TAKAISIN EU - kapitalistien kartellista imperialistiseksi liittovaltioksi KTP:n 18. edustajakokous 1.6.2008 Toisen maailmasodan päättyminen Hitlerin Saksan ja sen liittolaisten tappioon synnytti Euroopassa kokonaan uuden poliittisen ja taloudellisen tilanteen. Fasismin vastaisen sodan voitosta suurimman inhimillisen ja materiaalisen hinnan maksanut Neuvostoliitto aloitti voimallisen sosialistisen jälleenrakennustyön. Se sai rinnalleen joukon eurooppalaisia fasismista vapautuneita kansandemokratioita. Samaan aikaan siirtomaavalta mureni ympäri maailmaa ja monet itsenäistyneet valtiot suuntasivat sosialismin tielle. Syntyi sosialististen ja kehitysmaiden kansainvälinen yhteisö, joka joutui amerikkalaisen monopolikapitalismin ja lännen imperialismin ankaran poliittisen ja sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Kansainvälinen suurpääoma ja eurooppalaiset kapitalistit arvioivat omalla tahollaan sodan jälkeisen Euroopan tilaa ja tulevaisuutta. Pääomapiirit pohtivat kuumeisesti, kuinka ne turvaisivat tulevaisuudessa parhaiten omat taloudelliset etunsa ja poliittisen valtansa. Ensitoimena vuonna 1949 perustettiin USA:n johdolla ja tuella sotilasliitto Nato. Toisena seurasi vuonna 1951 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön muodostaminen, johon Saksan ja Ranskan kapitalistit ottivat mukaan Alankomaat, Belgian, Italian ja Luxemburgin. Tällä ns. Pariisin sopimuksella ajettiin Saksan ja Ranskan hiili- ja terästeollisuuden monopolien etuja sekä rakennettiin ensimmäinen suuri eurooppalainen kapitalistien tuotannon ja kaupan kartelli. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY), Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom), Euroopan talousyhteisö (ETY) ja Euroopan unioni (EU) ovat perussopimuksia, joilla on Euroopan yhteisön (EY) ja Euroopan unionin (EU) perustamisen ja laajentumisen kautta avattu tie imperialistiselle EU:n liittovaltiohankkeelle. Siinä hankkeessa myös Suomi on nyt mukana. Suurpääoman ja teollisuuskapitalistien taloudellisten etujen turvaamisen lisäksi länsivaltojen tavoitteena oli Euroopan kommunististen puolueiden hajaannus ja hävittäminen, sosialismin kasvun estäminen sekä Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kansandemokratioiden eristäminen ja hajottaminen. Tähän ne tarvitsivat Euroopan yhteisön EY:n suunnitellusti edennyttä poliittista, taloudellista sekä sotilaallista liittoutumista ja Naton asevoimaa. Siksi sotilasliitto Naton ja EU:n laajentuminen sekä niiden politiikat ovat kulkeneet käsi kädessä jo lähes 60 vuotta. Edellä kuvatun historiallisen kehityksen tiedostaminen on välttämätöntä, jotta EU:n ja sotilasliitto Naton nykyinen yhteistoiminta ja tavoitteet ymmärretään. USA on ollut ja on edelleen voimatekijä Natossa. EU on toistaiseksi laajasti tukenut ja osallistunut USA:n imperialismin maailmanlaajuisiin taloudellisiin sekä sotilaallisiin hankkeisiin. EU:n perustaminen ja laajentuminen Euroopan unioni EU perustettiin Maastrichtin sopimuksella vuonna 1992. EU otti itselleen kaksitoista jäsenmaata käsittävän Euroopan yhteisön EY:n aikaisemman toimivallan ja tavoitteet. Samalla EU:n toimivaltaa laajennettiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä oikeus- ja sisäasioihin. Maastrichtin sopimus