Alla olevat käytännön esimerkit vammaisten ihmisten kohtaamasta syrjinnästä ovat kuvitteellisia mutta arkipäiväisiä. Lue esimerkit ja pohdi, onko kyseinen käytäntö mielestäsi syrjintää, ennen kuin luet laintulkinnan. 

Vaikeavammainen henkilö haluaa muuttaa Kesäkoskelta Talvisen kaupunkiin. Talvinen ei suostu antamaan kotipaikkaoikeutta muuttajalle, eikä suostu kustantamaan hänelle henkilökohtaista avustajaa.

Syrjintää vai ei?  

Kyse on syrjinnästä, koska jokaisella on oikeus valita kotipaikkansa vapaasti. Nykyisen laintulkinnan mukaan kotipaikan valinnassa on rajoituksia, jos asuu sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä. Silloinkin perusteena tulee olla hoidon tarve, ei pelkkä asuminen. Lain tulkinta on vielä kuitenkin luonteeltaan syrjivä. 

Näkövammaiselta opaskoiran käyttäjältä vaaditaan tavallista suurempi maksu lentokenttätaksissa, eikä häntä kuljeteta kimppakyydissä muiden kanssa. Myös invataksin perimä maksu on suurempi kuin tavallisen taksin. 

Syrjintää vai ei? 

Lentokenttätaksin tapauksessa kyse on syrjinnästä, koska ei ole hyväksyttävää perustetta periä korkeampaa maksua. Menettelystä onkin luovuttu. Sen sijaan invatakseissa on hyväksyttävää periä korkeampaa maksua, koska invatakseissa on käytössä niin kutsuttu avustuslisä. Avustuslisä perustuu kaikkia yhtäläisesti koskevaan taksapäätökseen, ja se peritään aina, kun avustetaan vaikeavammaista. Se ei siis ole syrjivää.