| Asiakirjat |

IMPERIALISTISET SODAT JA TYÖVÄENLIIKE

Osa I

Maaliskuussa 2003 alkanut sota Irakia vastaan koskettaa laajuudeltaan ja seurauksiltaan koko maailmaa. Historian nykyaikaisimmalla aseistuksella ja 400 000 sotilaalla varustetun USA:n hyökkäys jatkuu nyt miehityksenä Irakissa. Suunnitelmat uusista sodista ja miehitettävistä valtioista ovat jo valmiina imperialistien pöytälaatikoissa.

Sotakalustoa on valmistettu ja suunnitelmia aseiden käytöstä on laadittu koko toisen maailmansodan jälkeinen aika. Porvarilliset ja sosialidemokraattiset puolueet kaikissa kehittyneissä kapitalistisissa maissa ovat varustaneet armeijoita käydäkseen imperialistisia sotia. Tavoitteena on lohkaista maailman raaka-aineista, markkinoista ja vallasta yhä suurempi osa. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman voimankäyttöä, koska maailman mitassa rikkaudet, alueet ja markkinat on jaettu jo ainakin kertaalleen. Siksi tarvitaan aseistettua voimaa uudelleenjaon suorittamiseksi.

Määrärahat aseisiin ja nyt aloitettu sota, joka jatkuu eri muodoissa Irakin miehityksen jälkeenkin, on aina kuten nytkin puettu valheellisiin tunnuksiin. Väitetään, että sotaa käydään isänmaan, kansallisen turvallisuuden, demokratian, vapauden ja uskonnon puolesta hirmuhallitsijoita vastaan. Näillä valheellisilla tunnuksilla USA:n talouselämä ja poliitikot ovat terrorisoineet maailmaa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan.

USA:n käynnistämissä imperialistisissa sodissa on murhattu miljoonia ihmisiä. Invalideja ja muita näiden sotien uhreja on kymmenin miljoonin. Näissä sodissa on tuhottu omaisuutta sekä kulttuurin ja ihmisyhteiskunnan kehityksen historiaa korvaamattomat määrät. Näin tapahtui "täsmäpommituksissa" myös Irakissa.

alkuun

Imperialistinen kapitalismi elää luhistumisensa aattoa

Imperialistisen kapitalismin kehitystä tarkasteltaessa ei voi välttyä johtopäätökseltä, että se on saavuttanut pääomien keskittymisen, yhteen kokoontumisen ja aseistuksen voimassa uuden vaarallisimman vaiheen. Tämän vuoksi edessä on kapitalististen maiden kriisien, ristiriitojen ja sotilaallisten konfliktien lisääntyminen.

Tämän kehityksen katkaiseminen on nykypäivän tärkein kysymys ja siksi työväenliikkeen on voitava irtautua imperialistisista ja globaalipolitiikkaa tukevista hallituksista. Myöskään laajat rauhan puolesta toimivat nuorisojoukot eivät onnistu hyvissä tavoitteissa ellei tunneta sotien perussyytä – kapitalistisen yhteiskunnan imperialistista kehitysvaihetta – mistä sodat sikiävät.

Iskua Irakiin ja mahdollisia uusia hyökkäyssotatoimia, joita on jo luvattu, ei voida väittää esimerkiksi uskonsodaksi vaikka uskontoa käytetään sodan puolustamiseksi. Eikä sitä voida selittää demokratialla, vapaudella tai isänmaan puolustamisena. Ainoa ja tieteellisesti osoitettu syy Irakin ja niin monelle muulle sodalle - kuten kahdelle maailmansodalle - on kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän mädännäisyyden kehitysvaihe.

Tästä seuraa, että työväenliikkeen on tehtävä seuraava johtopäätös: kaikkien kansojen, uskontojen ja kansallisuuksien kannalta katsottuna nyt alkaneen hyökkäyssodan Lähi-idässä ja tulevien sotien pitäisi päättyä selvästi taantumuksellisimman ja vaarallisimman terrorivaltion USA:n tappioon. USA edustaa kaikkein räikeintä terrorismia, toisten maiden sortamista ja imperialistisia tavoitteita kapitalististen maiden kamppaillessa keskenään etuoikeuksistaan eri puolilla maailmaa.

alkuun

Työväenliike ei voi olla imperialistisen kapitalismin yhteistyökumppani

Tästä tietoisena kommunistit työskentelevät sen puolesta, että työväenluokka, rauhantahtoiset väestökerrokset ja nuoriso näkevät sotien perussyyt. Kun väistämättä sodan myötä myös sen uhrien määrä kasvaa, niin sitä selvemmin työläiset ja sodan vastustajat näkevät, että kapitalistinen järjestelmä on siirrettävä historiaan, jotta maailman kansat saisivat turvatun demokraattisen tulevaisuuden. Tällaisen muutoksen mahdollisuudet näyttävät tänään vaikeilta, koska monen kansakunnan työväenpuolueet ja erikoisesti ammattiyhdistysliike on sidottu porvarillisiin hallituksiin.

Vuoden 1945 jälkeen Suomelle avautui pitkä 50 vuotta kestänyt rauhan ja demokratian rakennustyön kausi. Kommunistinen liike sai julkiset toimintamahdollisuudet. Sen ehdotuksista ja työväestön tuella esitetyille uudistuksille saatiin poliittista voimaa ja se pakotti porvarillisen rintaman ja sosialidemokraattiset toimijat myönnytyksiin ja näiden esitettyjen uudistusten toteuttamiseen.

Tällä kaudella suhteellisen "rauhallinen" kehitys ruokki mielialoja mahdollisuudesta rauhanomaiseen, asteittaiseen kehitykseen yhteiskunnallisten perusrakenteiden muuttamiseksi työtätekevien etujen mukaisesti. Tätä perusteltiin väitteellä, että kapitalistinen järjestelmä olisi muuttunut humaaniksi - tämän väitteen ampui alas viimeksi isku Irakiin. Tällä kaudella kehittyi työväen keskuuteen pikkuporvarillinen byrokraattinen mukana kulkijoiden kerros. Heidän taholtaan esitettiin, että porvarillinen yhteiskunta muuttuu sosiaalisessa mielessä yhä enemmän yhdenmukaiseksi, että luokkataistelu on siirtynyt menneisyyteen ja että työväenluokka muuttuu kapitalistisen järjestelmän yhteistyökumppaniksi, joka on yhtäläisesti kiinnostunut porvarillisen yhteiskunnan kukoistuksesta.

Työtätekeville uskotellaan, että työväenluokan maailmankatsomus ei enää vastaa heidän nykyistä elintasoaan eikä aineellisia ja henkisiä etujaan. Nämä voimat saivat alistettua työväenliikkeen porvarillisen politiikan tukijaksi. Tämä kehitys on erittäin selkeästi vaikuttanut ammattiyhdistysliikkeen korporatiivisen johdon muuttuessa kapitalistisen järjestelmän yhteistyökumppaniksi. Esimerkkinä tästä on toisen maailmansodan aattona tehty ns. "kihlaussopimus" ammattiyhdistysliikkeen johdon ja kapitalistien kesken.

Nyt ammattiyhdistysliike ei toimi työläisten etujen puolesta, mistä on tuloksena Suomessa 500 000 työtöntä, miljoona pätkätyöläistä ja työläisten osuus kansantulosta pienenee ja pääomatulot kasvavat kasvamistaan. Niitä sijoitetaan ulkomaisiin kohteisiin verottomasti jo noin 11 miljardia euroa vuosittain. Parhaillaan valmistellaan lopullista iskua kaikkien niiden uudistusten mitätöimiselle, joita saavutettiin taistellen 1945 jälkeisellä kaudella.

Hallituksissa istuvat työväenliikkeen edustajat ovat hylänneet työväen edut ottaessaan tilalle porvarillisen ns. "uudistuspolitiikan” - johon ovat aina kuuluneet asemäärärahat porvarillisen järjestelmän kansallisena tukena - ja kieltäessään perustotuuden, että työläisille ei ole etua asetuotannosta. Asetuotanto perusteluna työpaikkojen säilyttämiseksi on petosta, koska vastaavan rahan käyttäminen kansalaisten tarpeita varten lisäisi työpaikkoja huomattavasti enemmän. Samaan aikaan kun heikennetään lasten koulutusta, supistetaan terveydenhoitoa ja kasvatetaan sosiaalituen varassa elävien varattomien ihmisten ja perheiden määrää, voidaan ostaa 126 Leopard-hyökkäysvaunua, rynnäkköohjukset Hornet-hävittäjiin ja rakentaa Vuosaareen sotasatama. Tämä ei ole kansamme etujen mukaista.

Työväenliike Suomessa on osa kansainvälistä työväenliikettä, jonka edut eivät vaadi sotaa toisen maan työläisiä vastaan, sillä sodassa on kyse vain kapitalistien eduista. Siitä, miten väärin asiaa ymmärretään, käyköön esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen toiminta. Se on vetäytynyt täysin hiljaiseksi, kun imperialistinen hyökkäyssota on käynnistynyt ja Suomen hallitus ja eduskunta eivät esitä vaatimuksia sodan lopettamiseksi, vaan päinvastoin lisäävät asevientiä ja aseiden ostoa ja siten osallistuvat sotatoimintaan ja valmistautuvat sotaan.

Ainoa oikea vaatimus on imperialistisen sodan vastainen taistelu .Se on ainoa oikea tie kansojen todelliseen vapauteen ja rauhaan maailmassa. Nämä tosiasiat voivat kieltää vain ne, joiden tavoitteet on sidottu porvarilliseen politiikkaan. Heille tippuu "murusia" kapitalistien kasvavista voitoista. Tämän pienen etuoikeutettujen ryhmän liitto kansallisen porvariston kanssa johtaa sen "porvarillisen laillisuuden" nöyrään hyväksymiseen, syvään epäluottamukseen työväestöä kohtaan ja toisaalta luottamukseen porvarilliseen politiikkaan. Se on liitto porvariston kanssa sen riistämää työväenluokkaa vastaan.

Tätä tosiasiaa ei muuta miksikään se, että eduskunnassa annetaan mahdollisuus muutaman ”radikaalin" pitää puheenvuoroja. Nämä puheenvuorot ovat välttämättömiä kulisseja uskotella kansalaisille, että vaikutamme asioihin toimimalla porvarillisen politiikan hallituksissa. Jättiläismäisillä jatkuvasti kasvavilla voitoilla kannattaa lahjoa "työväen johtajia”. Tämä porvarillistunut ylin kerros on elintavoillaan, työpaikoillaan ja palkoillaan mukautunut porvarilliseen maailmankatsomukseen. Tämä kerrostuma on porvariston tärkein tuki työtätekevän kansan keskuudessa. Siihen kuuluu porvariston varsinaisia asiamiehiä - kuten SKP:n konkurssiin johtaneet puolueen puheenjohtajat ja toimitsijat - mutta myöskin työläisiä, maanviljelijöitä ja kulttuurityön tekijöitä, joita tuhansin keinoin lahjotaan avoimesti ja peitetysti. Tällaisen nöyristelyn vuoksi ovat työtätekevät, eläkeläiset ja nuoret pettyneet puolueisiin ja ammattiyhdistysliikkeeseen ja siksi kansalaisten keskuuteen on levinnyt välinpitämättömyys osallistua työväen järjestötoimintaan tai vaaleihin.