piti sisällään myös sitovan suunnitelman talous- ja rahaliitosta. EU:lle siirrettiin näin merkittävä osa jäsenvaltioidensa kansallisten parlamenttien ja kansalaisten päätösvaltaa. Tällaiseen valtiollisia instituutioita, ylikansallista päätöksentekoa ja oikeustoimikelpoisuutta havittelevaan unioniin Suomi liitettiin perustuslakimme vastaisesti vuoden 1995 alussa. Kansalle jätettiin tarkoituksella kertomatta kaikki tärkein tieto EU-jäsenyyden ehdoista, kansallisen päätösvallan vähittäisestä menetyksestä ja unionin todellisista pitkän aikavälin hankkeista. EU:n politiikan ja toiminnan päätavoite on ollut ja on tulevaisuudessakin suurpääoman ja kapitalistien taloudellisen sekä poliittisen vallan kasvattaminen ja itsenäisten valtioiden valjastaminen imperialistisen kapitalismin palvelukseen. Suomen EU-jäsenyyden alkaessa unioniin kuului 15 jäsenvaltiota. Sen jälkeen EU on laajentunut kolmessa vaiheessa 27:män maan liittovaltioaihioksi. Laajentuminen, johon on yhdistetty myös Naton työntyminen Venäjän rajoille, on tapahtunut pääosin entisiin Keski- ja Itä-Euroopan kansandemokratioihin. EU:n nopea taloudellinen, poliittinen ja Naton kanssa yhtäaikainen sotilaallinen laajentuminen on ollut mahdollista vain Neuvostoliiton ja sen sosialististen naapurivaltioiden hajottamisen seurauksena. Unionin laajentumisesta Keski- ja Itä-Eurooppaan päätettiin virallisesti vuoden 1993 Kööpenhaminan kokouksessa, jonka asiakirjoissa entisiä kansandemokratioita vaadittiin siirtymään kapitalismiin, rahavallan tunnuksiin ja läntisiin näennäisarvoihin. Euroopan unionia, sen laajentumista ja liittovaltiokehitystä markkinoidaan rauhan, demokratian ja kansalaisvapauksien takaajana. Totuus on kuitenkin toisenlainen. EU oli mukana USA:n ja Saksan suunnittelemassa Tsekkoslovakian kahtiajaossa ja Jugoslavian hajottamisessa. Unioni on myös sekaantunut kansainvälisten lakien vastaisesti monien entisten Neuvostotasavaltojen sisäisiin asioihin ja rahoittanut niissä vallankaappauksia. Jugoslavian sotien ja hajottamisen pääsyyllisiä ovat USA:n johtama Nato, Saksan etuja ajanut EU ja Balkanin alueen kansalliskiihkoiset uskonnolliset ääriliikkeet, jotka saivat rahaa ja aseellista tukea lännen taantumuspiireiltä. Kosovon kansainvälisen lain ja YK:n turvallisuusneuvoston päätösten vastainen irrottaminen Serbiasta on tuorein esimerkki EU:n sotaisasta voimapolitiikasta. EU on laajentanut imperialistisen politiikkansa jo Euroopan rajojen ulkopuolelle. Unioni ja sen Nato-maat ovat mukana USA:n miehityssodissa Afganistanissa, Irakissa ja Palestiinan alueella. Sotapolitiikka on viety nyt myös Afrikan mantereelle. Näin EU toimii YK:n peruskirjaa sekä sen päätöksiä vastaan ja tukee tässä vaiheessa uskollisesti USA:n maailmanlaajuisia poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisia hyökkäyksiä. Imperialistisen kapitalismin päämääränä on maailman luonnonvarojen, maiden, markkinoiden ja työvoiman uudelleen jakaminen. EU ei siis takaa rauhaa vaan aiheuttaa itse väkivaltaa, militarismia ja sotia. Puheet demokraattisten toimintatapojen edistämisestä ovat nekin kääntyneet kansanvallan ja kansalaisyhteiskunnan vastaiseksi eurooppalaisen suurpääoman vallaksi ja saneluksi. Demokratian halveksiminen näkyy räikeänä EU-eliitin