hyväksyi 16. helmikuuta muutokset Suomen perustuslakiin, johon kirjattiin Suomen EU-jäsenyys. Perustuslain muutoksella eduskunta tunnustaa EU:n lainsäädännön olevan esisijaisen Suomen lakeihin nähden ja EU:n päätöksien sitovan Suomea. Ei voi sanoa muuta kuin, harvinaisen itsetuhoisia ja alistuneita ovat suomalaiset kansanedustajat ja heidän puolueensa. Jos nykyinen eduskunta perustuslain muutokset osaltaan hyväksyy, tulee perustuslaki voimaan ja tältä erää Suomen itsenäisyyden loppu on kirjattu oikein perustuslakiin.

  Euroopan unioni ei ole edistänyt kansojen demokraattisia oikeuksia. Päinvastoin, se hyväksyy pyrkimykset heikentää entisestään porvarillista demokratiaa. Tästä osoituksena on valmistelussa oleva vaalilain muutos. Siinä kiellettäisiin puolueiden väliset vaaliliitot ja asetettaisiin 3 % äänikynnys, joka on demokratian rajua kaventamista. Todellinen suhteellisuus toteutuisi jos puolue tai valitsijayhdistys, joka saa kaikista annetuista äänistä 1 %, niin saisi kaksi kansanedustajan paikkaa.

  On selvää, että Suomen uudelta hallitukselta suurpääoma ja pääomapiirit edellyttävät EU-suhteiden olevan sellaiset, joilla edistetään edelleen EU:n liittovaltiokehitystä. Se merkitsee julkisen talouden yksityistämisen jatkamista, EU:n yhteisen ulkopolitiikan hyväksymistä, Nato-liittolaisuutta ja EU:n hyökkäyspolitiikan hyväksymistä, jossa maailman luonnonvaroja jaetaan pakottamalla ja voimakeinoin. Tämä politiikka merkitsee suurtyöttömyyden jatkumista, arkipäivän niukkuuden lisääntymistä ruokapöydässä ja kaikkinaista vaikeutta elämisessä, josta sadattuhannet suomalaiset ovat jo ennestään joutuneet kärsimään.

  Tähän ei ole kuitenkaan pakko suostua jos puolustamme ihmisarvoista elämää, kansojen itsemääräämisoikeutta, osoitamme työväenluokan taistelulle kansainvälistä solidaarisuutta, vaadimme kaikkia maita koskevaa aseistariisuntaa, rauhaa ja kestävää kehitystä. Nämä tavoitteet ovat saavutettavissa ainoastaan sosialismiin suuntautuvalla politiikalla.

    KTP puoluerekisteriin

  KTP keskusneuvosto on käynnistänyt 5000 kannattajakortin keräyksen puolueen palauttamiseksi puoluerekisteriin. Keräys on samalla poliittista työtä, jossa kohdataan kansalaisia ja tehdään KTP:tä tunnetuksi. Keräys on aloitettu ja kesäaika on parhainta politiikan teon aikaa, kun nimiä kerätään.

Kannattajakortteja keräykseen saa KTP:n toimistosta. Hyvää ja virkistävää kesää!

Pääkirjoitus 7/2011 (18.5.2011)

Imperialismi on rikos kansoja vastaan


  Lännen imperialismilla on pitkä ja verinen historia. Se ulottuu siirtomaasodista ja kokonaisten kansojen tuhoamisesta tämän päivän maailmanlaajuiseen röyhkeään hyökkäykseen, jonka päämääränä on hupenevien luonnonvarojen ja työtätekevien alistaminen kapitalismin rajattomaan käyttöön.

  Nykypäivän imperialismi on USA:n ja EU:n harjoittamaa imperialistista kapitalismia. Se nousi viimeiseen iskuunsa heti Neuvostoliiton ja sosialistisen maailmanleirin hajottamisen jälkeen. Se käyttää veristen sotiensa savuverhona Yhdistyneitä Kansakuntia, itse rahoittamiaan ihmisoikeusjärjestöjä ja petollisia puheita siviilien suojelusta.

  Viimeaikaiset tapahtumat Lähi-idässä ja pohjoisessa Afrikassa paljastavat USA:n, EU:n ja niiden sotilaallisen siiven Naton todelliset tavoitteet. Kysymys on öljyn ja muiden luonnonvarojen omistuksesta, raaka-aineiden kuljetusreittien hallinnasta, uusien sotilastukikohtien perustamisesta sekä kehittyvien maiden markkina-alueiden valjastamisesta kapitalistien markkinoille.

  USA:n harjoittaman imperialismin ja valtapyrkimysten painopiste on siirtynyt viime vuosikymmeninä Etelä-Amerikasta ja Afrikasta Lähi-itään ja Aasian maihin. EU:n vastaavat hankkeet on suunnattu entisen Neuvostoliiton ja sen liittolaisten alueille sekä Afrikkaan. USA ja EU ovat selvästikin sopineet etupiiriensä jakamisesta. Siksi lännen imperialistit ja sotavoimat toimivat täydessä yhteistyössä taloudellisten ja sotilaallisten päämääriensä toteuttamiseksi.

  Pelkkä vilkaisu kartalle riittää kertomaan mistä on kysymys. USA hallitsee Persianlahden arabimaiden öljyä ja kuljetusreittejä. Irakin USA otti miljoonia uhreja vaatineella kauppasaarrolla ja hyökkäyssodalla. Afganistanin valtaaminen ja Iranin saartaminen ovat nekin osa suurta öljysotaa. Alistettujen listalta puuttuvat enää vain Iran ja Syyria.

  Pohjois-Afrikan arabimaat, öljyvarat ja merikuljetukset ovat olleet Ranskan, Italian ja Britannian valvonnassa. Vuodenvaihteen vallankaappaukset ja sodat Afrikan arabimaissa todistavat selvääkin selvemmin, että perinteisestä siirtomaahenkisestä valvonnasta siirrytään vaikka sotimalla EU:n suoraan käskyvaltaan. Vain Libya on ollut riittävän vahva vastustaakseen meneillään olevaa lännen ja Naton hyökkäystä.

  On häpeällistä ja kansanvallan pilkkaa, että USA, EU ja koko imperialistinen länsi on aina tukenut tyranniaa, porvarillisia diktatuureja, sotilasvallankaappauksia ja ihmisten tappamista taloudellisten ja sotilaallisten etujen niin vaatiessa. Ja erityisen törkeää on, että ne tekevät sitä samaa tänäänkin, vetoamalla ihmisoikeuksiin ja demokratiaan.

  Euroopan kommunististen ja työväenpuolueiden huhtikuun tapaamisen yhteisessä julkilausumassa tuomitaan USA:n, EU:n ja Naton nykyinen barbaarinen hyökkäys. Se on uusi kansojen kustannuksella tehty imperialismin rikos. Vain työläisten taistelulla työtätekevien ongelmien ratkaisemiseksi ja työväenluokan poliittisen vallan puolesta voimme rakentaa tien rauhaan, sosiaaliseen edistykseen ja sosialismiin. Tästä me suomalaiset kommunistit olemme samaa mieltä.

alkuun

Pääkirjoitus 6/2011 (28.4.2011)

Porvaristo vahvistui vaalissa


  Eduskuntavaalissa Perussuomalaiset puolueelle kertyi ääniä lisää lähes 450 000. Suureen kannatuksen kasvuun on vaikuttanut äänestäjien tyytymättömyys puolueisiin, jotka ovat olleet viime vuosikymmeninä talous- ja yhteiskuntapolitiikasta päättämässä. Politiikan seurauksena taloudellinen niukkuus on lisääntynyt kotitalouksissa ja suoranainen köyhyys näkyy muun muassa pitenevinä leipäjonoina. Huoli huomisesta ja selviytymisestä on ihmisillä kasvanut.

  Politiikassa tyytymättömyyden siemenien kylväminen aloitettiin jo Ahon hallituksen aikana. Sitä ovat jatkaneet Lipposen ja Vanhasen hallitukset. Huomion arvoista on, että siemeniä ovat olleet kylvämässä myös Sosialidemokraattinen puolue ja Vasemmistoliitto hallituksesta käsin. Silloin on tehty eläkeläisiin kohdistuvia eläketulojen leikkauksia ja sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen saatavuutta on heikennetty. Verotusta on hallitusten politiikassa muutettu suurituloisia ja rikkaita suosivaksi ja verotaakkaa lisätty pienituloisille, varsinkin välillisellä verotuksella. Ihan oma lukunsa on se menetys Suomen kansantaloudessa, joka on aiheutettu valtion ja kuntien palvelujen yksityistämistoimenpiteillä. Tämä harjoitettu EU-politiikka on aiheuttanut suomalaisessa yhteiskunnassa taloudellista, sosiaalista ja terveydellistä eriarvoisuutta köyhyyden lisääntyessä.

  Vaalissa koko porvarillinen tiedotusvälineistö, lehdistö, radio, TV ja gallupit oli valjastettu taustalla vaikuttavien pääomapiirien ja porvariston taholta ohjaamaan kansan keskuudessa vallitseva oikeutettu tyytymättömyys Perussuomalaiset puolueelle. Mitä sitten Perussuomalaiset politiikassaan lupasivat, joka sai äänestäjät puolelleen? Tunnetusti arvostelevaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa syyllistetään pakolaiset ym., mutta ei puututtu millään tavalla työperäistä maahanmuuttoa tarvitsevaan ja pakolaisuutta synnyttävään kapitalistisen järjestelmän epäoikeudenmukaisuuteen.

  Perussuomalaiset puolue on esiintynyt EU-vastaisena, sitä se ei todellisuudessa ole. Puolue on osallistunut EU-vaaleihin ja puolueen puheenjohtaja on istunut EU-parlamentissa. Näin Perussuomalaiset on mukauttanut suomalaisia hyväksymään EU-jäsenyyden. Puolueella on jäljellä ainoastaan kriittisyys EU:ta kohtaan. Vaalikamppailun aikana puolue vastusti suomalaisten rahojen antamista Portugalin talouden ja pankkien pelastamiseen. Nähtäväksi jää millä tavalla se tulee luopumaan vastustavasta kannastaan, joka tapauksessa EU-jäsenyyden hyväksyminen pakottaa sen nielemään vielä monta annettua lupausta. Vaalin tulos ei tule muuttamaan paremmaksi työläisten, työttömien, eläkeläisten, opiskelijoiden, sairaiden ja syrjäytettyjen ihmisten elämää. Päinvastoin.

  Omalta kohdaltaan Kommunistinen Työväenpuolue teki merkittävän vaalityön vähäisillä taloudellisilla resursseilla. Vaalityötämme ei rahoitettu verovaroin, kuten eduskunnassa olleet puolueet tekivät. Parhain kiitos äänestäjillemme, ehdokkaille ja vaalityön tekijöille, jotka luottivat asiamme oikeellisuuteen. Taistelu tulee jatkumaan työväenluokan etuja puolustaen, rauhan ja sosialismin puolesta. Vappujuhlissa tavataan.

Hyvää Työväen Vappua!

alkuun

Pääkirjoitus 5/2011 (6.4.2011)

Äänestä hyvä ihminen

  Kaksisataa kansanedustajaa valitaan neljäksi vuodeksi 17.4. pidettävissä eduskuntavaaleissa. Heidät valitaan, joka tapauksessa, vaikka et äänestäisikään. Annettu ääni Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaalle sen sijaan on ääni rauhan puolesta sotapolitiikkaa ja NATO-liittolaisuutta vastaan. Se on ääni, joka on vaatimus tulonjaon muutoksen puolesta köyhyyttä ja syrjäyttämistä lisäävää oikeistopolitiikkaa vastaan. Sillä äänellä on vaatimuksena Suomen itsemääräämisoikeuden palauttaminen eroamalla EU:sta.

  Vaalin tuloksella on merkitystä. Muutospolitiikan eteen on toimittava, jotta voidaan työläisten työllä syntyvä varallisuus käyttää kansan elintason ja olosuhteiden parantamiseen. Emme saa hyväksyä nykyisen politiikan jatkumista, jossa etusijalla on sotapolitiikka ja Suomen osallistuminen kansainvälisiin sotatoimiin, johon sitoutuneena asevarusteluun käytetään peruspalvelujen parantamiseen kipeästi tarvittavia varoja. Emme saa myöskään hyväksyä suomalaisten työn tuloksien käyttämistä EU:n kriisimaiden pelastamiseen, joka tarkoittaa kapitalismin pelastamista, jossa kriisit seuraavat toisiaan.

  Juuri toimintansa päättäneen eduskunnan kaikki puolueet ovat olleet sitoutuneita Euroopan unionin talous- yhteiskuntapolitiikkaan, tavalla tai toisella. Tätä kuvaa hyvin puolueiden osallistuminen EU:n parlamenttijäsenten vaaliin. Puolueiden toimesta suomalaisten katseita on pyritty suuntaamaan eduskuntatalon sijaan Brysseliin. Ikään kuin suurempi viisaus olisi saatavissa sieltä, EU:n taholta.

  Eduskunnassa olleet puolueet pilkkaavat kansalaisten demokraattisia oikeuksia, vaikka vaalikentillä juuri nuo puolueet lupailevatkin jälleen olevansa pienen ja vähäväkisen ihmisen puolella. Paljon kertoo eduskunnan toiminnasta sen helmikuussa hyväksymä Suomen perustuslain muutos, kirjaamalla perustuslakiin Suomen EU-jäsenyys. Muutoksilla maan hallituksesta tuli EU-päätösten toimeenpanija. Jos uusi eduskuntakin muutokset hyväksyy, tulee perustuslain muutokset voimaan ja suomalaiset alistetaan suoraan EU:n käskyvaltaan, suomalaisten kansanedustajien tahdosta.

  Eduskunnassa olleet puolueet pyrkivät valtansa säilyttämiseen ja nykypolitiikan jatkamiseen muuttamalla myös vaalilakia, joka on valmiiksi neuvoteltu. Uuden eduskunnan tehtäväksi jää lain hyväksyminen. Keskeistä siinä on kansalaisten demokraattisen tahdon mitätöinti. Vaalilain muutoksilla kiellettäisiin puolueiden väliset vaaliliitot ja käyttöön otettaisiin valtakunnallinen 3% äänikynnys. Vaalilain muutokset ovat syvässä ristiriidassa puolueen vaaleissa saaman suhteellisen kannatuksen toteutumisena myös eduskuntapaikkoina. Muutos syrjii raa`asti myös kansalaisten järjestäytymis- ja yhteen kokoontumisvapautta.

  Kaikki tämä on EU:n hyväksymää ja edellyttämää kansainvastaista porvaripolitiikkaa. Sillä on tarkoitus ikuistaa kapitalistien harjoittama työläisen riisto-oikeus ja porvariston valta. Mutta, työtätekevällä kansalla on vielä sanottavansa sanomatta.

alkuun

Pääkirjoitus 4/2011 (23.3.2011)

Perusturvaa on heikennetty tietoisilla päätöksillä

  Suomalaisten perusturvan ja hyvinvoinnin rakentaminen alkoi sotien jälkeen, kun kommunistit ja kansandemokraatit saivat toimintaoikeudet ja vankan kansan tuen myös vaaleissa. Kun tämä työväenluokan poliittinen liike sai lisäpotkua ammattiliittojen joukkovoimasta, toteutuivat työehtojen ja sosiaaliturvan minimit, lapsilisät, kansanterveyslaki ja peruskoulutus.

  Työtätekevien ja kansan enemmistön etujen mukainen kehitys pysäytettiin kuitenkin 1980-luvulla kokoomuksen puheenjohtaja Harri Holkerin toimiessa sinipunahallituksen pääministerinä ja sosialidemokraattien Mauno Koiviston presidenttinä. Pääomat vapautettiin, suuren rahan keinottelulta poistettiin kaikki esteet ja Suomea sopeutettiin kovalla kädellä EU-raameihin.

  Holkeria seurasi pääministerinä keskustapuolueen puheenjohtaja Esko Aho. Ahon hallituskausi muistetaan mustana massatyöttömyyden ja perusturvan leikkausten aikana. Samaan aikaan kun kansa kurjistui, porvarihallitus työnsi väkisin Suomea EU-putkeen. Nykyisin miljoonatuloja Nokian johtajana nostava Aho taivutti keskustaväkeä EU-ruotuun kuuluisalla tokaisullaan, "isänmaan etu ennen puolueen etua".

  Sosialidemokraattien puheenjohtaja Paavo Lipponen jatkoi kahdessa hallituksessaan Ahon viitoittamalla tiellä. Suomi liitettiin EU:hun ja omasta rahasta luovuttiin eduskunnan enemmistön päätöksellä. Työttömyys pysyi, perusturvaa heikennettiin, sosiaali- ja terveydenhuoltoa leikattiin edelleen ja palkkatyötä tekevät pakotettiin hyväksymään surkeita työehtosopimuksia. Toisella puolella suurpääoma ja rikkaat saivat miljardien verohelpotuksia ja muita etuja.

  Holkerin, Ahon ja Lipposen hallituksien oikeistopolitiikka sai jatkoa keskustapuolueen puheenjohtaja Matti Vanhasen pääministerikaudella. Pääoma- ja yritysverotusta alennettiin, varallisuusvero poistettiin, perintö- ja liikkeensiirtoveroja lievennettiin. Ja perusturvaa heikennettiin aikaisempaan malliin. Vanhasen hallitukset sitoivat Suomen raskailla kahleilla EU:hun ja sen sanelupolitiikkaan, yhdessä suuren rahan ja sen edustajien kanssa.

  Nykyisin vallassa oleva, keskustapuolueen puheenjohtaja Mari Kiviniemen johtama porvarihallitus ajaa entistäkin räikeämpää oikeistopolitiikkaa. Laaja työttömyys hipoo puolta miljoonaa ja sosiaali- ja terveydenhuollon leikkauslistat ovat jo valmiina odottamassa uutta eduskuntaa. Vuosikymmenien aikana taistellen rakennettu perusturva on nyt lopullisessa vaarassa. Samaan aikaan kansan suurta enemmistöä pakotetaan miljardinmaksuihin pankkien, sijoitusyhtiöiden ja kaikenkarvaisten keinottelijoiden pelastamiseksi.

  Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat olleet vuorollaan vastuussa työtätekeviä rasittavasta oikeistopolitiikasta, jota on harjoitettu aina Holkerin hallituksesta - jossa olivat mukana myös perussuomalaisten edeltäjät vennamolaiset - nykyiseen Kiviniemen hallitukseen.

  Työttömyys, köyhyys, eriarvoisuus, ja perusturvan alasajo ovat jääneet pysyviksi riippumatta siitä, ketkä ovat istuneet hallituksissa ja hallinneet maatamme.
  Todellinen muutos on mahdollinen vain hylkäämällä oikeistopolitiikka ja irrottamalla Suomi suurpääoman EU:sta.

alkuun

Pääkirjoitus 3/2011 (2.3.2011)

Perustuslakiin tehdyt muutokset kumottava

  Porvarilliset tiedotusvälineet ovat lähes vaienneet Eduskunnan tekemistä muutoksista Suomen perustuslakiin. Helmikuun 16. päivänä perustuslakiin hyväksyttyihin muutoksiin otettiin nimenomaiset säännökset Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa ja toimivallan siirrosta kansainväliselle toimielimelle. Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattaminen osoitettiin muutoksilla pääsääntöisesti valtioneuvostolle. Lakiehdotukset hyväksyttiin lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Lain on tarkoitus tulla voimaan maaliskuun alusta 2012, kun uusi eduskunta on myös sen käsitellyt.

  Kirjaamalla EU-jäsenyys perustuslakiin pyritään ikuistamaan Suomen EU-jäsenyys. Tällä lisäyksellä laillistetaan ne perustuslain loukkaukset, joita tapahtui Suomen EU-jäsenyydestä päättämisen, euroalueeseen liittymisen ja markasta luopumisen yhteydessä.

  Perustuslain muutoksella Suomi kohdaltaan osoittaa olevansa liittovaltion osa ja toiminnallaan hyväksyy Euroopan Unionin toimielimet korkeimmiksi vallan käyttäjiksi, mitä on Suomen Eduskunta. Valtiopäiville kokoontuneet kansanedustajat eivät enää käytä kansan heille antamaa korkeinta valtaa, jos valittava eduskuntakin lisäykset perustuslakiin hyväksyy.

  Oikeiston suurimmat puolueet Kokoomus ja Keskusta, olivat sopineet keskustavasemmistolaisen SDP:n kanssa EU-jäsenyyden kirjaamisesta perustuslakiin. Mukana olivat myös Vihreät ja RKP.

  On aivan selvää, että näillä perustuslain muutoksilla tasoitetaan tietä Suomen Nato-jäsenyydelle. EU-liittovaltion yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jo nyt Nato-maiden yhteisesti sopima, ovathan EU-maista lähes kaikki Naton jäseniä. Todella lähellä on se tilanne, että EU-jäsenyys on yhtä kuin Nato-jäsenyys.

  EU:n liittovaltiokehitys toteuttaa kapitalismin jatkuvan taloudellisen kasvun ideologiaa. Yhä suurempi osa julkisen talouden toiminnasta on tarkoitus yksityistää, asettaa yksityisen voitontavoittelun kohteeksi. Samalla yhteiskunnan vastuu kansalaisista vähenee ja väistämättömästi huonosti toimeen tulevien ihmisten määrä kasvaa. Jo nyt valtapuolueet ovat laatineet listaa leikkauskohteista, jotka kohdistuvat jälleen niihin ihmisiin, joilla on ennestäänkin pienet tulot.

  Tulevat eduskuntavaalit voivat olla käännekohta. Kansan enemmistön kannalta käänne parempaan on saavutettavissa antamalla tuki työväenpolitiikalle, jossa keskeisin asia on EU:n talous- ja yhteiskuntapolitiikasta irrottautuminen - vallankumouksellinen politiikka kapitalismia vastaan.

alkuun

Pääkirjoitus (2/2011 9.2.2011)

Myös meillä on vastuu

Kommunistisen puolueen manifestissa todetaan, että porvariluokan olemassaolon ja herruuden oleellisempana edellytyksenä on rikkauden kertyminen yksityisiin käsiin, pääomien muodostuminen ja lisääntyminen. Tämä perustotuus paljastaa myös tämän päivän kapitalismissa taloudellisen ja poliittisen vallan todellisen käyttäjän. Se on omistava luokka.

Kommunistien lisäksi suuri joukko taloustieteilijöitä ja yhteiskuntatutkijoita on päätynyt arvioon, jonka mukaan elämme nyt kapitalismin lopun aikaa. Omistava luokka ei ole kuitenkaan valmis luopumaan etuoikeuksistaan vapaaehtoisesti. Se puolustaa tarvittaessa yksinvaltaansa sodilla ja säälimättömällä luonnon riistolla.

Kapitalismi on synnyttänyt kaksi maailmansotaa, joissa kuoli lähes 90 miljoonaa ihmistä. Nyt se käy terrorismin vastaisen lipun alla kolmatta maailmanlaajuista sotaansa. Miljoonat menettävät taas henkensä ja vammautuvat loppuiäkseen. Missä ovat nyt rauhanliikkeet, pasifistit ja humanistit? Ovatko ne astuneet omistavan luokan riveihin?

Kapitalismi on myös armoton luonnonvarojen ja ympäristön riistäjä ja saastuttaja. Se on ahneudessaan syyllinen kehitysmaiden talousvaikeuksiin ja nälkäongelmaan, joka näännyttää jo yli miljardia toveriamme. Kapitalismin alttarille kaadetaan niin ihmiset, eläimet kuin puutkin. Missä ovat nyt vihreät ja luonnonsuojelijat? Istuvatko ne porvarihallituksissa ja öljy-yhtiöiden johtokunnissa?

Ryöstökapitalismin jäljet ovat tuhoisia ja pelottavia. Ihmiskunta ja maapalo on pelastettava kapitalistien ja rahavallan käsistä. Ei huomenna vaan tänään. Tässä työssä on myös meillä Kommunistisessa työväenpuolueessa oma vastuumme. Olemme oppineet perusasiat ja tiedämme myös miten käytännössä pitäisi toimia. Uskomme että muissakin vasemmistopuolueissa on sellaisia marxilaisia voimia, jotka ymmärtävät edessä olevan muutoksen vallankumouksellisen luonteen.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku ja yhteisen taistelun perusta. Kapitalismin ihmisyyden vastainen luonne ei muutu sitä silottelemalla. Pääomia ei voi hallita kapitalistien perustamassa ja suuren rahan säännöillä toimivassa EU:ssa. Työtä ja leipää ei saa polviasennossa.

Vaikka EU on vienyt suuren osan maamme itsenäisestä päätösvallasta, ja vaikka istuva eduskunta luovuttaa kevään aikana siitä loputkin suurpääoman unionille, on huhtikuun eduskuntavaaleilla oma paikkansa ja merkityksensä.

Kommunistien on mentävä nyt kaduille ja esitettävä oma, työväenluokkaa, ihmisyyttä ja luonnonarvoja puolustava vaihtoehtonsa. Olemme sen velkaa menneille työläistaistelijoille, lapsillemme ja lastenlapsillemme.

alkuun

Pääkirjoitus 1/2011 (19.1.2011)

Nyt on iskettävä oikeistovoimia vastaan

Yhdysvaltoja, Euroopan unionia ja koko kapitalistista rahajärjestelmää horjuttava finanssikriisi ja talouslama eivät osoita mitään hellittämisen merkkejä. Eikä kysymys ole enää rahan ja talouden ongelmista. Kapitalismin kriisi on yleinen, kaiken kattava ja pysyvä. Se synnyttää työttömyyttä ja köyhyyttä, nakertaa kansanvallan perusteita ja tuhoaa kaikkia yhteiskunnallisia sekä sosiaalisia rakenteita.

Talouslaman ja valtioiden velkaantumisen aiheuttaneet pankit, sijoitusyhtiöt ja keinottelijat pelastavat myös nykykriisissä pääomiaan kansojen ja työtätekevien kustannuksella. Eivätkä vain pelasta, sillä suuren rahan omistajat kahmivat samaan aikaan uusia korko- ja sijoitusvoittoja.

Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat käyttäneet kahden viime vuoden aikana rahana, takuina ja varauksina kapitalismin ja sen rahajärjestelmän pelastukseen lähes 5 000 miljardia euroa. Se on kolmannes EU-maiden yhteenlasketusta vuoden bruttokansantuotteesta. Suomen panos näissä pelastustalkoissa on jo tähän mennessä yli 10 miljardia. Eikä tässä summassa ole vielä kotimaan kapitalisteille annettuja raharuiskeita.

Nämä valtavat rahamäärät ja takuut yritetään repiä työväenluokan selkänahasta. Esimerkiksi Espanjassa, Irlannissa, Kreikassa, Portugalissa ja Virossa on jo alennettu lakisääteisiä minimipalkkoja ja eläkkeitä. Työvoiman riistoa lisätään myös pätkätöillä, pidentämällä työaikoja ja nostamalla eläkeikärajaa. Listalla ovat lisäksi veronkorotukset ja perusturvan leikkaukset.

Maamme hallitukset, eduskunta ja muu valtaeliitti ovat olleet alusta alkaen uskollisia ja nöyriä Euroopan unionin päätösten toteuttajia. Niin on nytkin, kun Brysselistä on käynyt käsky kerätä kaikkien aikojen lihavin kolehti eurooppalaisen suurpääoman pelastamiseksi. EU vie ja mallioppilas vikisee.

Jos nykyinen nöyristely ja oikeistopolitiikka jatkuu huhtikuun eduskuntavaalien jälkeenkin, edessä ovat ennen näkemättömän suuret verojen ja maksujen korotukset sekä julkisen talouden ja perusvalveluiden leikkaukset.

Palkat, eläkkeet, sosiaali- ja terveydenhuolto, maksuton peruskoulutus ja muut vähimmäisedut ovat nyt todella suuressa vaarassa. Siksi työpaikoilla, kaduilla, toreilla ja äänestyspaikoilla on iskettävä oikeistovoimia vastaan.

Suomi irti EU:sta!

Ääni Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaille eduskuntavaaleissa!

alkuun

Pääkirjoitus 13/2010 (24.11.2010)

EU ja euroalue kuilun partaalla

Euroopan unioni on ollut perustamisestaan lähtien suurpääoman liitto. Se suojeli ja ajoi vuosikymmenien ajan suurien hiili-, teräs- ja rakennusteollisuuden kartellien taloudellisia etuja. Nykyisin sen tehtävänä on kapitalistiseen rahajärjestelmään kuuluvien pankkien, vakuutusyhtiöiden ja sijoituskeinottelijoiden voittojen turvaaminen ja kasvattaminen.

Suomen viisitoista vuotta kestänyt EU-jäsenyys on opettanut kansalle kantapään kautta, mitä unioniin kuuluminen käytännössä merkitsee. Itsenäisestä talouden ja yhteiskuntapolitiikan päätösvallasta ei ole jäljellä kuin rippeitä. Aiempi rauhan ja puolueettomuuden linja on korvattu sotapolitiikalla ja Nato-kumppanuudella. Työttömyys on jäänyt työväestön pysyväksi taakaksi. Köyhyys lisääntyy ja maaseutu autioituu.

Nyt päälle painava kapitalistisen rahajärjestelmän kriisi ja talouden lama paljastavat karulla tavalla, mihin liekanaruun maamme on sidottu. Suomi on joutunut omien velkaongelmiensa lisäksi eurooppalaisten suurpankkien ja monopoliyhtiöiden tappioiden maksajaksi ja voittojen turvaajaksi. Miljardit revitään työtätekevien selkänahasta verojen ja maksujen korotuksilla sekä laajalla perusturvan leikkaamisella.

Porvarihallitus ja valtapuolueet ovat jo päättäneet noin 15 miljardin euron velkatuesta ja takuista euroalueen vakausrahasto ERVV:lle, Kreikalle, Irlannille ja Latvialle. Tästä rahatuen osuus on yli 5 miljardia. Yksin Irlannin pankkien ja kapitalistien pelastaminen vaatii arviolta 100 miljardin euron raharuiskeen. Jo aikaisemmin EU:n keskuspankki EKP on pumpannut Irlannin rahajärjestelmään noin 120 miljardin rahapotin. Sekin on veronmaksajien rahaa.