Voisi arvioida, että aletun sodan myötä monet näkevät, että mukautuminen kansan etujen vastaiseen porvarilliseen politiikkaan ei riitä, vaan perusteellinen muutos on ajankohtainen. Siksi on toimittava rauhan puolesta. Tämä työ johtaa työtätekevän kansan etujen mukaiseen voittoon.

alkuun

Mistä on sovittu kun Euroopan Unioni perustettiin

Reformien politiikalla ei kapitalismin vallitessa eri maiden taloudellista kehitystä pystytä tasapainottamaan. Yritykset häiriintyneen tasapainon palauttamiseksi synnyttävät kriisit taloudessa ja sodat politiikassa. Siksi valtioiden ja suurten kapitalististen monopolien kesken syntyy väliaikaisia sopimuksia. Euroopan Unionin muodostaminen on esimerkki tällaisesta sopimuksesta.

Mutta mistä on sovittu? Vain siitä, miten voidaan turvata Euroopan imperialistisen kapitalistisen järjestelmän edut maailman uudelleenjaon väkivaltaisissa tulevissa tapahtumissa. Ensisijaisesti on kysymys entisen Neuvostoliiton ja entisten Varsovan liiton maiden raaka-aineiden ja markkina-alueiden valtaamisesta. Tälle samalle jaolle pyrkii myös USA:n imperialismi. Kapitalistiblokkien välinen ristiriita alkaa näin kärjistyä.

Kasvava ristiriita näkyi selvästi Irakin sodassa. Tämä kysymys tuottaa nopeassa tahdissa uusia esimerkkejä siitä, miten kapitalistinen järjestelmä valmistautuu jatkamaan voimakeinoin maailman uudelleenjakoa. USA muodostaa koko maailmaa kattavaa sotilaspoliittista liittoa ohi EU:n ja YK:n. Liittoutumaan on jo kelpuutettu Euroopasta Englanti ja Puola sekä jätetty ovi auki muillekin Euroopan maille. Entisen Varsovan liiton alueelta mukaan liittyy Puolan lisäksi myös uusia maita USA:n imperialistisen kapitalismin sotaisiin voimankäytön suunnitelmiin.

Ranskan ja Saksan suunnitelma kehittää EU:n omaa sotilaallista voimaa on selkeä esimerkki siitä, että Euroopan kapitalismi valmistautuu laajentamaan elintilaansa ja lisäämään sotilaallista voimaansa vastapainoksi USA:n toimenpiteille. Voimme jo nyt asettaa monia vakavia kysymyksiä. Kulkeeko maailma kiihtyvällä vauhdilla kohti uusia entistä laajempia sotatoimia? Tähän liittyy myös kysymys sotilasliitto Natosta. USA:n organisoimana ja johtamana imperialistisen kapitalismin aseellisena voimana se pyrkii turvaamaan Euroopassa nimenomaan USA:n valta-, talous- ja markkina-alueet.

Tämä ristiriita on todellinen ongelma EU:lle ja USA:lle. Suomen työväenliikkeen pitäisi varoittaa kansalaisia tämän perusasettamuksen vuoksi ja vaatia maamme irrottautumista Euroopan Unionista ja kaikista yhteistyöhankkeista Naton kanssa. Sen pitäisi selkeästi kieltäytyä eurooppalaisen kapitalismin suunnitelmista luoda Euroopan työläisistä ja kansalaisista tykinruokaa imperialistisen kapitalismin kiistoihin ja sotatantereille.

Valitettavasti vaalien tuloksella annettiin Suomen eduskunnalle valtuudet jatkaa yhteistyötä Euroopan imperialistisen kapitalismin ehdoilla. Ihmetystä herättää se, että Vasemmistoliitto avoimesti tukee Suomen päätäntävallan siirtoa Euroopan suurille kapitalistisille liittoutumille. Vuonna 1997 perustetun SKP:n johto myötäilee myös Euroopan imperialististen voimien toimintaa. Osallistumalla EU-vaaleihin annetaan kansalaisille väärä kuva EU:n todellisesta luonteesta ja siten tuetaan sen kehittämistä liittovaltioksi ja sotilasliitoksi. Erikoista on myös se, että Tiedonantaja-lehden Moskovan kirjeenvaihtaja tukee Venäjän kansan etujen vastaista Euroopan kapitalistien imperialistista politiikkaa hylkäämällä tunnetun Leninin teoksen "Imperialismi kapitalismin korkeimpana asteena".

EU:n vastaisena voimana vaaleissa esiintynyt Muutosvoimat kyllä kamppaili EU:n vastaisin tunnuksin, mutta vain porvarillisista nationalistisista lähtökohdista - ei kapitalismin vastaisena voimana. Kun Vihreän Liiton puheenjohtaja tukee Euroopan kapitalistisen järjestelmän sotilaallisia suunnitelmia eli globaalitoimien viemistä aina sotilaalliselle tasolle, ei voi muuta kun todeta sen, että "vihreiden" toimet tukevat nykyisten kansainvälisten epäkohtien syventämistä.

Millaisia virheitä voi sitten syntyä, jos kansalliset porvarilliset nationalistiset syyt - ei luokkaperusteet - määräävät suhteen imperialistiseen hyökkäyssotaan? Esimerkiksi kurdikansan keskuudessa herätetyt porvarilliset kansallistunteet johtivat kurdijohtajat yhteisrintamaan USA:n armeijan kanssa Irakin kansaa ja myös kurdeja itseään vastaan. Tulevaisuus turvannee vain muutamille kurdien johtajille palkkioita USA:n kapitalisteilta ja orjuutta kurdikansalle koko heidän asuttamallaan alueella Lähi-idässä.

alkuun

Isku Irakiin paljasti imperialistisen kapitalismin käynnistäneen maailman entistä väkivaltaisemman uudelleenjaon

Iskussa Irakiin tuli esille hyvin selkeästi eri kapitalististen maiden suhtautuminen aloitettuun sotaan, koska niiden taloudelliset edut olivat vastakkaiset. Ne heijastuvat myös EU- maiden kesken. Euroopan maista Saksan, Ranskan ja Venäjän kapitalistien taloudelliset ja poliittiset edut olivat ristiriidassa USA:n imperialististen yksinvaltaisten tavoitteiden kanssa ja siksi YK ei onnistunut tekemään yhteisiä hyökkäyspäätöksiä.

Emme kuitenkaan tiedä olisivatko yhteiset päätökset johtaneet nykyiseen tilanteeseen vai olisiko jatkettu neuvottelujen tietä. Suomen hallitus tai eduskunta ei määritellyt tavoitteeksi sodan estämistä tai USA:n hyökkäyksen tuomitsemista rikolliseksi hyökkäyssodaksi. Kansainvälisen hyväksytyn käytännön ja määritelmän mukaan hyökkäyssota on saatettava kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tässä valossa tarkasteltuna Jugoslavian tapahtumat olivat maan sisäinen asia, Etykin hyväksymien periaatteiden mukaisesti, mutta siitä huolimatta se katsottiin kansainväliseksi.

Englanti, Espanja ja Italia olivat entisinä siirtomaita menettäneinä valtioina valmiit uudelleenjakoon saadakseen murusia Irakin ryöstöstä ja tukivat siksi USA:n imperialistista sotaa. Englannin sosialidemokraateille päätöksen teko oli vaikea, mutta Italian ja Espanjan oikeistohallitukset olivat sodan vankkoja tukijoita.

Entisten Varsovan liiton maiden hallitusten tuki sotatoimille ja muutenkin USA:lle on nähtävä siten, että näissä maissa on nostettu valtaan USA:n tuella ne poliittiset ja taloudelliset voimat, jotka jo ennen toista maailmansotaa hallitsivat fasistisin menetelmin terrorilla ja väkivallalla näitä maita. Tämä on merkittävä ongelma EU:n tulevassa toiminnassa, koska uudet unioniin liittyvät maat siirtävät sen politiikkaa entistä oikeistolaisempaan suuntaan. Suomen eduskunnassa istuvien, työväenliikkeen nimissä esiintyvien kansanedustajain olisi nyt viimeistään herättävä näkemään, että EU:sta ei tule kansalaisten liittoa. Se on ja tulee kehittymään imperialistisen kapitalismin etujen mukaisena sotilaallisena ja taloudellisena väliaikaisena liittona.

alkuun

Sotasyylliset on tuomittava

Irakin valloitus ja miehitys ja siitä seuraavat tapahtumat ovat selkeästi imperialistinen hyökkäyssota vieraiden "isänmaiden" valloittamiseksi, vallan lujittamiseksi alueella ja öljyn ryöstö. Aloitettua ryöstösotaa ei voida puolustella USA:n kansallisilla eduilla tai turvallisuusvaateilla. Se on rikos ja siksi köyhät ja työttömät amerikkalaiset työläiset, jotka osallistuvat sotaan "jopa vapaaehtoisesti", tekevät rikoksen omia työläistovereitaan sekä kansainvälistä työväenluokkaa vastaan. He tukevat USA:n kapitalistien riistoa, joka kohdistuu sen omaan työtätekevään kansaan ja heikentää kansainvälisesti köyhien maiden kansalaisten toimeentuloa.

Jo nyt maailmassa kuolee ihmisiä nälkään, tauteihin ja puhtaan veden puutteeseen enemmän kuin koskaan ihmisyhteiskunnan historian aikana. Tämä on seurausta kapitalistisesta yhteiskuntajärjestelmästä. Sotaan ja sen varusteluun käytetyt varat olisivat hyvin riittäneet edellä mainittujen ongelmien poistamiseen maailmasta. Samalla se olisi toiminut menestyksellä terrorismin vastaisena toimena. Mutta sehän ei olisi tuottanut lisää voittoja kapitalistisille suuromistajille. Osakesalkut eivät olisi paisuneet riittävästi. Siksi satojen miljoonien ihmisten kurjuus ja kuolema ei herätä imperialistisen politiikan toteuttajien keskuudessa minkäänlaisia humanitäärisiä tai empatian tunteita.

Sodan todellisen luokkaluonteen arviointi ei sisälly sotien porvarilliseen tulkintaan ja käsityksiin. Se on löydettävissä vain vallassa olevien luokkien aseman tutkimisella. On osoitettava sotaa käyvien liittoumien sekä valtioiden ja maailman talouden kehityksen tila sekä kytkökset kattavasti. Siksi on aivan oikein, että vaaditaan USA:n hallituksen ja armeijan korkeimman johdon henkilöt kansainväliseen oikeuteen tuomittaviksi hyökkäyssodan aloittamisesta ja rikoksesta ihmiskuntaa vastaan. Samaan rikokseen syyllistyvät myös Englannin ja Australian hallitukset. Ei myöskään pidä jättää ulkopuolelle niitä kansainvälisten yritysten johtohenkilöitä, jotka tukevat sotaa voittojensa lisäämiseksi. Tutkittaviksi on otettava muun muassa Englannin ja USA:n öljy ja sotatarvikeyhtiöt. Myös taloudellisista rikoksista annettiin kansainvälisen oikeuden tuomioita toisen maailmansodan jälkeen.

