Historia

Kansan Radioliiton vuosikymmeniä

Yleisradion ohjelmatoiminnan suunta radiossa ja televisiossa, johtajavalinnat sekä yleisradiopolitiikka olivat vuonna 1970 perustetun Kansan Radioliiton ensimmäisen vuosikymmenen toiminnan pääasioita. Tämä johtui siitä, että Yleisradiolla oli tuohon aikaan etuoikeutettu ja lähes yksinomainen asema sähköisessä joukkoviestinnässä. Tosin Mainos-tv sai vuokrata ohjelma-aikaa molemmilta tv-kanavilta sekä yksin harjoittaa mainosajan myyntiä.

Kansan Radioliitto asettui tukemaan 60-luvulla Ylen pääjohtajaksi valitun Eino S. Revon aloittamaa aikaisempaa huomattavasti monipuolisempaa, keskustelevampaa ja radikaalimpaa ohjelmapolitiikkaa. Liiton perustamiseen vaikutti Eino S. Revon erottaminen pääjohtajan tehtävästä, koska erottaminen koettiin pyrkimyksenä kaventaa sananvapautta ja ohjelmatoiminnan monipuolisuutta. Repo kuitenkin jatkoi radion johtajana yhden kauden.

Lukuisilla kannanotoilla ehkä osaltaan vaikutettiin siihen, että pääjohtaja Erkki Raatikaisen aloittama "normalisointi" ei kuitenkaan merkinnyt paluuta 50-luvulle. Perustamisvaiheessa liiton jäseniksi tuli sekä yksityishenkilöitä että järjestöjä, niin perusosastoja kuin valtakunnallisia järjestöjäkin. Suurin osa järjestöjäsenistä oli ammattiosastoja sekä vasemmistolaisia poliittisia yhdistyksiä. Eniten ammattiosastoja liittyi Rakennustyöläisten liitoista. Kannanottojen lisäksi liitto järjesti koulutustoimintaa.

1980-luvulla yleisradiopolitiittinen taistelu laimeni, mutta Kansan Radioliitto kehitti vaatimuksiaan ohjelmatoiminnan sisällön monipuolistamiseksi. Kiinnitettiin huomiota myös elokuvien ja musiikin monipuolisuuteen ja vastustettiin anglo-amerikkalaisen viideteollisuuden ylivaltaa. Arvosteltiin piilovaikuttamisen keinoja ja väkivaltaviihdettä. Samalla suunnattiin huomiota joukkoviestinnän kehitykseen koko yhteiskunnassa; liitto arvosteli viestinnän keskittymistä ja yksityistämispyrkimyksiä.

Kansan Radioliitto arvosteli mainosrahoituksen laajemista sähköisessä viestinnässä. Samalla liitto oli kuitenkin hakemassa toimilupaa paikallisradiotoimintaan Helsingissä vuonna 1985. Liiton tavoitteena oli tulloin saada ohjelmakanava niille västöryhmille ja mielipidesuunnille, jotka olivat kokeneet jääneensä paitsioon siihenastisessa radio- ja tv-toiminnassa. Liitto uudisti toimilupahakemuksensa yhdessä muiden järjestöjen kanssa vuoden 1987 hakukierrokselle, ja tällä kertaa toimilupa myönnettiin.

Helsingin Lähiradion toiminta alkoi talvella 1988. Kansan Radioliiton ohjelmat lähettiin aluksi Kansan Sivistystyön Liiton tiloista, mutta kun yhteistoiminnasta tasavertaisella pohjalla ei päästy sopimukseen, päädyttiin oman studion perustamiseen Kultuuritalolle. Toiminta-ajatuksena oli alusta alkaen yhteisö- ja kansalaisradiotoiminnan edistäminen, vaikka myös omaa, vaihtoehtoista ohjelmatuotantoa tavoiteltiin.

Kansan Radioliiton toimintaa viriteltiin 1980-luvulla myös alueellisesti, missä onnistuttiinkin Turussa ja Tampereella. Erityisesti Turun aluejärjestö oli varsin aktiivinen, otti kantaa, järjesti tilaisuuksia ja intoutui myös kokoamaan järjestöjen yhteistä toimilupahakemusta paikallisradioon. Lupa Radio Robin Hoodin perustamiseen saatiinkin vuonna 1989. Turussa toimiluvan haltijoiden yhteistyö johti yhteisen studion perustamiseen kaupungin myöntämiin hyviin toimitiloihin.

1990-luvulla Kansan Radioliiton toiminnassa keskeisellä sijalla on ollut lähiradiotoiminta. Silti toimimista valtakunnallisena viestintäpoliittisena järjestönä ei unohdettu. Käytännössä kuitenkin kannanotot nimenomaan Yleisradion ohjelmatoiminnan sisältöön ovat vähentyneet. Liitto on silti muun muassa vaatinut Ylen erityisaseman säilyttämistä yleisradiolaissa ja toimilupapolitiikassa. Edelleen vaadimme Yleltä kriittistä, monipuolista ja rohkeaa asiajournalismia, jossa yhdistyvät korkeatasoinen toimitustyö ja kansanryhmien erilaiset äänet ja näkökohdat. Ylen tulee olla vahtikoira eikä sylikoira, mutta silti tavallisen ihmisen hyvä ystävä.

Viestintäpoliittisissa kannanotoissa liitto on kiinnittänyt huomiota koko viestinnän rakenteeseen, keskittymiseen, kaupallistumiseen ja yksityistämiseen liittyviin ongelmiin. Vaikka esimerkiksi paikallisradioiden nähtiin tuoneen monipuolisuutta paikalliseen tiedonvälitykseen ja myös Ylen aluetoimintaan, jouduimme samalla toteamaan asiajournalismin sekä aidon paikallisen ohjelmatoiminnan jäävän usein kohtuuttoman suppeaksi. Mainosrahoituksen havaittiin myös kaventavan ohjelmatoiminnan sisältöä mainosradioissa.

Kansan Radioliitolta on myös viime vuosina pyydetty lausuntoja Liikenne-, Oikeus- ja Opetusministeriöiden taholta joukkoviestintään, yleisradiotoimintaan tai sananvapauslainsäännön kehittymiseen. Olemme myös pyytämättä esittäneet muun muassa yhteiskunnan tuen lisäämistä yhteisö- ja kansalaisradiotoimintaan.

2000-luvulla Kansan Radioliitto toimii digitaalitekniikkaa hyväksi käyttän, mutta samalla ihmistä lähellä kantaen edelleen huolta siitä, että kansan ääni saadaan kuuluviin.

Esa Ylikoski