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen julisti vielä jokin aika sitten ponnekkaasti, että kansainvälinen rahakriisi ja talouslama ei koske Suomea ja suomalaisia. Nyt on nähty että kyllä koskee. Valtionvelka vastaa jo valtion kaikkia kahden vuoden tuloja. Ja peruspalveluiden leikkauslistoja työstetään kovalla kiireellä "kestävyysvajeen" paikkaamiseksi.

Muitakin suurpääoman ja kapitalistien edusmiehiä kuin Kataista kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman lipsautti jokin aika sitten radiohaastattelussaan kapitalistien perimmäiset salat ja pelot. Korkmanin mukaan rahaa kyllä riittää pankeille ja velkamyllyn pyörittämiseen. Ongelmaksi jäävät vain mahdolliset poliittiset seuraukset ja yhteiskunnallisten levottomuuksien riistäytyminen järjestysvallan käsistä.

Eduskuntapuolueet perussuomalaisista kokoomukseen ja EU:hun kriittisesti suhtautuneet voimat ovat yksi toisensa jälkeen alistuneet unionin talutettaviksi. Ne ovat osallistuneet kiltisti EU-vaaleihin ja kääntäneet takkinsa poliittisten tuulien mukana. Nyt kun unioni on rahaliittoineen kuilun partaalla, on kriittisyyskin nostanut uudelleen päätään. Pelkkä kriittisyys ei kuitenkaan enää riitä. On esitettävä selkeitä vaatimuksia ja toimittava niiden puolesta.

Kommunistinen työväenpuolue on muista poliittisista voimista poiketen pysynyt johdonmukaisesti periaatteellisella linjallaan ja vaatinut maamme irrottamista EU:sta. Vaatimuksemme perustuu kansan enemmistön etujen puolustamiseen. Siksi se on helppo toistaa myös nykyisen rahakriisin ja laman oloissa. Suomi irti EU:sta!

alkuun

Pääkirjoitus 12/2010 (3.11.2010)

Suomestako jäsen YK:n turvallisuusneuvostoon?

Pääministeri Mari Kiviniemi haluaa Suomesta rauhanturvan suurvallan, ja miksi tällainen avaus pääministeriltä. Keskeisin vastaus asiaan on Suomen pyrkimys saada paikka YK:n turvallisuusneuvostossa. Joulukuussa YK:n yleiskokous tulee valitsemaan turvallisuusneuvoston vaihtuvia jäsenmaita ja Suomi pyrkii saamaan turvallisuusneuvostossa paikan. Riittääkö Suomelle kannatusta, se jää nähtäväksi.

Olisiko Suomesta sitten YK:n turvallisuusneuvostoon. Suomen kansainvälistä toimintaa voidaan arvioida kyvystä toimia kriisien ratkaisemiksi ottamalla huomioon suvereenien valtioiden itsemääräämisoikeuden loukkaamattomuus, kansojen oikeudet ja olemalla asettumasta sodan osapuoleksi. Näiden periaatteiden mukaan ei ole kovinkaan vahvaa näyttöä sen puolesta, että Suomi on toiminut itsenäisesti puolueettomana maana, rakentavasti ja rauhan puolesta sotaa vastaan viime vuosina.

Kun USA vuonna 2003 hyökkäsi Irakiin ei Suomen valtiojohto suinkaan tuominnut hyökkäystä YK:n yhtä jäsenvaltiota vastaan, vaan ainoastaan pahoiteltiin tapahtunutta. Suomen EU-puheenjohtajuuden aikana vuonna 1999 Martti Ahtisaaren ollessa presidenttinä pommitti Nato Jugoslaviaa. Suomi ei pyrkinyt estämään pommituksia. Martti Ahtisaari tulikin tunnetuksi siitä, että hän matkusti yhdessä Venäjän pääministeri Tsernomyrdinin kanssa Belgradiin painostamaan Jugoslavian presidentti Milochevitsia ja maan johtoa hyväksymään Jugoslavian pirstaloiminen. Euroopan Unionin yhtyessä USA:n Kuubaa kohtaan vaatimiin pakotteisiin oli Suomi muiden EU-maiden joukossa hyväksymässä pakotteet. Kun Hamas voitti palestiinalaisalueella vaalit vuonna 2006, veti Euroopan Unioni taloudellisen tukensa maan johdolta pois. Ei kuulunut silloinkaan Suomen eriävää mielipidettä vaan Suomi oli samaa mieltä EU:n ulkopolitiikan oikeellisuudesta palestiinalaisia vastaan.

Aikaisemmin ajateltiin YK:n lähettäessä rauhanturvaajia johonkin maahan, etteivät sotilaat joudu sodan osapuoleksi. YK-joukkojen maahan saapumisen perusteena olikin maassa taistelevien molempien osapuolten hyväksyntä. Ikävänä poikkeuksena tästä on Korean sota USA:n saatua sotatoimilleen YK:n hyväksynnän ja mukaansa 14 liittolaismaata. Nato-johtoiset Isaf-joukot Afganistanissa, joihin Suomi on lähettänyt sotilaitaan ovat myös sodan osapuolena ja täten miehittäjinä.

Suomen aikaisemmin puolueettomuuteen perustunut ulkopoliittinen linja on muuttunut EU-jäsenyyden ja Nato-rauhankumppanuuden sidonnaisuuksien johdosta. Kaukana takanapäin kuuluvat vaimeina presidentti Kekkosen aloitteet ydinaseettomasta Pohjolasta ja suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella toimivasta puolueettomasta Suomesta, joka toimi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen isäntämaana vuonna 1975. Kansainvälisten kriisien ratkaisemiseen tarvitaan sellaisia maita, joilla on itsenäisen ajattelun pyyteettömät perusteet ja aloitteellisuus rauhanomaisesti ratkaista ongelmat asettumatta itse sodan osapuoleksi.

alkuun

Pääkirjoitus 11/2010 (13.10.2010)

Porvarimedia rähmällään USA:n jaloissa

Korean Työväenpuolueen perustamisen 65-juhlat ja puoluekokous laukaisivat porvarimediassa Korean Demokraattisen Kansantasavallan ja pohjoiskorealaisten vastaisen hysteerisen vihakampanjan. Propagandavyöryn tarkoitusperät ovat tietenkin poliittisia ja antikommunistisia. Porvarimedia on rähmällään USA:n jaloissa ja tukee estoitta imperialistisen kapitalismin maailmanlaajuista, kansojen vastaista hyökkäystä.

USA:n johtama länsi ei ole kiinnostunut tosielämässä kansojen ja ihmisten hyvinvoinnista ja rauhasta. Sen ovat historia ja nykypäivä todistaneet satoja kertoja. Lännen ja sen liittolaisten ainut tavoite on hallita maailman luonnonvaroja, markkinoita sekä rahtiväyliä, ja valvoa saalistaan kaikin sotilaallisin keinoin.

Korean Demokraattisen Kansantasavallan, Korean Työväenpuolueen ja korealaisten parjaaminen palvelee vain lännen ja imperialistisen kapitalismin valloitushankkeita. Porvarimedia vaikenee tosiasioista ja levittää totuutena valheita, joita suolletaan maailmalle CIA:n ja NIS:n vakoilukeskuksista.

Korean nimimaan sotilaallisen vastakkainasettelun päättymisen ja Koreoiden jälleenyhdistymisen suurin este on rauhansopimuksen puuttuminen. Korean sota päättyi vuonna 1953 horjuvaan aseleposopimukseen. Korean Demokraattinen Kansantasavalta on vuosikymmenien ajan esittänyt sen korvaamista pysyvällä rauhansopimuksella. Esitys on kaatunut kerta kerran jälkeen USA:n vastustukseen.

Tosiasia on se, että Korean Demokraattinen Kansantasavalta on oikeudelliselta kannalta katsoen sotatilassa. Sen on varustettava vahvaa kansanarmeijaa ja huolehdittava puolustuksestaan, sillä USA on järjestänyt liittolaisineen Koreoiden rajalla jatkuvia sotaharjoituksia ja kärjistää vastakkainasettelua uusilla uhkavaatimuksilla.

Tosiasia on myös se, että pohjoinen Korea on kuluneina vuosina kärsinyt ennätyksellisen suurista tulvista, kuivuudesta ja muista luonnononnettomuuksista. Ne ovat olleet mittava suurisuonenisku omavaraisuuteen pyrkivässä sosialistisessa taloudessa.

USA on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja masinoinut Korean Demokraattisen Kansantasavallan vastaisen laittoman kauppasaarron ja rahavarojen jäädyttämisen. Pohjoisen energiahuoltoa, varaosien saamista ja jopa lääkkeiden ja lääketieteellisten laitteiden hankkimista on häiritty vakavalla tavalla jo kahden vuosikymmen ajan.

Vaikka luonnononnettomuudet, saarrot ja läntinen imperialismi ovat vaikeuttaneet korealaisten arkielämää, ovat Korean Työväenpuolue ja kansa pysyneet yhtenäisinä. Sosialistinen rakennustyö ja imperialismin vastainen taistelu jatkuvat Korean Demokraattisessa Kansantasavallassa.

alkuun

Pääkirjoitus 10/2010 (27.9.2010)

Oikeistopolitiikka ruokkii mustaa äärilaitaa

Äärioikeiston, rasistien ja jopa fasistien puolueet ovat nousseet yksi toisensa jälkeen EU-maiden parlamentteihin. Niillä on edustajia ja oma ryhmä myös EU-parlamentissa. Vapaa ja demokraattinen Eurooppa-ryhmään, mustaan äärilaitaan, kuuluu jäseniä yhdeksästä eri oikeistopuolueesta. Ne saavat puoluetukea maidensa hallituksilta ja EU:n komissiolta. Suomesta ryhmään kuuluu Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini.

Eurooppalaisen äärioikeiston kasvualusta on ollut aina kapitalismissa. 1930-luvun kapitalistinen talouslama aiheutti valtavan työttömyyden, nälkää ja siirtolaisuutta. Kansoja ja kansanryhmiä usutettiin toisiaan vastaan. Lama ja kapitalismin pelastukseksi suunniteltu sotapolitiikka nostivat fasistit rotuoppeineen Euroopan valtiaiksi. Seurauksena oli toinen maailmansota kaikkine kauheuksineen.

Nykyinen kapitalismin kriisi ja rahatalouden romahdus ovat kuin kopio 30-luvusta. Kymmenien miljoonien työttömien ja siirtolaisten joukko, osa sitä työväenluokkaa johon mekin kuulumme, etsii Euroopassa työtä, leipää ja parempaa huomista.

Mitään hyvää ei ole kuitenkaan luvassa. Vallassa olevat oikeistohallitukset ja EU leikkaavat kansalaisten perusturvaa ja syytävät satoja miljardeja euroja keinottelupääoman, pankkien ja vakuutusyhtiöiden pelastamiseksi. Vasemmistopuolueet ja ay-liike tukevat oikeistopolitiikkaa tai seuraavat vain katseella tapahtumien kulkua. Vaihtoehtoja ei esitetä, sosialistisesta päämäärästä puhumattakaan.

Eurooppalainen äärioikeisto käyttää häikäilemättä hyväkseen tätä vaihtoehdottomuuden politiikkaa, EU:n määräilyä ja ihmisten oikeutettua tyytymättömyyttä nykymenoon. Samalla se lietsoo 1930-luvun natsioppeja lainaten kansalliskiihkoa, muukalaisvihaa ja rasismia.

Uusnatsien salaseuroista Ruotsin valtiopäiväpuolueeksi nouseva Ruotsidemokraatit (SD) käytti sekin vaalikampanjassaan fasistisen nationalismin ja muukalaisvihan iskulauseita. Ruotsi ruotsalaisille ja maahanmuuttajat syövät leipääsi hokemat vetosivat osaan äänestäjistä ja toivat puolueelle 20 valtiopäiväpaikkaa. Nyt maassa ihmetellään, mihin Riksdagshusetin kulmaan nämä nahkapäät ja mustapaidat istutetaan.

Äärioikeistolainen EU-maiden tauti ja Ruotsin malli on levinnyt myös meille Suomeen. Mielipidemittaukset povaavat ensi kevään eduskuntavaaleissa europarlamentaarikko Soinin johtamille Perussuomalaisille (PS) mojovaa vaalivoittoa. Ja millä iskulauseilla? Suomi suomalaisille, maassa maan tavalla ja pakolaiset syövät verorahoillasi hokemat ovat tuttua julistusta persujen toritapahtumissa ja nettisivuilla.

Kommunistinen työväenpuolue (KTP) ei hyväksy minkäänlaista kansalliskiihkoa ja rasismia. Emme tarvitse mustapaitojen, monottajien ja maastakarkottajien kannatusta ja ääniä. Työläinen on työläisen toveri ihonväristä riippumatta. Työväenluokka on kansainvälinen luokka pakolaisineen, siirtotyöläisineen ja omine kulttuureineen.

Kakkien maiden työläiset, liittykää yhteen kapitalismia, riistoa ja sotaa vastaan!

Pääkirjoitus 10.2010

alkuun

Pääkirjoitus 9/2010 (8.9.2010)

Kokoomus ja Perussuomalaiset johtavat harhaan

Vanhempi väki muistaa kuinka kokoomuspuolue kuvattiin pilapiirroksissa mustakaapuiseksi, valkoiset liperit kaulassa ja sotilaskypärä päässä olevaksi hahmoksi. Tämä hahmo kuvaa kokoomusta erinomaisella tavalla tänäkin päivänä. Kokoomus on sotapuolue, joka peittelee osittain itseään ja todellisia tavoitteitaan työväenpuoluekaavulla, jonka se on itselleen halunnut.

Kokoomuksen toiminta hallituksessa ja muutenkin politiikassa suuntautuu työväestöä ja vähävaraisia ihmisiä vastaan. Eihän kokoomuksen ajama Suomen Nato-jäsenyys lisää hyvinvointia työväestön keskuudessa. Päinvastoin. Se edellyttää rahan lisäämistä uusiin asehankintoihin, kuten kokoomuslaisen valtionvarainministeri Jyrki Kataisen valtion ensi vuoden budjettiesityksessä esitetään. Pelkästään aseiden uushankinnat, noin miljardi euroa tilausvaltuudet mukaan laskien, ovat poissa työväestön ja vähävaraisten toimeentulosta, johon todellinen työväenpuolue olisi ne ohjannut. Suomen liittoutuminen sotilaallisesti Naton tai EU:n puitteissa on ensisävelien soittoa kuolemanviululla köyhille, jo nyt ja sotatoimiin osallistuville sotilaille sävelten koko kirjolla.

"Työväenpuolue" kokoomus ei suostunut valtion budjetissa sitomaan opintotukea indeksiin, jota opiskelijat ja opiskelijajärjestöt ovat vuosia vaatineet. Kokoomukselle oli tärkeää pitää opintotuki alhaisena ja varmistaa halvan työvoiman saanti palvelualojen kapitalistien pätkätöihin.

"Työväenpuolue" kokoomus vähensi budjetista 60 miljoonaa euroa työllisyysmäärärahoja, vaikka on suurtyöttömyys ja nuoria alle 24-vuotiaita on työttömänä yli 40 000. Tämä on todellista työttömyyden väheksymistä!

Kokoomus on liperikaulainen saarnaaja, joka vaatii kilpailukyvyn nimissä 0-tasoa alhaisempia palkankorotuksia, joita 1 prosentin palkankorotukset ovat. Se on ollut poistamassa työnantajilta 800 miljoonan euron suuruisen kela-maksuosuuden, ja oli ajamassa varallisuusveron poiston rikkailta, jonka lisäksi hyväksyivät keskusta, sosialidemokraatit ja häpeällisesti myös ay-liikkeen johto. Keskustaa onkin pidettävä kokoomuksen kaltaisena porvaripuolueena. "Työväenpuolue" kokoomus on perinteisesti suuren rahan ja omaisuuksien omistajien puolue.

Niin kauan kun työväen ihmiset eivät erota, kuka tai ketkä, kulloisestakin päätöksestä hyötyvät, ovat he harhaan johdettavissa. Harhaanjohtajien joukkoon tunkee myös Perussuomalaiset-puolue, jonka puheenjohtaja Timo Soini on ilmoittanut puolueensa olevan työväenpuolue, mutta ilman sosialismia. Niin kokoomusta kuin perussuomalaisia yhdistää Nato-myönteisyys, oikeistolaisuus, EU:n ylikansallisen vallan hyväksyminen Suomen itsemääräämisoikeuden kustannuksella ja pelko työväenvallasta. Nämä kaksi puoluetta eivät halua myöntää, että työväestön työllä syntyy kaikki se mitä yhteiskunnassa on jaettavissa.

Työväenluokan edut vaativat, että oikeistosuuntaus pysäytetään. On otettava suunta todelliseen työväenvaltaan, sosialismiin. Siinä työssä ei ole sijaa millään näennäisellä työväenpuolueella eikä harhauttavalla poliittisella retoriikalla.

alkuun

Pääkirjoitus 8 / 2010

Kapitalismi kumoon - vaihtoehtoja ei ole

Taloussanomien mukaan yksi Euroopan vaikutusvaltaisimmista analyysiyhtiöistä, Capital Economics, väittää elokuun alun raportissaan, että euro hajoaa todennäköisesti mahdottomuuteensa muutaman vuoden kuluessa. Yhtiö arvioi, että euroalueen talous- ja rahaliitto EMU ja nykyinen euro tulevat kaatumaan viidessä vuodessa. Raportin mukaan euroalueen hajoaminen olisi euromaille helpoin ja nopein tie ulos nykyisestä kriisistä. Yhtiön mukaan EMU:n hajoaminen olisikin hyvä uutinen koko Euroopan taloudelle.

Näin varmasti olisi, kun se samalla palauttaisi jäsenvaltioille takaisin oikeuden omaan raha- ja talouspolitiikkaan. Euroopan Unioniin kuuluvat valtiot on kuitenkin monin sitein kytketty ylikansalliseen EU:n, eikä kaikkia EU-maita edes vielä ole saatu EMU:n piiriin. Totuuden hetki on edessä Euroopan kansoilla suhteessa eurooppalaisen pääoman ylikansalliseen ilmentymään Euroopan Unioniin. Taistelu kaikkialla Euroopan Unionia vastaan on taistelua kapitalismia vastaan. Euroopan Unionia ei tule hyväksyä. Se on perustettu vahvistamaan pääomapiirien taloudellista kasvua ja valtaa, joka on täysin vastakkainen työläisten tavoitteille.

Työväenluokan ihmisten perustoiveena on toimeentulon antava työpaikka, rauhan tilan jatkuvuus, yhteiskunnan järjestämien ja tuottamien peruspalvelujen saanti varallisuudesta riippumatta. Pääomapiirien ainoa tavoite on voittojen lisääminen ihmisten ja vaikka elinympäristömme kustannuksella. Siksi taloudellisen kasvun ideologia on niille välttämätön. Tähän pääomapiireille tukensa antavaan politiikkaan on sitoutunut Suomen eduskunta päätöksillään. Yhteistä eduskuntapuolueille onkin yhteiskunnan kapitalististen valtarakenteiden säilyttäminen kansan kustannuksella.

Järjestäytyminen omiin työväenjärjestöihin ja toiminta on ollut se voima aikaisemmin, jolla demokraattisia uudistuksia on saatu aikaan peruspalveluja kehitettäessä. Työväen voimalla luotiin sodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton väliset ystävälliset suhteet molempia maita hyödyttäviksi ja Suomi luotsattiin rauhan rintamaan. Työväen voimalla voidaan murtaa kapitalismin nykyiset kahleet.

Kapitalismi on kriisissä ja siinä myös Euroopan Unioni, josta sen on mahdotonta selvitä. Käyttämättä jää joka päivä suuri määrä ihmisten osaamista työttömyyden seurauksena. Suuri määrä työväen ihmisistä on joutunut köyhyyteen, jopa kurjuuteen. Syyllinen heidän kohtaloonsa on kapitalismi, joka orjuuttaa ja tappaa näin miljoonia ihmisiä. Me tarvitsemme suunnitelmatalouden, nostamaan ihmiset köyhyydestä ja kurjuudesta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on taisteltava Suomen irrottamiseksi EU:sta ja sen imperialistisista rakenteista.

alkuun

Pääkirjoitus 7/2010 (23.6.2010)

Sosialismi on välttämättömyys

Kommunistinen Työväenpuolue piti 19.edustaja kokouksensa Porvoossa 29.- 30. toukokuuta. Kokouksesta on selostus tässä lehdessä ja julkaistu osa edustajakokouksen hyväksymästä aineistosta. Kokouksen antiin palataan vielä Työkansan Sanomien seuraavassa numerossa.

Tämän vuoden keväällä ja alkukesästä on vasemmistopuolueista KTP:n lisäksi puoluekokouksen pitäneet SDP, Vasemmistoliitto, STP ja SKP.

Vasemmistoa on pidetty porvariston vastaisena voimana, jonka monet olettavat edustavan työläisten etujen ja toiveiden mukaista politiikkaa. Vähäinenkin vilkaisu menneeseen kertoo siitä, että vasemmiston puolueilla, niiden tavoitteilla ja politiikalla ei ole yhteistä nimittäjää. Merkityksellisen jaon puolueiden politiikkaan synnyttää niiden suhtautuminen sosialistisen yhteiskunnan pystyttämiseen. Jaon voi pelkistää kysymykseen, onko puolue kapitalistisen yhteiskunnan säilyttämisen kannalla vai toimiiko se kehittyneemmän, riistosta vapaan sosialistisen yhteiskunnan puolesta.

Vaikka kapitalismi on finanssi- ja talouskriisissä maailmanlaajuisesti ja kapitalismi on suistanut sadat miljoonat ihmiset kurjuuteen, sotiin, tuhonnut mielettömästi luontoa, saastuttanut ympäristöä ja päättänyt jatkaa samalla tavalla eteenpäin politiikassaan, niin silti vasemmiston puolueet ovat kapitalismin säilyttämisen kannalla Kommunistista Työväenpuoluetta lukuun ottamatta. Joidenkin puolueiden ohjelmallisissa tavoitteissa on näkynyt vain viitteitä sosialismista. Käytännössä sosialismia ei ole asetettu tavoitteeksi, eikä kapitalismia kumottavaksi. Puolueiden ohjelmallisissa asiakirjoissa on asetettu vain vähäisiä vaatimuksia kapitalismille. Niiden toteutuminen ei ole mahdollista kapitalismin jatkuvan taloudellisen kasvun ideologian ja uuvuttavan kilpailun olosuhteissa.

Kommunistisen Työväenpuolueen 19.edustajakokouksen päätöksillä vahvistettiin puolueen toimintaa. Sosialistisen tavoitteen entistäkin selvempi esille nostaminen on välttämättömyys, sen edustajakokous toteutti. Porvariston, yhdessä "vasemmistopuolueiden" kanssa harjoittama työväestön ja kansan vastainen politiikka on murskattavissa. Sen toteuttajaksi KTP kutsuu mukaan kaikkia kapitalismin sortamia ja uuvuttamia työväen ihmisiä, sekä opiskelevaa nuorisoa.

Pääkirjoitus 23.6.2010

alkuun


Pääkirjoitus 6/2010 26.5.2010

EU ja lama romuttavat valtiontalouden ja peruspalvelut


Suomen EU-jäsenyys ja markan korvaaminen eurolla on paljastunut suureksi virheeksi. Kansallisesta päätösvallasta luopuminen ja eurooppalaisen suurpääoman takuumieheksi asettuminen on nyt kapitalismin syvenevän kriisin ja laman syövereissä romuttamassa valtiontalouden ja julkisen sektorin.

Valtion ja kuntien talouden sekä yhteiskunnan tuottamien palvelujen pelastaminen vaatisi kapitalistien ja keinottelijoiden voittoihin ja valtaan puuttumista. Niin ei kuitenkaan tehdä. Pääomapiirejä tukevat oikeistovoimat sysäävät virhepäätösten ja kapitalistisen laman seuraukset työväestön taakaksi. Se merkitsee työttömyyden kasvua, palkkojen alentamista, työehtojen heikennystä, eläkkeelle pääsyn vaikeutumista, maksujen korotusta ja peruspalveluiden leikkaamista.

Vanhasen porvarihallitus ja eduskunta ovat jo tähän mennessä antaneet 60 miljardin euron valtuudet koti- ja ulkomaisten pankkien, vakuutusyhtiöiden ja sijoituskeinottelijoiden voittojen turvaamiseksi. Hanke rahoitetaan valtionvelalla. Velkaa ei voi kuitenkaan ottaa määrättömästi ja se on maksettava joskus takaisinkin. Siksi hallitus, eduskunnan valtapuolueet ja työmarkkinajärjestöt ovatkin jo salassa sopineet työtätekevien verotuksen kiristämisestä, sosiaalisten etuisuuksien leikkaamisesta ja rajusta julkisten palvelujen karsimisesta.

On suorastaan pöyristyttävää, että valtion ensi vuoden budjetti, joka sisältää em. tulonsiirtoja vähävaraisilta rikkaille, aiotaan alistaa ensin EU-komissaarien hyväksyttäväksi. Tätäkin vallankaappausta johtavat esikuntineen kokoomusministerit Katainen ja Häkämies. Käytännön toteutus jätetään ensi keväänä valittavan uuden eduskunnan ja hallituksen tehtäväksi.

Maamme oikeistovoimien "talvisodan hengessä" tekemä sopimus tarkoittaa vuositasolla miljardien eurojen tulonsiirtoa työväestöltä omistavalle luokalle. Näin tehdään, vaikka 1990-luvun laman aiheuttamasta työttömien, lapsiperheiden, eläkeläisten ja muiden vähävaraisten köyhtymisestä ei ole vieläkään selvitty ja tuloerojen kasvu vain jatkuu. Kapitalisteilla ja oikeistovoimilla ei ole mitään yhteiskuntavastuuta. Ne kantavat huolta vain voitoistaan ja omistavan luokan vallan jatkumisesta.

EU:ssa Suomen ja kansan enemmistön osana on olla maksaja, velkojen takaaja ja kapitalismin pelastaja. Näin suurpääomaa palvelevat unionin komissaarit, virkamiehet ja lobbarit ovat päättäneet. Mikään ei ole kuitenkaan ikuista. Mitä nopeammin EU hajoaa, euro häviää rahana ja maamme saa takaisin itsenäisen päätösvaltansa, sitä parempi. Tätä kehitystä edistää Kommunistisen työväenpuolueen vaatimus Suomi irti EU:sta ja eurosta.

alkuun

Pääkirjoitus 5/2010 28.4.2010

Hyvää työväen Vappua



Jokaisena Vappuna suuri joukko työväenliikkeen edustajia eri puolilla maata kunnioittaa Punaisia tovereita laskemalla kukat heidän haudoilleen tai hautamuistomerkille. Vuonna 1918 valkoinen terrori kidutti keskitysleireissä kuoliaaksi suurimman osan niistä yli neljästäkymmenestätuhannesta kuolleesta punaisesta toverista tai sellaiseksi epäiltynä vangituista.

Vuosi 2010 ei ole vuoden 1918 tapahtumien kaltainen. Työnantajapuolen toiminnassa on kuitenkin näkyvissä lakonmurtamiset 1920 - 1930-luvun oikeistoterrorin tavoin, kun otteita työläisiä vastaan on kiristetty työehtojen heikentämiseksi. Tähän on antanut mahdollisuuden reformistisen ay-liikkeen johto, joka on hyväksynyt työaikaa koskeviin määräyksiin heikennyksiä ja asettanut jo valmiiksi miinus-merkkiset palkankorotustavoitteet.

Suurta joukkoa työläisistä on kohdannut työttömyys, työnantajien vähentäessä työvoimaa lamaan vedoten. Toimeentulon niukkuus varjostaakin Vapun viettoa sadoissa tuhansissa työläisperheissä. Kapitalistinen Suomi ei anna toivoa työttömäksi ja köyhyyteen joutuneille.

Vappu on työläisten ja opiskelijoiden juhla- ja mielenosoituspäivä. Myös opiskelijat ovat tänä keväänä olleet liikkeellä puolustamalla yliopiston riippumattomuutta ja opiskelun rahoittamista suuremmassa määrin yhteiskunnan varoista.

Vappuna onkin aihetta lähteä mieltä osoittamaan sortajia, porvaristoa ja heidän myötäilijöitään vastaan. Työläisten, vähävaraisten köyhien ihmisten ja opiskelijoiden on yhdistettävä voimansa kapitalismin vastaisessa taistelussa. Kysymys on koko työväenluokan elinolosuhteiden turvaamisesta ja ympäristömme säilymisestä elinkelpoisena. Kapitalismi kyllä tuhoaa kaiken, jos sille se oikeus siihen annetaan.

Suomessa harjoitettu hallituksen politiikka on suorassa yhteydessä EU:n laajentumishaluiseen imperialistiseen politiikkaan. EU:n maiden NATO- jäsenyys uhkaa myös Suomeakin Naton levittäydyttyä Baltian maihin, Suomen rajoille.

Vaara on ilmeinen, koska kapitalismiin kuulu aina sodat. Siksi voimme elää tyytyväisinä siitä pitkän rauhan kaudesta, kun 65 vuotta sitten Neuvostoliitto saavutti sotilaiden ja kansan suurilla uhrauksilla voiton maahan tunkeutuneesta Hitlerin fasismista 9.5.1945. Tuo Voitto mahdollisti Suomessa julkisen toiminnan oikeuden kommunisteille ja myös vasemmistolaiselle ja demokraattiselle työväenliikkeelle. Voiton vaikutuksesta sotapropagandaa ja kansallisvihaa lietsoneet oikeistolaisten järjestöjen toiminta kiellettiin. Siksi onkin tuomittava virheellisinä pyrkimykset, joilla yritetään pestä puhtaaksi sotasyyllisten sodan jälkeen saamat tuomiot.

Meillä on kaikki syy juhlia Voitonpäivää 9.5. Aiheellista on juhlia myös Vappua työläisten ja opiskelijoiden juhla- ja mielenosoituspäivää, jolloin työväenluokan internationalismi ja solidaarisuus korostuvat voimakkaana Vapun kulkueissa.

Hyvää työväen Vappua

alkuun

Pääkirjoitus 4/2010 31.3.2010

Satamien ahtaajat yhteisellä asialla

Satamien ahtaajat puolustivat kahden viikon työtaistelullaan kunniakkaasti oikeuttaan työehtosopimuksensa uusimiseen. Lakkotaistelun arvoa nostaa vielä se, että se käytiin vaikeassa tilanteessa, Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n ja tiedotusvälineiden propagandan ja niiden suoranaisen valehtelun puristuksessa. EK:n sekaantuminen tilanteeseen oli näkyvää, itse asiassa se oli lakon osapuoli ahtaajia vastaan.