Kansanvälinen rauhanliike on kuitenkin saanut vakavan takaiskun, kun YK hyväksyi USA:n sotatoimet ja miehityksen eikä vaadi sotasyyllisiä kansainväliseen tuomioistuimeen. Näin rikottiin kaikki YK:n keskeiset periaatteet ja samalla avattiin tie uusille sotatoimille. Päinvastoin ”vastapalveluksena” USA samanaikaisesti ilmoitti parlamentin hyväksyneen määrärahan uusien taktisten ydinaseiden kehittämistä varten. Näitä aseita on kuitenkin jo kehitetty niin, että niiden käyttö tulee mahdolliseksi välittömästi. Nämä ”pienet ydinaseet” on tarkoitettu kohteiden täydelliseen tuhoamiseen, siis tehokkaimmaksi kuin Irakissa käytetyt aseet.

YK:n hyväksyttyä yksimielisesti rikoksen ihmisyhteiskuntaa vastaan, merkitsi se myös sitä, että kaikki poliittiset ryhmittymät, jotka olivat turvallisuusneuvoston päätöstä tekemässä, osallistuivat rikokseen. Kommunisteja päätöksen teossa ei ollut.

alkuun

Osa II

Imperialistisen kapitalismin kehitysvaiheiden selventämiseksi on tarpeen osoittaa USA:n synnyn ja sen talouden keskittymisen vaiheet ja sotaiset hyökkäykset sadan vuoden ajalta. Periaatteessa samanlaisesta kehityksestä on ollut kysymys kaikissa kehittyneissä kapitalistisissa maissa, erityisesti entisten siirtomaavaltioiden ollessa kysymyksessä.

USA:n historia on riiston, terrorin ja väkivallan historiaa

USA:n kapitalismin nykyvaihe selittyy pitkälle sen historian kautta. Eurooppalaisten tullessa Amerikkaan oli Meksikon pohjoispuolella useimpien arvioiden mukaan noin miljoona intiaania – eräissä arvioissa puhutaan jopa 10 – 15 miljoonasta. Joka tapauksessa 1800-luvun lopulla heitä oli enää jäljellä vain 250 000. Intiaanireservaatteihin kuului vielä v.1887 yli 54 miljoonaa hehtaaria maata. 1930-luvun alussa intiaaneille armosta jätetty maa-ala käsitti enää 20 miljoonaa hehtaaria.

Yhdysvaltain syntymisen edellytyksenä on ollut alkuperäiskansojen maaomaisuuden valloitus, niiden luonnonvarojen ryöstö, kansanmurhat sekä muualta tuotujen kansojen orjuuttaminen omaksi halvaksi työvoimaksi. Toinen edellytys oli rasistisen yhteiskunnan synnyttäminen väkivalloin luodun järjestelmän vakiinnuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Amerikan v.1492 löytymisen jälkeen sinne alkoi vähitellen siirtyä eurooppalaisia siirtolaisia, joukossa monet uskonlahkot ja myös rikollisia. 1600- ja 1700-luvuilla Pohjois-Amerikan itärannikolle syntyikin eurooppalaisia siirtokuntia, etenkin englantilaisia, mutta myös muista maista tulleiden kolonioita. Esimerkiksi ranskalaiset hakeutuivat pohjoisemmaksi nykyisen Kanadan eteläosiin. Olipa joukossa suomalaisiakin siirtokuntia. Brittein saaret ja Saksa olivat ne alueet, joista pääosa siirtolaisista saapui Pohjois-Amerikkaan aina Yhdysvaltojen itsenäistymiseen asti. Hallinnollisesti ne olivat Englannin siirtomaita.

Kun Pohjoista Amerikkaa hallitsi Englanti, Väli- ja Etelä-Amerikka jäivät Espanjan ja Portugalin siirtomaavallan alle. Espanjalaiset hallitsivat myös nykyistä Meksikoa, Teksasia, Kaliforniaa ja Floridaa. Pohjois-Amerikassa uudet siirtolaiset haalivat suuria maa-alueita itselleen ja alkoivat harrastaa ja käydä kauppaa tupakan viljelyksellä. Amerikkaan tuotiin jo 1600-luvulla orjia Afrikasta tupakkaviljelmien työntekijöiksi.

Kitka emämaan ja siirtokuntien välillä kuitenkin kasvoi, kun Englanti alkoi periä veroja siirtokunnilta ja asetti tulleja amerikkalaisten siirtokuntien tavaroille. Vastavetona amerikkalaiset siirtokunnat alkoivat boikotoida englantilaisia tavaroita. Tämä johti ensin v. 1770 Bostonin verilöylyyn, jossa englantilaiset sotilaat ampuivat siviiliväestöä. Sota siirtokuntien ja Englannin välille syttyi v.1775. Sodan kuluessa 4.7.1776 siirtokunnat antoivat itsenäisyysjulistuksen. Tähän liittyen heinäkuun 4. on edelleenkin USA:n kansallispäivä. Vuonna 1787 Pensylvaniassa koottiin siirtokuntien edustajista kansalliskonventti, joka laati siirtokunnille yhteisen valtiosäännön, esitti kaksikamarista kongressia ja yhdisti itsenäiset siirtokunnat Amerikan Yhdysvalloiksi (USA: United States of America).

alkuun

Monroen oppi - USA eristäytyi Euroopasta

Ensimmäinen vaihe USA:n historiassa oli eristäytyminen Euroopasta. Tämän kiteytti USA:n presidentti James Monroe, joka oli maan presidenttinä vuosina 1817-1825. Hän esitti joulukuussa v.1823 opin, joka tunnetaan ns. Monroen oppina. Tämän mukaan USA halusi pysyä irti Euroopan ja muun maailman asioista sillä edellytyksellä, että Eurooppa pysyy irti USA:n asioista. USA ei halunnut Amerikkaan vanhan Euroopan siirtomaavaltoja. Jo tässä Monroen opissa USA itse asiassa sisällytti koko muun Amerikan omaan etupiiriinsä.

1800-luvulla USA:n kauppa ja teollisuus kehittyivät voimakkaasti. Kun vuosisadan alussa villa- ja puuvillateollisuus oli tärkein teollisuuden ala maailmassa, Amerikan eteläosien suuret maatilat valjastettiin puuvillan viljelyyn. USA alkoi rikastua saadessaan vientituloja puuvillan viennistä Eurooppaan. Puuvillafarmeille työntekijöiksi laivattiin Afrikasta miljoonittain orjia. Amerikan kapitalismi sai siis alkunsa orjien riistosta. Tästä liiketoimesta Englannin kuningashuone hankki merkittäviä tuloja sallimalla orjien laivaukset hallitsemillaan merialueilla.

USA:n taloudellinen kehitys kulki kuitenkin eri tahtia etelässä ja pohjoisessa. USA:n kapitalismi oli vielä 1800-luvun puolivälissä altavastaajan asemassa eurooppalaiseen kapitalismiin nähden. Washington halusi liittää siirtokunnat tiiviimmin liittovaltioksi tähtäimenä riittävän suuri ja yhtenäinen talousalue. Eteläiset siirtokunnat taas korostivat siirtokuntien löyhää yhteenliittymää ja kunkin siirtokunnan sisäistä itsehallintoa joka olisi taannut suurmaanomistajaluokalle heille edullisen maanviljely-yhteiskunnan jatkumisen. Kysymys oli Amerikan oloihin sovelletusta teollisuusporvareiden hyökkäyksestä maanomistajaporvareita vastaan. Jännitteet pohjoisen ja etelän välillä kasvoivat ja johtivat Amerikan sisällissotaan vuosina 1861-1865. Sota päättyi pohjoisvaltioiden voittoon ja orjuuden lakkauttamiseen. Siirryttiin osittain palkkaorjuuteen.

alkuun

Lännen valloitus ja intiaanikansojen hävitys

Aina 1800-luvun jälkipuoliskolle suurinta osaa Pohjois-Amerikan maa-alueesta asuttivat intiaanikansat. Itäistä Atlantin valtamereen rajoittuvaa osaa hallitsivat valkoiset. Näiden välissä oli selkkauksille altis rajaseutu. Tuhansia vuosia vanhan intiaanikansojen kulttuurin tuhoaminen tapahtui siis alle 300 vuodessa. Näinä ”Kahden tornin”-päivinä intiaaniväestön suuruus oli 1,5 miljoonaa ihmistä.

USA vaurastui 1800-luvulla nopeasti, kun Euroopasta tuleville siirtolaisille oli tarjota maata. Lisäksi löydettiin luonnonvaroja kuten rautaa, hiiltä ja öljyä. Kun teollistuminen Euroopassa ajoi ihmisiä miljoonittain tiloiltaan ja heitti työläisiä ulos tehtaista, tämä "liikaväki" lähti Amerikkaan "vuolemaan kultaa" paremman elämän toivossa. Myös Irlannin nälänhätä v.1847, jolloin perunarutto aiheutti suuren nälänhädän ja tappoi miljoona irlantilaista, johti kahden miljoonan irlantilaisen massamuuttoon Amerikkaan. Alkoi lännen valloitus. Maan valtaaminen idästä länteen päin johti jatkuviin yhteenottoihin intiaanien kanssa, jotka 1800-luvun lopulla voitettiin ja alistettiin toisen luokan kansalaisiksi reservaatteihin. Tätä ”villin lännen” aikakautta, johon kuuluivat kaikenlaiset revolverimiehet, karjavarkaat, junaryöstäjät, huijarit, ilotytöt ja kauppiaat, saamme edelleenkin seurata lähes päivittäin televisioistamme ja elokuvateattereiden valkokankailta.

Amerikkalainen kapitalismi sai lisää vauhtia öljyteollisuuden noususta. Ensimmäisen kerran maasta löydettiin öljyä poraamalla Pensylvaniasta v.1859. Öljyä käytettiin tuolloin öljylampuissa ja voiteluaineena, koska autoja ei oltu vielä keksitty. John D. Rockefellerin perustama öljyfirma The Standard Oil Company alkoi monopolisoida koko öljyalaa itselleen ja muodosti pian yhden ensimmäisistä kapitalistisista monopoliyrityksistä maailmassa. Myöhemmin autoistumisen myötä öljyn merkitys kasvoi räjähdysmäisesti ja Rockefellerista tuli amerikkalaisen kapitalismin ja rikastumisihanteen ikoni.

1800-luvun jälkipuoliskolla USA:n rautatieverkko kehittyi nopeasti edistäen kapitalismin kehitystä. Kauppayhteydet eri osavaltioiden kesken lisääntyivät ja kapitalistit alkoivat Rockefellerin johdolla purkaa ”pääomien liikkeiden ja kaupan esteitä” ensin USA:n omien osavaltojen väliltä. 1800-luvulla USA:n, Meksikon ja Espanjan edut törmäsivät jatkuvasti toisiinsa. USA ratkaisi erimielisyydet voimakeinoin. Vuosisadan puolivälissä vuosina 1845-1848 käydyn sodan seurauksena USA liitti Meksikolle kuuluneet Kalifornian, Teksasin, Uuden Meksikon ja Arizonan itseensä. Yhdysvallat osti jo tätä ennen Floridan Espanjalta v. 1819. Alaskan Yhdysvallat osti pilkkahintaan Venäjältä v. 1867.

