Julistaessaan YK:n ihmisoikeuskasvatuksen vuosikymmenen (1995-2004) alkaneeksi YK:n yleiskokous totesi, että ihmisoikeuskasvatuksen tulisi olla paljon muutakin kuin tiedon tarjoamista.

Ihmisoikeuskasvatuksen tulisi olla kattava, elinikäisen oppimisen prosessi, jonka avulla kaikkien yhteiskuntaluokkien kaikki ihmiset oppivat sekä itse kunnioittamaan muiden ihmisten ihmisarvoa, että keinoja turvata ihmisarvon kunnioittaminen kaikissa yhteiskunnissa.

Ihmisoikeuskasvatus on siis maailmanlaajuisen ihmisoikeuskulttuurin rakentamiseen ja vahvistamiseen tähtäävää koulutusta ja tiedonlevitystä. Tietoa levittämällä, taitoja opettamalla ja asenteita muokkaamalla pyritään

a. Vahvistamaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista. b. Kehittämään ihmisen persoonallisuutta ja ihmisarvoa täyteen mittaansa. 
c. Editämään ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa, sekä kaikkien kansojen ja ihmisryhmien välistä ystävyyttä. 
d. Mahdollistamaan kaikkien ihmisten tehokas osallistuminen vapaassa yhteiskunnassa. 
e. Edistämään YK:n toimintaa maailmanrauhan säilyttämiseksi.

Siten ihmisoikeuskasvatus ei ole itsenäinen oppiaine, vaan ennemminkin asennekasvatusta - ei vain ihmisoikeuksista opettamista, vaan ihmisoikeuksiin kasvattamista ja kasvamista kaiken olemassa olevan koulutuksen puitteissa. Ihmisoikeuksia voidaan käsitellä useiden jo olemassa olevien kouluaineiden puitteissa, mihin osio Opsista luokkahuoneeseen opastaa.

Luokkahuoneissa ihmisoikeuskasvatusta tulisi kehittää oppilaiden kehitystaso, sekä sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö huomioon ottaen, jotta varmistetaan ihmisoikeuksiin liittyvien käsitteiden ja asenteiden käsittely oppilaille ymmärrettävällä tavalla. Esimerkiksi ala-asteen ihmisoikeuskasvatuksessa voidaan korostaa itsetunnon ja empatian kehittymistä, mikä tukee kaikkien arvoa kunnioittavan oppimisympäristön muodostumista. Kun peruskäsitteistö ja asenne ovat tuttuja, voidaan vanhempien oppilaiden kanssa käsitellä monimutkaisia ja vaikeitakin aiheita.

Perustuu tekstiin: ABC: Teaching Human Rights.