Tal-200K - lisää kokemuksia, 3.12.2004

Olen yli vuoden testannut Tal-200K -kaukoputkea. Yksityiskohtainen arvostelu ilmestyi Ursan Tähdet+avaruus -lehden numerossa 5/2003 s. 36-39. 
Täydennän lehdessä julkaistua arviota referoimalla Astronomy -lehden arviota sekä kertomalla talven 2003-4 kokemuksista, mm. havaintokokemuksista, huollosta ja laitteen kuljetettavuudesta.
Lisäksi täällä on vinkkejä miten Taliin tai mihin tahansa muuhun kaukoputkeen laitetaan kamerateline sekä miten tehdään itse ns. polttovälin lyhennin eli focal reducer.
Loppupuolella on linkkejä netissä julkaistuihin arvosteluihin Tal-200K -kaukoputkesta. Ne ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hyvin tai erittäin myönteisiä.

Astronomyn arvio

Amerikkalainen Astronomy -lehti julkaisi maaliskuussa 2004 pitkään odotetun arvion sekä Tal 200K- että 150K -kaukoputkista.  Lehti otsikoi etusivullaan Phil Harringtonin artikkelin Two great beginner scopes. Keskimäärin melko myönteinen ja laaja artikkeli alkaa yhteenvedolla, jonka mukaan hyvä optiikka sekä runsaat lisävarusteet tekevät näistä kahdesta kaukoputkesta harkitsemisen arvoisia.
Astronomyn artikkeli, jota ei ole saatavilla netissä, päätyy melko samanlaiseen arvioon kuin Tähdet+avaruus.  Optiikkaa pidetään hyvänä, 150K-mallissa jopa aivan erinomaisena.  200K-mallista kehutaan etsinputkea erikseenkin ostettavaksi ja muihin laitteisiin asennettavaksi.  Hiukan oudosti kirjoittaja varoittaa aurinkosuotimista ja Auringon katselusta.  Tätä ihmettelin, sillä omassa 200K-laitteessa sellaisia ei ollut ja ohjekirjan alussa suorastaan varoitetaan suuntaamasta Talia Aurinkoon. Okulaareja ja Barlow-linssiä kirjoittaja pitää aika hyvinä, mutta suosittelee parin lisäokulaarin hankintaa. Seurantaa ja sen säätöä Harrington pitää toimivana, mutta hankalakäyttöisenä läntisiin tietokoneohjattuihin kaukoputkiin verrattuna.  Klevtsov-Cassegrainin järjestelmän kirjoittaja arvioi optisesti läntisten Schmidt-Cassegrainien tasoiseksi, mutta Klevtsovin menetelmällä on etuja, kuten avoin putki ja ison korjauslinssin puuttuminen.  Kenttätestissä Talit antoivat toisissa kohteissa paremman kuvan kuin läntiset vertailuputket, ja eräissä taas läntiset putket olivat parempia (Mars).  Kokonaisuutena Harrington näyttää pitävän Taleja hieman raskaina ja kömpelöinä laitteina, mutta optiikan ja hinnan puolesta kilpailukykyisinä läntisten kaukoputkien kanssa. 