Kuuba aloitti vapaussodan espanjalaista siirtomaavaltaa vastaan v. 1895. USA julisti sodan Espanjalle v.1898 ja ajoi espanjalaiset pois Kuubasta, joka jäi USA:n "suojelukseen". Espanja hävisi sodan ja myi USA:lle Filippiinit 20 miljoonasta US dollarista. USA omi v. 1898 itselleen Puerto Ricon ja Havaijin sekä rakensi Panaman kanavan vuosina 1907-1914 ensisijaisesti omaa rakenteilla olevaa sotalaivastoa varten. Monroen oppi tuli tiensä päähän ja USA alkoi voimakkaammin rakentamaan imperialistisia rakenteita ja valtaansa omien rajojensa ulkopuolelle.

alkuun

Maailmansodat olivat USA:lle kultakaivos

Ensimmäisen maailmansodan syyt olivat kapitalistisessa suhteellisessa liikatuotannossa ja imperialististen kapitalististen välisessä maailman uudelleenjaossa. Ennen kaikkea Englanti, Ranska ja Saksa kiistelivät siirtomaiden omistuksesta. Sodan päänäyttämö oli kuitenkin Euroopassa. Amerikan manteretta sota ei koskenut. Ensimmäisen maailmansodan aikoina USA rikastui edelleenkin. Se hyötyi sodasta, koska sen maaperä ei ollut sotatantereena ja sen asevarusteluteollisuus sai valtavasti tilauksia. Mitä enemmän hävitettiin ja mitä pitempään sodittiin sitä enemmän asetilauksia ja varallisuutta siirtyi USA:n kapitalisteille Euroopasta.

Uusi teollisuudenala, autoteollisuus, alkoi toimia kapitalismin veturina. USA oli pian yksi maailman johtavista kapitalistisista maista. New Yorkin pörssi ja pörssikeinottelu tulivat rikastumista tavoittelevien keinottelijoiden erityiseen suosioon. Kuviteltiin, että osakkeita ostamalla ja myymällä syntyi varallisuutta. Kapitalismi Amerikassa ajautui kuitenkin suhteelliseen liikatuotantopulaan ja sen myötä pörssiromahdukseen v.1929, jolloin USA ja sen mukana suuri osa muuta maailmaa joutui ankaraan kapitalismin lamaan ja valtaosa pörssiin sijoittaneista menetti omaisuutensa. Lisäksi miljoonat työläiset menettivät työnsä ja kulutuskykyinen väestö pieneni.

Laman aikana näkyi jo myös Neuvostoliiton vaikutus maailmanpolitiikassa. Sosialismin rakennustavoite vankisti työväenliikettä Amerikassa. Se pyrki vuosisadan alkuvuosikymmeninä nousemaan, mutta sitä hajotettiin urkkijoiden, lakkorikkureiden ja soluttautujien toimesta ja ay-liike masinoitiin mafian ohjaukseen. Alkoi terroritoiminta, murhattiin ammattiyhdistysväkeä ja omia kansalaisia. Suoritettiin myös teloituksia, joista koko maailmaa järkytti ammattiyhdistysaktivistien Saccon ja Vanzettin teloitukset v.1927. Ei myöskään saa unohtaa niitä kärsimyksiä, joita järjestelmä aiheutti orjien jälkeläisille viimeisen sadan vuoden aikana.

Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen USA:n politiikassa alkoi painottua sosialismin vastustaminen ja työväenluokan luokkataistelun hajottaminen. USA oli yksi niistä 14 imperialistisesta valtiosta, jotka yrittivät kukistaa Lokakuun vallankumouksessa syntyneen työväen vallan Venäjällä. Tosin USA ei ollut sosialismin vastaisessa rintamassa mitenkään kärjessä vaan eurooppalainen kapitalismi, saksalainen ja englantilainen, olivat tässä vaiheessa voimakkaimmin kaatamassa Leninin johdolla luotua valtiota. Vallankumous pelästytti koko maailman kapitalistit.

alkuun

Toinen maailmansota teki USA:sta johtavan imperialistisen kapitalistisen valtion

Kuten ensimmäinen maailmansota myös toinen maailmansota hyödytti Yhdysvaltoja. Sen asevarusteluteollisuus oli jo ennen sotaa osallistunut natsi-Saksan samoin kuin sen omaksi pääviholliseksi tulleen Japanin aseistamiseen. Vielä joulukuussa v.1941 USA:n teollisuuspohatat toimittivat Japanin armeijalle sotatarvikkeita ja öljyä. Sodan aikana aseita tarvittiin USA:n armeijalle. USA:n teollisuus pyöri täysillä. Sodan tuloksena Eurooppa ja monet Aasian maat pommitettiin melkein maan tasalle. Sen sijaan Yhdysvallat säilyi edelleenkin koskemattomana vihollisen pommeilta. Vaikka USA veikin sotilaitaan sotaan, miestappiot niissä olivat pieniä verrattuna USA:n kapitalistisen talouden saamaan jättipottiin. Auto-onnettomuuksissa kuoli enemmän USA:n kansalaisia kuin toisessa maailmansodassa.

Taloudellisia voittoja kasvatti taktikointi, jolla toista maailmansotaa pitkitettiin. Länsimaat siirsivät maihinnousun vuoteen 1944 vaikka oli sovittu, että se tehdään v. 1943. Siihen olisi ollut lisäksi edulliset sotatilanteet. USA:lla oli hallinnassa Tyynivaltameri ja itärintamalla aloite oli siirtynyt Puna-armeijalle. Sodan pitkittämisen mahdollisuus päättyi itärintaman siirtyessä Saksan alueelle. Pelastusta ei enää löytynyt vaikka länsirintamalta annettiin siirtää saksalaisia joukkoja useita satoja tuhansia miehiä Puna-armeijaa vastaan. USA oli toisen maailmansodan yhteydessä myös saanut sotavoimilleen laajasti jalansijaa Tyynenmeren alueella mm. Japanissa, Filippiineillä ja Koreassa. Myös Euroopassa, Saksassa, oli amerikkalaisia sotilaita sodan jälkeen lähelle 300 000 miestä.

alkuun

Sota sosialismia vastaan

Toisen maailmansodan lopputulos jakoi maailman kahtia. Syntyi sosialismin leiri ja Neuvostoliitto voimisti ennennäkemättömästi asemiaan. Sosialismin muodostamaa "uhkaa" vastaan kapitalistinen maailma Englannin ja USA:n johdolla julistivat Neuvostoliiton ja kommunismin päävastustajakseen. Nykyistä kieltä käyttäen ne julistettiin silloin "pahan akseliksi". Tämä politiikka sai toisen maailmansodan päättyessä suoranaisen ristiretken luonteen. USA aloitti taistelun Neuvostoliittoa ja kommunismia vastaan jo toisen maailmansodan loppuvaiheissa saatuaan itselleen ydinasemonopolin.

Euroopassa USA käytti tavanomaisia aseitaan Saksan suurten kaupunkien tuhoamiseen. Muun muassa Dresden ja Berliini pommitettiin lähes maan tasalle ja näissä pommituksissa sadan tuhannet siviilit saivat surmansa. Sen sijaan Japanissa USA käytti uutta asettaan atomipommia Hiroshiman ja Nagasakin tuhoamiseksi. Sota olisi loppunut ilman atomipommejakin, mutta niiden pääasiallisin tarkoitus olikin poliittinen ja suunnattu Neuvostoliittoa vastaan.

Churchillin "rautaesirippupuheesta" 5.3.1946 alkoi kylmän sodan aikakausi. On kuitenkin todettava, että Churchillin syvä vihamielinen suhde Neuvostoliittoon ilmeni jo sodan aikana. Hän lähetti esimerkiksi Englannin sotakabinetin jäsenille kirjeen lokakuussa v.1942. "Kaikki minun ajatukseni ovat ennen muuta suunnattu nykyisten kansakuntien ja sivilisaation esi-isään, Eurooppaan. Olisi kauhea katastrofi, jos venäläinen raakalaisuus hävittäisi kulttuurin ja muinaisten eurooppalaisten valtioiden riippumattomuuden. Vaikka siitä onkin nyt vaikea puhua, minä uskon, että Euroopan kansakuntien perhe voi toimia yhtenäisenä rintamana ja kokonaisuutena Euroopan neuvoston johdolla." Heinäkuussa v.1943 erikoiskomitea laati asiakirjan jossa todettiin. "Komitea piti tarpeellisena aloittaa välittömästi toimet, joilla estettäisiin neuvostojoukkojen pääsy Neuvostoliiton rajojen yli". Tämä tarkoitti sitä, että pyrittiin estämään fasistisen järjestelmän hävittäminen Euroopassa. Siksi Saksan sodanjohdon kanssa ohi Hitlerin aloitettiin erilliset neuvottelut yhteisen rintaman muodostamiseksi Saksan armeijan kanssa Puna-armeijaa vastaan. Euroopan kansalaisten onneksi nämä suunnitelmat eivät onnistuneet.

USA:n politiikan päälinjaksi muodostui sosialistisen järjestelmän ja kommunismin vastustaminen kaikkialla maailmassa. Linjan vetäjiä olivat toisen maailmansodan jälkeen presidentiksi tullut Harry S. Truman, ulkoministeri John Foster Dulles sekä senaattori Joseph Mc Carthy, jotka aloittivat USA:ssa "kommunistivainot". Maailmaa järkytti vainojen aikana Rosenbergien teloitukset vaikka heidän syyttömyytensä todistettiin. USA:n politiikan toinen keskeinen tavoite oli omien taloudellisten intressien ajaminen kaikkialla maailmassa. Etenkin tämä tavoite koski öljyä ja Lähi-idän öljyvarojen hallintaa. Vallan ja strategisen aseman vahvistaminen on Irakiin kohdistetun iskun tavoite. Siksi nyt käyty sota Irakin alueella ei ole päätepiste vaan lähtökohta alueen alistamiseksi USA:n käskytykseen.

USA oli jo aikaisemmin alkanut määräillä takapihansa Väli- ja Etelä-Amerikan asioita. Se asetti maihin nukkehallituksiaan, sellaisia hallituksia, jotka sitoutuivat toteuttamaan USA:n suurten monopoliyhtiöiden etuja. Näitä maita kutsuttiin banaanivaltioiksi, koska amerikkalaiset hedelmäntuottajat, esimerkiksi United Fruit Company-yhtiö, määräsivät, että niissä viljellään banaaneja USA:n tarpeita silmälläpitäen eikä elintarvikkeita maan omia kansalaisia varten. USA sekaantui näiden maiden sisäisiin asioihin häikäilemättä. Esimerkiksi Kuubassa USA asetti marionetiksi valtaan Fulcensio Battistan.