EK ja lähes kaikki tiedotusvälineet syyllistivät lakkolaisia kaikesta, kansantalouden romahduttamisesta lähtien. Propagoitiin miljardiluokan vientitappiota, jotka nekin kutistuivat heti lakon päättymisen jälkeen murto-osaan "ennakoidusta". Metsäteollisuus hehkutti ahtaajien "isänmaattomuutta", tuotteet kun seisoivat satamissa. Varsinaista epäisänmaallisuutta osoittivat kuitenkin metsäteollisuuden kapitalistit; satamien ahtausyritysten omistajina heillä olisi ollut mahdollisuus torjua lakko hyväksymällä ahtaajien vaatimuksia.

Kysymys ei ollut rahasta. Lakon päättäneen sopimuksen palkankorotusten taso vastaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n autoliikenteen sopimuksen heikkotasoisia palkankorotuksia. Ne laskevat reaaliansioita. Sen sijaan kapitalistit näkivät punaisena vaatteena AKT:n ajaman ns. muutosturvan parantamisen, jonka pelkäävät laajenevan muille aloille. Ahtaajien muutosturvarahastosta oli sovittu jo edellisessä työehtosopimuksessa, mutta kapitalistit kieltäytyivät sitä toteuttamasta. Rahastolla tuetaan irtisanottujen ahtaajien työllistymistä ja työttömyyden jatkuessa heidän toimeentuloaan. Muilla ammattiliitoilla ei ole työehtosopimuksissaan vastaavia määräyksiä. Lakkolaiset saivatkin tukea työpaikoilta, ammattiosastoista ja muutamalta ammattiliitolta.

Vaikka ahtaajat eivät kovan painostuksen alla saaneetkaan sopimukseensa kaikkea vaatimaansa, niin muutosturva-asia meni askeleen eteenpäin. AKT:n puheenjohtaja Timo Räty totesikin, että sopimus paalutti muutosturvan. Se takaa ahtaajille irtisanomisajan palkan muutosturvarahaston muodossa. Jos työnantaja irtisanoo ahtaajan, on työnantaja velvollinen toteuttamaan taloudellista lisäturvaa irtisanotulle työntekijälle.

Erikoista ja koko ammattiyhdistysliikkeelle merkittävää ahtaajien taistelussa oli se, että muutosturva asettaa kapitalistit vastuuseen irtisanomisten seurauksista. Nythän taloudelliset seuraukset jäävät työntekijäin kärsittäväksi ja yhteiskunnan hoidettavaksi. AKT:n ahtaajien taistelu olikin pohjustusta tulevaan ja asia noussee esille jokaisen ammattiliiton tulevissa työehtosopimusneuvotteluissa.

Vaikka työpaikoilla koettiin satamien ahtaajien olevan yhteisellä asialla, liittyi lakkoon ay-liikkeen kannalta varoittavia piirteitä. SAK:lta ei tullut tukikantaa lakkoon, muusta tukitoiminnasta puhumattakaan. Keskusjärjestön ja Lauri Lylyn rooli näytti olevan mukauttaa AKT ja ahtaajat EK:n ja satamaoperaattorien tahtoon. Tämä koetaan työpaikoilla ala-arvoiseksi keskusjärjestötoiminnaksi.

Kapitalistit onnistuivat järjestämään rikkuritoimintaa lakkoa vastaan. Rikkureita mainostettiin tiedotusvälineissä ja lakonmurtajia värvättiin jopa ulkomailta. Tällainen kapitalistien röyhkeys on seurausta ay-liikkeen heikkoudesta, joka johtuu vuosikymmeniä jatkuneista tulopolitiikan ja kolmikannan sopuilusta kabinettien hämärissä. Ne ovat lamaannuttaneet ay-liikkeen tilaan, jossa SAK:n johtokin käy rikkureista korkeintaan vain korrektia keskustelua. Kapitalistien lakonmurtamisyritykset rikkurikaarteineen ovat ay-liikkeelle periaatteellinen kysymys. Koko ay-liikkeen voima on kohdistettava tällaista rikkuritoimintaa vastaan. Myöskään lakko-oikeuden rajoittamisesta ei ay-johdolla voi olla lupaa edes keskustella.

alkuun

Pääkirjoitus 3/2010 - 3.3.2010

EU sysää köyhyyteen

Hallituksen ja eduskunnan politiikka on Suomessa EU:n ja suurpääoman politiikkaa. Talous- ja yhteiskuntapolitiikan määräykset ja ohjeet tulevat EU-hallinnolta, joita Suomen tulee toteuttaa ja noudattaa. Tavoitteena on työväenluokan riiston voimistaminen ja yhteiskunnan kapitalististen valtarakenteiden vahvistaminen yksityisten pääomapiirien toiminta-aluetta ja vapauksia laajentamalla.

EU-politiikka on merkinnyt julkisen talouden osuuden pienentämistä kansantaloudessa, kun valtion ja kuntien omaisuutta on yksityistetty. Tästä on nyt otettu askel eteenpäin ja toteutetaan valtiollisen ja kunnallisen palvelutuotannon yksityistämistä. Räikeimpänä esimerkkinä on verovarojen käyttäminen terveydenhuollon rakenteiden yksityistämiseen eduskunnan alaisen SITRAN rahoittamana.

Kuten muistamme, Suomea EU-jäsenyyden ajajina olivat porvaripuolueiden lisäksi sosialidemokraatit ja myös vasemmistoliittolaiset. Virheratkaisun jäsenyyden puolesta tekivät myös ammattiliitot, jotka SAK:n vanavedessä hyväksyivät EU-vallan. Suomeen luvattiin suurieleisesti lisää ulkomaisia investointeja, jotka turvaisivat työpaikat Suomessa. Silloin sanottiin myös sosiaaliturvan säilyvän, samoin kuin maan puolueettomuuslinjan. Kaikissa asioissa on käynyt juuri päinvastoin. Suomen EU:hun liittäminen oli kapitalistipiirien järjestämä Suomen itsenäisyyden mitätöinti ja vallankaappaus. Tästä päättäjät pitäisi asettaa vastuuseen kansan elintärkeiden etujen hävittämisestä.

EU on nyt Lissabonin sopimuksen jälkeen käytännössä 27 maan liittovaltio, jonka jäsenmaat ovat taloutensa, luonnonvarojensa, ympäristönsä ja ilmastollisten olosuhteidensa osalta hyvin erilaisia. Tästä huolimatta kaikkien jäsenmaiden tulee noudattaa samaa talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Se on johtanut monet maat umpikujaan, jota kapitalismin nykykriisi vain pahentaa.

Kapitalismin kriisi ja rahatalouden romahdus näkyvät EU-alueella siinä, että yksityisten pääomapiirien, pankkien, vakuusyhtiöiden ja keinottelijoiden tekemät tappiot ja velat maksatetaan kansalaisilla. Tästä räikeimpiä esimerkkejä ovat Baltian maat, Espanja, Irlanti ja Kreikka, joissa EU:n vaatimuksesta leikataan sosiaaliturvaa, nostetaan eläkeikää, lisätään yksityistämisiä ja työttömyyttä. Samaa köyhtymistä tarjotaan myös suomalaisille.

EU on kaikin tavoin mahdoton työläiselle ja vähävaraiselle ihmiselle. Suomi irti EU:sta!

Nato pois Suomesta

Maamme ulkopoliittinen johto on kutsunut sotilasliitto Naton pitämään 4. maaliskuuta kokoustaan Suomessa. Tilanne on erikoinen, eihän Suomi ole Naton jäsenmaa. Kutsu kuvastaa Suomen hallituksen politiikkaa, jolla se mukauttaa kansaa hyväksymään Nato-jäsenyyden.

Nato määritteli aikanaan valheellisesti toimintansa perustaksi jäsenmaidensa puolustamisen. Nykyinen Nato on suuren rahan ja aseiden voimin laajentuva liittouma, joka sotii imperialistisen kapitalismin asialla ympäri maailmaa. Naton kokous Suomessa on myös vahva viesti Venäjälle, että tältäkin suunnalta Nato lähestyy sen rajoja ja luonnonvaroja. Suomen ja Venäjän välisille suhteille Suomen Nato-liittolaisuus on vahingollinen. Suomen tulee pysyä sotilasliittojen ulkopuolella. Se on varmin tae rauhantilan jatkuvuudelle Pohjois-Euroopassa.

alkuun

Pääkirjoitus 2/2010 - 10.2.2010

Muutos politiikkaan on välttämätön

Kansanedustajien vaalikauden viimeinen neljännes käynnistyi helmikuun alussa valtiopäivien avauksella. Kansanedustajan työtä jatkamaan pyrkivien edustajien koitos on alkamassa, pidetäänhän eduskuntavaalit vuoden 2011 alkupuolella.

Nykyiset kansanedustajat on valittu puolueista, jotka kaikki ovat kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän kannattajia. Tältä perustalta syntyvät eduskunnan päätökset. Niissä läpitunkevana heijastuu luokkajaon jatkaminen yhteiskunnassa. Siksi ei vaikuta ihmeelliseltä kansanedustajien sidokset vaaliensa rahoittajiin ja eduskunnan pääomapiirejä ja suurituloisia suosivat päätökset.

Kansanedustajien harjoittaman politiikan toinen puoli kohdistuu työväenluokan etujen heikentämiseen. Työttömien toimeentuloon ei ole parannuksia tehty vuosikymmeniin, vaan heidät on aina laitettu kapitalismin kriisien kärsijöiksi. Sosiaali- ja perusturvaa on heikennetty ja uusia heikennysesityksiä putkahtelee jatkuvasti esille. Eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen viimeisimpänä esityksenä on työläisten riiston tehostaminen työuria pidentämällä. Heikennysten läpiviemiseksi on hallitus pitänyt perusteena valtiontalouden heikentynyttä tilaa ja eläkeläisten määrän tulevaa kasvua. Valtavan suuriin asemäärärahoihin hallitus ei ole esittänyt leikkauksia.

Tulevaisuus näyttää erittäin synkältä jos nykyiset eduskuntapuolueet saavat vuoden 2011 vaaleissa nykyisen kaltaisen kannatuksen. Vaalikaudellaan eduskunta on hyväksynyt EU:n perustuslain ja EU:n vaatimukset yhteiskunnan julkisen talouden yksityistämiseksi. Yksityistämisen seurauksena vähävaraisimmat ihmiset ovat menettämässä sosiaalisen turvaverkon. Kärsijöiksi joutuvat ensimmäiseksi pieneläkeläiset, joiden tulot eivät yksinkertaisesti riitä elämiseen.

Laaja Nato-jäsenyyden kannatus kansanedustajien keskuudessa on vakava uhka suomalaisille. Yksikään kansanedustajaa ei ole noussut vastustamaan Suomen Nato-jäsenyyttä esimerkiksi toimimalla Naton vastaisen liikkeen kasvattamiseksi.

Muutos politiikkaan on mahdollinen ja välttämätön. Vaikka historiankirjoitus luo kuvaa johtavista poliitikoista ja sotapäälliköistä historian luojina, niin loppujen lopuksi kansat ja työväenluokka ovat lopputuloksen saaneet aikaan.

Kommunistisessa Työväenpuolueessa me luotamme työväenluokkaan ja sen taisteluvalmiuteen puolustaa etujaan ja toteuttaa unelmansa paremmasta, kestävän kehityksen maailmasta. Juuri siksi on hylättävä porvariston ja kapitalistien jatkuvan taloudellisen kasvun ideologia. Laajaa rintamaa tarvitaan Suomen Nato-jäsenyyden torjumiseksi ja Suomen irrottamiseksi Euroopan Unionista. Rintaman poliittiseksi suunnaksi tarvitaan yksityistämisen sijaan kansallistamista ja suuntautuminen sosialismin rakennustyöhön.

Tämä on tulevaisuuden kuvamme politiikasta valmistautuessamme vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. KTP:n 19. edustajakokous toukokuussa tulee hyväksymään poliittisen ohjelman, jossa määrittelemme tarkemmin lähtökohtamme.

alkuun

Pääkirjoitus 1/2010 - 20.1.2010

Synkkääkin synkempi vuodenalku

Vuosi 2010 alkoi Suomen työväestölle synkissä merkeissä. Jo tammikuun toisella viikolla joukko suuryhtiöitä kertoi laajoista irtisanomisista ja lomautuksista. Metsäyhtiö UPM lakkauttaa sahojaan ja irtisanoo Heinolassa, Lappeenrannassa ja Parkanossa 830 työntekijää. Telakkayhtiö STX potkii Turussa kilometritehtaalle 430 laivanrakentajaa ja lomauttaa tuhansia. Postiyhtiö Itella jakaa kahdellatoista paikkakunnalla lopputilit lähes 200:lle lajittelijalle.

Tammikuun kahden ensimmäisen viikon aikana lomautus- tai irtisanomistiedon sai 2500 työläistä. YT-neuvottelujen puristukseen ajettiin 3500 henkilöä. Kapitalistit ja porvarihallitus toimivat nyt entistäkin isommalla ruoskalla työläisten selkänahkaa.

Suurpääoma ja rikkauksia kahmiva eliitti ovat aina tehneet kaikkensa kapitalistisen järjestelmän pelastamiseksi ja voittojensa kasvattamiseksi. Näin on nykylamankin aikana. Työttömyys, velkaantuminen ja köyhyyden lisääntyminen palvelevat omistavan luokan etuja ja valtaa. Työväenluokalle niistä koituu vain menetyksiä.

Onkin enemmän kuin irvokasta, että tässäkään tilanteessa eduskunnan vasemmistopuolueet ja ay-liikkeen sosialidemokraattinen ja vasemmistoliittolainen johto eivät tee käytännössä mitään kapitalistien ja oikeistovoimien hillitsemiseksi. Näyttää pikemminkin siltä, että ne ovat liittoutuneet "talvisodan hengessä" suuryhtiöiden ja Vanhasen porvarihallituksen kanssa kapitalistisen järjestelmän pelastamiseksi. Sen kolikon toinen puoli on työväestön kurittaminen ja alistaminen.

Televisio, radio ja sanomalehdet ovat ottaneet päätehtäväkseen kapitalismin kriisin ja sen työväestölle aiheuttamien menetysten salaamisen. Sellaista arvostelua ei sallita, mikä johtaisi koko kapitalistisen järjestelmän kyseenalaistamiseen.

Toimittaja Tapani Lausti toteaa tiedotusvälineiden ja vallan suhdetta pohtivassa kirjoituksessaan osuvasti: "Kapitalismi on pitkän päälle kestämätön järjestelmä. Nyt se yrittää toipua sälyttämällä kriisin kustannukset tavallisten palkansaajien kannettavaksi. Voitot on yksityistetty ja tappiot sosialisoitu. Pääoman valtarakenteet alkavat olla nähtävissä kaikessa alastomuudessaan. Median tukema vaihtoehdottomuuden illuusio estää kuitenkin ihmisiä vetämästä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä".

Työkansan Sanomat on lehti, joka taistelee tinkimättä vaihtoehdottomuuden harhaa vastaan. Paljastamme tänäkin vuonna kapitalismin ihmisvastaisuuden, valtaeliitin valheellisuuden ja ay-liikkeen johdon luopuruuden.

Johtopäätöksemme on tulevaisuutta rakentava ja selkeä - kapitalismi saa mennä ja sosialismi tulla.

alkuun

Pääkirjoitus 14/2009 (23.12.2009)

Hyvästit kapitalismille

Vuoden 2009 aikana tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuva kapitalismi on joutunut tuomaan näkyvämmin esille mädäntyneisyytensä. Vaikka se käy kuolinkamppailuaan, on se samalla entistäkin hyökkäävämpi ja sortavampi, kaikkialla kansan enemmistöä kohtaan. Talouden ja koko kapitalistisen järjestelmän koossa pitämiseksi on valtavat määrät valtioiden varoja käytetty pääomapiirien tukemiseen USA:ssa, Euroopan Unioniin kuuluvissa maissa ja muuallakin. Järjestelmän pönkittämiseen on varoja suunnattu myös Suomessa. Sanonnassa, että “voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot tasataan kansan kesken” on käytännössä toteutunut.

Yleissuunta on, että oikeisto on turvannut sosialidemokraattien tuella poliittisen valtakoneiston avulla pääomapiirien voitot ja kapitalistisen riistojärjestelmän jatkuvuuden. Harjoitetulla politiikalla on ajettu työttömyyteen ja niukkenevaan toimeentuloon yhä enemmän työväenluokkaan, viljelijöihin ja ammatinharjoittajiin kuuluvia ihmisiä. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat pieneläkeläiset ja yhteiskunnan tuella elävät ihmiset. Etuuksien saantia on rajoitettu määrittelemällä saantioikeudet uudelleen. Köyhyys koskettaakin yhä useampaa.

Suomi on sidottu Euroopan Unionin talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan, jonka seurauksia nyt kannamme. Kaikkein vaarallisinta on Euroopan Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jota Suomenkin on noudatettava EU:n perustuslain tultua voimaan joulukuun alusta. Tähänkin mennessä EU on pakottanut Suomen ottamaan huomioon EU:n puolustuspolitiikan tavoitteet osana turvallisuuspolitiikkaa. Tämä on johtanut Suomessa voimakkaaseen asevarusteluun ja NATO- liittolaisuuden vahvistamiseen.

Kommunistiselle Työväenpuolueelle ja työväenliikkeen järjestöissä toimiville ihmisille vuosi 2010 tulee olemaan erittäin haasteellinen. Vaatimus Suomen irrottamiseksi Euroopan Unionista ja sen imperialistisesta talous- ja yhteiskuntapolitiikasta on erittäin ajankohtainen toiminnan kohde. Samalla tavalla on vaatimusliikkeen vahvistaminen Suomen Nato-jäsenyyden torjumiseksi ja Suomalaisten sotilaiden pois vetämiseksi Afganistanista. Taistelu tulonjaon muuttamiseksi työtätekevän kansan elinolojen parantamiseksi on keskeistä jokapäiväistä taistelua, sorrettujen puolustamista.

Toiminnan tuloksellisuus on suorassa yhteydessä työväenluokan tietoisuuteen ja sen järjestäytymiseen toimia etujensa puolesta. Saavutukset Etelä-Amerikassa imperialistisesta kapitalismista vapautumiseksi ovat rohkaisemassa meitä täällä Suomessakin. Joka tapauksessa sosialismiin suuntautuminen on ainoa mahdollisuus jakaa ihmisten elämään oikeudenmukaisuutta ja mahdollistaa elämän jatkuminen maapallolla.

Kuluneesta vuodesta puoluetovereita, ystäviä ja kannattajia kiittäen, toivotamme Onnellista Uutta Vuotta 2010 ja menestystä työväenliikkeelle kapitalismin vastaiseen taisteluun.

alkuun

Pääkirjoitus 13/2009 25.11.2009

Muurit eivät murtuneet


EU ja sotilasliitto Nato juhlivat näyttävästi kaksikymmentä vuotta sitten murtunutta Berliinin muuria. Oikeistojohtajien ja kenraalien hymyt olivat leveitä. Rahaakaan ei säästelty. Propagandaan, virallisiin juhliin ja sirkushuveihin haaskattiin kymmeniä miljoonia euroja.

Pidettyjen juhlapuheiden ja mainoksilla silatun leikkimuurin kaatamisen sanoma oli selvä. Sosialismi ja kylmä sota on kuopattu, kapitalismi on voittanut ja ihmisoikeudet ovat lännen erityisessä suojelussa. Mutta onko näin tämän päivän maailmassa?

Vaikka USA:n johtama länsi ja Nato onnistuivat hajottamaan Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kansandemokratiat, sosialismi jäi. Se jäi Valko-Venäjälle ja eurooppalaisten luokkakantaisten kommunististen puolueiden ohjelmiin. Nyt uudelleen nousussa oleva kapitalismin vastainen taistelu saa voimaa tästä jälkiperinnöstä.

Sosialismi jäi sodilla uhkaamisesta ja saarroista piittaamatta myös muille maailman mantereille. Kuuban kansa on taistellut jo pitkään USA:n kauppasaarron muurin murtamiseksi. Nyt se on saanut rinnalleen useita Etelä-Amerikan maita, jotka ovat lähteneet sosialismin tielle. Korean niemimaalla Korean demokraattinen kansantasavalta on eristetty USA:n rakentamalla betonimuurilla, piikkilangalla ja talouden kuristamisella. Se ei ole silti antautunut imperialistien paineessa.

Samaan aikaan kun lännen poliittinen ja sotilaallinen johto ilkamoi Berliinin muurin murtumisella, jatkaa Israelin oikeistojohto 700 kilometriä pitkän betonimuurin rakentamista Palestiinan alueella, palestiinalaisten eristämiseksi. Missä ovat vastalauseet ja pakotteet? Missä ovat Palestiinan kansan ihmisoikeudet?

Miten on sitten aseistuksen ja sotien laita? USA ja muut Nato-maat käyttävät aseistukseen ja sotimiseen enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin. Niiden yhteiset sotilasmenot ovat 80 prosenttia kaikista maailman sotilasmenoista. Ne hallitsevat 75 prosenttia kaikesta asekaupasta. Ne sotivat kaikilla maailman mantereilla ja ovat pystyttäneet piikkilankaa tuhansia kilometrejä. Ja mikä vaarallisinta, USA:n ja Naton ohjukset sojottavat edelleenkin kohti itää.

Eurooppaa kaksi vuosikymmentä sitten ravistelleet tapahtumat olivat luokkataistelua, luokkien välistä vääntöä vallasta. On tosiasia, että työväenluokka ja sosialismin rakentaminen kokivat tuolloin pahan takaiskun. Siitä selviäminen ja uusi nousu vie vielä aikaa. Imperialistinen kapitalismi opettaa kuitenkin kaikille työväenluokan kerroksille kantapään kautta, että kapitalismi on tuhon ja sodan tie.

Työväenvalta, sosialismi ja kommunismi ovat tulevaisuutta, kapitalismi menneisyyttä.

alkuun

Pääkirjoitus 12/2009

Kapitalismi tulossa tiensä päähän


Suomalaisten enemmistön arjessa sadoilletuhansille nykyisyys on työttömyyttä ja niukkuutta toimeentulossa. Samassa kohtalonyhteydessä kapitalismiin elää Euroopan Unionin alueella 22 miljoonaa työtöntä. Työvoimatavaran haltijoita (työttömiä työntekijöitä) kapitalisteille riittää porttien ulkopuolella. On aivan selvää, että pääomien ja työvoiman rajoittamattoman vapaan liikkuvuuden EU-alueella Suomessa toimiva teollisuus ja kauppa painostavat kilpailukyvyn nimissä työntekijöitä alentamaan palkkatasoa ja yhteiskuntaa antamaan verohelpotuksia teollisuudelle ja kaupalle. Palkkataso onkin reaalisesti laskenut ja suhteellisesti palkkojen kansantulo-osuus pienentynyt. Lisäksi palkkojen aleneminen on ollut suurempi niillä aloilla, joilla työskentelee enemmän ulkomaista työvoimaa, kuten rakennusalalla.

Kilpailu palkoilla on laajavaikutteinen ongelma EU-alueella, mutta se pahenee maailman mitassa vapaakaupan leviämisen myötä. Esimerkiksi Kiinan liittyminen WTO:n jäseneksi lisäsi huomattavasti Kiinassa valmistettujen, usein länsimaisessa omistuksessa olevien yritysten valmistamien tuotteiden pääsyä kapitalismin läntisille markkinoille. Kiinassa valmistettujen tuotteiden hintaan vaikuttavat alhaisemmat palkkakustannukset, jolloin siellä valmistetut tuotteet kilpailevat kaikkialla maailmassa niiden tuotteiden kanssa joihin sisältyy korkeammat palkkakustannukset ja jotka yleensä on valmistettu maissa, joissa palkkataso on korkeampi. Tätä palkkakilpailua on voimistanut teollisuustuotannon muutto EU-alueeltakin joko halvan työvoiman tai halvan energian tai halpojen raaka-aineiden maihin, kuten Kiinaan. Usein nämä kolme tuotantokustannuksiin vaikuttavaa lisäetua ovat saatavissa samasta maasta.

On aivan selvää, että tämä kapitalismin maailman laajuinen toiminta tuottaa tuotteet halvan kustannustason maissa ja kuljettaa tuotteet kulutettavaksi maailman ostovoimaisempiin maihin synnyttää yhä lyhyemmillä sykleillä toistuvat kapitalismin kriisit. Valtavan suuret valtioiden budjeteista maksetut elvytyspaketit kapitalismin nykyisen kriisin ohittamiseksi EU-maissa ja USA:ssa eivät luo mitään pysyvää muutosta niiden talouden tasapainottamiseksi. Rahojen suuntaaminen kapitalismin pönkittämiseen on johtamassa yhä paheneviin ongelmiin kapitalistisissa maissa. Tähän on keskeisesti vaikuttamassa julkisen talouden osuuden pienentäminen kansantalouden kakusta ja saattamalla kansallisten valtioiden taloudet vapaan kilpailun temmellyskentiksi, kuten EU:ssa on käynyt. Tämän seurauksena suurtyöttömyydestä on tullut pysyvä, julkisten palvelujen leikkausten seurauksena niiden saatavuus heikkenee jatkuvasti ja peruspalvelujen saatavuus karkaa köyhimpien väestöryhmien ulottumattomiin.

Kapitalismilla on kahdet kasvot. Kansan enemmistölle ja ihmiskunnan tulevaisuudelle ne näyttäytyvät rujoina, ihmisvihamielisinä, ympäristöämme ja luontoa säälimättömästi tuhoavana, sotia sytyttävänä yhteiskuntajärjestelmänä. Työläisten työstä rikastuville pääomapiireille kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä näyttäytyy mahdollisuutena jatkaa riistoa jatkuvan taloudellisen kasvun ideologialla, jossa voittojen maksimointi on ainoa taloudellista toimintaa ohjaava päämäärä. Kapitalismi on kuitenkin tulossa tiensä päähän, koska jatkuvalle taloudelliselle kasvulle on rajansa. Valittavaa ei ole, jäljelle on jäänyt ainoastaan suunta sosialismiin. Sillä on edessään suuret haasteet korjata kapitalismin aiheuttama ilmasto-ongelma, ympäristön saastuminen, tuottaa elintarvikkeita jaettavaksi maailman nälkäongelman poistamiseksi ja järjestää sairaan- ja terveydenhuolto kaikille sitä tarvitseville ihmisille. Ihmisten toimeentulon järjestämisestä ja elämän edellytyksistä on kysymys.

alkuun

Pääkirjoitus 11/2009 16.9.2009
 Nato on pahin turvallisuusuhka


Sotilasliitto Nato sekä sen laajentuminen ja sotiminen on suurin suomalaisten turvallisuutta ja rauhaa uhkaava tekijä. Vaikka näin on, Suomea ajetaan Nato-jäseneksi kuin käärmettä pyssyn piippuun. Kiihkeimmät sotaintoiset pesivät tietenkin kokoomuksessa, mutta Nato-kiimaisia löytyy kyllä kaikista eduskuntapuolueista.

1980-luvun lopulla aloitettu Suomen Nato-kumppanuus on johtanut vähitellen yhteisiin sotaharjoituksiin ja aseistuksen yhdenmukaistamiseen. Tästä on käytännön esimerkkejä aivan viime ajoilta, vaikka osa Nato-operaatioita salataankin tehokkaasti julkisessa keskustelussa.

Nato järjesti kaksi vuotta sitten Itämerellä toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurimmat sotaharjoitukset. Niihin osallistui myös suomalaisia joukkoja. Sotapeli naamioitiin kriisienhallinnan ja evakuoinnin kaapuun, vaikka niiden todellinen tarkoitus oli harjoitella vieraan valtion miehitystä. Pienempiä harjoituksia on jatkettu aina näihin päiviin.

Naton lentosotaharjoitukset pidettiin tämän vuoden kesäkuussa Ruotsin Lapissa. Harjoituksiin osallistuvat mm. Yhdysvallat, Turkki, Norja ja Suomi. Lentotoiminta ulottui myös Suomen ilmatilaan ja maaperälle. Pisimmälle Nato-yhteensopivan sotilaallisen toiminnan ja aseistuksen testaamisessa mentiin kuukausi sitten Saksassa, kun Suomen Ilmavoimien kuusi Hornet-hävittäjiä ja 250 sotilasta osallistui sotaharjoituksiin. Suomalaisten työtä tarkkaili lähes sata Nato-upseeria.

Eikä ole mikään salaisuus, että Baltian maissa suomalaiset sotilaat ja Nato-joukot ovat harjoitelleet Afganistanin ja Irakin kaltaisiin miehityssotiin osallistumista. Tästähän on saatu viime viikkoina näkyviä todisteita, kun Yhdysvaltain johtaman Nato-lipun alla operoivia suomalaisia on haavoittunut Afganistanin taisteluissa.

Sotilasliitto Naton kumppanuus, yhteiset sotaharjoitukset, aseistuksen yhteensovittaminen ja Afganistanin miehityssotaan osallistuminen ovat leimanneet Suomen sotaa käyväksi maaksi. Se on jo nyt vakava uhka suomalaisille niin täällä kotona kuin ulkomaillakin. Mitä tapahtuukaan, jos oikeistovoimat ja kenraalit saavat ujutettua Suomen Naton täysjäseneksi?

Työväestölle ja rehellisille vasemmistovoimille pitäisi olla selvää, että Naton kaltainen sotilasliitto on kansainvälisen suurpääoman ja kapitalistien aseellinen nyrkki. Sitä vastaan on toimittaa aina ja kaikkialla. Rauhan ja työväenluokan etujen puolustaminen on tänäänkin, YK:n rauhanviikon aattona, tärkein yhteinen tehtävämme.

alkuun

Pääkirjoitus 10/2009 16.9.2009

Rahat rikkailta ja kapitalisteilta peruspalvelujen tuottamiseen

Uskottelu kansalaisille politiikan oikeellisuudesta talouden nykytilassa on saanut hallituksen ponnistelemaan oman työnsä uutisoinnissa. Sadat tuhannet työttömät, asuntolainojen kanssa selviytymisestä kamppailevat ja köyhyysrajana pidetyn 1100 euron tulorajan alittavilla euroilla sinnittelevät eläkeläiset, opiskelijat ja muut vähävaraiset ovat tilanteessa, jossa rahat eivät yksinkertaisesti riitä elämiseen. Pahin on kuitenkin edessä kun hallituksen politiikka vaikuttaa ensi vuonna täysimääräisesti. Sen vaikutus tulee vastaan ennen muuta kunnissa kohoavina veroina, taksojen korotuksina ja koulutus-, sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen heikennyksinä. Kuntien palvelutuotannon yksityistäminen puolestaan synnyttää lisää työttömiä.

