Luovan ilmaisun avulla on usein mahdollista
konkretisoida vaikeita asioita ja
tehdä abstrakteista asioista henkilökohtaisia. Sekä tunnetta
että älyä vaativat harjoitukset muokkaavat asenteita ja
jättävät selkeitä muistijälkiä.
Ihmisoikeuksia voidaan käsitellä kirjoittamalla,
piirtämällä tai muotoilemalla sekä teatterin, laulun ja tanssin
keinon. Esimerkiksi syrjintää voi helposti konkretisoida
pyytämällä oppilaita piirtämään kuva
syrjintätilanteesta ja keskustelemalla sen jälkeen
siitä, miten kuvan tilannetta voisi muuttaa.
Roolipeli
Roolipeli on pieni teatteriesitys, joka esitetään koko
luokalle. Se on suurelta osin improvisoitu ja se voidaan
toteuttaa joko kertomuksena (jossa on kertoja ja
avainhenkilöt) tai tilanteena (jossa avainhenkilöt keksivät
tarinan kulun sen edetessä, mahdollisesti opettajan tai
muiden oppilaiden avustuksella).
Roolipeli voi perustua koulumaailman arkipäiväiseen
tilanteeseen tai esimerkiksi päivänpolttavaan uutiseen.
Oppilaita kannustetaan pohtimaan vaihtoehtoisia tilanteen
kulkuja.
Roolipeli toimii parhaiten, kun se on lyhyt. Roolipelin
jälkeiselle keskustelulle ja pelin mahdolliselle uusinnalle siten, että
siinä on vaihtoehtoinen ratkaisu, tulisi varata riittävästi
aikaa. Opettajan tulisi pitää huolta siitä, että oppilaat
saavat ilmaista roolipelin aikana heränneet tuntemuksensa, ja
muistuttaa oppilaita siitä, että he eivät ole yhtä kuin
roolinsa. Myös roolipeliin aktiivisesti osallistuneiden
oppilaiden tulisi kyetä astumaan ulos roolistaan ja
tarkastelemaan esitettyä tilannetta ulkoapäin esimerkiksi
esittämällä siitä kysymyksiä.
Laajennetun roolipelin aiheena voi olla esimerkiksi
kuviteltu oikeudenkäynti, haastattelu tai parlamentin
istunto. Tämänkaltainen simulaatio vaatii enemmän aikaa ja
valmistelua.