USA valmistautui sotaan sosialismia vastaan myös taloudellisesti. Toisen maailmansodan tuhojen korjaaminen oli valtaisa urakka. Tämän tehtävän USA hyödynsi kapitalistiensa eduksi Marshall-apua hyväksikäyttäen 1940-luvun lopulla. Tuhotulle Euroopalle tarkoitettu taloudellinen apu oli kaksinaamaista, sillä rakennustyössä syntyneet voitot menivät USA:n kapitalisteille. Toisen maailmansodan jälkeen USA oli ylivoimaisesti rikkain maa, kun muut maat sen sijaan olivat enemmän tai vähemmän tuhottuja ja sodasta rampoja. Tämä oli myös Neuvostoliiton kohtalo.

Kapitalistisen talouden etuja puolustamaan perustettiin v.1944 USA:ssa ns. ”Bretton Woodsin kaksoset”, IMF ja Maailman Pankkijärjestö. Pian sen jälkeen perustettiin myös kaupan vapauttamiseen pyrkivä GATT, joka v.1995 laajennettiin nykyiseksi WTO:ksi. Kaikki nämä järjestöt ottivat tehtäväkseen kapitalismin ja monopoliyritysten aseman vahvistamisen maailmanmitassa. USA:n suuryritysten tavoitteena oli päästä hallitsemaan maailmanmarkkinoita kaikkialla maailmassa.

alkuun

USA:lle johtava asema imperialismin maailmassa

Kun USA:n politiikan päälinjaksi muodostui sosialismin ja kommunismin vastainen taistelu, alkoi se lisätä ulkomailla olevia tukikohtiaan. USA muodosti todellisen tukikohtien saartorenkaan Neuvostoliiton ja sosialistisen blokin ympärille. Se vei sotilaitaan ja perusti tukikohtiaan kymmeniin ja taas kymmeniin maihin, eikä se ole tukikohdistaan mihinkään lähtenyt. USA:n armeijan yksiköitä on edelleenkin enemmistössä maailman maista. Parhaimmillaan - tai pahimmillaan - USA:lla oli ns. kylmän sodan aikana muissa maissa yli puoli miljoonaa sotilasta, v.1990 heitä oli peräti 609.000. Tällä hetkellä USA:lla on vieläkin noin 260.000 sotilasta yli 130 maassa. Kaikkein uusimmat maat, joihin se on sijoittanut joukkojaan ovat entiset Neuvostoliiton osavaltiot Kirgistan, Tadshikistan, Uzbekistan ja Georgia. Lisäksi Afganistanissa ja Irakissa on jo noin 420 000 sotilasta.

USA:n johtaman ylikansallisen sotavoiman aikaansaamiseksi Neuvostoliittoa ja sosialistista maailmanjärjestelmää vastaan perustettiin Pohjois-Atlantin sopimusliitto Nato v. 1949. Tässä vaiheessa Naton tavoitteet rajoittuivat vielä Eurooppaan. Sen nimikin liittyi Eurooppaan (Pohjois-Atlantin sopimusliitto). USA halusi kuitenkin esiintyä YK:n tuella maailmanpoliisina sosialismin ja kommunismin vastaisessa taistelussa. Tämä linja johti moniin selkkauksiin ja sotiin.. Näistä merkittävimpiä ovat Berliinin kriisi 1940-1950 lukujen vaihteessa ja Korean sota vuosina 1950-1953. 1950-luvulla USA sai näpeilleen Kuubassa, jossa vuoden 1959 tammikuun 1. päivänä Fidel Castro nosti sissiliikkeensä voiton tuloksena demokraattisen rintaman valtaan. Tämän jälkeen Kuubasta kehittyi nopeasti sosialismia rakentava maa. Kuuban alkaessa yksityistää yhdysvaltalaisia suuryrityksiä halusi USA suistaa Castron hallinnon vallasta. USA:n aseistamat joukot yrittivät maihinnousua Sikojen lahdessa v. 1961, mutta Kuuba murskasi tämän yrityksen. Kuuban sosialistisen tien valintaan liittyi läheisesti myös Kuuban ohjuskriisi v. 1962. CIA on rahoittanut Kuuban koko olemassaolon ajan sinne suuntautuneita aseellisia terrorihyökkäyksiä, joita on kertynyt viimeisen 10 vuoden aikana jo yli 160.

Toisen maailmansodan päättymisestä alkaen 1940-luvulta 1990-luvulle USA pyrki hellittämättä sekaantumaan sodan jälkeen syntyneiden sosialististen kansandemokratioiden ja Neuvostoliiton asioihin. Se käytti suunnattomat määrät rahaa korruptoidakseen näitä maita, nostaakseen niiden oppositioliikkeitä ja ”toisinajattelijoita” sekä suunnatakseen niihin sosialismille vihamielistä propagandaa. Muun muassa Unkarin tapahtumat v.1956, Berliinin muurin pystyttäminen v.1961 ja Tshekkoslovakian tapahtumat v.1968 olivat seurausta USA:n johtaman lännen sekaantumisesta näiden maiden sisäisiin asioihin.

USA sekaantui 1950-1960 luvuilla myös Vietnamin sotaan. USA tuli miehittämään Etelä-Vietnamia sen jälkeen kun imperialistinen Ranska lähti sieltä kärsittyään murskaavan tappion Dien Bien Phussa v.1954. Korean sodan jälkeen ensimmäinen suurimittainen, kaikilla tavanmukaisilla asejärjestelmillä käyty sota alkoi 1960-luvun lopulla Vietnamissa, entisessä Ranskan Indo-Kiinassa. Jokseenkin samoin kuin Koreassa, maa oli jakautunut toisen maailmansodan japanilaismiehityksen ja ranskalaisia siirtomaaisäntiä vastaan käydyn voittoisan sodan jälkeen pohjoiseen, vapautusarmeijan hallitsemaan Vietnamin sosialistiseen kansantasavaltaan ja eteläiseen, entisten siirtomaavaltojen tukemaan osaan. USA:n täysimittainen sota Pohjois-Vietnamia vastaan eristi silloisissa suotuisissa maailmantalouden oloissa ja Neuvostoliiton sekä Varsovan liiton valtioiden voiman läsnäollessa USA:n murhaajavaltioiksi maailman kansojen katsannossa. Maailmanlaajuisten ja itse USA:ssa toimineiden kansalaisliikkeiden ja maailman kansakuntien monien hallitusten vastustus USA:n raakalaismaista sodankäyntiä kohtaan alkoi uhata USA:n hegemoniaa ”vapaan maailman” johtavana valtiona. Koska myöskään sotilaalliset operaatiot eivät tuottaneet tulosta vaan näyttivät johtavan vain kuluttavaan asemasotaan ja paikallisten liittolaisten sortumiseen, alkoi USA:n vähittäinen irrottautuminen sodasta, joka johti lähes kaoottiseen pakoon Vietnamin maaperältä v. 1975.

alkuun

CIA likaisen työn tekijänä

USA on kommunismin vastaisella ristiretkellään sekaantunut maailmalla kymmenien maiden asioihin. Ristiretken yhtenä keskeisenä toimeenpanijana on ollut USA:n tiedustelupalvelu CIA. USA on 1940-luvun lopulla kommunistivainojen vuosina laatinut koko maailmaa kattavan ohjelman sosialismin ja kommunismin pysäyttämiseksi ja kaatamiseksi. Tätä suunnitelmaa se seuraa edelleenkin. Tässä tehtävässään CIA ei ole kaihtanut minkäänlaisia keinoja. CIA:n johdolla Castro Kuubassa on yritetty murhata kymmeniä kertoja ja Salvador Allende Chilessä murhattiin. Niiden valtioiden lista, joiden asioihin USA on sotilaallisesti sekaantunut tai yrittänyt sekaantua on pitkä. Tässä vain muutama esimerkki: Libya, Iran, Irak, Syyria, Korea, Somalia, Grenada, Panama, Palestiina, Afganistan, Jugoslavia.. Sotilaallisen hallitsemisen vaihtoehtona USA on nostanut valtaan nukkehallituksia omien tavoitteidensa tukemiseksi. Ne ovat turvanneet USA:n taloudellisia ja poliittisia etuja. Kuningashuone Saudi-Arabiassa, Hussein Irakissa, Persian Shaahi Iranissa, Mobutu Sese Seko Kongossa, Pinochet Chilessä, Ferdinand Marcos Filippiineillä ja Suharto Indonesiassa ovat olleet USA:n liittolaisia. Muita kohteita ovat olleet Guatemala, Nicaragua, EL Salvador, Peru, Dominikaaninen Tasavalta, Kolumbia, Venezuela ja Bolivia.

CIA on epäilemättä sekaantunut myös Suomessa kommunistisen liikkeen hajottamiseen. Se alkoi rahoittaa sosialidemokraatteja jo 1940-luvun lopulla. Miten on nyt? USA:ssa toimii edelleenkin suoranainen leegio erilaisia säätiöitä, joiden keskeisenä tehtävänä on kommunismin ja työväenliikkeen hajottaminen kaikkialla maailmassa. Ja rahaa tällaiseen toimintaan löytyy. Erään tällaisen säätiön johtoon valittiin entinen sosialidemokraattinen Suomen presidentti. Hän on antanut kannatuksensa USA:n ja Naton toiminnalle. Näissä instituuteissa on koulutettu etenkin sosialidemokraatteja. Helsingin Sanomilla on tiiviit yhteydet Yhdysvaltoihin ja siksi lehti toteuttaa USA:n poliittisia tavoitteita Suomessa. Ei ole epäilystäkään, etteikö työtä Suomen kommunistisen liikkeen hajottamiseksi olisi tehty – ja tehdään edelleenkin - suurella rahalla ja USA:n tuella.

alkuun

Ihmisoikeudet ja demokratia

Hävittyään sodan Vietnamissa USA takertui ideologisessa sodankäynnissään ihmisoikeuksiin ja demokratian kysymyksiin. USA alkoi oppimestarimaisesti arvostella eri maiden ihmisoikeustilannetta ja demokratian puutetta etenkin sosialistisissa valtioissa. Tämä siitä huolimatta, että juuri USA polkee mitä räikeimmin omienkin kansalaistensa ihmisoikeuksia. USA:ssa on köyhyysrajan alapuolella ainakin 20 miljoonaa ihmistä. Heidän asemastaan on juuri ilmestynyt amerikkalaisen kirjailijan vaikuttava teos. USA:ssa on suuria puutteita julkisessa terveydenhoidossa ja eläkkeissä. USA:n demokratia on puhdasta rahavaltaa. USA tarkoittaa ihmisoikeuksillaan ja demokratiallaan aivan jotain muuta, kuin näiden käsitteiden tulisi tarkoittaa. USA:ssa niiden merkitys kiteytyy kapitalistien oikeudeksi riistää kansaa.

alkuun

Reaganin "Tähtien sota"

Kun Neuvostoliiton olemassaolo aikanaan turvasi maailmanrauhaa, USA:n oli kylmän sodan maailmassa aina otettava myös Neuvostoliitto huomioon. Korean sodan aikana USA:n oli huomioitava Neuvostoliitto ja Kiina. Sosialistisen maailmanjärjestelmän olemassaolo näkyi kansallisina vapautusliikkeinä ympäri maailmaa aina 1970-luvun loppupuolelle asti. Vietnamin sodan jälkeen USA:n kapitalistit näkivät ainoaksi mahdollisuudekseen Neuvostoliittoa vastaan asevarustelukilpailun mielettömän lisäämisen. Asevarustelukilpailun ideana oli, että kun se vahvisti kapitalismia, se samalla heikensi sosialismia. Ronald Reaganin hallinto loi "Tähtien sodan" suunnitelmansa, jolla Neuvostoliitto joutui suuntaamaan voimavaransa asevarustelukilpaan. Jälkeenpäin olemme nähneet, ettei "Tähtien sodalla" ollut mitään todellisia teknisiä edellytyksiä toimia, mutta sen tärkein tavoite olikin poliittinen, Neuvostoliiton heikentäminen.