Lähes 130 kuntaa on jo päättänyt korottaa kunnallisveroa ensi vuonna ja myös kiinteistöveroa on korotettu. Kuntien talous on työttömyyden lisääntyessä heikentynyt, mutta niiden talouteen vaikuttavat voimakkaasti myös aikaisemmat Lipposen hallituksen ja eduskunnan päätökset, joilla supistettiin kuntien valtionosuuksia vuositasolla 5 miljardilla eurolla. Hallitus ja eduskunta tekivät supistukset joiden varjolla ne saavat ajettua palvelu- ja rakennemuutosta tavoitteena julkisen talouden osuuden pienentäminen yhteiskunnassa. Tähän tavoitteeseen sitoutettuna kunnat ovat yksityistäneet toimintojaan saattamalla ne yksityisen voitontavoittelun kohteeksi.Kuntalaisten etujen ja tasa-arvonäkemysten vastaisiksi on koettu erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yksityistäminen.

Hallitus on ilmoittanut ottavansa ensi vuonna elvytykseen lainaa 13 miljardia euroa, mutta se ei ole kertonut mihin tarkoitukseen rahat käytetään. Velkaantumiseen ei kuitenkaan olisi tarvetta. Palauttamalla varallisuusvero, palauttamalla yrityksille niiltä poistettu KELA-maksuosuus, muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi, asettamalla pääomien maastavientiin 22 % arvonlisävero ja kiristämällä suurituloisten verotusta päästäisiin hyvään alkuun tulonjaon muutoksessa, joilla peruspalveluiden rahoitus voidaan turvata. Palkankorotusten toteuttaminen lisää ostovoimaa - ei metallin tekemin sopimusehdoin vaan palkkojen jälkeenjääneisyys korjaten. Ostovoimaa turvataan myös säätämällä 900 euron perusturva, joka loisi turvattua toimeentuloa ja lisäisi työllisyyttä. Asehankintoihin ja muuhun sotavarusteluun varatut varat on siirrettävä peruspalveluihin. Muun muassa näillä toimilla ja valtion sekä kuntien palvelu- ja liiketoimintaa lisäämällä, yksityistämisen sijaan, voidaan päästä kansalaisten toimeentuloa vakauttavaan yhteiskuntapolitiikkaan.

Hallituksen harjoittama hirmuhallinto on sitoutumista EU:n talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan, jossa määräävänä tavoitteena on kapitalistien voittojen turvaaminen ja niiden kasvattaminen. Siihen kuuluu mahdollisuus korruptoitua, joka on monen ministerin ja kansanedustajan kohdalla tullut esiin vaalirahan vastaanottamisena liikemiespiireiltä. Tämän kansanvastaisen politiikan voi katkaista vain järjestäytynyt työväenliike kapitalismin vastaisella yhteisellä taistelulla

alkuun

Pääkirjoitus 9/2009 19.8.2009

Puoluetuki on lakkautettava

Eduskuntapuolueille maksetut tukimiljoonat ovat päivän puheenaihe. Puoluetuessa ja yritysten sekä yhteisöjen valtapuolueille kippaamissa rahoissa ei ole kuitenkaan mitään uutta. Niille on maksettu valtion puoluetukea jo neljä vuosikymmentä. Kapitalistit ja oikeistovoimien säätiöt ovat rahoittaneet porvaripuolueita ja niiden politiikan tukijoita ijät ajat.

Uutta on se, että nyt osa rahoista ja antajien nimistä on paljastettu kansalaisten ihmeteltäväksi. Miksi näin tehtiin ja missä asiasta on päätetty, se jää nähtäväksi. Hyvä arvaus on, että puoluerahoilla halutaan peittää keskustelu kapitalismin kriisistä, talouslamasta, työttömyydestä, köyhyydestä ja peruspalveluiden leikkaamisesta.

Eduskuntapuolueiden rahatuki on osa suurta koneistoa, jolla ylläpidetään konsensusta ja harjoitetaan oikeistopolitiikkaa. Demokratian lisäämisen kannalta raha toimii päinvastaiseen suuntaan. Yritysten maksamat tukimiljoonat kun ovat korruptiota ja päätöksenteon ohjaamista kapitalistien haluamaan suuntaan.

Valtapuolueiden saamat miljoonat eivät kasva puussa tai tipu taivaalta. Ne maksetaan kansalta kerätyistä veroista. Eduskuntapuolueille tänä vuonna myönnetty valtion tuki on noin 40 miljoonaa euroa. Rahapotti koostuu suorasta puoluetuesta, poliittisesta lehtituesta ja eduskuntaryhmien rahoittamisesta.

Kokoomus, keskusta ja sosialidemokraatit rohmuavat tukimiljoonista valtaosan, mutta riittää jaettavaa muillekin. Kaikki ovat vasemmistoliittoa myöten samassa veneessä. Pienin eduskuntapuolue perussuomalaisetkin verottaa valtion kassaa noin miljoonalla eurolla. Ja sama meno jatkuu myös ensi vuonna. Siitä on pitänyt huolen kokoomusministeri Katainen, jonka budjettiesitys lisää entisestään puolueiden rahoittamista.

Oma lukunsa puolue- ja vaalituessa on yritysten ja niiden hallinnoimien säätiöiden raha, jota jaetaan suoraan puolueille, niiden vaalimainontaan ja vaalien yksittäisille ehdokkaille. Siinäkin on vuosittain kysymys miljoonista euroista. Innokkaimpia voitelurahojen maksajia ovat olleet suuryhtiöt, pankit, kapitalistien etujärjestöt STK ja EK, sekä niiden hallinnoimat pahamaineinen Eva ja TT-säätiö.

Mitä sitten puoluetuelle ja puolueille virtaavalle korruptiorahalle pitäisi tehdä? Ensimmäinen ja nopein toimi on eduskuntapuolueille maksettavan puoluetuen lakkauttaminen. Toinen on kieltää yritysten raha puoluetoiminnassa ja vaaleissa. Näitä kansanvaltaa lisääviä päätöksiä Kommunistinen työväenpuolue on vaatinut jo vuosien ajan.

alkuun

Pääkirjoitus 8/2009

Kansalaiset boikotoivat EU-vaaleja

Euroopan parlamentin kesäkuun vaalien merkittävin uutinen on, että kansalaiset niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa boikotoivat tietoisesti EU-vaaleja. Meillä äänestysprosentti ylitti vaivoin 40 prosentin rajan, kun 2,5 miljoonaa äänioikeutettua jätti äänestämättä. Koko EU-alueen äänestysprosentti laski sekin historiallisen alhaiselle tasolle, 43 prosenttiin, sillä peräti 213 miljoonaa käänsi selkänsä EU-eliitille.

On selvää, että vaalien kasvava boikotointi ja kansalaisten tyytymättömyys horjuttavat EU:n laillisuutta ja hyväksyntää. Ja sehän on pelkästään hyvä, koska EU on kapitalistien ja sotapoliitikkojen unioni. Tästä syystä Kommunistinen työväenpuolue kehotti tälläkin kertaa äänestäjiä vaaliboikottiin ja muuhun EU:n vastaiseen taisteluun.

EU:n byrokraattista määräilyä, laajentumista ja liittovaltiohanketta voi hyvinkin kutsua kolmen veen eli väkipakon, valheen ja väsyttämisen politiikaksi. Siihen osallistuminen ja EU-rakenteiden tukeminen ovat väistämättä suurpääoman ja imperialistisen kapitalismin tavoitteiden ajamista. Tämän tosiasian unohtavien vasemmistolaisten ei kannata ihmetellä jatkossakaan, jos vaalikannatus laskee. Työväestö kyllä ymmärtää, kenen lauluja takinkääntäjät lopulta laulavat.

Suomessa Euroopan parlamentin vaaliin osallistuneet vasemmistopuolueet kokivat murskatappion. SDP:n, Vasemmistoliiton, SKP:n ja STP:n yhteenlaskettu kannatus romahti 24 prosenttiin. Nyt ne hokevat yhteen ääneen uudistumista, puoluejohtajien vaihtoa ja jotakin kolmatta tietä. Yhtä kylmää kyytiä saivat äänestäjiltä myös ne EU:n vastustajat, jotka vaalirahan ja julkisuuteen pääsyn toivossa käänsivät kelkkansa vastustajista kriittisiksi ja nykymenoon sopeutujiksi.

KTP:lle ja sen jäsenistölle EU:n tarkoitus ja luokkaluonne on ollut aina selvä asia. EU on, toistettakoon se vielä kerran painokkaasti, eurooppalaisen suurpääoman ja imperialistisen kapitalismin poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen laajeneva liitto. Se ajaa omistavan luokan etua omistamattoman työväenluokan kustannuksella. Tämän tosiasian oloissa kansalaisten ja sosiaalista Eurooppaa ei ole, eikä tule.

EU-maiden työväestön ja kansalaisten suuren enemmistön kannalta olisikin parasta, että unioni hajoaisi pala palalta rauhan oloissa. Tälle kehityksen tielle on annettava vauhtia kaikkialla kansallisella taistelulla. Näin on tehtävä myös meillä Suomessa.

On vastustettava EU:n uutta perustuslakia, joka nakertaa jäsenmaiden toimivaltaa ja mahdollistaa unionin liittämisen sotilasliitto Natoon. On toimittava EU:n laajentumista ja sen liittovaltiohanketta vastaan. On vaadittava Suomen irrottamista EU:sta sekä sen kapitalistisista, kansanvaltaa polkevista ja sotaa valmistelevista rakenteista

alkuun

Pääkirjoitus 7/2009 20.5.2009

Välinpitämättömyys on muutettava vastarinnaksi

Monissa viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa ja mielipidekyselyissä on käynyt selväksi, että suomalaiset eivät usko voivansa vaikuttaa Euroopan unionissa. Kielteisimmät EU-jäsenyyden haitat näkyvät alueellisten erojen kasvuna, omavaraisen maataloustuotannon häviönä, korkeina ruoan ja energian hintoina, massatyöttömyytenä sekä sosiaaliturvan ja terveydenhuollon rappiona. Eli kansalaisten enemmistölle EU ja sen järjestelmän tukeminen on ollut haitallista.

Suomella on 13 edustajaa 736-jäsenisessä Euroopan parlamentissa. Jos EU:n todelliset taustavoimat, eurooppalainen suurpääoma ja sotaklusteri, runnovat unionille uuden perustuslain ja jatkavat laajentumista, kutistuu suomalaisten edustajien määrä vielä nykyisestäänkin. Jokainen maalaisjärjellä varustettu ihminen kyllä ymmärtää, että kansan ja kansallisten etujen puolustaminen ei ole EU:n parlamentissa mahdollista.

EU-järjestelmän elitistisyys sekä työväen etujen ja kansanvallan vastaisuus ovat ilmiselviä tosiasioita. Ne näkyvät kansalaisten kasvavana välinpitämättömyytenä, boikotteina ja EU-vaalien arvon romahtamisena. Kun vain kolmannes äänioikeutetuista enää äänestää, on unioni joutumassa hyväksyttävyyden ja laillisuuden kriisiin.

Helsingin Sanomat, tuo EU-jäsenyyden ja Natoon liittymisen virallinen äänitorvi, paljastaa 12.5. pääkirjoituksessaan unionistien suuren hädän näin. "Äänestysprosentti on niin matala, että se asettaa jo parlamentin legitimiteetin, hyväksyttävyyden, kyseenalaiseksi".

EU-lobbarit ja unionistit tietävät varsin hyvin, että kansalaisten äänestyshaluttomuuden kasvu on saatava pysäytetyksi. Järjestelmän vastaisku perustuu suureen rahaan ja propagandaan. Vaalirahaa jakavat EU:n komissio, parlamentti ja jäsenvaltiot. Kysymys on satojen miljoonien eurojen puolue- ja vaalituesta.

Tukea saavat Euroopan laajuiset puolueet, jäsenvaltioiden vaaleihin osallistuvat puolueet, Euroopan parlamentin puolueryhmät, parlamentin jäsenet ja EU-järjestelmään sitoutunut media. Puoluevärillä ja mielipiteillä ei ole väliä. Tärkeintä on, että osallistuu vaaleihin ja EU-järjestelmän ylläpitoon - unionin legitimiteetin turvaamiseksi.

Esimerkiksi meillä Suomessa kesäkuun EU-vaaliin osallistuvat puolueet ja niiden taustajärjestöt saavat monenlaista ja mittavaa vaalitukea. Kansallinen suora tuki maksetaan valtion budjetista puolue- ja lehdistötukena sekä valtionapuna. Yksin valtionavun suuruus on tänä vuonna 2 miljoonaa euroa. Tästä summasta EU:ta tukeva kansalaisjärjestöjen Eurooppa-tiedotus saa 615 000 euroa ja Suomen Nato-jäsenyyttä ajava ja EU-vaaleja markkinoiva Suomen Atlantti-seura 130 000 euroa.

Vaikuttamisen, toisenlaisen Euroopan ja kapitalismin kaatamisen kannalta kesäkuun EU-vaaliin osallistuminen on pelkästään vahingollista. EU, Euroopan liittovaltiohanke ja hankkeen varmistamiseksi rakennettu taloudellis-sotilaallinen järjestelmä voi kaatua vain laajan vastarinnan paineessa, kun koko järjestelmän hyväksyttävyys ja laillisuus romahtavat. Eli toisin sanoen: Älä äänestä. Hylkää EU-eliitti byrokraatteineen.

alkuun

Pääkirjoitus 6/2009 1.5.2009

Hyvää työväen Vappua!



Monia työläisiä kohdannut työttömyys ja toimeentulon niukkuus varjostavat Vapun viettoa työläisperheissä. Kapitalistinen Suomi ei anna toivoa työttömäksi ja köyhyyteen joutuneille. Vappu on työläisten ja opiskelijoiden juhla- ja mielenosoituspäivä. Vappuna nyt, niin kuin aikaisempinakin Vappuina on ollut aihetta lähteä mieltä osoittamaan sortajia, porvaristoa ja heidän myötäilijöitään vastaan. Vaatimusten esittäminen on oikeutettua.

Tänä Vappuna korostuu voimakkaana työläisten ja nuorison taholta nousevat vaatimukset rakentaa oikeudenmukainen, tasa-arvoisuuteen perustuva yhteiskunta. Uuden rakentaminen vaatii kuitenkin taistelua, porvari ei anna periksi mistään vaan hamuaa lisää. Uuden rakentamiseksi esitetyt tavoitteet eivät ole kulkemista kohti Euroopan Unionia vaan siitä poispäin. Siksi EU-vaalin boikotoiminen ja äänestämättä jättäminen on teko kansanvallan puolesta.

Äänestäminen EU-vaalissa ei lisää demokratiaa. Lopputuloksena ääni EU:lle kaventaa edelleen demokraattisia oikeuksia jokaisessa EU-valtioissa. Demokratialla on luokkaluonne, kenen hyväksi jokin on demokratiaa? Yksi asia demokratiassa yleisesti kuitenkin hyväksytään. Demokratia on enemmistön valtaa. Tätä suurpääoma ja porvaristo tavoittelee EU-vaalissa, jotta yli 50% äänioikeuteutuista äänestäisi. Näin Suomen EU-jäsenyys tulisi vahvistetuksi ja pohja Nato-jäsenyydelle tasoitetuksi.

Vappuna korostuvat työväenliikkeen ja demokraattisen liikkeen aikaisemmat saavutukset. Ne luovat vertailupohjaa. Vasemmistolaisin työväenliike, koko työväenluokka ja Suomen kansa saavat olla tyytyväisiä siitä, että Neuvostoliitto saavutti suurilla kansan uhrauksilla voiton maahan tunkeutuneesta Hitlerin sotajoukosta 9.5.1945. Tuo voitto ja myöhemmin Pariisin rauhansopimukseen kirjatut vaatimukset antoivat vasemmistolaiselle työväenliikkeelle toimintaoikeuden ja kielsivät sotapropagandaa ja kansallisvihaa lietsovien oikeistolaisten järjestöjen toiminnan tässä maassa. Siksi on aiheellista juhlia 9.5. voitonpäivää.

Aiheellista on juhlia myös Vappua työläisten ja opiskelijoiden juhla- ja mielenosituspäivää, jolloin työväenluokan kansainvälisyys ja solidaarisuus korostuvat voimakkaana.

Hyvää työväen Vappua

alkuun

Pääkirjoitus 5/2009 8.4.2009

Äärioikeiston ja uusnatsien liitto nostaa päätään

Neuvostoliiton ja sosialististen kansandemokratioiden hajottamisen jälkeiset kaksi vuosikymmentä ovat olleet Euroopassa äärioikeiston, uusnatsismin ja kansallisuusvihan nousun aikaa. Oikeisto vaatii yhä äänekkäämmin myös toisen maailmansodan ja sen jälkeisen historian uudelleen kirjoittamista. Tavoitteena on fasismista saavutetun voiton ja työväenliikkeen taistelun mitätöiminen.

Euroopan unionin parlamentti, Euroopan neuvosto ja jopa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj ovat antaneet häpeällisesti puhujalavansa äärioikeiston käyttöön. Ja tilaisuutta on käytetty siekailematta hyväksi. Neuvostoliittoa ja venäläisiä on vaadittu tuomiolle. Samalla on esitetty kommunistien toiminnan kieltämistä lain voimalla. Tilanne muistuttaa huolestuttavasti 1930-luvun mustia vuosia.

Euroopan äärioikeiston riveissä äänekkäintä kansallisuusvihan lietsontaa ja antikommunistista meteliä ovat pitäneet Baltian maiden oikeistohallitukset. Niille ei ole riittänyt patsaiden kaataminen, Hitlerin SS-joukoissa taistelleiden kunnian palauttaminen ja natsien julistaminen vapaustaistelijoiksi. Viro, Latvia ja Liettua ovat jättäneet puoli miljoonaa venäläistä toisen luokan kansalaisiksi ilman kansalaisuutta ja äänioikeutta.

Äärioikeiston ja kansallisuusvihaa masinoivien voimien eteneminen näkyy myös meillä Suomessa. Nämä voimat nousivat viime syksyn kunnallisvaaleissa kokoomuksen ja perussuomalaisten riveissä monien kaupunkien ja kuntien valtuustoihin. Työntöapua ne saavat porvarimedialta, joka osallistuu innokkaasti myös toisen maailmasodan historian väärentämiseen, sotasyyllisten maineen valkaisuun ja militarismin markkinointiin.

Toisen maailmansodan jälkiselvittelyssä perustettu Nürnbergin sotaoikeus, josta sovittiin jo Moskovan julistuksessa 30. lokakuuta 1943, totesi yksiselitteisesti Hitlerin Saksan sotimisen, fasismin ja kansallisuusvihan rikokseksi rauhaa ja ihmisyyttä vastaan. Myös natsien liittolaiset joutuivat osaltaan vastuuseen tekosistaan.

Näin kävi Suomessakin järjestetyssä sotasyyllisoikeudenkäynnissä, jossa Risto Ryti, Väinö Tanner ja kuusi muuta sodanaikaista johtavaa poliitikkoa saivat omat tuomionsa. Fasistiset sekä fasismin luontoiset järjestöt kiellettiin ja kommunistit ja rauhanjärjestöt saivat takaisin toimintaoikeutensa.

Nyt Nürnbergin sotaoikeuden, Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ja rauhansopimusten oikeutus halutaan kieltää ja pyyhkäistä olemattomiin toisen maailmansodan lopputulos, sodan jälkeiset rauhan vuosikymmenet ja kansanvallan perusta. Tätä hanketta ja uutta fasismin vaaraa vastaan on taisteltava kaikin voimin. Valppautta toverit!

alkuun

Pääkirjoitus 4/2009 18.3.2009

Työvoiman riistoa lisätään


Vanhasen porvarihallituksen esitys eläkeiän alarajan nostamisesta 65 vuoteen ei onnistunut oikeiston haluamalla tavalla. Hanketta ajetaan nyt kiertotietä Eläkeneuvotteluryhmässä ja keskeisten työmarkkinajärjestöjen, palkansaajien keskusjärjestöt ja kapitalistien EK, perustamassa työryhmässä. Tavoitteena on nostaa eläkkeellesiirtymisikää kolmella vuodella.

Hallituksen esitys oli jatkoa ja linjassa työmarkkinajärjestöjen hyväksymän niin sanotun sosiaalitupon kanssa. Siinähän sovittiin työantajien kansaneläkemaksun poistamisesta, työntekijöiden eläkemaksun korottamisesta, eläkkeelle pääsyn vaikeuttamisesta ja perusturvan jäädyttämisestä nykytasolleen.

Työnantajien Kela-maksun poisto on valtava tulonsiirto palkkatyötä tekeviltä ja eläkeläisiltä ennen kaikkea suurelle pääomalle. Se lihottaa vuositasolla kapitalistien rahakassaa yli miljardilla eurolla. Työväestöä kepitetään nostamalla työttömyyseläkkeelle pääsyn alarajaa vuodella ja osa-aikaeläkkeen ikärajaa kahdella sekä heikentämällä osa-aikaeläkeajan eläkekertymää.

Hallituksen, eduskunnan, kapitalistien ja ay-liikkeeseen pesiytyneiden oikeistovoimien yhteisenä tavoitteena on työntekijöiden työurien pidentäminen, eläke- sekä muiden sosiaalivakuutusmaksujen siirtäminen työväestön rasitteeksi ja kapitalistisen talouden laman laskun maksattaminen koko työväenluokalla. Kyse ei ole mistään muusta, kuin työvoiman riiston lisäämisestä ja kuolevan kapitalismin härskistä tukemisesta.

Porvarihallituksen, kapitalistien EK:n, SAK:n, STTK:n ja Akavan 11.3. runnomassa eläkesovussa on pelissä varmasti muutakin kuin paljon mainostettu työurien pidentäminen. Näyttää siltä, että sovun salaisiin kansioihin on kirjattu palkkojen jäädyttäminen ja uusien työehtosopimusten nollalinja. Onko perusturvan leikkauksista ja verojen sekä maksujen korottamisesta myös sovittu? Se jää lähivuosina nähtäväksi.

Kommunistisen Työväenpuolueen eläkepoliittinen linja on selkeä ja perustuu työväenluokan etuihin. KTP:n mielestä työvoima ei saa olla riiston kohde, eikä ihminen pelkkä kuluttaja. Kaikilla 35 työssäolovuotta työelämässä olleilla, heidän niin halutessaan, tulee olla mahdollisuus siirtyä eläkkeelle. Eläkeikäraja tulee laskea siten, että 60-vuotiaana on mahdollisuus siirtyä täydelle eläkkeelle. Työttömyyseläkkeelle pääsyn tulee koskea kaikkia ikäluokkia ja ikäraja on alennettava 55 vuoteen.

Jos työuria halutaan pidentää, tarvitaan ensiksi työpaikkoja. Niitähän ei ole kapitalismin oloissa koskaan riittävästi. Työstä on nykylamassakin pulaa, ei tekijöistä ja työuraansa aloittavista nuorista. Toiseksi työkykyisyyden ylläpitämiseen ja rasittavuusvammojen ennalta ehkäisyyn tarvitaan tiukkaa työsuojelua ja työterveydenhuoltoa. Kolmanneksi palkkoja on korotettava ja viikkotyöaikaa lyhennettävä.

Oikeistopolitiikalle, valtapuolueille ja sosiaalitupon tekijöille KTP:n eläkelinja on taatusti punainen vaate ja myrkkyä. Ei se haittaa, sillä kansan enemmistön etu on tässäkin asiassa tärkeintä.

alkuun

Pääkirjoitus 3/2009 25.22009

Ammattiyhdistysliikkeen johto irti kapitalistien nöyristelystä

Kapitalismi ja sen lama on aiheuttanut Suomeen satojentuhansien ihmisen joukkotyöttömyyden ja jatkuvasti lisääntyvät pakkolomautukset. Seurauksena on ollut köyhien määrän kasvu uusiin ennätyslukemiin. Arkielämän rahavaikeudet ja turvattomuus synkistävät päivä päivältä enemmän työväestön ja vähävaraisten tulevaisuutta. Tähän kohtalokkaaseen kehitykseen ei ole näköpiirissä muutosta.

Ammattiyhdistysliikkeen sosialidemokraattisen ja vasemmistoliittolaisen johdon välinpitämättömyys näyttää yhä vain jatkuvan, vaikka työväestön asema heikkenee. Se on pöyristyttävää. Ay-liikkeen jäsenistön kuuntelemisen sijasta johto on ottanut neuvonantajikseen kapitalistien Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n ja oikeistohallituksen. On selvää, että näistä lähtökohdista ei työväestön asemaan tule parannusta. Päinvastoin.

Työväestön hätä laman ja työttömyyden kurimuksessa on ay-johdolle vain suurpääoman tarkoituksiin tilattuja tilastonumeroita. Ay-johto on hallituksen ja kapitalistien rinnalla varmistamassa työväestöä kapitalismin laman maksajaksi. Tämä on anteeksi antamatonta ja vastoin kaikkia ay-liikkeen periaatteita.

On perusteltua kysyä, mistä esimerkiksi ay-johdon ja kapitalistien sopiman ja ylistämän ns. sosiaalitupon tavoitteet ovat ay-johtajille tulleet? Mikä ammattiliitto tai ammattiosasto on vaatinut esimerkiksi työnantajien Kela-maksun poistoa? Ei mikään, mutta nöyristelyä puolustellaan ylätasolla naurettavalla kikkailulla. SAK:n apulaisjohtaja Kaija Kallinen sanoo, että SAK ei ollut päättämässä työnantajien Kela-maksun poistamista. Kallisen mukaan se oli kylläkin lähtökohtana neuvotteluissa, mutta päätös on maan hallituksen! Ei ihme, että työpaikoilta tulee vihaisia viestejä ja vaaditaan selitystä, mitä ay-liikkeessä on tapahtumassa ja mihin sitä ollaan viemässä.

Nöyristelyn ja juonittelun seurauksena jäsenistö on erkaantunut ay-liikkeen toiminnasta, eikä luota sen johtoon. Tästä kertoo kiistatta esimerkiksi se, että Kemianliitossa ja Metalliliitossa TEAM-suurliiton perustamista koskevaan jäsenäänestykseen osallistui vain neljäsosa jäsenistä.

Jäsenistön luottamus ja aktiivisuus on palautettava. Tarvitaan välitöntä toimintaa irtisanomis- ja lomautusaallon pysäyttämiseksi sekä työttömyys- ja sosiaaliturvan todellista parantamista. Nyt ei ole jahkailun ja sopuilun aika. Reformistisen ay-johdon on irtaannuttava kapitalismin pönkittämisestä ja vaadittava hallitukselta toimenpiteitä työllisyyttä edistävän ostovoiman lisäämiseksi.

Hallitusta on painostettava miljoonajäsenisen ay-liikkeen joukkovoimalla. Nyt jos koskaan on Senaatintorin aika. Voimalla voidaan vaikuttaa. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta ovat monissa maissa ay-liikkeen mielenosoituksilla ja joukkovoiman käytöllä saavutetut tulokset, joilla on voitu lieventää kapitalismin laman työväestölle aiheuttamaa vahinkoa.

alkuun

Pääkirjoitus 2/2009 4.2.2009

Riihikuivaa rahaa suurpääomalle

Kapitalistisen talouden lama on saanut elvyttäjät ja ekonomistit liikekannalle. Nyt jauhetaan isolla myllyllä lisärahaa suurpääomalle. Miljardi toisensa perään ohjataan pankeille, suuryhtiöille ja pörssien kitaan. Myllyä pyörittävät eduskunta, hallitus ja työmarkkinoiden etujärjestöt, ja kuten aikaisemminkin, maksumiehiksi joutuvat palkkatyöläiset ja vähävarainen kansanosa.

Toki kapitalisteille ja rikkaille on jaettu ilmaista rahaa ennenkin. Jakohommiin ovat osallistuneet kaikki eduskuntapuolueet, hallitukset ja etujärjestöt. Pääomien, voittojen ja suurituloisten verotusta on alennettu, osinkotulojen verovapautta on lisätty, varallisuusvero on poistettu ja suurien omaisuuksien perintöveroa on lievennetty. Luetteloon voisi lisätä vielä monia muitakin suurta rahaa suosivia tukiaisia. Varovaisestikin arvioiden em. veroalet aiheuttavat vuositasolla valtiolle ja kunnille parin miljardin euron tulonmenetykset.

Nyt kohua herättänyt työnantajien kansaneläkemaksun poisto on jatkoa em. tukiaislistalle. Maksun poisto on suomalaisittain ennätyksellisen suuri, yli miljardi euroa. Se suosii ennen muuta suuryrityksiä ja aiheuttaa vastaavan loven Kelan rahoituksessa. On selvää, että tämä valtava tulonsiirto maksatetaan työväestöllä veroja ja maksuja korottamalla tai sosiaalisia etuisuuksia karsimalla.

Suurpääomalle ja rikkaille suunnattu tulonsiirto on näkynyt jatkuvana voittojen kasvuna ja optiomiljoonina. Sen kääntöpuolena palkkatulojen kansantulo-osuus on alentunut, joukkotyöttömyys jatkuu ja köyhyysrajan alapuolella elävien joukko on vuoden 2007 lopun tietojen mukaan ylittänyt jo 700 000 ihmisen rajan.

On anteeksi antamatonta, että sosialidemokraattien, vasemmistoliittolaisten ja ay-liikkeen johto on ollut mukana hyväksymässä tätä menoa ja oikeistopolitiikan ylivaltaa. Työnantajien kela-maksun poiston yhteydessä SAK:n väistyvä puheenjohtaja Lauri Ihalainen jopa kehaisi kapitalistien etuja palvelevien ja yhteiskuntarauhaa tukevien sopimusten erinomaisuutta.