Havaintoja talvelta 2003-04

Elo-syyskuussa 2003 sekä maalis-huhtikuussa 2004 oli muutamia harvinaisen kauniita tähti-iltoja, jolloin pääsin testaamaan Tal-200K:ta. Seeing oli muutamana iltana 1-2 ja läpinäkyvyys erinomainen. Erityisen kirkas yö oli 5.-6.9., jolloin Tapio Lahtinen oli luonani. Samalla tarjoutui tilaisuus vertailla Talia vastaavan kokoiseen Celestron C8-SGT:hen (8-tuumainen Maksutov-Cassegrain-putki).
Planeetoista katselin syksyllä 2003 Marsia ja Uranusta. Mars näkyi itse asiassa heinäkuun lopulla ja elokuun alussa paremmin pihassani. Elokuun lopulla se laskeutui alemmaksi eikä tahtonut oikein nousta puiden latvojen yläpuolelle. Planeetasta pystyi helposti erottamaan napalakin sekä eräitä pinnan alueita. Valokuvaaminen oli hyvin vaikeaa matalan sijainnin ja siitä johtuvan tuikkeen ja vilkutuksen takia.
Uranus on suhteellisen helppo pala, kun sen on kerran löytänyt Vesimiehen tähdistöstä. Talilla se näyttää vaalean vihreältä jääkiekolta sadan metrin päästä katsottuna. Isoillakaan suurennuksilla sen pinnalta ei pysty erottamaan yksityiskohtia. Valokuvausta en ole vielä yrittänyt, mutta Uranuksen kuita pitäisi olla mahdollista saada esiin.
Parasta antia olivat eräät ds-kohteet. Pallomaisia tähtijoukkoja näkyi syksyllä: M2 Vesimiehessä, M15 Pegasuksessa sekä M56 Lyyrassa. Mielestäni näistä upein on M2 - se on lähes M13:n veroinen. Tal kestää isoja suurennuksia, joten yksittäisiä tähtiä saa melko helposti esiin. M15 on samoin hieno. Katselin sitä myös Celestronilla. Kuvan laadussa oli vaikea huomata mitään eroa. Vaatimattomin näistä pallomaisista on M56.
Planetaarisista sumuista katselin "Nostopainoa" eli Ketun M27:aa sekä Lyyran M57:aa. Molemmat näkyivät Talilla oikein hyvin. M57:n keskustähteä ei silmin pystynyt näkemään, rajamagnitudi menee Talin suorituskyvyn ohi. Kameralla sen pystyy nappaamaan, kun apuna käyttää ns. polttovälin lyhennintä (focal reducer).
Galakseja sain 5.-6.9. näkyviin kolme: M74 Kaloissa, NGC7331 Pegasuksessa sekä M77 Valaassa. Näistä erityisesti M74 ilahdutti, sillä mm. Henriksson ja Mäkelä sanovat Messier-kirjassaan sen olevan vaikein M-kohde. Se tuli kuitenkin näkyviin Tal-200K:lla. Galaksi erottui myös Celestronilla. Kuvan laadussa ei tässäkään tapauksessa pystynyt huomaamaan oleellista eroa.
Talin ja vastaavan Celestronin välillä on nähdäkseni kaksi huomattavaa eroa. Ensimmäinen on Celestronin tietokoneohjaus, jollaista Talissa ei ole. Kun Celestronin napa-akseli on kohdistettu Pohjantähteen ja taivaalta on löytynyt muutama tunnistettava kiintotähti, laite tunnistaa sijaintinsa ja kohteet voi hakea tietokoneen muistista. Niiden koordinaatteja on sinne ohjelmoitu tuhansia. Jos kohdistukset on tehty oikein, Messierit ja NGC:t tulevat kuvaan ja tarvitaan korkeintaan vähän hienosäätöä. Tal on kömpelömpi, ja kohteet on etsittävä tähtihyppelymenetelmällä. Erinomainen 8x50 etsinputki tosin auttaa, ja jos apuna on pieni kiikari, on kai makuasia pitääkö tätä ongelmana. Jos ostaa 200-millisen kaukoputken, pitäisi jo tuntea tähtikuviot, sillä näin iso putki ei ole aivan aloittelijan laite, vaikka Astronomy-lehti niin otsikoi.  Minun mielestäni sopivia ensiputkia ovat 90-120 -milliset.
Toinen ero on hinta. Celestron on huomattavasti kalliimpi kuin Tal.

Kokonaisarvio: hieno ds-putki

Syksyn 2003 jälkeen seurasi harvinaisen pitkä, sateinen ja pilvinen talvi.  Vasta maalis-huhtikuussa 2004 oli seuraavan kerran kunnollisia havaintoiltoja.
Tietenkin osa havainnoinnista suuntautui planeettoihin, ja etenkin Jupiter ja Saturnus näkyivät hienosti keväällä 2004.  Jupiterin ns. punaisen pilkun erottaa melko selvästi, samoin Saturnuksen renkaiden jaot.
Kevään 2004 kokemusten perusteella katsoisin Tal200K:n olevan silti parhaimmillaan syvän taivaan havainnoinnissa.  Muutamina huhtikuun öinä lähes ällistyin laitteen tehoa etsiessäni himmeitä syvän taivaan kohteita.
Sain näkyville kymmeniä minulle aikaisemmin aivan tuntemattomia galakseja, kun Leijonan, Neitsyeen, Bereniken hiusten ja Ajokoirien tähdistöt olivat hyvin esillä keväisellä taivaalla.  Joitakin niistä onnistuin myös valokuvaamaan, ks. tähtikuvahakemistoa. Joukossa on useita galakseja, jotka Riku Henriksson ja Veikko Mäkelä sijoittavat Messier-kirjassaan vaikeiden joukkoon (M96, M99 ja M100).