Sosialismia rakentavat maat eivät kyenneet täysipainoisesti kehittämään yhteiskuntarakenteitaan, kun asevarustelu alkoi niellä liikaa varoja. Puhutaan silloisesta asevarustelukilpailusta, mutta tosiasia on, että USA teki aloitteen jokaisen asejärjestelmän kehittämisessä. USA otti ensimmäisenä käyttöön ydinaseen ja uhkaili ydinaseen käytöllä Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen, kunnes ydinase oli myös Neuvostoliitolla. USA otti ensimmäisenä käyttöön vetypommin, Neuvostoliitto tuli vasta sitten. NATO perustettiin ensin, vasta sen jälkeen perustettiin Varsovan liitto. USA kehitti ensimmäisenä mannertenvälisiä ohjuksia ja perässä tuli Neuvostoliitto, mutta niin menestyksellisesti, että kykeni lähettämään ensimmäisen kosmonautin avaruuteen ennen Yhdysvaltoja.

1990-luvun alussa USA:n toiminnalle ei enää ollut todellista vastavoimaa maailmassa. Tämä poisti lopullisesti siltä kaikki esteet koventamasta terroriaan maailmanpoliisina, johtavana imperialistisena maana. Seurauksena tästä oli asevarustelun kiihtyminen kaikissa kapitalistisissa maissa, myös Suomessa. Voi kysyä, mihin Suomen kansa tarvitsee 126 uusittua hyökkäysvaunua, kun entisiäkin on sadoittain, tai miksi Hornet-hävittäjiin pitää ostaa hyökkäysohjukset, tai miksi Vuosaaren sotasatama pitää rakentaa?

alkuun

USA uudelle "terroristiretkelle"

Kun USA oli päässyt voitolle kommunismin ja työväenluokan vastaisessa hyökkäyksessä ei se merkinnyt, että maailmaan olisi tullut rauha ja oikeudenmukaisuus. Päinvastoin uusi tilanne on korostanut entistä selvemmin USA:n politiikan taantumuksellista roolia eri puolilla maailmaa, mikä on luonnollisesti kärjistänyt tilanteita ja luonut vastustusta. Tästä on seurannut lukuisia uusia sotia ja se on myös ruokkinut terrorismia.

Työväenluokan keino vastustaa oikeistolaisen politiikan sortoa on ollut perinteisesti luokkataistelun kehittäminen kansainvälisesti ja jokaisessa yksittäisessä maassa erikseen. Porvarilliset luokat taas ovat kautta aikojen turvautuneet terrorismiin työtätekevien vastarinnan kukistamiseksi. Terrorismi on myös porvarien korvike sodalle toista porvaria vastaan.

USA:n johdolla harjoitettu politiikka on aiheuttanut vastarintaa myös länsimaissa. Globaalin kapitalismin seuraukset on nähty kaikkialla. USA:n ja kansainvälisen kapitalismin taloudelliset edut näkyvät globaalissa maailmantaloudessa kehitysmaiden velkaantumisena ja köyhtymisenä, köyhyyden lisääntymisenä, työväenliikkeen oikeuksien rajoittamisena, jne. Globaalin kapitalismin etuja ajetaan edelleenkin IMF:n, Maailmanpankin ja WTO:n avulla. Näiden keskeisten järjestöjen rinnalla on vielä muitakin järjestöjä kuten OECD.

Globaalin kapitalismin vastustaminen on näkynyt länsimaissa näiden kapitalismin järjestöjen ja EU:n kokousten yhteydessä laajoina ja rajuina mielenosoituksina. Nämä järjestöt eivät kohta uskalla edes järjestää kokouksiaan normaalissa ympäristössä pelätessään laajoja mielenosoituksia, vaan vievät kokouksensa vaikeasti päästäville alueilla kuten Qatariin tai Kanadan vuoristoalueille.

alkuun

Terroristiset keinot kovenevat

Arabimaissa on noussut kansallisia porvarillisia piirejä vastustamaan USA:n ylivaltaa ja terroria. Näiden maiden nationalistiset piirit eivät hyväksy maidensa hallituksia USA:n nukkehallituksina, vaan haluavat omia itselleen alueillaan olevat rikkaudet, etenkin öljyvarat. Ensin Iranissa syrjäytettiin 1979 Persian Shaahi ja maa kansallisti öljynsä. Iranille vastapainoksi USA aseisti Irakin käymään sotaa Irania vastaan. Lopputulos oli, että USA sai perivihollisen juuri Irakista ja Saddam Husseinista. Niissä arabimaissa, missä USA:n asettamia nukkehallituksia ei ole vielä kaadettu, on noussut esiin terroristiryhmiä kansallisten etujen ajamiseksi USA:a vastaan. Al Qaida järjestön jäsenet ovat pääasiassa Saudi-Arabiasta, Egyptistä ja Pakistanista. Filippiineillä Abu Sayyaf-järjestö ajaa kansallisia etuja maan hallitusta ja USA:n terrorista ja taloudellista ylivaltaa vastaan.

Terrorismi sodan käynnin välineenä kiihtyi Israelin palestiinalaispolitiikan tuloksena, kun äärioikeistolainen ja sotarikollinen Israelin pääministeri Ariel Sharon nousi valtaan ja alkoi jatkaa Israelin röyhkeää siirtokuntapolitiikkaa USA:n tuella palestiinalaisalueille. Palestiinalaisten vastavetona oli Intifada.

USA alkoi puolestaan nimitellä terroristivaltioiksi tai roistovaltioiksi kaikkia poliittisia vastustajiaan. Jopa rauhanomaisia mielenosoittajia on alettu pitää terroristeina. Terroristivaltion leimaa on tarjottu Iranille, Irakille, Syyrialle, Libyalle, Sudanille, Somalialle, Pohjois-Korealle, Kuuballe ja Euroopassa Valko-Venäjälle. USA katsoi etujensa olevan globaaleja, maailmanlaajuisia, ja ajoi vuoden 1999 alussa päätöksen Naton operointialueen laajentamisesta koko maailmaa koskevaksi. USA ei enää tehnyt politiikassaan eroa sisä- ja ulkopolitiikkaan vaan alkoi katsoa koko maailmaa oman sisäpolitiikkansa osana.

alkuun

Kuinka terrorismi on määriteltävä

Etenkin syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen USA ja sen liittolaiset haluavat julistaa terroristeiksi kaikki ne, jotka vastustavat kapitalistisia monopoliyhtiöitä ja USA:n ja Naton ylivaltaa maailmassa. Myös EU ja Suomi ovat ottamassa erityisiä terrorismia koskevia lakeja käyttöön. Näissä laeissa heijastuu niiden tavoite suojata suuren rahan ja valtaapitävien kapitalistien edut. Sen sijaan käsite valtioterrorismi on pudotettu kokonaan pois näistä määritelmistä. Onhan imperialistinen politiikka mitä räikeintä valtioterrorismia.

Terroristilakien suurimpia uhkia on, että ne suuntautuvat kansalaisten demokraattisia oikeuksia vastaan. Niillä pyritään rajoittamaan kansalaisoikeuksia, vakoilemaan ihmisten poliittista toimintaa, kuuntelemaan heidän puheluitaan. Näin" isoveli" haluaa maailman yhä tarkemmin kontrolliinsa.

Syyskuun 11. terrori-iskut WTC:n kaksoistorneihin ja Pentagoniin vapauttivat lopullisesti USA:n viimeisistäkin estoista toimia maailmanpoliisina. Terrori-iskun tekijöistä ei ole esitetty todisteita, vain mielipiteitä mahdollisista syyllisistä. Iskun suunnittelijat ja rahoittajat voivat löytyä CIA:n keskuudesta. Tällaisia tekoja historiasta kyllä löytyy. Mainittakoon vain Hitlerin tilauksesta suoritettu Valtiopäivätalon poltto, josta alkoi Saksan työväenluokan keskitysleirikierre. Joka tapauksessa näistä iskuista USA:n presidentti, poliittinen oikeisto ja sotateollisuus saivat aiheen uudelle terroristiselle ristiretkelleen tunnuksella sotaan "terrorismia" vastaan. "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan", julisti presidentti Bush. Iskua Irakiin valmisteltiin jo ennen kaksoistornien tapausta, joten tornien tuhoaminen hyödytti eniten edellä mainittuja voimia ja suunnitelmia USA:ssa.

alkuun

Olemmeko saaneet uuden Hitlerin

Yhdysvaltain presidentin viimeaikaiset puheet nostattavat jokaisen normaaleilla vaistoilla varustetun ihmisen niskavillat pystyyn. Liittovaltion tilaa koskevassa puheessaan 30. tammikuuta 2002 Yhdysvaltain kongressissa Bush kertoi avoimesti sodasta "terroristeja ja terroristivaltioita vastaan" Hän nimesi Irakin, Iranin ja Pohjois-Korean "pahuuden akseliksi", joita vastaan USA:n on varauduttava sotilaallisesti kaikin mahdollisin tavoin. Bushin mukaan "tällaiset valtiot ja niiden terroristiliittolaiset muodostavat pahuuden akselin, ne aseistautuvat uhatakseen maailmanrauhaa, mutta Amerikka tekee sen, mikä on tarpeen, jotta kansakuntamme turvallisuus taataan". Bush jatkoi vielä, "aika ei ole puolellamme. En jää odottamaan, kun vaarat kasvavat. En seiso sivussa kun hengenvaara lähestyy lähestymistään. Yhdysvallat ei salli maailman vaarallisimpien valtioiden uhata meitä maailman tuhoisimmilla aseilla".

Tällaiset puheet voidaan luokitella kristinuskon fundamentalismiksi, jolla USA:n presidentti perustelee sotilaallisia hyökkäyksiä ja terroritekoja eri puolilla maailmaa. Hän ei ota huomioon sitä, että juuri USA on pahin "roistovaltio" ja USA:n politiikka on pääosin syynä siihen, että USA:lla on vihollisia. Tähän sopii hyvin vanha sanonta: "Sitä niittää mitä kylvää".

Mutta puheet ovat puheita. Tilanteen karmeus tulee esiin, kun katsoo, mitkä ovat Bushin teot. Jo Texasin kuvernöörinä toimiessaan hän osoitti verenhimoisuutensa lähettämällä ennätysmäärän kuolemaan tuomittuja vankeja teloitettavaksi. Nyt presidenttinä ollessaan hänestä ja hänen politiikastaan voidaan listata ainakin kuusi erilaista puolta, jotka tukevat vertailua Hitleriin.