Suurpääoman ja rikkaiden ruokkiminen, samaan aikaan kun YT-neuvottelut ja irtisanomiset uhkaavat kymmeniä tuhansia työläisiä, aiheuttaa työpaikoilla ja kodeissa kasvavaa vastarintaa. Se on suunnattava kapitalismin vastaiseen taisteluun. Nyt on oikea hetki nostaa esille kansallistamisen ja sosialismin välttämättömyys.

alkuun

Pääkirjoitus 1/2009 14.1.2009

Oikeutta palestiinalaisille

Fatah - liikkeen johtaja Jasser Arafat tunnusti Israelin valtion vuonna 1988. Vuoden 2001 Oslon sopimuksen mukaan Israel antoi palestiinalaisille rajoitetun itsehallinto-oikeuden Länsirannan ja Gazan joillakin alueilla, mutta ei tunnustanut Palestiinan valtiota. Länsirannalla ja Gazassa Israelin joukoille jäi pysyvä sotilaallinen valvonta ja ne voivat tunkeutua kaupunkeihin ja kyliin, rajoittaa niiden välistä liikennettä ja sulkea ne mielensä mukaan. 62 uutta sotilastukikohtaa ja vain Israelin juutalais-siirtokuntalaisille sallittua tietä rakennettiin ja aluetta pilkottiin näin lisää. "Yhtenäisestä" alueesta, jollainen palestiinalaisille oli luvattu, tuli pilkottu tilkkutäkki. Israel valvoo kahdellakymmenellä perustamallaan juutalais-siirtokunnalla muun muassa Gazan rannikkoa. Israel on pystyttänyt siirtokuntansa yleensä korkeimmille kohdille ja vesilähteiden päälle, joista se hallitsee aluetta ja myy palestiinalaisille vettä. Israel on perustamisestaan lähtien toiminut Suur-Israelin muodostamiseksi ja jatkanut palestiinalaisten nöyryyttämistä, murhaamista ja maasta karkottamista saadakseen palestiinalaisalueet itselleen. Israelin toimet ovat fasistista valtioterroria, josta viimeisin näyttö on Gazaan suoritettu hyökkäys - palestiinalaisten kansanmurha.

Israel on oman taloutensa kehittämiseen käyttänyt hyödyksi palestiinalaisalueiden työläisten halpaa työvoimaa. Israelilainen "suuri raha" ja palestiinalainen "suuri raha" ovat löytäneet toisensa ja syrjäyttäneet kerta toisensa jälkeen kansan mielipiteen "yhtenäisestä" Palestiinan valtiosta. Jasser Arafat suostui yhteistoimintaan, jossa USA:n, Israelin ja palestiinalaisen "suuren rahan" edut tulivat huomioiduksi. Kuten aina, näille voimille työväenluokka on pahin vihollinen. Palestiinalaisten oikeuksien pettäminen on johtanut Fatahin kannatuksen laskuun palestiinalaisten keskuudessa, mikä näkyi presidenttinä toimineen Muhamad Abbasin heikentyneenä kannatuksena. Vuonna 2006 Hamas - järjestö voitti vaalit, joiden tulosta USA ja EU eivät hyväksyneet vaan aloittivat Hamasin syrjäyttämisen pois vallasta. Ainoastaan Fatahin ja Muhamad Abbasin kanssa ne olivat valmiit jatkamaan yhteistyötä.

Maailmalla edistykselliset valtiot, samoin edistykselliset puolueet, järjestöt ja kansalaisliikkeet, suomessakin rauhanjärjestöt ja kansanjoukkojen mielenosoitukset ovat tuominneet Israelin hyökkäyksen Gazaan. . Suomen hallitukselle, eduskunnalle ja presidentille Israelin hyökkäys ja sota Gazassa ei kuitenkaan ole huolen aihe. Valtiojohto ei vetäydy puolueettomuuteen rauhan ja sodan kysymyksissä, he asettuvat sodan puolelle yhdessä EU:n, USA:n ja suurpääoman kanssa. Suomen valtiojohto on fasismin tukija kuten historiassa aikaisemminkin. Nobelin rauhanpalkinnon saaneella Martti Ahtisaarellakaan ei ole ollut mitään sanottavaa palestiinalaisille oman valtion perustamiseksi, vaikka hän repi Kosovon irti Serbiasta antaakseen sen ainoastaan albaaneille. Pahan akselin voimat ovat kuitenkin voitettavissa työväenluokan taisteluyhtenäisyydellä.

alkuun

Pääkirjoitus 14/2008 17.12.2008

Luokkataistelu on aina läsnä

Luokkataistelussa porvaristo ja kapitalistipiirit, omine kansainvälisen talouden ryhmittymineen, ovat olleet voimansa tunnossa Itä-Euroopan sosialististen yhteiskuntajärjestelmien jälkeen. Kansoja harhauttamalla ne väittävät rauhan ja taloudellisen kukoistuksen olevan mahdollista vain kapitalismin aikaansaamana ja jatkuvan vain sen vaikutuksesta.

Kapitalismiin on sisäänrakennettu jatkuvan taloudellisen kasvun ideologia ja jatkuva voittojen maksimointi. Kapitalismi on muodostunut uhkaksi elollisenelämän jatkuvuudelle maapallolla, se tappaa jokaisena päivänä ihmisiä nälkäkuolemaan ja sodissa. Saalistaessaan lisävoittoja kapitalismi tarvitsee luonnonvaroja ja työväenluokan alistamista omaan tahtoonsa. Päästäkseen tavoitteeseensa se hyökkää armeijoillaan itsenäisiin maihin alistaen ne, sekä hyödyntää alueella olevat luonnonvarat yksityisvoittoa tuottavalla tavalla, kuten Irakissa.

Tämä olemus on myös kapitalistisella Suomella. Euroopan Unioni ohjaa ja kapitalistien voittoja puolustava oikeisto ja reformistit ajavat Suomea Naton jäseneksi. Mihin Natoa tarvitaan? Työläisten kannalta katsottuna, ei mihinkään. Aseisiin käytetyt rahat kylvävät ainoastaan kuolemaa ja köyhyyttä. Rahoille olisi tarpeellisempia käyttökohteita esimerkiksi sairauden- ja terveydenhuollon, koulutuksen ja eläkeläisväestön elinolojen parantamisessa. Siksi Suomen Nato-jäsenyys on torjuttava. Suomi on irrotettava myös EU:sta, joka suuntautuu entistä selkeämmin työläisten elinolojen parantamista vastaan, samalla kun se toimii eri puolilla maailmaa sotilaallisena alistajana. Tästä todisteeksi käy Kosovon miehitys ja Afganistanin sodan tukeminen.

Ihmiskunnan ja kansakuntien kehitykselle on olemassa myös toisenlainen mahdollisuus. Siitä sosialistisina maina esimerkkinä ovat Pohjois-Korea ja viidettäkymmenettä vallankumouksen vuottaan juhliva Kuuba. Ankaran luokkataistelun oloissa, jolloin USA ja läntinen kapitalistinen maailma on pakotteillaan kiristänyt näitä kahta maata, ovat ne säilyttäneet sosialisminsa ja tukevat kaikkia kansoja itsenäisyys- ja itsemääräämistaistelussa kapitalismia vastaan. Sosialististen maiden tuki työväenluokan kapitalismin vastaisessa taistelussa on myös merkittävä. Kuuban esimerkki ja käytännön tuki terveydenhuollon ja koulutuksen alueilla antavat Etelä-Amerikan sosialistisen suunnan valinneille valtioille huomattavan tuen tänä päivänä. Samaan aikaan kapitalismi korahtelee kaikkialla kriisissään, josta se ei tule pääsemään eroon. Kaikkialla työläisjoukot taistelevat tasa-arvoisten, oikeudenmukaisten elinolosuhteiden puolesta. Heitä vastassa on kapitalismi. Tavoitteiden toteuttamiseksi työläisille valittavaksi jää ainoastaan suunta sosialismiin.

Suomen kommunistien taistelun 90-vuotis historiaa olemme juhlineet tänä vuonna. Kommunistisessa Työväenpuolueessa se on paljolti ollut arjen ahertamista kuluneenakin vuotena. Keväällä pidetty puolueen edustajakokous KTP:n perustamisen 20. toimintavuotena, sekä kunnallisvaalit pitivät puolueen jäseniä ahkerasti liikkeessä. Kiitos toiminnasta kuuluu puolueen jäsenille, kannattajille ja meitä monesti ohjeillaan ja näkemyksillään muistaville työväen ihmisille. Marssimme rauhan ja sosialismin lipun kantajana jatkuu.
Onnellista Uutta Vuotta 2009.

alkuun

Pääkirjoitus 12 / 2008 1.11.2008

Työväen toiveet ja vaalin tulos ovat ristiriitaiset

Kuntavaalien tulos kertoo vasemmiston saaneen äänistä noin 31%. Tähän prosenttimäärään sisältyvät Sosialidemokraattisen puolueen ja Vasemmistoliiton saamat äänet. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen määritteli kuitenkin puolueensa kuuluvan poliittiseen keskustaan. Tiedossa on SDP:n toiminta Kokoomuksen ja muun porvariston kanssa ulkoistamis- ja yksityistämishankkeiden käynnistäjänä kunnissa. Aiheellista on muistaa myös Paavo Lipposen (SDP) kahden hallituksen kuntiin kohdistamat määrärahaleikkaukset yhdessä Vasemmistoliiton kanssa.

Kun vasemmiston äänimäärästä poistetaan SDP:n ja Vasemmistoliiton saamat äänet jäi työväenluokan edustajiksi luettavien puolueiden kannatus kuntavaalissa alle 1 prosentin. Se on todella vähän. Vaalin tulos kertoo työväenluokkaan kuuluvien ihmisten äänestäneen oikeiston puolueita ja vasemmistoon luettuja oikeistopolitiikan ajajia SDP:ta ja Vasemmistoliittoa. Näin vaalin tulos kertoo työväenluokan heikosta luokkatietoisuudesta.

Vasemmistoon luetuista puolueista SDP koki 2.9% suuruisen vaalitappion. Myös Vasemmistoliitto menetti kannatuksestaan 0.8%. Kuva SDP:n oikeistopolitiikasta täydentyi vaalin aikana, kun se esitti yhteiskuntasopimuksen solmimista työväenliikkeen ja kapitalistien kesken. Kuvaavaa on, että esitys tehtiin aikana jolloin kapitalismi maailman laajuisestikin vaappuu rotkon reunalla. Ilmeisesti SAK:sa oli annettu jo hiljainen hyväksyntä yhteiskuntasopimuksen solmimiselle. Vaalin aikana ay-liike ei juurikaan osallistunut yhteiskuntapolitiikan suunnasta käytävään keskusteluun, puhumattakaan siitä, että se olisi lähtenyt reilusti puolustamaan kunnallisesti tuotettuja peruspalveluja.

Keskustapuolue koki vaalitappion, mutta säilyi kolmanneksi suurimpana puolueena. Kokoomuksen, Vihreiden ja Perussuomalaisten kannatuksen lisäys vahvistaa EU:hun sidottua oikeistopolitiikkaa Suomessa. Kunnissa ja koko suomalaisessa yhteiskunnassa työläisten arkeen on tulossa lisää heikennyksiä ja Suomen Nato-jäsenyyttä ujutetaan hyväksyttäväksi vastoin kansan enemmistön tahtoa.

Vastaavatko sitten työväenluokan puolueiksi luettavien puolueiden poliittiset ohjelmat ja tavoitteet työtätekevien ihmisten toiveita ja tavoitteita. Mielestämme Kommunistisen Työväenpuolueen kohdalta vastaavuus on yhtäläinen. Poliittisen ohjelmamme tunnetuksi tekemisessä merkittävimpänä puutteenamme ovat heikot yhteydet työväenluokan järjestöihin ja heikko taloudellinen perustamme saattaa tavoitteemme työtätekevien ihmisten tietoisuuteen. Toisenlaisista mahdollisuuksista "puhua kansalle" saivat hyödyn eduskuntapuolueet, jotka kävivät jälleen verovaroin vaalinsa, saaden myös tiedotusvälineissä etuoikeutetun aseman.

Kommunistisen Työväenpuolueen ehdokkaat ja vaalityöntekijät tekivät hyvän vaalityön. Toukokuussa KTP:n taholta tehtiin SKP:lle esitys puolueiden välisten vaaliliittojen muodostamiseksi. SKP:n johdon taholta esitys tyrmättiin toteamuksella, etteivät vaaliliitot anna mitään uutta.

Työväenluokka ei ole mihinkään hävinnyt. Sen toiveet ja tahto oikeudenmukaisesta ja turvallisesta tulevaisuudesta odottaa tulemistaan. Sen puolesta kunnallisvaaleissa toimivat Kommunistisen Työväenpuolueen ehdokkaat, jäsenet ja kannattajat. Suuri kiitos KTP:tä äänestäneille ja kaikille vaalityöhön eri tavoin osallistuneille tovereille.

alkuun

Pääkirjoitus 11/2008 11.10.2008

Kapitalismi jakaa rikkaille ja synnyttää sotia

Amerikan Yhdysvalloista alkanut kapitalistinen talouskriisi velloo voimalla ympäri maailmaa. Kapitalismin päälinnakkeessa liittovaltion haltuun on otettu pankkeja ja perustettu roskapankki, johon siirretään vähintäänkin 700 miljardin dollarin lainasaatavat. USA:n valtionvarainministeriö on varannut kutakin pankkia varten sata miljardia dollaria, joka voidaan käyttää etuoikeutettujen osakkeiden ostoon pankkien vakavaraisuuden sitä vaatiessa.

Näin veronmaksajien rahoja tullaan käyttämään valtavan suuret määrät pankkien pelastamiseen. Samanlainen tilanne oli Suomessa 1990-luvun alussa, jolloin veronmaksajien piikkiin jäi maksettavaa yli 50 miljardia markkaa. Myös useissa Euroopan maissa hallitukset ovat nyt pumpanneet valtavat rahamäärät tukipaketteina pankkien tukemiseen, estääkseen niiden ajautumisen konkurssiin ja siten yrittäneet palauttaa luottamuksen rahoitusmarkkinoille ja kapitalismiin.

Tämä on raakaa imperialistista kapitalismia, joka on vasta alkua kapitalistisen järjestelmän kehitykseen väistämättömästi kuuluvana. Pankkien tukemiset ja roskapankkien perustamiset tuovat esille pääomapiirien ja hallitusten yhteen kietoutuneisuuden niiden puolustaessa yhdessä suuromistajien etuja ja mätää kapitalistista yhteiskuntajärjestelmää. Näin jälleen tapahtuu suurimittainen omaisuuden uusjako niiden piirien hyväksi, joilla jo entuudestaan on suuret omaisuudet.

Taustalla tämän tilanteen synnylle on kapitalismin tuotannollis-teknisen kehityksen mukanaan tuoma työn tuottavuuden kasvusta syntynyt lisäarvon suhdeluvun kasvu. Eli työn tuottavuuden kasvusta on hyöty mennyt pääomapiirien hyväksi, jolloin kulutuksen ja tuotannon välinen suhde eivät vastaa toisiaan. Esimerkiksi tähän käy Suomessa solmitut tulopoliittiset ratkaisut, jolloin palkankorotukset ovat jääneet työn tuottavuuden kasvun lisäystä alhaisemmiksi.

Maailmalaajuinen kriisi tulee koskettamaan myös suomalaisia. Kaikissa kapitalistissa maissa syvenevä kriisi synnyttää työttömyyttä, asunnottomuutta ja monenlaisia elämisen ongelmia ihmisille. Pankkien ja niiden omistajien pelastamisen sijaan tulisikin sadat miljardit dollarit ja eurot ohjata ihmisten auttamiseen ja elämän tukemiseen muun muassa alentamalla asuntolainojen korkoja. Lähes kahdenkymmenen vuoden takaisen kapitalistisen "pankkikriisin" asuntolainoja maksetaan vieläkin Suomessa, jolloin myös moni menetti asuntonsa, josta oli ehtinyt jo osan maksaa.

Imperialistisen kapitalismin tuotanto on yhteiskunnallista, jolloin perusteet sosialistiselle yhteiskunnalle ovat olemassa. Ainoastaan kapitalistiset omistussuhteet tuotannossa estävät kehityksen, jolla työn tulokset voidaan jakaa oikeudenmukaisesti ja luoda ihmisille turvattu huominen. On myös aiheellista muistaa, että konkurssin partaalla 1930-luvulla ollut kapitalismi yritti peittää jälkensä sytyttämällä maailmansodan. Kunnallisvaaleissakin on kysymys suunnasta, minkälaisen tulevaisuuden puolustajalle annamme äänemme.

alkuun

Pääkirjoitus 10/2008 - 28.9.2008

Kapitalismin kriisi ravistelee kuntia

Yhä kärjistyvä kapitalismin kriisi ei horjuta vain globaalin kapitalismin rynnäkköä ja siihen sitoutuneiden valtioiden talouksia. Kriisi ravistelee myös kuntien toimintaa ja kaikkia kuntalaisia. Yksityistäminen ja julkisen tuotannon hävittäminen on johtanut välttämättömien peruspalveluiden rapautumiseen. Keinottelu ja mahdollisimman suuren voiton tavoittelu ei ole palvelua. Se on julkisen talouden ja kaikkien työtätekevien ryöstöä.

Kapitalismin kriisi, jonka uudet järistykset kaatavat Yhdysvalloissa ja muualla läntisissä teollisuusmaissa veronmaksajien syliin pankkeja, sijoitusyhtiöitä ja keinottelijoita, ei koske vain taloutta. Kapitalismi ja sen kuolinkamppailu lisäävät kaikenlaista väkivaltaa, aseistautumista ja sotia. Tästä meillä Suomessakin on viime vuosilta järkyttäviä esimerkkejä.

Maassamme harjoitettu talous- ja yhteiskuntapolitiikka on ollut 1980-luvun alusta puhdasoppista ja konservatiivista oikeistopolitiikkaa. Se on valjastettu jo neljäntoista vuoden ajan EU:n tarpeisiin. Oikeistopolitiikan tavoitteena on muuttaa kansantulon jakoa pääomien ja voittojen eduksi, kaikkien työtätekevien kustannuksella. Tässä oikeistovoimat ovat onnistuneet valitettavan hyvin. Palkkatulojen kansantulo-osuus on pienentynyt, pääomatulojen ja voittojen kasvanut. Eikä tuloerojen kasvulle ole näkyvissä mitään rajaa.

Näin kunnallisvaalien alla on taas kerran todettava, että kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat olleet vuorollaan toteuttamassa oikeiston tavoitteita. Eriväriset hallitukset ministereineen ovat tulleet ja menneet, mutta oikeistopolitiikka on pysynyt.

Tuloerojen kasvun lisäksi julkisen talouden osuus on pienentynyt ja yksityisen vastaavasti kasvanut. Leikkurit, karsijat, supistajat ja juustohöylän käyttäjät ovat riehuneet päivähoidon, koulutuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä vanhushoivan kimpussa. Seurauksena on ollut peruspalveluiden saatavuuden ja laadun heikkeneminen, hintojen ja maksujen korottaminen ja kaikkialle ulottuva yksityistäminen. Kärsijöinä ovat palkkatyöllä elävät, työttömät, eläkeläiset ja muut vähävaraiset.

Nyt eduskuntapuolueet ja niiden kuntaehdokkaat esiintyvät vaaliohjelmineen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Musta muuttuu valkoiseksi suuren yksityisen ja veronmaksajien rahan turvin. Eduskuntapuolueet ovat jakaneet itselleen kymmeniä miljoonia euroja puolue- ja muuta vaalitukea. Eikä sekään vielä riitä. Nälkä on kasvanut syödessä ja vaatimuslistalla on jo kuntien erikseen maksama puoluetuki.

Kommunistisen Työväenpuolueen kunnallispoliittinen ohjelma on rahan vallasta ja sanelusta vapaa, työväenluokan etuja puolustava, suurpääomaa ja oikeistopolitiikkaa vastustava todellinen vaihtoehto kaikille kuntalaisille. Teemme työtä ihmisarvoisen ja turvallisen elämän puolesta.

Irti Euroopan unionista! Ei sotilasliitto Natolle!

alkuun

Pääkirjoitus 9/2009 - 31.8.2008

Imperialistinen kapitalismi on kansojen alistaja

Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan sosialististen maiden hajottamisen jälkeinen Eurooppa on ajettu lähialueineen sotien ja väkivallan vaaralliseen kierteeseen. Jeltsinin aikaisen Venäjän ja Lännen suurkapitalistien välinen sopimus alueiden ja luonnonvarojen sovinnollisesta jakamisesta on hyvää vauhtia murenemassa. Tässä uudessa tilanteessa imperialistinen kapitalismi ei ole jättänyt kiveäkään kääntämättä etupiirinsä säilyttämiseksi ja laajentamiseksi.

Kaukasuksen alueriidat ja Georgian sotajoukkojen hyökkäys Etelä-Ossetian alistamiseksi ovat osa imperialistisen kapitalismin sotiin perustuvaa suunnitelmaa, jonka päämääränä on maailman luonnonvarojen, energian kuljetusten, markkinoiden ja työvoiman uudelleenjako. Kansat ovat eläneet ja haluaisivat jatkossakin elää sovussa ja rauhassa, mutta se ei sovi kansainvälisen suurpääoman suunnitelmiin.

Uusien sotien kierre alkoi Jugoslavian hajottamisesta ja pommittamisesta. Pääpukareina häärivät USA ja sotilasliitto Nato sekä niiden kouluttamat ja aseistamat separatistiryhmät, jotka lietsoivat uskonnollista ja etnistä vihaa. Länsi rikkoi häpeilemättä YK:n ja Etyj:n perusperiaatteita ja päätöksiä sekä kansainvälisen oikeuden normeja.

On syytä muistaa, että Euroopan unionikin toimi Jugoslavian hajottamisen aikana omien julistustensa vastaisesti hylkäämällä valtioiden itsemääräämisoikeuden ja rajojen koskemattomuuden. Eikä sovi unohtaa, että kuukausia kestäneet Jugoslavian pommitukset hyväksyttiin Suomen EU-puheenjohtajakaudella ja presidentti Ahtisaaren aktiivisella myötävaikutuksella.

Suomen riippumattomuuden ja puolueettomuuspolitiikan hylkääminen näkyy räikeänä nyt myös Georgian tapahtumissa. Georgian presidentti Saakashvilin ja maan Nato-vetoisen sotakoneen hyökkäystä Etelä-Ossetiassa ja sen pääkaupungin pommittamista ei tuomittu sanallakaan. Vasta kolme viikkoa hyökkäyksen jälkeen tasavallan presidentti Halonen totesi vaisusti, että Georgia aloitti sodan.

Naton tekemien Jugoslavian pommitusten aikaan Suomi toimi EU:n puheenjohtajamaana. Nyt Nato-maiden aseistaman Georgian hyökätessä Suomi on Etyj:n puheenjohtajana. Maamme on valjastettu molemmilla kerroilla USA:n johtaman imperialistisen kapitalismin tukijaksi ja tarpeisiin. Tästä on aiheutunut korvaamatonta vahinkoa aikaisemmille hyville Suomen Venäjä-suhteille ja kansainväliselle asemalle.

Kokoomus ja kokoomuslainen ulkoministeri Stubb ovat käyttäneet Georgian tapahtumia Venäjän vastaisen vihan lietsomiseksi ja Nato-jäsenyyden ajamiseksi. Porvarimedia on tukenut estoitta tätä oikeistovoimien masinoimaa kampanjaa. Sen syytämä propaganda on väärentänyt mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi.

Venäjä on imperialistinen suurvalta, mutta Venäjä-vastaisuus ja Nato-myönteisyys ovat Suomen kansallisten etujen ja kansan vastaista seikkailupolitiikkaa. Sitä on vastustettava sanoin ja teoin. Onkin hyvä, että Kommunistisen Työväenpuolueen lisäksi muutkin järjestöt ovat heränneet tuomitsemaan vaarallisen sotapolitiikan ja maamme liittämisen sotilasliitto Natoon.

alkuun

Pääkirjoitus 8/2008 - 9.8.2008

Käänne vasemmalle

Kunnallisvaalit pidetään sunnuntaina 26 päivä lokakuuta. Vaalien tuloksella on suuri merkitys kuntalaisten tulevaisuuteen. Jatkuuko oikeistopolitiikan vyörytys kunnallisten peruspalvelujen heikennyksinä, palvelujen hintojen korotuksina, kunnan omaisuuden myyntinä, peruspalvelujen tuottamisen yksityistämisenä ja demokratian heikennyksinä. Vai saammeko oikeistopolitiikkaan katkon ja politiikkaan suunnan muutoksen, joka ottaa huomioon kuntalaisten edut ja varsinkin kaikkein köyhimpien ihmisten tukemisen.

Sodan jälkeen työväenliikkeen vuosikymmeniä jatkuneen taistelun tuloksena kunnallinen demokratia laajeni ja kuntien tehtävät peruspalvelujen tuottajina kasvoivat. Tänä päivänä kuntalaiset odottavat saavansa kunnan palvelut elämänsä eri tilanteisiin, olkoon sitten kysymys lasten päivähoitopaikoista, kouluista, terveyden- ja sairaanhoidosta tai vanhusten palvelujen saatavuudesta. Palvelut ovat olleet aikaisemmin joko maksuttomia tai tarvitsijan maksukyvyn paremmin huomioon ottavia kuin tänä päivänä. Tätä vakautta sanottiin hyvinvointiyhteiskunnan perustaksi jota työväenliike oli rakentanut.

Oikeistopolitiikan tekijät, Ahon, Lipposen ja Vanhasen hallitukset, porvarilliset puolueet ja niiden lisäksi sosialidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset eivät ole hyväksyneet enää pariinkymmeneen vuoteen yhteisöllisyyden ajatusta yhteiskunnan voimavarana. Oikeistopolitiikkaan kuuluu jos suinkin mahdollista, kaikkien yhteiskunnallisten toimintojen siirtäminen pääomapiirien voitonteon kohteeksi. Siksi yksityistetään kunnan omaisuutta ja toimintoja ja ohjataan lähes pakolla kunnat muodostamaan suurkuntia. Taustalla vaikuttaa EU:n imperialistinen politiikka, joka ohjaa EU-valtiota polkemaan kunnallista itsehallintoa suuren rahan ja yritysten etujen mukaisesti.

Taistelua tätä politiikkaa vastaan on voimistettava. Useissa kunnissa yhden asian kansalaisliikkeet ovat pystyneet torjumaan kunnan johdon suunnitelmat lopettaa kouluja, päiväkoteja tai karsia muita peruspalveluja. Tässä taistelussa kommunistit ovat mukana.

Kunnanvaltuustot eivät tarvitse jäsenikseen "Kehittyvien maakuntien" vaalirahoituksella tai valtion puoluerahoituksella valittuja edustajia vaan valtuutettuja, jotka sitoutuvat kunnan palvelujen kehittämiseen ja toimintojen laajentamiseen. Kuntien päätäntävaltaa on kavennettu, mutta valtuustolla on päätäntävaltaa jäljellä vielä paljon, muun muassa peruspalvelujen tuottamisessa, kaavoituksessa, rakentamisessa ja energia- ja ympäristöasioissa.

Nyt onkin aika astua puolustamaan työväenluokan etuja ja tavoitteita ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Tähän KTP ehdokaslistat kunnissa antavat mahdollisuuden. Työväenliikkeen taistelijoita vastassa eivät ole kuntarajat vaan luokkarajan takana vaaniva porvaristo ja sen apulaiset.

alkuun

Pääkirjoitus 7 / 2008 - 14.6.2008

KTP on työväenluokan puolue

Kommunistinen Työväenpuolue täytti 20 vuotta toukokuussa ja piti 18. edustajakokouksen touko- kesäkuun vaihteessa Hämeenlinnassa. Edustajakokouksen yhteydessä pidetyn juhlan keskiössä oli myös Suomen kommunistisen liikkeen 90.vuotinen taistelujen taival.Kommunistit ovat aina toimineet rohkeasti, pelkäämättä suuriakaan vaikeuksia työväenluokan etujen puolustajina. Työväenluokan vapauttaminen riistosta ja sorrosta on nähty mahdolliseksi muuttamalla kapitalistinen yhteiskunta sosialistiseksi.Näiden tavoitteiden tinkimättömäksi puolustajaksi ja periaatteellisten kommunistien työn jatkajaksi perustettiin Kommunistinen Työväenpuolue 1988, sen jälkeen kun vanha Suomen kommunistinen puolue oli hajotettu luokkavastustajan toimesta puolueen sisältä käsin. Ne vanhan kommunistisen puolueen jäsenet, jotka aikaisemminkaan eivät luottaneet Suomen työväenluokkaan, syyttivät KTP:n perustajia kansainvälisen kommunistisen liikkeen hajottajiksi ja Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen vastaisiksi. Elävä elämä on osoittanut, että nämä arvostelijat, jotka itse menivät Vasemmistoliittoa perustamaan olivat väärässä. He eivät olleet sitoneet toimintaansa työväenluokkaan, eikä työväenluokan tieteellisen sosialismin teoriaan. He olivat sitoneet toimintansa auktoriteetteihin, jotka kaatuivat vuonna 1991 kun vastavallankumoukselliset voimat kielsivät NKP:n toiminnan ja murskasivat sosialismin rakenteet Neuvostoliitossa.

Kommunistisella puolueella ei voi olla työväenluokan eduista poikkeavia tavoitteita. KTP:n aattellis-poliitinen linja on sidottu työväenluokan etuihin. Se on kestänyt ajan haasteissa nuo kuluneet kaksikymmentä vuotta. Kommunistisen puolueen poliittista työtä suunniteltaessa emme voi milloinkaan jättää huomiotta, että kapitalistisessa yhteiskunnassa vaikuttavat lainalaisuudet lisäarvon riistosta ja pääomien kasaantumisesta ovat kiertämättömästi olemassa ja hyvin voimakkaina nähtävissä tänä päivänä Suomessa, EU-maissa ja maailman laajuisesti.

Juuri pääomien kasaantumisen mahdollistamiseksi ja riiston voimistamiseksi luotiin Eurooppaan Euroopan unioni. Ei EU rakenna kansojen Eurooppaa tai vahvista rauhantilaa Euroopassa, jollaisena sitä on kansoille markkinoitu. Tästä hyvänä esimerkkinä on EU:n perustuslaki, jota on kansojen vastustuksesta huolimatta ajettu kasaan. Perustuslaki militarisoi EU:n ja muodostaa siitä sotilasliiton ja pakottaa EU-valtioiden kansalaiset syvempään alistumiseen pääomapiirien eduksi.