Polttovälin lyhennin eli focal reducer

Tal200K soveltuu hyvin myös tähtivalokuvaukseen.  Mitenkään helppoa kuvaaminen ei kuitenkaan ole.  Web-kameralla kuvattaessa ongelman muodostaa ccd-kennon pieni koko verrattuna 35 mm filmiin, jolle Talin valokuvaussovitin on suunniteltu.
Tällöin syntyy ongelma: pieni ccd-kenno tallentaa vain pienen osan 200-millisen peilin taltioimasta valosta.  Suuri osa menee hukkaan, kennon ohi.
Ongelmaan on kuitenkin olemassa ratkaisu, polttovälin lyhennin eli  focal reducer.  Amerikkalaiset kaukoputkitehtaat Celestron ja Meade ovat huomanneet tämän ongelman, joka koskettaa myös digitaalisia järjestelmäkameroita.  Niidenkin ccd-kennot ovat huomattavasti pienempiä kuin 24x36 mm filmiruutu.  Valokuvausta varten sekä Meade että Celestron valmistavat ns. polttovälin lyhentimiä eli focal reducereita.  Tal ei sellaista valmista, ainakaan vielä, eivätkä kokeilemani läntiset polttovälin lyhentimet käyneet Taliin.  Ongelma oli kuitenkin ratkaistavissa tekemällä polttovälin lyhennin itse.  Sellaisen voi valmistaa vanhasta tai vaikkapa hyvinkin huonolaatuisesta Barlow-linssistä.
Optisesti polttovälin lyhennin on nimittäin nurinpäin käännetty Barlow-linssi.  Kun Barlow-linssi pienentää eli pidentää polttoväliä, siinä on negatiivinen linssi.  Vanhasta Barlowista ruuvataan linssi irti ja tilalle laitetaan suurentava linssi, esim. vanhasta kiikarista tms.  Mitä voimakkaampi linssi, sitä suurempi polttovälin ja kuvakentän supistuminen.
Aiheesta löytyy tietoa slovakialaisen Peter Katerniakin nettisivulta, jossa kerrotaan Barlow-linssin sekä polttovälin lyhentimen optisesta teoriasta, ks.

http://www.pk3.org/Astro/scopes_barlow_focal_reducer.htm

Rakensin itse polttovälin lyhentimen Hannu Määttäsen ohjeiden mukaisesti, kun laatikosta sattui löytymään yksi ylimääräinen Barlow-linssi.  Laite oli melko helppo tehdä.  Hankalinta oli uuden linssin kiinnittäminen vanhaan Barlow-putken, mutta se onnistui muovin ja liiman avulla.  Rakennelmasta kannattaa tehdä sellainen, että linssin saa tarvittaessa irti, jos haluaa palauttaa laitteen Barlowiksi.
Olen lopputulokseen melko tyytyväinen.  Kaukoputken pääpeilin valo menee nyt melko hyvin ccd-kennolle, ja sen seurauksena valotusajat ovat lyhentyneet kauputken aukkosuhteen parantuessa.  Lisäksi isotkin sumumaiset kohteet sopivat kuvakenttään.
Yllä oleva pallomainen tähtijoukko M53 Bereniken hiuksissa on kuvattu itse tehdyllä polttovälin lyhentimellä.

Kamerateline

Tal-200K:ssa ei valitettavasti ole kameratelinettä, kuten vanhemmissa Tal-malleissa. Tämän sivun ylimmäisessä kuvassa Olympus-kamera on kiinnitetty deklinaatioakseliin itse tehdyllä kameratelineellä.
Vielä helpommin kameran saa kiinni mihin tahansa kaukoputkeen Bilteman nivelletyllä ruuvipuristimella (kuva vieressä, hinta 9,95€).
Toinen puristimen pää kiinnitetään johonkin kaukoputken ulokkeeseen ja kamera puristimen toiseen päähän.  Kamera suunnataan palloniveltä säätämällä.
Laite on alumiinia, joten se ei ole kovin painava.  Kaukoputki on silti syytä tasapainottaa uudelleen, kun puristimen lisäksi kameran paino vaikuttaa kaukoputkeen.
Tämä ruuvipuristin on muutoinkin osoittautunut käteväksi mukana kuljetettavaksi jalustaksi.  Sen saa kiinni miltei mihin tahansa tolppaan tai kaiteeseen.  Aion käydä sen avulla kuvaamassa jossain näkötornissa tai vastaavassa paikassa matalalla olevia kohteita.

Kuljetettavuus

Tähdet+avaruus -lehden arviossa moitin osin aiheetta Tal-200K:n painoa ja kuljetettavuutta.  Viikonvaihteessa 26.-28.9.2003 osallistuin Ursan Deep Sky-jaoston DS-päiville Ruovedellä.
Purin kuljetusta varten Tal-200K:n kolmeen osaan, jolloin laite meni yllättävän helposti henkilöauton takapenkille ja tavarasäiliöön.  Varsinaisen putken saa helposti irti deklinaatioakselista, missä se on kiinni kahdella ruuvilla.  Irrottaminen on silti tehtävä varovaisesti, ettei putki pääse putoamaan. Tämän jälkeen painavin osa eli deklinaatioakseli otetaan irti tolpasta.  Tolpasta voi vielä ottaa jalan tai pari irti, jolloin jalusta sopii tavarasäiliöön.
Kokoaminen tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä.  Operaatio sujuu nopeammin ja turvallisemmin, jos apuna on kaveri.
Tal-200K:n vanhempiin malleihin, jotka toimivat 12V jännitteellä, on saatavissa lisälaitteena auton akkukaapeli (uudemmat putket toimivat 20V jännitteellä), jonka hinta on 25€.  Tällöin laitteen kanssa voi ajaa valosaasteettomaan paikkaan syrjäseudulle ja nautiskella taivaan kohteista ilman häiriöitä.  Sain akkukaapelin keväällä ja se toimii kuten pitääkin.  Virta otetaan auton tupakansytyttimestä.
Toinen mahdollisuus on hankkia invertteri.  Se on kuitenkin hieman kalliimpi kuin Talin oma akkukaapeli.  Porvoolainen Peter von Bagh on käyttänyt omassa Tal200K:ssaan paikallisen mikroliikeen myymää invertteriä.  Laite ottaa samoin virran auton tupakansytyttimestä.  Virrankulutus on von Baghin mukaan erittäin vähäinen ja auton akku riittää pitkään havainnointiin.  Vastaavia inverttereitä hintaan 54€ myy mm. Hongkong.