1. Bush ja hänen hallintonsa eivät välitä mitään kansainvälisistä sopimuksista. Hän ei noudata Kioton ilmastosopimusta ja kääntää selkänsä ydinaseiden rajoittamista koskevalle ABM-sopimukselle. Eikä hän välitä edes YK:n kannanotoista politiikkaansa toteuttaessaan. Sitä paitsi hän sanelee YK:lle, mitä näiden tulisi missäkin asiassa päättää.

2. Bush on korottanut asevarustelun mielettömälle tasolle kuten Hitlerkin aikanaan, vaikka kylmän sodan loputtua olisi voinut olettaa, että asevarustelua voitaisi vähentää. Huomattakoon lisäksi, että juuri USA:n pääomapiirit aikanaan rahoittivat keskeisesti myös Hitlerin aseistautumisen. Vastikään Bush tilasi yhdessä Britannian kanssa 3000 taisteluhävittäjää. Bushin varustelubudjetti vuodelle 2003 tulee olemaan 379 miljardia dollaria eli 2568 miljardia vanhaa markkaa. Korotusta edelliseen vuoteen verrattuna on peräti 18%. Bushin varustelumenot ovat melkein puolet koko maailman kaikkien armeijojen yhteenlasketuista varustelumenoista. Vertailun vuoksi: Kiinan varustelumenot ovat noin 20 miljardia dollaria.

3. Bush pyrkii ehdottomaan maailmanvaltaan niin kuin Hitlerkin aikanaan. Bushin tavoitteena on saada maailman kaikki keskeiset raaka-ainevarat, etenkin öljy, hallintaansa.

4. Bush käyttää asevarustelua kansan työllistämiseen kuten Hitlerkin. Itse asiassa hän karsii kaikkea muuta julkista sektoria alas samaan aikaan kun hän satsaa armeijaan. Kansa pitäisi kyllä työllistääkin, mutta ei asevarustelun avulla.

5. Bush nostaa kansansuosiotaan omassa maassaan tällä voimapolitiikallaan. Niinhän teki Hitlerkin aikanaan. Nyt Bushin puheita ja esiintymisiä ihaillaan ja kehutaan Yhdysvalloissa ja hänen suosionsa on noussut poikkeuksellisen korkealle tasolle. Bushin politiikkaa tuetaan innokkaasti äärioikealta ja kapitalistien pääkonttoreista. Muun muassa varapresidentti Dick Cheney uhkasi jopa hirttää kaikki vangiksi saadut talebaanit. Näin Bush hakee ja saa omalta kansaltaan valtuudet jatkaa maailman kurittamista aivan kuten Hitlerkin.

6. Bush on aloittanut terrorismiin vedoten avoimen uhkailun kaikkia niitä vastaan, jotka eivät nöyristy tai eivät noudata hänen määräyksiään. Esimerkiksi käyköön vaikka viimeiset uhkaukset Ranskalle Hän on ottanut uudestaan esille mahdollisuuden käyttää ydinaseita sodankäynnissä. Bushin määräyksestä Pentagon on laatinut listan seitsemästä maasta, joita vastaan ydinasetta saatettaisiin käyttää. Tähän Bushin listaan kuuluivat Venäjä, Kiina, Iran, Irak, Pohjois-Korea, Libya ja Syyria. Puhutaan jo, että seuraava sotilaallisen operaation kohde olisi Irakin jälkeen Syyria ja Iran. Jos Bushin suunnitelmat toteutuvat ja onnistuvat niin maita riittää ja nälkä kasvaa syödessä. Hyökkäyksen kohteeksi voivat joutua myös Pohjois-Korea ja Kuuba. Lopulta koko maailma on Bushin suunnitelmien mukaan USA:n rautaisessa syleilyssä.

alkuun

Hyökkäyssotaan syyllistyneet tuomittavaksi

Maailman rauhanliikkeen on nyt ryhdistäydyttävä. Tekemistä sille löytyy lähiaikoina enemmän kuin tarpeeksi. Kysyä sopii, miksi myös Suomen hallitus ja valtapuolueet ovat tukemassa USA:n politiikkaa.

Todellinen roistovaltio on USA. Se haluaa sanella koko maailmalle oman tahtonsa, joka palvelee yksinomaan USA:n pääomapiirien etuja. Tämän se tekee hampaisiin asti aseistautuen. Se vie sotavoimansa lähes kaikkialle maailmaan. Nyt olisikin välttämätöntä kehittää maailmanlaajuista verkostoa
- mielenosoitusten järjestämiseksi USA:n johtamaa imperialistista kapitalismia vastaan,
- mielenosoitusten järjestämiseksi kaikkialle maailmaan levinneen USA:n sotilastukikohtaverkoston purkamiseksi,
- mielenosoitusten järjestämiseksi sotapolitiikkaa ja Natoa vastaan myös Suomessa,
- tukikampanjoiden järjestämiseksi Korean Demokraattisen Kansantasavallan ja Kuuban puolustamiseksi.

Suomen hallituksen ja eduskunnan on tuomittava hyökkäyssota ja vaadittava sotasyylliset kansainväliseen oikeuteen. YK:n tulee vaatia, että USA korvaa kaikki aiheuttamansa vahingot Irakin kansalle eikä perustettavalle nukkehallitukselle. Uuden hallituksen ja eduskunnan on lopetettava asevarustelu Suomessa.

Tärkeää ei ole vain toimiminen uusissa verkostoissa ja rauhanliikkeissä, vaan kehittää myös tietoisuutta ymmärtämään, että imperialistinen kapitalismi on sotien syy. Ilman syyn poistamista ei kansojen turvallisuutta ja rauhaa pystytä rakentamaan. Olennainen tehtävä on työväenluokan herättäminen itsenäiseen taisteluun kapitalismia vastaan maailman sosialistisen tulevaisuuden puolesta.

alkuun

Osa III

Epätäydellinen listaus USA:n sodista ja valtioterrorismista reilun sadan vuoden ajalta