KTP:n edustajakokous otti Hämeenlinnassa kantaa EU:n kehitykseen ja toisti aikaisemman vaatimuksensa Suomi irti EU:sta. Kokous otti kantaa useisiin asioihin julkilausumissa ja hyväksyi Kunnallispoliittisen asiakirjan syksyn kunnallisvaaleihin. Samalla kun arvioitiin Suomen kommunistisen liikkeen menneitä vuosikymmeniä vallitsi edustajakokouksessa eteenpäin suuntautunut henki, johon vaikutti myös ulkomailta saapuneiden veljespuolueiden läsnäolo kokouksessa ja vastaanotetut lukuisat onnittelutervehdykset. Tästä on hyvä jatkaa.

alkuun

Pääkirjoitus 6 / 2008 - 21.5.2008

Kapitalismi riistää sorrettuja ja heikkoja

Energian, asumisen ja elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet vuoden aikana ennätysmäisen nopeasti. Virallisten tietojen mukaan hintojen keskimääräiset korotukset ovat olleet lähes viiden prosentin luokkaa. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Rajuimmat korotukset on toteutettu liikenteessä, asuntojen vuokrissa ja ruuan hinnassa, eli niissä menoissa, joihin työväestö käyttää valtaosan tuloistaan.

Ruoka on kallistunut vuodessa seitsemän, vuokrat viisi prosenttia. Sähkön hinnat olivat kuluvan vuoden alussa korkeampia kuin koskaan aikaisemmin. Polttonesteiden hintoihin on tulossa jo kesän aikana suuria korotuksia. Terveydenhuollon ja vanhusten hoivan maksut nousevat syksyllä. Ruuan hintoihin ja vuokriin on tulossa uusia, jopa kymmenen prosentin korotuksia.

Jo nyt on selvää, että hintojen ja maksujen korotukset syövät työssä olevien pienet palkankorotukset. Vielä kehnommin on käymässä eläkeläisille ja työttömille, sillä eläkkeisiin ja työttömyysturvaan ei ole tullut kuin kosmeettisia korjauksia. Kaikkein vähävaraisimmat ja monilapsiset perheet ovat joutuneet jo tinkimään ruokaostoksista ja terveydenhuollon palveluista. Leipäjonot ovat entistä pitempiä ja lasten huostaanotot lisääntyvät päivä päivältä.

Hintojen ja maksujen korotuksia on perusteltu kansainvälisillä suhdanteilla, raaka-aineiden niukkuudella, luonnonmullistuksilla ja milloin milläkin. Syitä ja selityksiä löytyy aina. Kapitalistien ja suurpääoman osuudesta ollaan kuitenkin visusti vaiti. Kansalaisille ei kerrota, että esimerkiksi raakaöljyn ja muunkin energian kalleus johtuu pääosin pörssikeinottelusta, futuurikaupasta ja suurpääoman ahneudesta.

Nyt keinottelijat ja futuurikauppiaat ovat kaapanneet myös viljan, riisin ja muunkin ruuan rahastuksensa kohteeksi. Esimerkiksi tulevia vehnäsatoja myydään jo ylihintaan, vaikkei siemeniäkään ole vielä olemassa. Näin kansainvälisten monopoliyhtiöiden hallitsema ja määräämä elintarviketeollisuus pyrkii maksimoimaan voittonsa ihmisistä piittaamattoman keinottelun avulla.

Keinottelu ja hintojen nousu ei kurita vain suomalaista työväestöä ja vähävaraisia. YK:n asiantuntijoiden mukaan ruuan kallistuminen kasvattaa maailman nälkää näkevien ja sairauksista kärsivien joukkoa sadoilla miljoonilla. Kapitalismi riistää yhä raaemmalla tavalla ikään ja kansallisuuteen katsomatta kaikkia sorrettuja ja heikkoja.

Kapitalismin kriisi on syvä ja tappava. Se tuhoaa ympäristön, luonnonvarat, yhteiskunnallisen omistuksen ja työväestön elinmahdollisuudet. Sen nykyinen imperialistinen vaihe synnyttää väkivaltaa, sotia ja mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Sortoon ja riistoon perustuva kapitalismi on menneisyyden, ei ihmiskunnan ja luonnon tulevaisuuden tie.

Kaikki järkisyyt vaativat kapitalismin kuoppaamista. Tilalle on rakennettava jotakin parempaa. Se parempi on pysyvän rauhan turvaaminen ja sosialismin rakentaminen. Tässä arvokkaassa työssä Kommunistinen Työväenpuolue on ollut tinkimättä mukana jo kahden vuosikymmenen ajan.

alkuun

Pääkirjoitus 5/2008 23.4.2008

Hyvää Työväen Vappua

Työväen kansainvälisenä mielenosoituspäivänä Vappuna, osoittavat punaiset liput alas laskettuina kunniaa punaisten toverien haudoilla ja marssikulkueissa ne hulmuten kertovat työväenaatteen uupumattomuudesta. Vappuna yhdistyvät työväen perinteet ajankohtaisiin työväen poliittisiin tavoitteisiin, kun työläiset ja opiskelijat osoittavat mieltä porvaristoa vastaan.

Aihetta mielenilmaisuihin porvaristoa, Suomen hallitusta ja eduskuntaa kohtaan onkin, mutta reformistista työväenliikettä ei ole syytä jättää arvostelun ulkopuolelle. Antoihan Sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajaryhmä tukensa Vanhasen hallituksen esitykselle Suomen osallistumisesta Naton taistelujoukkoihin. Sosialidemokraattiselle puolueelle tämä oli palaamista vanhaan tannerilaiseen sotapolitiikkaan, jolla Suomi vietiin Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan.

Nato-yhteistyö sekä oikeiston ajama Suomen Natoon liittäminen on kansallemme kohtalokasta. Sotilasliitto Natossa Suomi joutuu pääomapiirien tahdosta osallistumaan maailmaa uudelleen jakaviin sotiin. Kansainvälisistä pääomapiirien keskuksista läheisin Suomelle on Euroopan Unioni, jonka politiikka on imperialistista kapitalismia. Porvaristo on tämän hyväksynyt, mutta myös reformistiset puolueet, sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto. Olemmeko myöskään kuulleet reformistien taholta USA:n Irakin hyökkäyksen arvostelua tai sen tuomitsemista? Emme ole. Reformistisen ammattiyhdistysliikkeen johto kulkee samalla jäsenistölleen kohtalokkaalla poliittisella linjalla.

Ammattiyhdistysliikkeessä SAK, samoin kuin sen sosialidemokraattiset ja vasemmistoliittolaiset johtajat, ovat olleet täysin näkymättömissä, kun työläiset ovat menettäneet työpaikkansa esimerkiksi Summan tehtailla tai kamppailleet työpaikkojensa säilymisen puolesta Kemijärvellä. Sama käsittämätön hiljaisuus on toistunut työpaikkojen menetysten yhteydessä muulloinkin. Arvostelua ei ole kuulunut siitäkään, kun merkittävä määrä yrityksiä on lopettanut Suomessa tuotantonsa, ja siirtynyt halvemman työvoiman ja kustannustason maahan.

Reformistisen työväenliikkeen sitoutuminen toteuttamaan oikeistopolitiikkaa on johdattanut sen keskeisten valtion- ja kuntien toimintojen yksityistämisen hyväksymiseen. Yksityistämisen kohtalokkaat seuraukset ovat nähtävissä palvelujen heikkenemisessä, aikaisemmin ilmaisten palvelujen maksullisuudessa ja suurissa maksujen korotuksissa. Eläkeläisten ja muiden vähävaraisten toimeentuloa vaikeutetaan entisestään.

Kaikesta edellä mainitusta voi tulla vain yhteen johtopäätökseen: Suomi on pidettävä erossa sotilasliitoista ja Euroopan Unionista. Suomen työväenluokka tarvitsee porvaristosta ja reformistisesta työväenliikkeestä erossa olevan taistelevan työväenliikkeen, joka puolustaa työväenluokan etuja. Sille ominaista on luokkasopuilun sijasta luokkataistelu.

Kapitalismiin kuuluu köyhyys, työttömyys, eriarvoisuus ja sodat. Sosialistiseen tulevaisuuteen kuuluu ihmisten välinen tasa-arvoisuus, solidaarisuus ja työväenluokan kansainvälisyys. Kommunistinen Työväenpuolue toimii näiden tavoitteiden puolesta
Hyvää Työväen Vappua.

alkuun

Pääkirjoitus 4 / 2008 29.3.2008

Eduskunta hyväksyi Nato-joukkoihin osallistumisen

Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa sotilasliitto Naton jäsenyyttä ja sen taisteluihin osallistumista. Kansalaisten mielipide on kuitenkin ohitettu armotta, kun maamme ulkopoliittinen johto ja armeijan kenraalikunta hivuttavat Suomea Naton syliin. Näin kansaa ja poliittisia päättäjiä jakava kuilu on kasvanut entistäkin syvemmäksi.

Vanhasen porvarihallitus ja presidentti Halonen hyväksyivät kolme viikkoa sitten Suomen osallistumisen Naton NRF-taistelujoukkoihin. Eduskunta hyväksyi päätöksen oikeistopuolueiden ja sosialidemokraattien äänillä. Ei ole liioittelua todeta, että viime sotien aikainen aseveliakseli on nyt virallisesti herätetty henkiin.

USA:n johtama ja sen sotavoimiin kytketty Nato ei ole mikään rauhanjärjestö. Se on raskaasti aseistettu laajeneva sotilasliitto. Nato on ennalta ehkäisevän ydinaseiskun hyväksynyt imperialistisen kapitalismin rautanyrkki, jonka peittelemätön tarkoitus on maailman luonnonvarojen, markkinoiden ja työvoiman uudelleenjako. Tätä tavoitetta Nato ajaa myös EU:n sotilaallisena kummisetänä. Joka ei tätä näe, ei elä tässä päivässä.

Uuden asevarustelukierteen aikana, sotien ja väkivallan lisääntyessä, Nato on syrjäyttämässä YK:n kansainvälisenä toimijana ja valtioiden välisten ristiriitojen sovittelijana. Tästä vaarallisesta kehityksestä kertovat Jugoslavian, Afganistanin ja Irakin sodat. YK, kansainväliset lait, kansojen oikeudet ja rauhan vaaliminen halutaan vaientaa. Tilalle ajetaan USA:n ja EU:n valtapolitiikka, ja sen jatkeeksi Naton sotilaallisen voiman käyttö.

Nato-joukkoihin liittoutuminen vaatii Suomeltakin lisää asevarustelua ja sotakalustoa, jota voidaan käyttää tuhansien kilometrien päässä maamme rajojen ulkopuolella. Siksi oikeistovoimat ja kenraalit hankkivat Naton kanssa yhteensopivia tankkaus- ja kuljetuskoneita. Kiihkeimmät militaristit haluisivat jopa sukellusveneitä ja pitkän kantaman ohjuksia. Rahassa ei säästetä, kun sodasta on kysymys.

Eduskunnan tekemä päätös viedään tällä viikolla Bukarestissa pidettävään Naton huippukokoukseen. Vastaanotto on varmasti lämmin ja iloinen. Sotilasliittohan hamuaa parhaillaan lisää tykinruokaa ja maksumiehiä taistelukentilleen. Oikeistovoimien Nato-hinkua ei hillinnyt edes Ruotsin jättäytyminen taistelujoukkojen ulkopuolelle. Ruotsissahan vaaditaan, toisin kuin Suomessa, kansallista yhtenäisyyttä sotilaallisen liittoutumisen asiassa.

Kommunistisen Työväenpuolueen kanta on selkeä, ei Natolle, taistelujoukoille ja sodalle. Päätöksemme on maamme työväenluokan etujen mukainen ja vastaa kansan enemmistön tahtoa. Olemme vastakin siinä rintamassa, joka vaatii rauhaa ja inhimillisyyttä sodan ja riistämisen tilalle.

Ei Natolle, ei sodalle!

alkuun

Pääkirjoitus 3/2008 8.3.2008

Venäläisvihan lietsominen on vastuutonta

Venäjän presidentinvaalit ja niiden kommentointi paljastivat taas kerran, mihin kaikkeen Suomen tiedotusvälineet ovat valmiita venäläisvihan lietsomisessa. Oikeiston vihakirves on heilunut kautta aikojen. Siinä ei ole mitään uutta. Mutta ihmettelyä on herättänyt eduskunnan valvonnassa olevan Ylen linja. Mihin se pyrkii Venäjän alituisella solvaamisella ja venäläisten halventamisella. Asiallisesta toimitustyöstä ja totuudenmukaisesta uutisoinnista ei ole ainakaan kysymys.

Neuvostoliiton hajottamisen jälkeinen Venäjä ei ole ollut mikään kansanvallan mallimaa. Sen venäläiset tietävät ilman opastusta kyllä itsekin. Jeltsinin tekemän ja länsimaiden tunnustaman vallankaappauksen seurauksena kommunistien toiminta kiellettiin, paikallisneuvostot, ammattiyhdistykset ja rauhanliike hajotettiin. Suuri maa jätettiin luonnonvaroineen kapitalistien vapaasti rosvottavaksi. Läntisten neuvonantajien ohjailema Jeltsinin hallinto ajoi Venäjän rappion ja sotien kurimukseen.

Presidentti Putinin kahden nelivuotiskauden aikana tahti on kuitenkin muuttunut. Kommunistit ovat saaneet rajalliset toimintaoikeudet, sodat on käytännössä lopetettu, rikollisuus on vähentynyt ja talous on kasvussa. Ryöstökapitalististien ahdistamasta Venäjästä on kehkeytynyt ulkoista arvostustaan nostava valtiomonopolistisen kapitalismin yhteiskunta. Putinin hallinto ja duuma ovat palauttaneet energiatuotannon ja muut luonnonvarat osittain takaisin valtion hallintaan. Suuret valtionyhtiöt on nostettu teollisuuden avainalojen kehityksen ja uuden teknologian moottoreiksi. Tästä kehityksestä oikeisto ei pidä. Se haluaa Venäjän paluuta Jeltsinin aikaiseen menoon.

Venäjän presidentinvaalien tulosta on tarkasteltava edellä kerrotun kehityksen peilikuvana. Vaaliuurnilla kävi 70 miljoonaa venäläistä, lähes 70 prosenttia kaikista äänioikeutetuista. Yhtenäisen Venäjän asettama ja kolmen muun puolueen tukema varapääministeri Dmitri Medvedev sai vaalien ensimmäisellä kierroksella noin 70 prosenttia äänistä ja valittiin uudeksi presidentiksi. Venäjän federaation kommunistisen puolueen ehdokas Gennadi Zjuganov nousi toiseksi lähes 20 prosentin osuudella ja muhkealla 14 miljoonan äänimäärällä.

Medvedevin ja Zjuganovin kannatusluvut kertovat selvästi, että venäläiset äänestivät maan alueellisen yhtenäisyyden, vakauden ja Neuvostoaikaisen sosiaalisen turvallisuuden palauttamisen puolesta. Muut vaihtoehdot ja lännen tukemat provokaatiot saivat vain vähän todellista kannatusta.

Venäjän presidentinvaalien leimaaminen farssiksi ja näytelmäksi on kaunaista paisuttelua. Vaalitapa ja järjestelmä on sama kuin Suomessakin. Puheet tasapuolisuuden ja rehtiyden puutteesta ovat nekin läpinäkyvää hurskastelua. Kyllähän kaikki tietävät, että esimerkiksi valtion Ylessä kommunisteille varattu vaaliaika on vain minuutteja. Venäjän valtion omistamissa tiedotusvälineissä venäläiset kommunistit saivat yhdessä illassa enemmän aikaa kuin suomalaiset toverinsa yhteensä neljän vuoden aikana Ylessä.

Oikeiston masinoima venäläisviha on vastuutonta. Sitä ei voi tietenkään hyväksyä. Eivät työtätekevät ihmiset ja kansat ole toistensa vihollisia. Kapitalismi on kansan ja imperialistinen kapitalismi kaikkien kansojen vihollinen. Kommunistisen puolueen manifesti päättyy sanoihin, jotka vetoavat hienosti ystävyyteen ja yhteistyöhön - kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen!

alkuun

Pääkirjoitus 2/2008 9.2.2008

Valtionyhtiöiden yksityistäminen on suuri virhe

Suomen EU-jäsenyydelle avattiin tietä 1980-luvulla vapauttamalla rahamarkkinat, sallimalla pääomien vapaa maastavienti ja antamalla yhtiöille käytännössä rajattomat riistomahdollisuudet. Valtionyhtiöiden johto, yhtiöistä vastaavien ministeriöiden virkamiehet sekä poliittisen yliotteen saaneet oikeistovoimat eivät jättäneet tilaisuuttaan käyttämättä ja aloittivat valtionyhtiöiden askel askeleelta edenneen yksityistämisen.

Valtionyhtiöiden yksityistäminen ja kansallisvarallisuuden hävittäminen aloitettiin 1980-luvun lopulla, mutta järjestelmällinen massamyynti alkoi vuonna 1993 Esko Ahon hallituskaudella. Hävitystyötä jatkoivat Ahon jälkeen Paavo Lipposen ja Matti Vanhasen hallitukset. Näin kaikki nykyisessä eduskunnassa vaikuttavat puolueet ovat olleet mukana tuhoamassa sotien jälkeen rakennettua taloudellisen kehityksen perustaa, teollisuutta ja peruspalveluita.

Harjoitetun oikeistopolitiikan seurauksena kymmeniä valtionyhtiöitä on myyty, osa on fuusioitu yksityisiin suuryrityksiin ja osassa valtio on jäänyt äänettömäksi vähemmistöosakkaaksi. Jos politiikan suuntaa ei muuteta, olemme kohta tilanteessa, jossa valtiolla on enemmistöomistus vain sähköyhtiö Fortumissa, öljy-yhtiö Neste Oilissa ja Finnairissa. Ja nekin säilyvät valtiolla vain siksi, että kotikapitalistimme pelkäävät venäläisyhtiöiden valtausyrityksiä.

Valtionyhtiöiden myyntiä ja omistuspohjan laajentamista on perusteltu uusien pääomien saannilla, työpaikkojen säilyttämisellä ja alueellisen kehityksen turvaamisella. Mikään näistä tavoitteista ei ole toteutunut. Pääomia on tullut vähemmän mitä valtio on menettänyt keinottelun ja virhesijoitusten seurauksena. Teollisten työpaikkojen hävikki ja joukkoirtisanomiset ovat ennen näkemättömän suuria. Vanhojen teollisuusalueiden ja kehitysalueiden yhtäaikainen taantuminen uhkaa tyhjentää puoli Suomea.

Stora Enso ja Telia Sonera ovat kouluesimerkkejä yksityistämisen suuresta virheestä ja yhteiskunnallisesta hinnasta. Yhtiöiden johdon ja yksityisten omistajien toteuttamat virhesijoitukset ja keinottelu aiheuttivat yhteensä noin kymmenen miljardin euron tappiot. Stora Enso lahjoitti miljardinsa amerikkalaisille kapitalisteille, Sonera haaskasi rahansa arvottomaan saksalaiseen ilmaan. Iso osa tappioista jäi valtion maksettavaksi. Loppulaskua maksatetaan nyt paperityöläisillä ja toimihenkilöstöllä leikkaamalla tuotantoa ja lakkauttamalla tuhansia työpaikkoja.

Kommunistinen Työväenpuolue on esittänyt ohjelmissaan sekä kannanotoissaan nykyisen oikeistomenon hylkäämistä ja toisenlaista yhteiskunta- ja talouspolitiikkaa. Tämä suuri käänne edellyttää yksityistämisen lopettamista ja kansallistamisen aloittamista. Luonnonvarat, perusteollisuus ja tietoliikenneyhteydet on otettava kokonaan valtion omistukseen ja kansanvaltaiseen valvontaan.

Vain näin toimimalla turvataan suomalainen osaaminen, kansallinen toimiva teollisuus, peruspalvelujen saatavuus, työpaikat ja tasa-arvoinen alueellinen kehitys. Ja mikä tärkeintä, samalla avataan tietä työväenluokan etuihin perustuvalle kansanvallalle. Se syrjäyttää nykyisen kapitalistien yhteiskuntavastaisuuden ja ihmisten riistämisen.

alkuun

Pääkirjoitus 1/2008 16.1.2008

Sosialistiset tavoitteet ovat voimana työväenluokan tulevissakin taisteluissa

Kuluva vuosi on Suomen työväenluokan ja kommunistisen liikkeen 90.merkkivuosi. Luokkataistelun kärjistyminen, sekä sitä seurannut työväestön ja talonpoikien järjestäytyminen johtivat 1900-luvun alkupuolella tapahtumiin, jotka vaikuttavat työväestön elämään tänäkin päivänä. Vuoden 1918 työväen vallankumouksesta ja luokkasodan alkamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. Samalla kun muistamme luokkasodan ja sen jälkeisen valkoisen terrorin uhreja, muistamme myös ne syyt, jotka johtivat porvariston ja työväenluokan aseelliseen yhteenottoon. Kaupunkien tehdastyöläisillä ja maaseudun mieron tielle ajetulla työväestöllä ei ollut huutavan eriarvoisuuden, sorron ja nälän oloissa muuta vaihtoehtoa kuin joukkojen voima ja toivo paremmasta tulevaisuudesta. Se toivo nostatti punaiset liput, kansanvallan vaatimukset ja sosialismin tavoitteen.

Työväen tappioon päättynyt luokkasota, valkoisten vankilat ja mielivalta eivät pystyneet hävittämään kansanvallan siemeniä ja sosialismin aatteen lipunkantajia. Maanpakolaisuuteen ajetut vanhan työväenpuolueen johtohenkilöt, joiden joukossa oli muun muassa O.W. Kuusinen, perustivat jo 1918 elokuussa Suomen kommunistisen puolueen, josta siitäkin tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. SKP oli luokkakantainen, sosialismiin ja kommunismiin pyrkivä vallankumouksellinen puolue.

SKP toimi luokkasodan jälkeisen oikeiston diktatuurin ja puolifasistisen vallan aikana, yli neljännesvuosisadan ajan, vaikeissa maanalaisuuden oloissa. Sadat puolueen jäsenet istuivat vankiloissa, osa heistä menetti myös henkensä. Vasta Hitlerin Saksan ja sen aseveljenä sotineen Suomen tappio toisessa maailmansodassa mahdollisti vuoden 1944 syksyllä kommunistisen puolueen julkisen toiminnan ja laajojen joukkoyhteyksien rakentamisen.

SKP:n tie oli kuitenkin kivinen. Oikeistorevisionistiset voimat saivat jo1960-luvun aikana puolueesta niskalenkin, joka johti parikymmentä vuotta myöhemmin SKP:n täydelliseen aatteen, politiikan ja talouden konkurssiin. Se mikä oli vuosikymmenien ajan hengenvaarassa ja hiellä rakennettu, tuhottiin oikeistovoimien toimesta ja puolueen omaisuus pelattiin pienessä ajassa kapitalistien käsiin.

Luokkakantaiset ja aatteellisesti vahvimmat työläistaustaiset kommunistit, jotka näkivät SKP:n lähestyvän tuhon ja halusivat pelastaa kommunistisen puolueen olemassaolon Suomessa, perustivat vuoden 1988 keväällä marxilais-leniniläisen Kommunistisen Työväenpuolueen. Uusi puolue jatkoi vanhan SKP:n parhaita perinteitä ja työtä.

Kommunistinen Työväenpuolue pitää kesäkuun alussa 18.edustajakokouksensa. Samassa yhteydessä se juhlii myös 20-vuotista toimintaansa ja Suomen kommunistisen liikkeen 90 vuotta kestänyttä taivalta. Jatkamme työtä rauhan, sosialismin ja kommunismin puolesta. Se on päivittäistä työväestön ja kansan enemmistön etujen puolustamista ja taistelua tulevaisuuden turvaamiseksi.

Alas porvariston ja kapitalistien ahneus ja riisto. Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

alkuun

Pääkirjoitus 15/2007 19.12.2007

Ilmaston muutos on sidoksissa kapitalismiin

Päättymässä olevan vuoden 2007 aikana tutkijat ovat jo varsin laajasti tulleet yksimielisiksi maapallon lämpenemisen aiheuttamasta ilmastomuutoksesta, joka on osoittautunut ennakoituakin nopeammaksi. Asia on koko ihmiskunnan kannalta kriittisen tärkeä. Siitä huolimatta julkiseen keskusteluun ei päästetä Suomessakaan keskeistä ilmastomuutokseen vaikuttavaa asiaa. Ilmastomuutoksen aiheuttaja on kapitalistinen tuotanto- ja yhteiskuntajärjestelmä, jonka toiminnan ainoa perusta on voiton maksimointi. Kapitalistinen ja varsinkin imperialistisen kapitalismin aika, jota parhaillaan elämme, rakentuu tuotannon ja kulutuksen jatkuvan taloudellisen kasvun ideologialle niin Suomessa, EU-alueella, USA:ssa, kuin myös koko kapitalistisessa maailmassa. Tämän kapitalismiin sisältyvän politiikan myöntäminen on vasta alku luonnon ja siten ihmisen hyvinvoinnin palauttamiselle.

Kovin mielellämme kuulisimme Suomen eduskunnassa olevien puolueiden, Vihreät mukaan lukien ja ympäristöasioista huolestuneiden kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten ihmisten ottavan kantaa kasvihuoneilmiötä vastaan, vastustamalla kaikkein tuhoisimpia päästöjä ja saastuttamista, eli sotaa ja siihen varustautumista. Valitettavasti viimeisenä voi odottaa eduskunnalta tällaista kantaa, jossa vastustettaisiin Suomen Nato-jäsenyyttä, EU:n taistelujoukkoja ja asevarusteluun käytettävien varojen lisäämistä. Sotapolitiikan vastustamisen on ehdottomasti oltava ensimmäisenä ilmastonmuutoksen vastustamisessa.

Pääkirjoitus 15/2007 19.12.2007

EU-jäsenyys tuhoisaa

Hallitus suhtautuu huolettomuudella pääministeri Vanhasen (Kesk.) johdolla maatalouden ja koko elintarvikeketjun toiminnan jatkumiseen Suomessa. Elintarvikkeiden ja niiden raaka-aineiden lisääntynyt tuonti Suomeen vie toimeentulon alkutuotannossa ja koko elintarvikeketjussa kymmeniltä tuhansilta ihmisiltä. Tästä virheellisestä poliittisesta linjasta, joka on sidottu EU:n jatkuvan taloudellisen kasvun ideologiaan, vähentää Suomesta elintarvikkeiden ja niiden raaka-aineiden omavaraisuutta. Esimerkiksi käy EU:n vaatimus lopettaa sokerijuurikkaan viljely Suomessa ja maataloustuki 141:n maksaminen muutamien vuosien kuluttua.

Hallitus on päättänyt vähentää pysyviä työpaikkoja myös teollisuudesta. Tästä osoituksena on valtionyhtiöiden yksityistäminen ja puuttumattomuus Stora-Enson päätökseen lakkauttaa tuotanto kokonaan Kemijärvellä ja Haminassa. Työläisten työpaikkojen ja toimeentulon menetys ei tunnu hallitusta koskettavan, eikä se ole koskettanut ammattiyhdistysliikkeen johtoakaan, joka ainoastaan sivusta seuraten on osallistunut saattohoidon loppuun viemiseen. Työpaikkoja tulee vähentymään vielä tuhansia kun valtionyhtiöt ostanut yksityinen pääoma ryhtyy tuottavuuttaan tarkastelemaan maksimaalisen voiton saannin perustalta. Hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistus, jolla kuntien määrää vähennetään, sekä suunnitelmat vähentää valtion työntekijöiden määrää tulevat jättämään työttömiksi kymmeniätuhansia työntekijöitä.

Katsomalla tulevaa kehitystä maatalouden, teollisuuden ja hallinnonuudistuksen osalta, voimme nähdä sen vain harmaana. Kun katsomme Suomen ulko- ja puolustuspolitiikkaa, joka eduskunnan toimin on sidottu EU:hun ja samalla pidetty Nato-jäsenyyttä optiona on suomalaisten tulevaisuus tuhoavan musta.

KTP on esittänyt suunnan tulevaisuuteen, jossa kansan enemmistön toiveet rauhasta ja turvatusta tulevaisuudesta voivat toteutua. Siihen sisältyy yksityistämisen sijaan valtionyhtiöiden toiminnan laajentaminen ja suurteollisuuden kansallistaminen. Siihen sisältyy mahdollisimman omavaraisen maatalouden olemassaolo ja hallintoa ajatellen kansalaisten demokraattisten oikeuksien lisääminen. Suomi on myös pidettävä irti suurvaltojen eturistiriidoista. Jo, nämä tässä mainitut tavoitteet edellyttävät Suomen irrottamista EU:sta ja Nato-kumppanuudesta. Näiden asioiden selvittäjänä KTP:n jäsenistö on tehnyt suuren työn kuluneena vuonna, josta parhain kiitos on kansalaisten antama palaute ja tuki työllemme puolustaa työläisten oikeuksia ja kansan itsemääräämisoikeutta. Onnellista Uutta vuotta 2008.

alkuun

Pääkirjoitus 14/2007 24.11.2007

Oikeisto perusoikeuksien kimpussa

Suomen lähihistorian aikana ei ole koettu yhtä pitkää joukkotyöttömyyden aikaa kuin mitä nyt elämme. Satoja tuhansia ihmisiä koetteleva työttömyys on kestänyt 1990-luvun alkupuolelta jo viisitoista vuotta, viiden hallituksen ajan.

Lähes yhtä pitkään, kymmenen kuluneen vuoden aikana, kansantalouden ja yritysten voittojen kasvu on ollut ennen näkemättömän korkeissa lukemissa. Kasvu ei ole kuitenkaan näkynyt kansan enemmistön toimeentulossa. Työttömien, opiskelijoiden, lapsiperheiden ja eläkeläisten reaalitulot ovat jääneet 1990-luvun puolivälin tasolle.

Palkkatyötä tekevien osana on ollut puolestaan sopeutua tulopolitiikkaan, mataliin palkankorotuksiin ja erilaisiin joustoihin. Palkkojen osuus kansantulosta onkin vuosi vuoden jälkeen alentunut. Kaikista työllisistä enää vain noin 70 prosenttia tekee kokoaikaista ja säännöllistä työtä. Nykymenolla joka kolmas työtätekevä on kohta pätkätyöläinen.