harvainvaltana, byrokraattien määräilynä ja kansalaisten mielipiteen syrjäyttämisenä. Kun unionin joissakin jäsenmaissa on järjestetty kansallisten perustuslakien edellyttämiä kansanäänestyksiä, niiden EU:lle kielteinen tulos jätetään huomiotta. Näin kävi muun muassa EU:n uuden perustuslain hylänneille ranskalaisille ja hollantilaisille, joiden mielipide ohitettiin armotta. Nykyunioni, sen parlamentti, ministerineuvostot ja komissio pitävät kansanäänestyksiä ja kansanvallan vaatimuksia uhkana omille suunnitelmilleen. Vallantäyteinen, epädemokraattinen ja kansojen vastarintaan valmistuva EU on rajoittanut voimallisesti kansalaisvapauksia ja lisännyt ihmisten valvontaa. Valvontakamerat, puheluiden ja sähköpostien tarkkailu, matkustamisen kattava rekisteröinti ja kaikenlainen tiedustelu on hivutettu osaksi kansalaisten arkipäivää. Kukaan ei ole turvassa viranomaisten, kapitalistien ja markkinamiesten urkinnalta. Suomi ja EU Suomen EU-sopeutuksen vaatimaa talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa harjoitettiin jo vuosia ennen vuoden 1995 alussa alkanutta jäsenyyttä. Rahamarkkinat ja pääomien liikkeet vapautettiin, yhteiskunnallisesti välttämättömiä sosiaalisia panostuksia ja palveluja leikattiin, palkkataso jäädytettiin eurooppalaisittain alhaiselle tasolle ja joukkotyöttömyys valjastettiin kapitalistisen markkinatalouden tarpeisiin. Kaikki ne suuret lupaukset, joita kansalaisille annettiin ennen vuoden 1994 kansanäänestystä, ovat pettäneet pahemman kerran. Suomi on menettänyt oman talous- ja rahapolitiikan. Euro syrjäytti vuoden 2002 alussa Suomen markan. Pääomat, teollisuus ja työpaikat ovat katoamassa maan rajojen ulkopuolelle. Maataloutta ja muuta kansallisesti elintärkeää tuotantoa on leikattu kolmannekseen entisestä laajuudestaan. Kehitysalueet ja syrjäseudut on ajettu työttömyyden ja pysähtyneisyyden tilaan. Monet ennen kukoistaneet teollisuuspaikkakunnat elävät nyt valtion työllisyysavustusten ja EU-tukien varassa. Kaiken kansallisen menetyksen ja suuryritysten voittojen maksumieheksi on joutunut suomalainen työväestö. Sen lisäksi valtion verotuloja on tilitetty vuosi vuodelta yhä enemmän EU:n pohjattomaan kassaan ja unionieliitin elättämiseen. Vuosien 1995 - 2007 välisenä aikana Suomen nettomaksuosuus on ollut EU:lle kaikkiaan noin kolme miljardia euroa. Unionin laajentumisen myötä maksut ja muut taloudelliset rasitteet tulevat varmuudella vain kasvamaan. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on alistettu EU:n komentoon, mikä on merkinnyt toisen maailmansodan jälkeisen rauhan- ja puolueettomuuspolitiikan romuttamista. Liittoutuminen unioniin on merkinnyt EU:n sotilaallisten hankkeiden tukemista. Suomalaisia sotilaita ja aseita on entisen Jugoslavian alueella, Afganistanissa ja Afrikan maissa. Sotilaat ja poliisit kouluttavat myös Irakin nukkehallituksen sota- ja poliisivoimia ja ovat mukana EU:n sekä Naton operatiivisissa sotilas- ja tiedustelukeskuksissa. EU:n ja Naton sotilasyhteistyö ja Suomen Nato-kumppanuus sitovat maamme tiukaksi osaksi imperialistisen kapitalismin väkivaltaa ja sotia. On tosiasia, että EU-jäsenyys on kaventanut merkittävästi Suomen itsemääräämisoikeutta ja kansallista poliittista päätöksentekoa. Eduskunnasta ja muista perinteisistä