Koko 1800-luku: Intiaanien etninen puhdistus.
Etelä-Dakota 1890: Armeija surmaa joukkomurhassa Wounded Kneessä 300 intiaania.
Argentiina 1890: USA:n joukkoja lähetetään Buenos Airesiin.
Chile 1891: USA:n joukkoja osallistuu paikallisen liikehdinnän kukistamiseen.
Haiti 1891: USA:n joukot kukistavat mustien työläisten kapinan Navassan saarella, jota USA vaatii itselleen.
Idaho 1892: Armeija tukahduttaa suolakaivostyöläisten lakon.
Havaiji 1893: Merijalkaväki nousee maihin, kukistaa riippumattoman hallituksen ja liittää alueen USA:an.
Chicago 1894: Armeija tukahduttaa rautatietyöläisten lakon, 34 työläistä saa surmansa.
Nicaragua 1894: USA:n joukot nousevat maihin ja miehittävät kuukaudeksi Bluefieldsin.
Kiina 1894­95: USA:n joukot sekaantuvat japanilais-kiinalaiseen sotaan.
Korea 1894­96: USA:n merijalkaväen joukkoja sijoitetaan Söuliin koko sodan ajaksi.
Panama 1895: USA:n merijalkaväen joukot tunkeutuvat kolumbialaiseen provinssiin.
Nicaragua 1896: USA:n merijalkaväen joukot nousevat maihin Corinton satamassa.
Kiina 1898­1902: USA:n joukot sekaantuvat boksarikapinaan, jonka ulkomaiset joukot kukistavat.
Filippiinit 1898­1910: USA:n joukot miehittävät maan, 600 000 filippiiniläistä saa surmansa.
Kuuba 1898­1902: USA:n joukot miehittävät maan.
Puerto Rico 1898: USA:n joukot miehittävät maan, miehitys jatkuu yhä.
Guam 1898: USA:n joukot miehittävät alueen ja siitä tulee USA:n siirtomaa.
Minnesota 1898: Armeija käy tuhoamissotaa intiaaneja vastaan Leach Lakessa.
Nicaragua 1898: USA:n merijalkaväki nousee maihin San Juan del Surissa.
Samoa 1899: USA:n joukot sekaantuvat taisteluun kruununperimyksestä.
Nicaragua 1899: USA:n merijalkaväki nousee maihin Bluefieldin satamassa.
Idaho 1899­1901: Armeija miehittää Coeur d'Alenesin kaivosalueen.
Oklahoma 1901: Armeija tukahduttaa intiaanien kapinan.
Panama 1901­14: USA:n joukot vedetään Kolumbiasta 1903, USA ottaa haltuunsa Panaman kanavavyöhykkeen (1914­99).
Honduras 1903: USA:n merijalkaväki sekaantuu Dominikaanisen tasavallan vallankumoukseen 1903­04.
Korea 1904­05: USA:n joukot nousevat maihin venäläis-japanilaisessa sodassa.
Kuuba 1906­09: USA:n merijalkaväki nousee maihin demokraattisten vaalien yhteydessä.
Nicaragua 1907: USA:n joukot tunkeutuvat maahan pystyttääkseen "dollaridiplomatian" protektoraatin.
Honduras 1907: USA:n merijalkaväki nousee maihin Hondurasin ja Nicaraguan välisen sodan yhteydessä.
Panama 1908: USA:n merijalkaväki sekaantuu vaalitaisteluun.
Nicaragua 1910: USA:n merijalkaväki nousee maihin Bluefieldissä ja Corintossa.
Honduras 1911: Joukkoja lähetetään suojelemaan USA:n intressejä kansalaissodassa.
Kiina 1911­41: USA:n joukkoja käytetään jatkuvaan miehitykseen.
Kuuba 1912: Joukkoja käytetään USA:n etujen suojaamiseen Havannassa.
Panama 1912: USA:n merijalkaväki nousee maihin paikallisen vaalikamppailun yhteydessä. Honduras 1912: Joukkoja lähetetään suojeleman USA:n taloudellisia etuja.
Nicaragua 1912­33: USA:n joukot miehittävät maan 20 vuodeksi.
Dominikaaninen tasavalta 1914: USA:n joukkoja osallistuu taisteluun kapinallisia vastaan Santo Domingon herruudesta.
Colorado 1914: Armeija murtaa kaivoslakon.
Meksiko 1914­18: USA:n joukkoja lähetetään taistelemaan kansallismielisiä vastaan.
Haiti 1914­34: USA:n joukot miehittävät maan 19 vuodeksi.
Dominikaaninen tasavalta 1916­24: USA:n merijalkaväen joukkoja käytetään maan miehittämiseksi kahdeksaksi vuodeksi.
Kuuba 1917­33: USA:n joukkoja käytetään maan sotilaalliseen miehittämiseen ja USA:n taloudellisen protektoraatin pystyttämiseen.
Ensimmäinen maailmansota 1917­18: USA osallistuu sotaan Saksaa vastaan Euroopassa. Kyse on imperialististen valtojen taistelusta maailman uudelleenjaosta.
Venäjä 1918­22: USA:n joukkoja osallistuu sotaan neuvostovaltaa vastaan.
Panama 1918­20: USA:n joukkoja käytetään vaalien jälkeisten levottomuuksien tukahduttamiseen.
Jugoslavia 1919: USA:n joukot suorittavat intervention Italian hyväksi serbejä vastaan Dalmatiassa.
Honduras 1919: USA:n merijalkaväki nousee maihin vaalikamppailun aikana.
Guatemala 1920: USA:n joukot suorittavat intervention unionisteja vastaan.
Länsi-Virginia 1920-21: Armeijaa käytetään kaivostyöläisten lakon tukahduttamiseen.
Turkki 1922: USA:n joukkoja lähetetään taistelemaan kansallismielisiä vastaan Izmirissä.
Kiina 1922­27: USA:n joukkoja nousee maihin kansallismielisen kapinan aikana.
Honduras 1924­25: USA:n joukkoja käytetään kaksi kertaa vaalikamppailujen aikana.
Panama 1925: USA:n merijalkaväkeä käytetään yleislakon tukahduttamiseen.
Kiina 1927­34: USA:n merijalkaväen joukkoja sijoitetaan eri puolille maata.
El Salvador 1932: USA:n sotalaivoja lähetetään maahan Farabundo Martin vapautusrintaman johtaman kapinan aikana.
Toinen maailmansota 1941­45: USA taistelee akselivaltoja vastaan. Yhdysvaltalainen suurpääoma harjoittaa koko sodan ajan yhteistyötä natsien kanssa. USA pudottaa kaksi atomipommia Japaniin ja surmaa yli 200 000 ihmistä.
Detroit 1943: Armeijan joukot tukahduttavat mustan väestön liikehdinnän.
Kreikka 1947­49: USA:n kommandojoukkoja käytetään oikeistovoimien johtamiseen sisällissodassa.
Filippiinit 1948­54: USA:n kommandojoukkoja käytetään CIA:n johtamassa sodassa Huk-kapinaa vastaan.
Puerto Rico 1950: USA:n kommandojoukot tukahduttavat riippumattomuusliikkeen liikehdinnän Poncessa.
Korea 1950­53: USA:n joukot osallistuvat sotaan Kiinaa ja Pohjois-Koreaa vastaan. Ydinpommin käyttämisellä uhkaillaan.
Iran 1953: CIA:n johtamalla kommando-operaatiolla syöstään vallasta demokraattinen hallitus ja nostetaan shaahi valtaan.
Vietnam 1954: USA auttaa Ranskaa tarjoutumalla käyttämään ydinpommia taistelussa vapautusliikettä vastaan.
Guatemala 1954: USA:n kommandojoukot ja CIA osallistuvat demokraattisen hallituksen kaatamiseen.
Egypti 1956: USA tukee Egyptin vastaista aggressiota Suezin kriisin aikana.
Libanon 1958: USA:n joukkoja käytetään maan demokraattisen opposition kukistamiseen.
Kiina 1958: USA uhkaa ydinaseen käytöllä Taiwan-kysymyksessä.
Panama 1958: USA:n joukkoja lähetetään maahan.
Vietnam 1960­75: USA:n joukot osallistuvat sotaan Vietnamia vastaan, sodassa kuolee yli kaksi miljoonaa vietnamilaista. USA uhkaa käyttää ydinasetta 1968 ja 1969.
Kuuba 1961: CIA:n johtama Sikojenlahden maihinnousu epäonnistuu.
Kuuba 1962­?: USA:n laivastosaarto ja ydinsodalla uhkailua Kuuban kriisin aikana. USA:n saarto Kuubaa vastaan jatkuu. CIA:n johtamia terroritekoja ja salamurhayrityksiä.
Laos 1962: USA suorittaa kommando-operaatioita sissisodan aikana.
Indonesia 1965: USA:n kommando-operaatio ja CIA:n avustama sotilasvallankaappaus, jonka tuloksena miljoonia ihmisiä surmataan.
Dominikaaninen tasavalta 1965­66: USA:n pommituksia ja merijalkaväen maihinnousu vaalikamppailun aikana.
Guatemala 1966­67: USA:n vihreitä baretteja lähetetään tukahduttamaan kapinaliikettä.
Detroit 1967: Armeijaa käytetään mustaa väestöä vastaan, 43 ihmistä kuolee.
USA 1968: Armeijaa käytetään tilanteen hallintaan Martin Luther Kingin murhan jälkeen.
Kambodzha 1969­75: USA pommittaa ja käyttää joukkoja. Kaksi miljoona ihmistä kuolee pommitusten, sodan ja USA:n tukemien punakhmerien hirmuhallinnon seurauksena.
Oman 1970: USA:n kommando-operaatio Iranin invaasion tukemiseksi.
Laos 1971­73: USA:n kommando-operaatio, pommituksia ja viljelysmaiden myrkyttämistä, USA johtaa Etelä-Vietnamin invaasiota.
Etelä-Dakota 1973: Armeija johtaa kommando-operaatiota intiaanien Wounded Knee ­liikehdintää vastaan.
Lähi-itä 1973: USA:n ydinsotavalmius Lähi-idän sodan aikana.
Chile 1973: CIA:n johtama sotilasvallankaappaus, jonka seurauksena tuhansia chileläisiä murhataan.
Kambodzha 1975: USA lähettää joukkoja ja suorittaa kaasupommituksia.
Angola 1976­92: USA auttaa Etelä-Afrikan tukemaa kapinaliikettä.
Iran 1980: USA uhkailee ydinaseen käytöllä ja suorittaa epäonnistuneen operaation Teheranin suurlähetystön pankkivankien vapauttamiseksi.
Libya 1981: USA ampuu alas kaksi libyalaiskonetta.
El Salvador 1981­92: USA osallistuu sisällissotaan ja rankaisutoimiin vapautusliikettä vastaan.
Nicaragua 1981­90: USA osallistuu contrasotaan vallankumouksen kukistamiseksi.
Libanon 1982­84: USA pommittaa ja käyttää merijalkaväkeä PLO:ta vastaan falangistien puolella.
Honduras 1983­89: USA:n joukot tukevat diktatuurihallitusta ja auttavat tukikohtien pystyttämisessä rajoille.
Grenada 1983: USA:n joukot hyökkäävät maahan ja miehittävät sen.
Iran 1984: Kaksi iranilaista konetta ammutaan alas Persianlahdella.
Libya 1986: USA suorittaa sotilaallisia hyökkäyksiä kaataakseen maan hallituksen.
Bolivia 1986: USA:n joukkoja osallistuu taisteluihin.
Iran 1987­88: USA osallistuu sotaan Irakin puolella.
Panama 1989­90: USA:n joukot osallistuvat maan hallituksen kukistamiseen, minkä seurauksena yli 2 000 ihmistä kuolee.
Persianlahden sota 1990­91­?: USA hyökkää Irakia vastaan sen tunkeuduttua Kuwaitiin. USA käyttää myös köyhdytetystä uraanista valmistettuja ammuksia. USA:n sotavoimat asettuvat pysyvästi Persianlahden alueelle. Irakia vastaan julistettu saarto ja pommitukset jatkuvat edelleen.
Jugoslavia 1990­91: USA päättää leikata rahoituksen miltä hyvänsä Jugoslavian osalta, joka ei julistaudu itsenäiseksi kuuden kuukauden sisällä. Päätöstä pidetään laajalti Jugoslavian "kuolemantuomiona". USA tukee Kroatian fasistijohtaja Franjo Tudjmania.
Somalia 1992­94: USA lähettää joukkoja ja suorittaa pommituksia sisällissodan aikana.
Bosnia ja Kroatia 1992­95: USA sabotoi Bosnian kansanryhmien sopimusta monikansallisesta yhtenäisestä valtiosta ja antaa tukensa Alija Izetbegovicin johtamille äärioikeistolaisille nationalisteille. USA julistaa Serbian ja Montenegron saartoon samalla kun se salaa aseistaa ja kouluttaa Kroatian ja Bosnian hallituksen joukkoja. USA auttaa pommikonein Izetbegovicin joukkoja. Kroatiassa USA:n lentokoneet hyökkäävät serbejä vastaan ja avaavat tien oikeistolaisten hyökkäykselle Krajinan serbialueelle. Satojatuhansia serbejä karkotetaan ja 14 000 tapetaan.
Kosovo 1995­99: CIA organisoi ns. Kosovon vapautusarmeijan KLA:n, jonka sotilaista osa koulutetaan Osama bin Ladenin leireillä, sekä käynnistää sen hyökkäystoiminnan Kosovossa.
Sudan 1998: USA tekee ohjushyökkäyksen lääketehtaaseen väittäen, että siinä oli valmistettu hermokaasua terroristien käyttöön.
Afganistan 1998: USA tekee ohjushyökkäyksen entiseen CIA:n koulutusleiriin väittäen, että siellä oli koulutettu islamistisia terroristeja.
Jugoslavia 1999: USA käynnistää ilmasodan Jugoslaviaa vastaan sen kieltäydyttyä hyväksymästä Rambouillet'n miehityssopimusta. USA käyttää myös köyhdytetystä uraanista valmistettuja ammuksia. Hyökkäykset aiheuttavat suuret humanitaariset ja ympäristötuhot.
Makedonia 2001: USA:n joukkoja lähetetään maahan osana Nato-operaatiota.
Afganistan 2001: USA pommittaa ja tekee ohjusiskuja Afganistaniin. Maajoukkoja lähetetään ja maan tärkeimmät kaupungit ja strategiset kohteet miehitetään. Sodan laajentamisesta Irakia, Sudania ja muita mahdollisia maita vastaan vihjaillaan.
Irak 2003: USA hyökkää maahan ja miehittää sen. Syyriaa ja Irania uhkaillaan avoimesti.

Edellä esitetyt USA:n sotilaalliset hyökkäykset ovat vain esimerkkinä siitä, mihin imperialistisen kapitalismin kehitys on johtanut 100 vuoden aikana. Kaikki imperialistiset siirtomaita alistaneet hallitukset ovat noudattaneet samaa sotilaallista terroria kaikilla maailman kolkilla. Kysymyksessä on aina ollut taistelu vallasta, raaka-aineista ja markkina-alueista.

Oikeutetusti voidaan sanoa. että kapitalistinen järjestelmä on tuhonnut enemmän ihmisiä ja ihmiskunnan kulttuuria kuin mitkään luonnononnettomuudet 100 vuoden aikana. Imperialistisissa sodissa ja vallan säilyttämiseksi suoritetuissa teloituksissa sekä muissa väkivaltateoissa on kuollut satoja miljoonia ihmisiä. Mikään muu historian tuntema yhteiskuntajärjestelmä ei ole ennen tuhoutumistaan yltänyt hirmutöissään lähellekään porvarillista kapitalista yhteiskuntajärjestelmää.

Kapitalismi on saavuttanut järjestelmänä kehityksensä mädännäisyyden kauden ja on valmis siirrettäväksi historian sivuille kaikkine rikoksineen, mutta ihmiset eivät ole vielä tietoisuudessaan valmiit sitä toteuttamaan. Ei voida kuitenkaan vain odottaa, että imperialistinen kapitalistinen järjestelmä tuhoutuisi luonnonvoimaisesti, omia aikojaan. Siksi Kommunistinen Työväenpuolue vilkkuu majakkana Suomessa, yhteydessä kansainväliseen kommunistiseen liikkeeseen, kutsuen kaikkien maiden työläisiä yhteiseen rintamaan kansojen tulevaisuuden vuoksi!

alkuun

| Asiakirjat |