Heitä kutsutaan pikkusotilaiksi. Seitsemänvuotiaat ovat pienempiä kuin kiväärinsä. Heidän vastuunsa ei kuitenkaan ole pieni: tappaminen, kiduttaminen, raiskaaminen. Toisten tehtävänä on olla juoksupoikana sissileireillä, ruuan kantaminen tai partiointi. Heitä on maailman kaikilla kulmilla taistelemassa maansa tai henkensä edestä. Näille lapsille koti on liikkeellä oloa ja yhteisöelämä on sotilaselämää, missä veljet ja sisaret ovat aseveljiä ja ­sisaria.

Lapsisotilas on alle 15-vuotias henkilö, joka on rekrytoitu sotapalveluun vapaaehtoisesti tai pakolla. YK:n lapsen oikeuksien sopimus (1989) pitää 15 vuoden rajaa pyykkinä lapsuuden ja aikuisuuden välillä. YK:n piirissä on useissa kansainvälisissä kokouksissa sovittu pyrkimyksestä saada 18 vuoden ikä ehdottomaksi rajaksi sotatoimiin osallistumiseen ja rekrytointiin.

Lapsisotilaat ovat kuitenkin uusi ilmiö siinä mielessä, että suuret joukot teini-ikäisiä ja nuorempia on opetettu käyttämään suhteellisen kevyitä, moderneja tappoaseita. Heidät on myös otettu organisoituun sissitoimintaan ja pakotettu julmuuksiin. Myös huoltotehtävissä olevat lapset näkevät väkivaltaa ja ovat fyysiselle vaaralle alttiina, koska kuuluvat sotajoukkoihin.

Nuorimmat ovat vasta viisivuotiaita, alastomia, ainoana vaatteenaan AK-47 rynnäkkökivääri olkapäällään. Lapsisotilaat ovat useimmiten köyhiä ja syrjäytyneitä, konfliktialueiden asukkaita, joiden vanhemmat ja sisarukset ovat joutuneet sodan jalkoihin.

"He tekivät meille kamalia asioita. Me hyökkäsimme yöllä kyliin, ei siis mihinkään sotilaskohteisiin, vaan kyliin. Hyökkäsimme yöllä ja ammuimme vain sokeasti kaikkea", lapsisotilas Mohammed kertoo.

Teksti: Taksvärkki ry - Lapsisotilaan tarina.