kansanvallan instituutioista on tullut enemmän tai vähemmän pelkkiä kumileimasimia. Perustuslakia rikotaan ja sillä temppuillaan EU:n vaatimusten toteuttamiseksi. Näin kävi niin EU-jäsenyydestä kuin omasta raha- ja valuuttakurssipolitiikasta ja markasta luopumisesta päätettäessä. Kansallisen itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden ja kansanvaltaisen päätöksenteon kumoaminen saa nyt jatkoa, kun EU:n liittovaltiokehitystä nopeutetaan unionin uudella perussopimuksella. Se on tarkoitus hyväksyttää ilman kansanäänestyksiä kaikissa unionin jäsenvaltioiden parlamenteissa ja saattaa voimaan vuoden 2009 lopulla. Tämä ns. Lissabonin sopimus, joka vastaa sisällöltään Ranskan ja Hollannin vuoden 2005 kansanäänestyksissä hylättyä EU:n perustuslakia, luo perustan Euroopan liittovaltiolle. Sopimuksen mukaan unionille valitaan presidentti, ulkoministeri ja valtiorakenteita tukevia toimielimiä. Samalla siirrytään asteittain yksimielisestä päätöksenteosta enemmistöpäätöksiin, joihin kansallisilla parlamenteilla ole mitään valtaa eikä veto-oikeutta. Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyyspäivän alla 2006 EU:n perustuslakisopimuksen ensimmäisen version ja antoi Vanhasen hallitukselle oikeuden sopimuksen ratifiointiin. Näin tehtiin vaikka perustuslain voimaantulo vaatii kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää ja vaikka se oli jo hylätty kahden jäsenmaan kansalaisten päätöksellä. Nyt Lissabonin sopimuksella henkiin herätetty EU:n perustuslakisopimus on eduskunnan uudessa käsittelyssä. On selvää, että sopimuksesta ei järjestetä Suomessakaan kansanäänestystä, vaikka unionin perustuslaista tulee Suomen lainsäädäntöä ylempi ja oikeudellisesti sitova. EU:sta tulee sopimuksen myötä myös oikeushenkilö, mikä antaa unionille kansallisesta päätöksenteosta riippumatonta valtaa ja oikeuden solmia kansainvälisiä sopimuksia vaikkapa sotilasliitto Naton kanssa. Eduskunnan on hylättävä EU:n perussopimusesitys. EU ja sota Euroopan unioni EU on eurooppalaisen suurpääoman ja kapitalistien hanke. Liittovaltiona se haluaa nousta imperialistisen kapitalismin keskukseksi ja USA:n tavoin maailmanvalloituksen toteuttajaksi. Se kasvattaa sotilaallista voimaansa ja liittoutuu toistaiseksi USA:n johtaman sotilasliitto Naton kanssa. Samalla EU varustautuu imperialistisiin miehityssotiin sekä taloudelliseen, poliittiseen ja sotilasteknologiseen kilpaan USA:n Venäjän ja Kiinan tavoin. Se pyrkii yhä näkyvämmin eurooppalaisten entisten siirtomaaisäntien vallan palautukseen myös Afrikan mantereella. Kommunistinen Työväenpuolue on työväenluokan puolue. Se on rauhan ja sosialismin puolue. Vastustamme sotaa ja työväenluokan riistoa. Euroopan unioni, sen instituutiot ja uusi perustuslaki ovat työväenluokan etujen vastaisia hankkeita. Samaa kansan enemmistön vastaisuutta edustavat kasvava asevarustelu ja oikeistovoimien ajama Nato-jäsenyys. Kansan enemmistö ei näe mitään myönteistä EU-jäsenyydessä ja sen seurauksissa. Vielä selvempi enemmistö ei hyväksy Nato-jäsenyyttä. Kommunistisen Työväenpuolueen poliittinen linja sekä päätökset ovat vastanneet ja vastaavat jatkossakin työväenluokan ja koko kansan enemmistön tahtoa. Siksi vaadimme - Suomi irti EU:sta, ei Natolle! ALKUUN

 ktp@ktpkom.fi