Putken huollosta

Runsaan vuoden aikana Tal200K:ssa ei ollut ongelmia eikä putki kaivannut erityisempää huoltoa.  Okulaareja puhdistin muutaman kerran silmälasien puhdistukseen tarkoitetulla erikoiskankaalla.
Elokuussa 2004 tuli kuitenkin pieni yllätys, kun otin Talin kesäteloilta vanerilaatikostaan.  Seuranta ei tahtonut toimia.  Syykin selvisi: moottorista vetolaitteistoon voimaa siirtävä muovinen hammasratas oli luiskahtanut pois paikoiltaan.  Yritin korjata sitä useaan otteeseen, mutta tuloksetta.  Lopulta lähetin seurantalaitteen maahantuoja HamRadiolle Vimpeliin.  Yritys sai laitteen korjattua kiitettävän nopeasti kahdessa viikossa kuljetuksineen. Korjaukseen ei lopulta tarvittu kuin hyvää 2-komponenttiliimaa, jolla muovisen hammasrattaan luiskahtaminen paikoiltaan estettiin.  Parin viikon testien jälkeen laite on jälleen osoittautunut toimivaksi.
Vian sattuessa seurantamoottori on helppo avata ruuvimeisselillä 5 ruuvista.  Ainoa muovinen ratas löytyy helposti heti kannen alta ja on siis liimattavissa paikoilleen 2-komponenttiliimalla.
Huollosta puhuttaessa kannattaa tässä toistaa ulkomaisilla nettisivuilla ja sähköpostilistoilla ollut varoitus: Klevtsov-Cassegrain -tyyppistä kaukoputkea ei missään tapauksessa saa kollimoida kuten Newton-kaukoputkea.  Pahin virhe on apupeilin kiinnitysten ja ruuvien säätäminen - apupeiliin ei pidä koskea, kuten Newton-mallisissa putkissa.  Niissähän kollimointi tapahtuu apupeilin asentoa muuttamalla.  Varoitusviesteistä päätellen muutamat ulkomaiset harrastajat ovat näin pilanneet Klevtsov-Cassegrain -putkensa.  Jos on syytä epäillä, että Tal200K:n optiikka ei ole kohdallaan (esim. kuljetuksen tai tärähdyksen takia), tapahtuu optiikan säätö pääpeiliä säätämällä.  Pääpeilin säätöpultit ovat putken pohjassa rengasmaisen muovilevyn alla.
Itse en tarkkaan tiedä miten säätäminen tehdään, koska tarvetta ei ole ollut, mutta neuvoja kannattaa kysyä tehtaalta tai maahantuojalta.

Kuvia löytyy tähtikuvahakemistosta

Huhtikuun 2003 jälkeen otetut tähtivalokuvat on otettu Tal-200K:lla.  Kuvien määrää erityisesti Messier-kohteiden kohdalla on lisätty 9.7.2004, osaa on paranneltu digitaalisesti ja huonoja on heitetty roskikseen.

Linkkejä

· Tal-tehtaan sivut Novosibirskissä
· http://www.cloudynights.com/ -Kolme arviota, joista kaksi positiivisia (Bill Brady ja Michiel Claessen) ja yksi kielteinen (Andrea Tasselli). Samoilla sivuilla on myös melko myönteinen arvio pienemmästä Tal-150K:sta (Frederic Brosseau).
· ESO käyttää Klevtsov -tyyppisiä kaukoputkia Neo-asteroidien etsinnässä.

Jos haluat kuulla kokemuksistani tästä kaukoputkesta, voit ottaa yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse.

Jorma Mäntylä (JM)
YTL, toimittaja
Tanhuanpääntie 25
36200 KANGASALA
03-3765860, 0400-333575
E-mail: jmantyla@kaapeli.fi

[ Etusivulle | jmantyla@kaapeli.fi ]