Edellä kuvattu vääristynyt kehitys on oikeistopolitiikan seurausta. Samalla kun kapitalistinen ryöstö on puettu laillisuuden ja markkinatalouden kaapuun, kansalaisten perusoikeuksia on nakerrettu yksi toisensa jälkeen. Eduskunnan vasemmistopuolueet ja ammatillisten keskusjärjestöjen johto ovat olleet osaltaan toteuttamassa tätä politiikkaa, joka on johtanut rikkaita suosivaan tulonjakoon ja työväestön oikeuksien kaventamiseen.

Yksi merkittävimmistä työväestön perusoikeuksien loukkauksista on eduskunnassa tehty perustuslain muutos, jolla poistettiin valtiovallan vastuu työvoiman suojelusta. Sillä siunattiin pysyvä työttömyys ja laillistettiin suuryhtiöiden joukkoirtisanomiset ilman kapitalisteille koituvia taloudellisia vastuita ja yhteiskunnallisia velvoitteita.

Toinen suuri, useista eri lainmuutoksista ja sopimuksista koostuva perusoikeuksien loukkaus on ammattiyhdistystoiminnan ja työtaistelujen rajoittaminen sekä kriminalisointi. Tuorein esimerkki tästä rikollistamisesta on eduskunnan säätämä, Tehyn ja sairaanhoitajien työtaistelun murtamiseksi runnottu pakkotyölaki uhkasakkoineen. Lain todellinen tarkoitus, hoitajien joukkoirtisanoutumisten vesittäminen, ei muutu miksikään vaikka laki naamioitiin potilasturvalaiksi.

Porvarihallituksen pääministerille Matti Vanhaselle ei näytä vielä riittävän yksi pakkotyölaki ja nippu ay-toiminnan rajoituksia. Vanhanen vaati Helsingissä Kauppakamari Forumissa yritysjohtajille pitämässään puheessa pakkotyölakien ja työriitojen pakkosovittelun laajentamista "yhteiskunnan kannalta vaarallisten" lakkojen estämiseksi.

Oikeiston ja porvarihallituksen lisäksi Tehyn työtaistelun tuominneiden joukossa on myös SAK:n, STTK:n ja Akavan johtoa. Siis sitä samaa johtoa, joka on osaltaan syyllinen tuloerojen jyrkkään kasvuun, matalapalkkaongelmiin ja naisten pitämiseen jatkuvassa palkkakuopassa. Näyttääkin siltä, että nämä tulopolitiikan ajan ay-liikkeen sopuilijat haluavat jäädä historiaan myös työntekijöiden perusoikeuksien polkijoina.

alkuun

Pääkirjoitus 13/2007 3.11.2007



EU-oppia kovalla kädellä

EU-johtajat hyväksyivät 18.-19. lokakuuta pidetyssä Lissabonin kokouksessa unionille uuden perussopimuksen. Tavoitteena on, että sopimus allekirjoitetaan joulukuussa ja ratifioidaan sen jälkeen kaikissa EU:n jäsenmaissa. Vanhasen porvarihallitus tuo sopimuksen helmikuussa Suomen eduskunnan käsittelyyn.

Uusi perussopimus on kopio Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä hylätystä EU:n liittovaltiorakennetta tukevasta perustuslaista. Uusi nimi ja hylätyn perustuslain sanojen viilaaminen eivät muuta miksikään sitä tosiasiaa, että suurpääomaa ja eurooppalaisia kapitalisteja tukeva EU:n johto pyrkii jatkossakin liittovaltion muodostamiseen.

EU:n ytimen rakentaminen ja sen laajentuminen nykyisiin mittoihinsa on tapahtunut itsenäisten valtioiden päätäntävaltaa kaventamalla ja kansojen oikeuksien polkemalla. Tässä valtapelissä kansanäänestykset ja kansanvallan toteuttaminen ovat olleet kauhistus kaikille niille voimille, joiden poliittinen tehtävä on pääomien vallan lisääminen ja uusien kapitalisteja palvelevien markkina-alueiden valtaaminen.

EU-johtajien ja jäsenmaiden hallitusten tehtävänä onkin nyt käyttää kaikkia keinoja, ettei unionipäätöksiä koskevia kansanäänestyksiä enää jatkossa järjestetä. Näin uusi perussopimus pakkosyötetään sen jo kertaalleen hylänneille ranskalaisille ja hollantilaisille, sekä sopimuksen vastustajien eturintamaan nyt nousseille briteille ja tanskalaisille.

On selvää, että myös Suomessa kansanäänestykset ovat kiellettyjen vaalien listalla. Suomalaisille on annettu unionijäsenyyden aikana niin kovaa EU-oppia, että kansa äänestäisi kumoon minkä tahansa uuden sopimuksen tai laajentumishankkeen.

Täällä Pohjolan perukoillahan on nähty käytännössä, mitä EU:n määräämä maatalouden alasajo ja omavaraisuudesta luopuminen on merkinnyt pienille tiloille ja viljelijöille. Tai mihin vakaviin alueellisiin ja työttömyyden ongelmiin pääomien vapaa liikkuvuus ja suuren rahan vallan rajaton kasvu on johtanut. Tehtaita suljetaan yksi toisensa jälkeen, ja aikaisemmin kukoistaneet vahvat teollisuus- ja kasvukeskukset muuttuvat pystyyn kuolleiksi syrjäkyliksi.

Suomen itsemääräämisoikeuden kaventuminen ei koske vain taloutta ja omaa rahapolitiikkaa. EU ja sotilasliitto Nato ovat ottaneet isännän otteet myös ulko- ja turvallisuusasioissa. Jo lähitulevaisuus näyttää, miten suuri lasku tästä vallanmenetyksestä lankeaa kansan maksettavaksi.

Kommunistinen työväenpuolue ainoa puolue, joka on aina ja johdonmukaisesti vaatinut Suomen irrottamista EU:sta. Se on kansan suuren enemmistön etujen mukainen vaatimus. Emme haikaile EU-äänestysten perään, koska niiden yli kävellään mennen tullen. Emme näpertele unionin byrokraattien pykäläviidakossa, sillä suurpääoman sanelemien ukaasien muuttaminen ei onnistu kansanvallan keinoin.

Siksi toistamme kerta kerran jälkeen - irti EU:sta, ei Natolle!

alkuun

Pääkirjoitus 12/2007 17.10.2007

Työväen joukkotoiminta ratkaisee tulevaisuutemme

Venäjän Sosialistisen Lokakuun Vallankumouksen 90-vuotis päivän lähestyessä kiinnittyy huomio varsinkin vallankumouksen ajalliseen toteuttamiseen ja siihen valtavan suureen tieteellisen sosialismin teoreettiseen perintöön, jonka Marx, Engels ja Lenin jättivät jälkipolville. Tämä perintö yhdistyy marxismi-leninismissä ja ajankohtaisuutensa puolesta V.I.Leninin kapitalismin kehitystä koskeva arvio imperialistisesta kapitalismista on osoittautunut oikeaksi, jonka kapitalismi on itse kehityksellään vahvistanut.

Lenin seurasi tarkkaan Venäjän ja kapitalistisen maailman kehitystä ja arvioi monissa puheissa ja kirjoitukissa työväenluokan mahdollisuutta suorittaa kapitalismin kumoaminen. Kuten Marx ja Engels, myös Lenin näki työväenluokan vallankumouksellisen joukkoliikkeen ainoaksi, joka vallankumouksen voi suorittaa kommunistisen puolueen johdolla.

Kommunistinen puolue muodostaa etujoukon, joka työväen joukkojen keskuudessa voi lunastaa joukkojen luottamuksen ja johdon. Vaikka jäsenmääränsä puolesta kommunistinen puolue ei tähän aluksi yltäisikään on sen toiminta tieteelliseen sosialismiin perustuvana ja näin ollen yhteiskunnallisen kehityksen tuntijana muihin puolueisiin ja järjestöihin nähden ylivoimainen.

Kommunistista puoluetta, sen toimintastrategiaa, ajankohtaista taktiikkaa ja jokapäiväistä kiinteää yhteyttä työläisiin ja työväenjoukkoihin ei voi korvata mikään muu järjestö. Toimintaa eteenpäin vievä voima on työläisten omakohtainen toiminta ja siitä muodostunut kokemus, joka saavutetaan joskus lyhyessäkin ajassa, esimerkiksi mukanaolona työtaistelussa. Tällaisesta kokemuksia on karttunut viime viikkoina runsain mitoin sairaanhoitajille ja muille tehyläisille.

Suomessa, EU-alueella ja koko kapitalistisessa maailmassa kommunistisen puolueen tehtävä on työväestön oman merkityksen eli luokkatietoisuuden kohottaminen. Ilman työläisten työtä ei yhteiskunta toimi, ei ole mitään jaettavaa, eikä uusia arvoja kyetä aikaansaamaan. Ei myöskään synny jaettavaa osingoissa ja pörsseissä elleivät työläiset jatka työntekoa, joiden työstä nyt kapitalistit anastavat yhä suuremman osan, joka tulisi käyttää kansan hyvinvointiin

Kapitalistiset valtiot ovat päävastuussa elinympäristömme tuhoutumisesta, saaden aikaan myös ilmaston muutoksen. Ne ovat vastuussa synnyttämistään sodista ja kymmenien miljoonien ihmisten syöksemisestä nälkään ja sairauksiin. Mahdollisuus näiden puutteiden poistamiseen, sotien ehkäisemiseen ja ympäristömme säilyttämiseen elinkelpoisena on ollut niiden käsissä.

Tästä kaikesta voidaan tulla vain siihen johtopäätökseen, että työväen vallankumous on tarpeellinen ja väistämätön. Tarvitsemme sosialistisen yhteiskunnan takaamaan ihmisten hyvinvointi ja ympäristön säilyminen elinvoimaisena tulevaisuudessakin. Kapitalistisessa tuotannossa toimintaan vaikuttava lähtökohta, voiton maksimointi, ei tätä pysty koskaan aikaansaamaan. Nyt ei ole kysymys porvarillisen demokratian kehittämisestä vaan vallankumouksesta ottaa käyttöön uusi sosialistinen yhteiskunta. Tämän tulevaisuuden ratkaisee työväen joukot, jossa jokainen työläinen on oman kokemuksensa kautta ratkaisijan paikalla. Kommunistinen Työväenpuolue jatkaa toimintaansa rauhan ja sosialismin puolesta, työväen joukkotoimintaan sitoutuneena.

alkuun

Pääkirjoitus 11/2007 26.9.2007

Matalapalkka-aloja jyrätään miesvoimin

Kommunistinen työväenpuolue ja Työkansan Sanomat ovat varoittaneet kannanotoissaan ja kirjoituksissaan, että matalapalkkaiset ja naisvaltaiset alat jätetään yksin taistelemaan paremmista palkoista ja työehdoista. Olemme myös varoittaneet matalapalkka-aloja luottamasta katteettomiin vaalilupauksiin ja työantajien hyväntahtoisuuteen.

Parhaillaan käynnissä oleva hoitoalojen palkkakamppailu osoittaa, että varoituksen sanat ovat olleet enemmän kuin paikallaan. Perushoitajien SuPerin ja sairaanhoitajien Tehyn jäsenistöä jyrätään takaisin palkkakuoppaan liittoumalla, jota ei ole aikaisemmin nähty suomalaisessa työmarkkinahistoriassa.

SAK:n, STTK:n ja Akavan ylin johto on liittoutunut työantajajärjestöjen ja Vanhasen porvarihallituksen kanssa tarkoituksena estää hoitajien ja muiden naisvaltaisten alojen oikeutetut palkkojen tasokorotukset. Ay-johto kovistelee hoitoalan liittoja liian korkeista palkkavaatimuksista, työantajat usuttavat palkkaroposillaan eri ammattiryhmiä keskinäiseen riitelyyn, ja hallitus pelottelee raskasta hoitotyötä tekeviä valtion rahojen loppumisella.

Kokoomuksen ja sitä seuranneiden valtapuolueiden lupaukset tasa-arvotuposta ja 500 euron palkkojen tasokorotuksesta olivat tietenkin ketun viekkautta kanatarhassa ja silkkaa vaalipropagandaa. Mutta moni uskoi ja antoi äänensä niille oikeistovoimille, jotka nyt hallituksessa ja eduskunnassa kampanjoivat matalapalkkaisten työehtojen parantamista vastaan.

Liittokohtaisten työehtosopimusten avaajina toimineet SAK:n teollisuusliitot tekivät nekin osaltaan suurta vahinkoa palkkakuopassa sinnitteleville, niin naisille kuin miehillekin. Reilun kahden ja puolen vuoden sopimuksia markkinoitiin suurilla palkankorotuksilla. Todellisuudessa palkkojen korotukset ovat vuositasolla noin kolmen prosentin luokkaa. Nekin nollaantuvat väistämättä hintojen, maksujen ja verojen jatkuvassa nousussa.

Porvarihallituksen kuntien kasvaviin palkkamenoihin lupaamat 150 miljoonaa riittävät keskimäärin 40 euron tasokorotuksiin. Se tarkoittaa noin kahden prosentin lisää teollisuusliittojen tekemien sopimusten palkkaprosentteihin. Tähän se sitten kutistui kokoomuksen lupaama suuri tasa-arvotupo ja satojen eurojen kuoppakorotus.

Hallitus ja työantajajärjestöt perustelevat niukkuuslinjaansa rahan puutteella. Näin ei kuitenkaan ole. Valtiontalous on reilusti ylijäämäinen. Tämän ja ensi vuoden ylijäämäksi on arvioitu lähes 4 miljardia euroa. Se on ainakin 25 kertaa suurempi rahapotti kuin mitä kuntasektorin palkankorotuksiin on nyt luvattu. Ja kannattaa huomioida, että ylijäämää syntyy vaikka yhtiöiden verotusta on alennettu tuntuvasti, varallisuusvero on poistettu ja optiovoittojen on sallittu kasvaa satoihin miljooniin myös valtionyhtiöissä.

Perushoitajien SuPer ja sairaanhoitajien Tehy päättävät tulevalla viikolla kantansa kuntatyöantajien Kt:n ja Vanhasen hallituksen sopimusesityksiin. Liitoissa on noin 200 000 jäsentä. Niissä on voimaa taistella hoitajat ylös palkkakuopasta. Kaikki tuki ja solidaarisuus on kuitenkin tarpeellista, jos ja kun liitot joutuvat työtaistelulla puolustamaan oikeutettuja vaatimuksiaan.

alkuun


Pääkirjoitus 10/2007 5.9.2007

Oikeiston sotapolitiikka johtaa turmioon

Matti Vanhasen porvarihallituksella ja koko oikeistolla on palava hinku liittää maamme sotaliitto Natoon. Hankkeen kiirehtimiseksi hallitus on käynnistänyt uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelut. Selonteon pohjana on laajan turvallisuuskäsitteen termi. Suomeksi ja käytännössä se tarkoittaa sitoutumista imperialistisen kapitalismin sotiin ja globaalin suurpääoman etujen puolustamiseen.

Ensi vuonna hyväksyttävän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmisteluryhmään on valittu viisi valtioneuvoston ja tasavallan presidentin kanslian johtavaa virkamiestä. Selontekoa voidellaan tekemällä siihen erillinen Nato-selvitys. Tekijäryhmän johtoon on valittu Suomen Nato-suurlähettiläs Antti Sierla, joka tunnetaan innokkaana Nato-miehenä. Ryhmään on tulossa myös kokoomuksen paikalla ulkoministeriössä istuva valtiosihteeri Teija Tiilikainen, jonka aikaisempiin tehtäviin on kuulunut EU:n uuden perustuslain rakentelu ja sen läpiajo Suomessa.

Maamme sotaliittolaisuutta on valmisteltu jo vuosien ajan hankkimalla Nato-yhteensopivaa aseistusta, osallistumalla Naton johtamiin sotaharjoituksiin ja komentamalla upseereita Yhdysvaltoihin saakka sotaliiton komentokeskusten palvelukseen. Nyt halutaan mennä vielä pitemmälle ja liittyä Naton nopean toiminnan taistelujoukkojen (NRF) sotatoimiin.

Kokoomus ja sen ministerit ovat esittäneet Jyrki Kataisen johdolla, että päätös NRF-joukkoihin osallistumisesta on tehtävä jo tämän syksyn aikana. Kiireen taustalla on ujuttaa taistelujoukot osaksi turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Näin Natoon liittymisen kynnys madaltuisi entisestäänkin.

Oikeiston Nato-hankkeet ja sotapelit ovat kansan etujen vastaista seikkailupolitiikkaa. Ne johtavat kansalliseen turmioon ja ihmisten kärsimykseen. Siksi Suomi ei voi olla mukana kansainvälisten kapitalistiryhmittymien välisessä väkivaltaisessa maailman luonnonvarojen ja markkina-alueiden uudelleenjaossa.

Saman seikkailupolitiikkaa edustaa myös kumpujen yöstä uudelleen henkiin herätetty Venäjän vastainen revansismi ja venäläisviha. Kaikki on tapahtunut EU-jäsenyyden ja Nato-kumppanuuden suojissa, "kansainvälisen yhteisön ja samanmielisten" turvin. Moottoreina vihankylvössä ovat häärineet ennen kaikkea Karjalan Liitto ja ProKarelia-yhdistys. Tarkoituksena on muokata maaperää rajojen siirrolle tilanteessa, jossa eri kapitalistiryhmittymien välinen taistelu muuttuisi myös Itämeren alueella avoimeksi sodaksi.

Sotapolitiikan torjuminen ja sotaa janoavien oikeistovoiminen kaataminen on nyt maamme työväestön ja kaikkien demokraattisten voimien tärkein tehtävä. Sota nykyaikaisilla aseilla, joita ei ole suunniteltu vain pelokkeeksi, johtaisi ennen näkemättömiin kauheuksiin ja tuhoon. Siksi Natoon liittyminen on estettävä. Siksi myös kansojen välisen vihan lietsojat on painostettava takaisin omiin poteroihinsa, lopullisesti.

alkuun

Pääkirjoitus 9/2007 15.8.2007

Porvarihallituksen talouspolitiikka kurittaa kansan enemmistöä

Valtiovaranministeriön ja kokoomusministeri Jyrki Kataisen elokuun alussa julkaistu valtion ensi vuoden budjettiehdotus on vanhan oikeistopolitiikan toistoa. Ehdotus paljastaa kaiken porvarihallituksen talouspolitiikan linjasta - se ottaa kansan työtätekevältä enemmistöltä ja antaa hyväosaisille sekä rikkaiden vaurastuvalle joukolle.

Lähes 43 miljardin euron loppusummaan ja yli kahden miljardin ylijäämään päätyvä budjettiehdotus jatkaa Lipposen sekä Vanhasen hallitusten viitoittamalla oikeistolinjalla. Kuitenkin sillä poikkeuksella, että nyt on siirrytty vielä pari piirua lisää oikealle.

On tietenkin selvää, että politiikan kuvioihin kuuluvasta pakollisesta kitinästä huolimatta Kataisen esitys menee läpi sekä hallituksessa että eduskunnassa. Ovathan hallituspuolue vihreät ja eduskunnan oppositiokin kaulaansa myöten sidoksissa nykypolitiikkaan. Samassa veneessä istumisesta pitävät huolen runsaat ja alati kasvavat puoluetuet ja erilaiset avustukset. Kansan enemmistön etujen puolustaminen ja joukkovoimaan tukeutuminen eivät kuulu tämän päivän valtapuolueiden asialistalle.

Porvarihallituksen propagandaniksit ovat nekin vanhan kertausta. Toisella kädellä annetaan vähän, ja toisella otetaan kaksin verroin takaisin. Näin todellisessa elämässä palkansaajien, lapsiperheiden sekä eläkeläisten verotukseen ja maksuihin on tulossa suuria korotuksia. Ne rasittavat eniten jo ennestäänkin kaikkein vähävaraisimpia ja suoranaiseen köyhyyteen syrjäytettyjä kansalaisia.

Pysyväksi jääneen joukkotyöttömyyden poistamiseksi ja työttömien ongelmien ratkaisemiseksi ole vieläkään vakavaa halua. Työttömyyttä poistetaan tilastotempuilla ja työttömille tarjotaan kunnollisen koulutuksen ja työpaikkojen sijasta ihmissuhdeoppeja sekä palkattomia pätkätöitä. Kaikki jätetään lopulta kapitalistien ja kapitalistisen talouden anarkian armoille.

Kaiken kaikkiaan Vanhasen porvarihallitus ja Katainen jatkavat esityksissään tulonjaon muutosta pääomien ja hyväosaisten eduksi. Suuryritysten, yritysperintöjen ja rikkaiden verotusta alennetaan. Samalla avataan ovia yhä suurempien voittojen, osinkojen ja pääomilla keinottelun sallimiseksi.

Kansan enemmistön taloudellisiin etuihin sekä tasa-arvoisempaan yhteiskunta- ja palkka politiikkaan perustuva tulonjako olisi ollut, ja on tietysti vieläkin mahdollista. Kansantalouden kasvun ja yritysten vuosi vuoden jälkeen jyrkästi nousseiden voittojen oloissa on kuitenkin valittu rikkaiden rikastuttaminen ja palkkaerojen kasvattaminen. Tästä ovat omalta osaltaan vastuussa myös SDP:n, Vasemmistoliiton ja ay-liikkeen elitistinen johtoporukka.

alkuun

Pääkirjoitus 8 /2007 13.6.2007

Solidaarisuus ja pienipalkkaiset unohtuvat

Kemianteollisuuteen viime viikolla solmittu liittokohtainen työehtosopimus paljastaa karulla tavalla ay-liikkeen nykyisen saamattomuuden tilan ja taipumisen kapitalistien tahtoon. Solidaarisuus on kuopattu ja matalapalkkaiset jätetään rimpuilemaan yksin työantajien paikallista saneluvaltaa vastaan.

Näin on pakko todeta, sillä Kemianliiton hyväksymä monivuotinen, palkkojen prosenttikorotuksiin ja paikallisen sopimisen lisäämiseen perustuva sopimus kelpaa kyllä taatusti perusraamiksi myös muun teollisuuden sekä palvelualojen työantajajärjestöille. Ja on itsestään selvää, että kapitalistit yrittävät alistaa heikommat ammattiliitot vielä kemiaakin huonompiin sopimuksiin.

Kemianteollisuuden uusi työehtosopimus on yli kahden ja puolen vuoden mittainen. Sopimus päättyy 31.1.2010 ja se jatkaa vuoden 2004 lopulla solmitun tuposopimuksen niukkuuslinjaa. Palkkoja korotetaan vuosittain keskimäärin noin 3 prosentilla. Kahden viimeisen vuoden korotuksiin sisältyy kumpaankin 0,4 prosentin paikalliserä, josta puolesta yritysten johto voi päättää itse.

Työantajien vaatima paikallinen sopiminen etenee muutoinkin rivakkaa vauhtia. Työntekijöiden yksilöllisiä työehtosopimuksia ja taloudellista vastuuta ujutetaan työpaikkatasolle. Työaikajoustoja lisätään ja työaikapankkeja otetaan käyttöön ylityökorvausten kiertämiseksi. Paljon puhuttuun luottamusmiesten asemaan ei ole tulossa mitään todellisia parannuksia.

Kapitalistien isäntävallan kasvusta ja uhosta kertoo paljon Kemianteollisuus ry:n varatoimitusjohtaja Martti Niskasen heti 8.6. kemianalan sopimuksen jälkeen antama haastattelu. Niskanen totesi siekailematta, että uudessa työehtosopimuksessa ei ole solidaarisuudesta jäljellä enää häivääkään. Tämän suurempaa tyrmäystä ei ay-liikkeen yksi tärkeimmistä periaatteista ole saanut miesmuistiin.

Muitakin lausuntoja on toki annettu. Kemianliiton puheenjohtaja Timo Vallittu (sd) hehkutti sopimuksen uutta kynnysrahaa ja työehtosopimusta kokonaisuudessaan historialliseksi. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd) puolestaan kehui syntynyttä neuvottelutulosta asialliseksi ja uusia uria aukovaksi askeleeksi. Ay-liikkeen johdon vasemmistoliittolaiset lienevät samaa mieltä, kuten aiemminkin.

Työpaikoilla ja työläisten keskuudessa eläteltiin vielä keväällä toiveita, että porvarihallituksen suurien vaalilupausten, yhtiöiden jättivoittojen ja miljardiosinkojen aikana SAK:n ja ammattiliittojen johto olisi viimeinkin luopunut kapitalistien nöyristelystä ja aloittanut kunnon työehtokamppailun valmistelun. Mutta ei, sama meno näyttää vain jatkuvan.

Pienipalkkaisten, pätkätyöläisten, lapsiperheiden, eläkeläisten ja muiden vähävaraisten asemaan ei tule parannusta, ellei suurpääoman ja rikkaiden etuoikeuksiin puututa. Se on kiertämätön tosiasia. Vanhat tuposopimukset ja niistä nyt painomusteensa saaneet uudet minitupot eivät muuta tulonjakoa työväestön hyväksi. Suunta on aivan päinvastainen.

alkuun

Pääkirjoitus 7/2007 16.5.2007


Vaarallista sotapeliä Itämeren alueella

Sotilasliitto Nato ja sen nopean toiminnan taistelujoukot aloittivat maanantaina vuosikymmeniin suurimmat sotaharjoituksensa Itämerellä. Kymmenen päivää kestävään harjoitteluun osallistuvat seitsemäntoista Nato-maan lisäksi Ruotsi ja Suomi. Sotapelissä on kuviteltu tilanne, jossa taistelujoukko "on kutsuttu vastaamaan kärjistyvään konfliktiin sisäisesti jakautuneessa maassa".

Ruotsissa ja Suomessa lähes tasatahtiin kasvanut oikeistovoimien ja kenraalien valta on johtanut nykyiseen hyvin vaaralliseen tilanteeseen, jossa molempien maiden porvarihallitukset ovat luopuneet puolueettomuuspolitiikasta ja ajavat kansalaisiaan Naton ohjauksessa sotien kurimukseen.

Lisääntyvien sotaharjoitusten ja aseiden kalistelun ilmapiirissä on ymmärrettävää, että venäläiset ovat huolissaan lähialueidensa kehityksestä. Yhdysvallat ja Nato ovat jo käytännössä piirittäneet Venäjän ja liittäneet entiset Itä-Euroopan sosialistiset valtiot sotapolitiikkansa astinlaudoiksi. Sodan ja vastakkainasettelun vaara vain kasvaa, kun USA yrittää tuoda ohjuksensa Puolaan ja Tsekkiin.

Imperialistisen kapitalismin laajeneva hyökkäys, eri kapitalistiblokkien välinen verinen taistelu ja eurooppalaisten kansallisvaltioiden alistaminen EU:n suurpääomaa tukevan politiikan toteuttajiksi aiheuttavat kasvavaa huolta kansalaisten keskuudessa. Viime aikojen yhteenotot ja kansalaisvapauksien rajoittaminen Baltian sekä Itä-Euroopan maissa ovat omiaan vain lisäämään kansojen kahtiajakoa ja sodan vaaraa.

Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa tapahtunut äärioikeiston sekä toisen maailmansodan aikaisten fasistien perillisten valtaantulo on osa tapahtunut EU:n, Yhdysvaltain sekä Naton taloudellisen avun ja suojelun turvin. Maat on haluttu liittää lännen etupiiriin, puskuriksi Venäjää vastaan. Tähän puskurivaltioiden joukkoon kammetaan nyt myös Ruotsia ja Suomea.

Läntisten kapitalistien taloudelliset ja sotilaalliset tavoitteet vaativat toteutuakseen uhkakuvia ja vastakkainasettelua. Siksi ne ovat haluttomia puuttumaan vaikkapa Viron toimiin, joilla on karsittu vironvenäläisten perusoikeuksia, aloitettu entisten fasistien rehabilitointi vapaustaistelijoina ja häväisty Hitlerin Saksan kukistaneita neuvostosankareita.

Vaikka Venäjän nykyjohto on kapitalismin ja markkinademokratian huumassaan sallinut kasapäin laittomuuksia ja jopa uusfasistien mielenilmauksia, ei se ole hyväksynyt toisen maailmansodan lopputuloksen ja historian väärentämistä. Kunnia Hitlerin Saksan ja fasismin lyömisestä on annettu Neuvostoliitolle, sen kansoille, maan sodanaikaiselle poliittiselle johdolle ja Puna-armeijalle. Toisin oli Gorbatshovin ja Jeltsinin vallan aikana.

Presidentti Putin vertasi epäsuorasti Yhdysvaltain nykyistä ulkopolitiikkaa ja Naton toimia natsi-Saksan politiikkaan puhuessaan 9.5. Leninin mausoleumilla Punaisella torilla natsi-Saksasta saavutetun sotilaallisen voiton 62. vuosipäivän juhlallisuuksissa. Tähän arvioon me kommunistitkin voimme yhtyä.

alkuun

Pääkirjoitus 6/2007 21.4.2007

Nyt on punaisten lippujen aika

Työväen vappu on punaisten lippujen, työväenaatteesta voimansa saavien poliittisten puheiden, työväestön selkeiden vaatimusten, muistamisen ja yhdessäolon aikaa.

Vappu on taistelupäivä, joka kokoaa ympäri maailmaa miljoonia ja taas miljoonia työläisiä osoittamaan mieltään työvoiman riistoa, sortoa ja sotaa vastaan. Vappuna työväenluokan kansainvälisyys ja solidaarisuus ovat vahvimmillaan, vaikka suuren rahan omistama tiedonvälitys yrittääkin parhaansa mukaan vaieta vapun mielenosoituksista.

Meillä Suomessa työväen vapulla marsseineen ja juhlineen ovat jo pitkät perinteet. Ja perinteet, yhdistettynä ajankohtaisiin poliittisiin vaatimuksiin, saavat jatkoa nytkin toukokuun 1. päivänä. Punainen vappu on siis yhä voimissaan, vaikka porvarit ja iso osa myös vasemmistosta on ehtinyt kieltää ja kuopata työväen vapun jo monta monituista kertaa.

Tämän vuoden vapun juhlintaa varjostavat eri puolilla maailmaa riehuvat sodat, väkivalta sekä työvoiman ja kehitysmaiden riisto. Yhdysvaltain ja Euroopan unionin johtama imperialistisen kapitalismin liittouma on pommittanut raunioiksi Afganistanin, Irakin sekä ison osan Libanonia ja Palestiinaa. Sama sotaisa liittouma painostaa taloudellisesti ja väkivaltaisesti myös monia Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan itsenäisiä valtioita, jotka yrittävät karistaa USA:n imperialismin ja kansainvälisen suurpääoman painolastin harteiltaan.

Vaikka Suomi ei ole vielä suoranaisesti mukana hyökkäyssodissa, on sotiin joutuminen lähempänä kuin koskaan sitten toisen maailmansodan päättymisen. Uuden porvarihallituksen ohjelma ja tavoitteet vievät Suomea yhä tiiviimmin osaksi EU:n ja Naton sotilaallisia hankkeita. Sillä tiellä sotiin joutuminen on yhtä varmaa kuin auringon lasku länteen.

Toinen vapun juhlimista varjostava kotimainen taakka on yhä jatkuva suurtyöttömyys, joukkoirtisanomiset ja köyhyyden sekä sosiaalisen kurjistumisen kasvu. Tähänkään työväestöä rasittavaan tilanteeseen porvarihallitukselta ei ole mitään hyvää luvassa. Päinvastoin. Siksi kaikki arkielämän parannukset on otettava tulevaisuudessakin työväestön omalla taistelulla ja joukkovoimalla. Kumartamalla ja pyytämällä ei saa kuin tyhjän käden.

Kommunistinen Työväenpuolue on esittänyt kaksi työväenluokan ja kansan enemmistön eduista lähtevää vaatimusta - Suomi irti EU:sta, ei Natolle. Ne on nostettava nyt esille kaikissa vapputilaisuuksissa.

TOIVOTAMME, Hyvää Vappua ja uutta intoa työväenluokan etujen puolesta käytävään taisteluun!

alkuun

Sanojen ja tekojen ristiriita

Eduskuntavaalien tulos on nostattanut oikeistossa
ja pääomapiireissä ennen näkemätöntä riemua ja
peittelemätöntä uhoa. Kokoomus ilakoi kuin
maailman omistaja ja kapitalistit vaativat lisää
nöyryyttä palkkatyöläisiltä. Oikeistovoimat
ymmärtävät vallan hyvin, että silloin on taottava kun rauta on kuumaa.

Sosialidemokraattien, vasemmistoliittolaisten ja
muiden punavihreiden ilmeet eivät ole yhtä
aurinkoisia. Vaalien tulos oli enemmän kuin
kehno. Hallitusvallan kamareihin ei ole asiaa. Ja
vuolaana virranneet puoluetuetkin uhkaavat
kutistua pelkiksi puroiksi. Sitä saa mitä tilaa, sanoisi tässäkin viisas kansa.

Vuoden 1995 jälkeen vallan kahvassa olleiden
Sdp:n ja Vasemmistoliiton sanat ja teot ovat
olleet keskenään todella suuressa ristiriidassa.
Ne toteuttivat Lipposen molemmissa hallituksissa
röyhkeää oikeistopolitiikkaa, jolla
suuryritykset, pääomien omistajat, rikkaat ja
hyväosaiset kasvattivat omaisuuksiaan. Työttömät,
eläkeläiset, lapsiperheet ja opiskelijat ajettiin
vähävaraisuuden tielle, mistä nykyinen uusi
köyhälistö on saanut kasvuvauhtinsa.

Kokoomuksen ja suuren rahan masinoima
"vastakkainasettelun aika on ohi" kampanja ei
pysty peittämään tosiasiaa, että kapitalistisessa
yhteiskunnassa luokkien välinen ristiriita on
sovittamaton. Se näkyy ihmisten syrjäyttämisenä,
työttömyytenä, vanhusten ja sairaiden
hylkäämisenä, vähävaraisuutena ja köyhyyden
kasvuna. Vastakkainasettelun aika ei ole suinkaan ohi, sehän vain syvenee.

Oikeiston vaalivoitto perustui suurelta osin
mielikuvamainontaan ja äänestämättä jättäneiden
kasvavaan määrään. Lähes 1,4 miljoonaa
äänioikeutettua ei piirtänyt punaista eikä
muutakaan viivaa. Se on noin kolmannes kaikista
äänioikeutetuista. Suurin osa nukkuvista on
kaupunkien lähiöiden sekä maaseudun syrjäseutujen
työväestöä. Näinkin laaja politiikan sekä sen
sanojen ja tekojen ristiriidan vastainen
protestointi on ymmärrettävää, mutta ei aina tuloksellista.

Kommunistisella työväenpuolueella on nyt edessään
kaksi haastavaa tehtävää, jotka vain
marxilais-leniniläinen työväenluokan puolue voi toteuttaa.

Ensinnäkin, kuinka saamme eduskuntavaaleissakin
esille tuomamme kansallistamisen,
suunnitelmatalouden, sosialismin ja todellisen
kansanvallan välttämättömyyden riittävän laajaan keskusteluun.

Toiseksi, miten pääsemme toverilliseen ja
inhimilliseen kanssakäymiseen kapunkilähiöiden ja
maaseudun työväestön kanssa. Eli niiden kanssa,
joita oikeistopolitiikka jatkossakin syrjii ja
jotka epäilevät työväestön mahdollisuuksia
vaikuttaa nykyisen politiikan suuntaan.

Pääkirjoitus 4.4.2007
n:5

alkuun

Pääkirjoitus 3/2007  17.2.2007
Kansalle ihmisarvoinen ja turvallinen elämä

Kommunistinen Työväenpuolue on nostanut
poliittisen työnsä tärkeimmäksi tavoitteeksi
ihmisarvoisen ja turvallisen elämän koko
kansalle. Tavoitteen toteutuminen edellyttää
täyskäännöstä nykyisessä rikkaita ja hyväosaisia
suosivassa tulonjaossa ja verotuksessa. On
enemmän kuin häpeällistä, että samaan aikaan kun
suuryritykset jakavat voitoistaan omistajilleen
miljardien osinkoja, pitenevät irtisanottujen, työttömien ja köyhien jonot.

Nykyiset eduskuntapuolueet ja hallitus ovat
toteuttaneet tietoisesti tuloeroja rajusti
kasvattanutta oikeistopolitiikkaa. Yhtiö- ja
pääomaverotusta on alennettu, varallisuusvero on
poistettu ja suuryritysten johtajien on annettu
saalistaa valtavia optiovoittoja. Vähävaraiselle
työväestölle ja  sadoilletuhansille köyhille on
jätetty kansantulon kasvavasta kakusta pelkkiä murusia.

Oikeistopolitiikan hävyttömyys paljastuu
räikeästi vaikkapa vuoden 2005 valtion
budjetissa. Suurella metelillä hallituksessa ja
eduskunnassa kyhättyyn köyhyyspakettiin löytyi
vaivoin 30 miljoonaa euroa. Rahasta ei ollut
kuitenkaan pulaa, kun samassa budjettikirjassa
pelkästään yhden Hornet-hävittäjän korjaukseen
varattiin hiljaisesti kaksi kertaa enemmän, eli 60 miljoonaa.

On selvää, että harjoitetun politiikan suuntaa on
muutettava radikaalilla tavalla. Kaupunkien
työväestön köyhtyminen, maaseudun tilojen
autioituminen, kehitysalueiden teollisuuden
alasajo ja yleinen tuloerojen kasvu on ollut
Suomen EU-jäsenyyden aikana niin nopeaa, että
ainut järkevä vaihtoehto on unionista irrottautuminen.

Toinen kansan  kannalta välttämätön suuri päätös
on Nato-siteiden purkaminen ja Nato-jäsenyyden
estäminen. Suomen paikka ei ole USA:n johtamassa
sotilasliitossa, jonka päätehtävä on
imperialistisen kapitalismin taloudellisten
etujen ja ylivallan turvaaminen. Rauhan ja
puolueettomuuden tie on kansalle aina parempi
vaihtoehto kuin sodan pelossa eläminen.

Nykyisistä eduskuntapuolueista ei ole EU- ja
Nato-päätösten purkajiksi eikä välttämättömän
poliittisen muutoksen tekijöiksi. Sen ovat
kuluneet vuodet todistaneet. Eduskunnan
istumajärjestykset ja hallitusten kokoonpanot
ovat vaihdelleet, mutta oikeistopolitiikka on
pysynyt. Nyt suuren rahan turvin itseään
tyrkyttävät eduskuntapuolueet tulevat taatusti
jatkamaan vanhalla kansan enemmistön vastaisella
linjallaan. Siksi niille annettu ääni menee varmasti hukkaan.

Kommunistisella Työväenpuolueella on maaliskuun
eduskuntavaaleissa ehdokkaita kaikissa maamme
vaalipiireissä.  Jokainen KTP:n ehdokkaalle
annettu ääni on tärkeä. Se on ääni nykyisiä
eduskuntapuolueita ja oikeistopolitiikkaa
vastaan. Se on ihmisarvoisemman ja turvallisemman elämän puolesta annettu ääni.

alkuun

Pääkirjoitus 4/2007 8.3.2007

Eduskuntapuolueilta lupauksien sanahelinää

On itsestään selvyys, että eduskuntavaalien
yhteydessä puolueet esittelevät tavoitteitaan.
Kokoomus on luvannut vaalijulisteissaan jopa
toivoa. Eduskunnassa olleet puolueet ovatkin
selityksen velkaa kansan suurimmalle osalle,
työväenluokalle. Teot viime vaaleista eivät ole
vastanneet silloin annettuja lupauksia. Siksi
eduskunnassa olleet puolueet varmaankin mieluusti
sanoisivat äänestäjille, " Joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään."
Eduskunnan nelivuotiskaudella tulonjaon muutos
pääomatulojen hyväksi on kasvanut, kun samaan
aikaan palkkatulojen, julkisen talouden ja
sosiaalisen perusturvan osuus on pienentynyt.
Esimerkiksi oikeistolaisesta politiikasta käy
varallisuusveron poistaminen, vaikka se
suuruudeltaan ja vaikutuksiltaan on koko tuhoon nähden vähäinen.

Suomalaista yhteiskuntaa on muutettu ja muutetaan
edelleen rajusti ja jälki on rumaa. Sen
perimmäinen sisältö on julkisen talouden ja
toimintojen osuuden pienentäminen. Tilalle on
kaupattu tehokkuuden nimissä yksityistämistä,
joka irrottaa kansaa taloudellisesta ja
poliittisesta vallasta. Mitä enemmän on
yksityistetty, sitä vähemmän kansan valitsemilla
kansanedustajilla ja kunnanvaltuutetuilla on
jäljellä poliittista ja taloudellista valtaa.

Yhteiskunnan oikeistolaisen rakennemuutoksen
kärsijöiksi ovat joutuneet työttömät ja
syrjäytetyksi tulleet ihmiset kylissä,
kaupungeissa kuin myös maaseudun tiloilla. Jos
kaikilla ihmisillä olisi ollut työtä ja siitä
saatava riittävä toimeentulo, olisi hallitus- ja
eduskuntapuolueilla ollut vaikeuksia perustella
yhteiskunnan rakenteiden muuttamisen tarvetta.
Suurta työttömyyttä onkin yllä pidetty
tietoisesti muutos- ja sopeutumismielialan luomiseksi ihmisten keskuuteen.

Työttömiä on tämän politiikan seurauksena yli
400000 ja vuodesta 1995 maatilojen määrä on
alentunut yli kolmellakymmenellä tuhannella,
65000:teen .Valtava köyhtyminen ja epävarmuus
tulevaisuuden osalta koskettaa puoltatoistamiljoonaa suomalaista.

Tätä olotilaa vain pahentaa se epävarmuus, kun
suomalaisille hyväksytetään Naton alaisuudessa
tapahtuvaa sotilaallista yhteistyötä ja
sotilasliiton jäsenyyttä. Samaan sarjaan
epävarmuuden lisääjänä on luettava eduskunnan
5.12.2006 hyväksymä EU:n perustuslaki, joka
syrjäyttää Suomen perustuslain. Päätöksen jälkeen
kansanedustajat riensivät seuraavana päivänä
6.12. presidentin linnaan Suomen itsenäisyyttä
juhlimaan. Ristiriita on valtava
hallituspuolueiden ja kansanedustajien sanojen ja tekojen osalta.

Muutos nykymenoon on kuitenkin mahdollinen. Uuden
poliittisen linjan rakentamisesta on kysymys,
jolla syrjäytetään vallasta poliittinen eliitti,
sen puolueet ja taustalla olevat
kapitalistipiirit.   EU:sta lähtöisin olevalla
oikeistopolitiikalla on syrjäytetty kansan
enemmistön mielipiteet ja edut.   Äänestämällä
Kommunistisen Työväenpuolueen ehdokkaita annat
äänesi poliittiselle linjalle rakentaa "Kansalle
ihmisarvoinen ja turvallinen elämä. Suomi irti
EU:sta!  Ei  Natolle."  Kohti kansanvaltaa
kansallistamalla suuryritykset. Suunnaksi sosialismi.

alkuun

Pääkirjoitus 1/2007
KTP on erilainen puolue

Uusi vuosi on aluillaan ja taistelu työväenluokan yhteiskunnallisen sekä taloudellisen aseman parantamiseksi jatkuu. Taistelun onnistuminen edellyttää selkeää linjaa suurpääomaa ja sitä tukevia oikeistovoimia vastaan. Tässä työväestön etukamppailussa Kommunistinen työväenpuolue on periaatteellisin ja johdonmukaisin linjanvetäjä. Puolueen tiedotustyöllä on myös ratkaiseva merkitys työväestön tietoisuuden lisäämisessä ja kapitalismin kylvämän tuhon paljastamisessa.

Porvarillinen eduskuntalaitos ei järkytä kapitalismin rakenteita, eikä sen vaaleissa tehdä vallankumousta. Maaliskuun eduskuntavaalit ovat kuitenkin merkittävä tapahtuma, jonka yhteydessä me kommunistit voimme esitellä tavoitteitamme, käyttää aatteellisesti vahvoja puheenvuoroja ja murtaa edes vähän tiedotusvälineiden tiukkaa poliittista sensuuria.

Kommunistisen työväenpuolueen periaateohjelma ja nyt Työkansan Sanomissa julkaistava KTP:n tavoitteet talouspolitiikan suunnan muuttamiseksi ovat erinomaisia asiakirjoja, joiden perustalta voimme tehdä venkoilematonta puoluetyötä ja osallistua myös maalisvaalien poliittiseen väittelyyn. Asiakirjamme suuntaavat selkeästi kapitalismia vastaan ja avaavat tietä sosialismille, jossa valtaa käyttää suurpääoman sijasta työväenluokka.

Kapitalismista ei ole maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden turvaajaksi, sillä se toimii yhteiskuntajärjestelmänä aivan päinvastaiseen suuntaan. Kauniit markkinatalouspuheet ovat kapitalismin ja kapitalistisen talousanarkian peittelyä. Ihmisille ei haluta kertoa, että valtaosa maailman pääomista on ohjattu keinotteluun ja että iso osa teollisuudesta on valjastettu turhan tavarakrääsän tuotantoon. Ja kaikki tehdään vain voittojen rohmuamiseksi.

Kapitalismin aiheuttamat imperialistiset sodat ovat inhimillisyyden ja kaiken elollisen elämän vastaista terroria. Kapitalistien ahneus ja usko suurpääomaa lihottavaan jatkuvaan taloudelliseen kasvuun on hengenvaarallista petosta. Se on näkynyt aikaisemmin kehitysmaiden ihmisten ja luonnonvarojen ankarana riistona. Nyt petos paljastuu vesien saastumisena ja ilmastomuutoksina, joita kapitalismia tukevat oikeistovoimat eivät halustaan huolimatta voi rajata vain kehitysmaita koskeviksi.

Me kommunistit katsomme, että niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa sotien estäminen, työväestön elinolojen parantaminen ja luonnon elinkelpoisuuden säilyminen onnistuvat vain sosialismin oloissa ja suunnitelmatalouden keinoin.

KTP:n tavoiteohjelmassa todetaan, että suuryhtiöiden ja pankkien kansallistaminen on välttämättömyys yhteiskunnan demokratisoinnin ja sosialismiin siirtymisen perusteiden luomiseksi. Kapitalismi ja suurpääoman vallankäyttö on korvattava työväenluokan etuihin perustuvalla uudella kansanvallalla ja uudella sosialistisella politiikalla.

Kuka vielä väittää, että kaikki puolueet ovat samanlaisia ja että maaliskuun eduskuntavaaleissa ei ole vaihtoehtoa?

alkuun

Pääkirjoitus 1/2003:
KTP on Suomen Nato jäsenyyttä vastaan - Nato on sotilasliitto

Natosta on sanottu sen olevan yleiseurooppalainen organisaatio, joka tukee taloudellisia ja poliittisia muutoksia. Ilmaisulla pohjustetaan kaikkien eurooppalaisten valtioiden kuulumista sotilasliittoon ja samalla ihmisille luodaan käsitystä Naton " luonnollisesta" läsnäolosta kaikkialla. Samanlaista käsitystä ovat kylväneet yhdysvaltalaiset sanomalla, että Natosta on tullut yhä vähemmän sotilasliitto.

Suurin osa EU-maista kuuluu Natoon ja yhdentymispaine Natoon kuulumattomia maita, Suomea, Ruotsia, Irlantia ja Itävaltaa kohtaan kasvaa. Kaikissa näissä maissa hallitukset myös pohjustavat Natoon liittymistä, josta kielivät kumppanuussopimukset Naton kanssa ja Nato-yhteensopivalla kalustolla varustautuminen.

Tällä hetkellä suurimmat puolueet eivät ole nostaneet vaalitunnuksiinsa kysymystä Suomen Nato-jäsenyydestä. Ne ajavat pimennetyin lyhdyin Suomea Natoon. Asian puolesta puhujiksi on laitettu entinen presidentti Ahtisaari, ja monet ulkoasianministeriön palveluksessa olevat tai olleet virkamiehet. Heistä tarkoitushakuisuutensa ja asiantuntemattomuutensa on tuonut esille selkeästi Suomen suurlähettiläänä Belgiassa ja Natossa toiminut Leif Blomqvist. Hän on eräässä kirjoituksessaan väittänyt, että sotilasliitto Nato perustettiin Neuvostoliiton ja Varsovan liiton uhkaa vastaan. Järjestys oli kuitenkin toisenlainen. Sotilasliitto Nato perustettiin USA:n johdolla vuonna 1949 ja Varsovan liitto vasta vuonna 1955. Varsovan liittoa ei enää ole, mihin siis perustuu Naton olemassa olon tarve jos sen toiminta on perustunut Neuvostoliiton ja Varsovanliiton uhkaa vastaan.

Vaatimus sotilasliitto Naton purkamiseksi on mitä ajankohtaisin. Kommunistinen Työväenpuolue vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja vaatii Suomen irrottamista Naton rauhankumppanuussopimuksesta. Tässä Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeässä kysymyksessä kaikkien eduskuntavaaleihin osallistuvien puolueiden tulee tuoda esille suhteensa Natoon. Kansan enemmistön mielipide on jo selvillä. Viimeisimmän Maanpuolustustiedotuskeskuksen Suunnittelukunnan mielipidetutkimuksen mukaan 68% vastaajista katsoi, ettei Suomen tule hakea Nato-jäsenyyttä vaikka Viro, Latvia ja Liettua hyväksyttäisiin Nato-jäseniksi. KTP on nostanut yhdeksi vaalin tunnuksekseen Ei Natolle.

alkuun

Pääkirjoitus 9.10.2003
Sotapolitiikka on kallista, pitääkö suomalaisten siitä maksaa?

Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan sosialististen maiden talousjärjestelmien muuttaminen kapitalistisiksi on saanut aikaan epävakauden tilan Eurooppaan. Näin todellisuus on päinvastainen kuin porvarillisten ideologien väite Euroopan siirtymisestä kylmänsodan kaudesta demokraattiseen Eurooppaan ja rauhantilan vakiinnuttamiseen.

Tästä on ikävät esimerkit yhdeksänkymmentäluvulta kun Jugoslavia hajotettiin ja sen seurauksia hoidetaan ulkopuolisten USA:n ja EU-maiden armeijoiden läsnäololla. Samaan toimenpide yhteyteen on luettava myös Afganistanin sota, joka jatkuu edelleen ja johon Eurooppalaiset maat osallistuvat USA:n hyökkäyksen jälkeisessä tilanteessa.

Irakin kohdalla öljyvarojen jaosta ei päästy yksimielisyyteen Euroopan suurten maiden Ranskan, Saksan, Englannin ja Venäjän kesken ennen USA:n hyökkäystä Irakiin. Siksi YK ei tehnyt päätöstä, joka olisi sallinut USA:n ja muiden maiden hyökkäyksen YK:n lipun alla, kuten tapahtui Korean sodan kohdalla vuonna 1950. YK ei myöskään saanut aikaiseksi päätöstä, joka olisi tuominnut USA:n hyökkäyksen yhtä sen jäsenmaata Irakia vastaan. Varsinaisen sodan päätyttyä YK hyväksyi miehittäjävaltio USA:n pystyttämän miehityshallituksen, joka merkitsi USA:n hyökkäyksen ja miehityksen hyväksymistä.

Tapahtumat osoittavat imperialististen kapitalististen maiden elävän luhistumisensa aattoa kuten Kommunistisen Työväenpuolueen keväällä 15. edustajakokouksessa hyväksytyssä asiakirjassa "Imperialistiset sodat ja työväenliike" todetaan. " Imperialistisen kapitalismin kehitystä tarkasteltaessa ei voi välttyä johtopäätökseltä, että se on saavuttanut pääomien keskittymisen, kokoontumisen ja aseistuksen voimassa uuden vaarallisimman vaiheen. Tämän vuoksi edessä on kapitalististen maiden kriisien, ristiriitojen ja sotilaallisten konfliktien lisääntyminen".

Tämä oli se lopputulos, joka aikaan saatiin Eurooppaan Itä-Euroopan maiden sosialististen yhteiskuntajärjestelmien kaatamisella. Euroopassa EU on kasvamassa imperialistiseksi suurvallaksi, joka kilpailee maailmanherruudesta ja raaka-aineista kaikkialla USA:n ja Aasian talousmahtien kuten Japanin ja Kiinan kanssa.

Suomessa Ahon, Lipposen hallitukset ja Vanhasen hallitus eivät tajua tai tajuavat hyvinkin mihin Suomi on sidottu EU-jäsenyyden kautta mukaan. Se on suurpääoman ja suurien maiden maailmajakopolitiikka. Suomalaisten hyvät kokemukset puolueettomuudesta ja liittoutumattomuudesta pyritään vallassaolijoiden taholta heittämään viltin alle piiloon.

Suomeen tuotiin EU-jäsenyyden kautta EU:n talous-ja yhteiskuntapolitiikka, joka on merkinnyt suurtyöttömyyttä, yksityistämistä ja kansalaisten demokraattisten oikeuksien polkemista. Suurpääoma päättää Suomen taloudesta ja rivistöstä esiin ovat astuneet sotilaat, jotka päättävät Suomen turvallisuus ja puolustuspolitiikasta. Vai mitä on sanottava siitä, kun pääministeri Vanhanen myötäilee puolustusvoimain komentaja Kaskealan puhetta sanomalla Kaskealan oleen oikeassa kun hän toi esiin sen, että Suomi on luopunut jo liittoutumattomuudestaan liittyessään EU:hun ja olisi luonnollista Suomen kuulua myös Natoon.

Suomen sitominen EU:hun ja Natoon on jo tähän mennessä vienyt valtavat rahamäärät kansalaisten perusturvasta, jota on leikattu useiden vuosien ajan. Suomi on irrotettava tästä sotapolitiikasta, joka laajennettuna täydelliseen sotilaalliseen liittoutumiseen EU:ssa tai Natossa merkitsee lisää kurjuutta kansalle.

alkuun

Pääkirjoitus 30.10.2003
Kymmeniä miljoonia euroja Suomesta USA:n suojaksi

Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut USA:ssa ovat muuttaneet maailmaa USA:n haluamaan suuntaan. EU ja sen jäsenvaltiot ovat alistuneet USA:n määräyksiin. EU-maat ovat hyväksyneet terrorismin vastaiset lait kuten Suomikin, vaikka sellaiseen ei löydy perusteita. Suomessa on lentoasemille laadittu uudet turvallisuusmääräykset ja USA:han matkustavat rekisteröidään ja tiedot annetaan Finnairin toimesta USA:han.

Parhaillaan ollaan rakentamassa satamiin samanlaisia järjestelmiä kuin on lentoasemilla. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO hyväksyi joulukuussa 2002 turvasäännöt eli ISPS-koodin satamille. Koodin perusteena on tarkoitus suojata satamia ja aluksia terrorismilta, sekä estää alusten käyttämisen terrorismin välineenä. Se tulee voimaan 1.7.2004. Säännöt koskevat yli 500 nettorekisteritonnin rahtialuksia sekä niitä palvelevia satamia.

Euroopan Unionin edellyttämän uudistuksen sisältöä ei kaikilta osin vielä tiedetä, mitä se tuo tullessaan. Ensimmäisessä vaiheessa satama-alue jouduttaneen aitaamaan ja rakentamaan sataman kulunvalvonta. Sääntöjen noudattamista alkaa Suomessa valvoa Merenkulkulaitos ja EU tekee pistokokeita.

Ns. turvajärjestelmä perustuu kolmiportaiseen asteikkoon, jossa ensimmäinen taso on normaali tilanne. Valmiustilavaiheista toinen ja kolmas ovat sellaisia, ettei järjestelyjä paljasteta. Suomen satamille ensimmäisen vaiheen toteuttaminen maksaa 50 miljoonaa euroa. Sen jälkeen tulevat luonnollisesti vuotuiset käyttökustannukset.

Tiukat turvasäännöt tulevat koskemaan matkustajasatamia ja konttisatamia joiden liikenne suuntautuu Yhdysvaltoihin. Aluksia, jotka liikennöivät Yhdysvaltoihin koskee järjestelmä, jossa seurataan aluksen kymmenen viimeksi käymää satamaa. Todennäköisenä voidaan pitää tilannetta, jos USA on pistänyt jonkin valtion mustalle listalleen, sen jälkeen saattaa tämän valtion lipun alla seilaavan aluksen vierailu jossain satamassa viedä myös kyseisen sataman mustalle listalle.

Tällä hetkellä USA:n imperialismi pyrkii yksin hallitsemaan maailmaa. Samaan pyrkii myös Euroopan Unioni, joka on hyväksynyt USA:n vaatimukset "terrorismin vastaisessa taistelussa" eli kansallisten valtioiden ja kansalaisten alistamisen suurpääoman ja hallitsevan porvarillisen eliitin tiukkaan valvontaan. Suunnitellut satamajärjestelyt eivät suojaa USA;ta eikä EU:kaan terrorismilta, jota niiden politiikka aiheuttaa kun ne riistävät kehitysmaiden kansoja ja teollisuusmaiden työväenluokkaa. Satamien turvajärjestelyihin käytettävä raha on poissa terveydenhuollosta, lasten päivähoidosta, vanhustemme hoidosta. Se on todellista terrorismia, jonka Vanhasen hallitus ja eduskunta on hyväksynyt tukiessaan terrorismin vastaisen tunnuksen nimissä USA:n riisto -ja sotapolitiikkaa.

alkuun

Pääkirjoitus 20.11.2003
Ei mitään rajaa eikä määrää

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus jatkaa Lipposen hallitusten verolinjalla. Uusi veroratkaisu alentaa osakeyhtiöiden veroprosentin 29:stä 26:een. Pääomaverokanta eriytetään yhteisöverokannasta ja se alenee 28 prosenttiin. Pörssin ulkopuolisten yritysten omistajille osingot ovat verovapaita jos ne eivät ylitä 9 prosenttia yrityksen varallisuudesta. Verovapaille osingoille tulee henkilökohtainen 90000 euron katto. Tämän rajan ylimenevät osingot verotetaan ensin 70 prosenttisesti 28 prosentin pääomaveron mukaan ja nettovarallisuudesta lasketun 9 prosentin rajan ylittävät osingot 70 prosenttisesti saajansa ansiotuloina.

Kuten valtionvarainministeri Antti Kalliomäki (sd) on kertonut, aiheuttaa vuoden 2005 alusta voimaan tuleva muutos 500 miljoonan euron tulomenetykset valtiolle. Jälleen on tapahtumassa räikeän suuri tulonsiirto työltä pääomalle. Ihmetellä täytyy myös Keskustapuolueen eduskuntavaalien yhteydessä antaman vaalilupauksen katoamista. Silloin Keskustapuolue hyväksyi elintarvikkeiden arvonlisäveroprosentin alentamisen 17:sta 12:sta prosenttiin.

Suurpääomalle ja yleensäkin yhtiöille ja niiden osakkeenomistajille annetut verokevennykset eivät suinkaan lisää kotimaista kulutusta ja edistä työllisyyttä. Ne ainoastaan kiihdyttävät osinkojen jakoa ja antavat paremmat mahdollisuudet tuotantolaitosten ulosliputtamiselle halvan työvoiman maihin. Hallitus ei myöskään asettanut mitään ehtoja verotuksen toteuttamiselle siinä tapauksessa jos yhtiö irtisanoo työntekijöitä tai vastaavasti palkkaa uutta työvoimaa.

Elintarvikkeiden arvonlisäprosentin alentaminen olisi tuonut ostovoimaa lisää niin työläisille, eläkeläisille kuin opiskelijoillekin. Sen vaikutus olisi lisännyt kysyntää kotimarkkinoilla ja edistänyt työllisyyttä aivan varmasti. Nyt hallitus päätöksellään ainoastaan lepyttää niitä tahoja, jotka ovat uhanneet siirtää toimintansa pois Suomesta ellei tällaista veroratkaisua olisi tehty. Pääomapiirien kiristys ei kuitenkaan tähän lopu.

Surkuhupaisaa nykyisessä tilanteessa on SAK:n puheenjohtajan sosialidemokraatti Lauri Ihalaisen esittämä pääoman ja työn liitto. Toteutuiko Ihalaisen ehdotus nyt pääomaverouudistuksessa. Ainakin pääomapiirit veivät marjat, sekä ropposet. Työläisiä odottaakin jälleen yhteiskuntarauhan nimissä elintason lasku, joka tulee vastaan peruspalveluiden ja sosiaaliturvan leikkauksina sekä sosiaaliturvan maksuosuuksien korottamisina. Jostainhan ne menetetyt 500 miljoonaa euroa tullaan ottamaan.

alkuun

  



 ktp@ktpkom.fi