Ihmisoikeussopimuksessa turvattu oikeus yksityiselämään koskee luonnollisesti kaikkia ihmisiä sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Lisäksi ihmisoikeussopimus kieltää syrjinnän sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on esimerkiksi pitänyt aikuisten välisen homoseksuaalisen kanssakäymisen kriminalisointia ihmisoikeussopimuksen vastaisena. Ratkaisuissaan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut sitä, että kyseessä on eräs yksityiselämän kaikkein intiimimmeistä osa-alueista, johon puuttuminen edellyttää erityisen painavia perusteita. 

Sen sijaan homoseksuaalisten parien on toistaiseksi katsottu jäävän yksityiselämän suojaan kuuluvan perhe-elämän suojan ulkopuolelle. Ihmisoikeussopimuksessa turvatusta oikeudesta avioliittoon ei myöskään seuraa velvollisuutta taata homo- ja lesbopareille oikeutta rekisteröidä parisuhteensa. Euroopan ihmisoikeussuojaelimet ovat myös katsoneet homo- ja lesboparien adoptio-oikeuden osalta, ettei adoptio-oikeuden puuttuminen loukkaa ihmisoikeussopimuksessa turvattua yksityiselämän suojaa. 

Homo- ja lesboparien oikeus rekisteröidä parisuhteensa on Suomessakin viime aikoina herättänyt vilkasta keskustelua, mm. Paavo Lipposen II hallituksen hallitusohjelmaneuvotteluissa. Tiukan kädenväännön jälkeen asiasta päätettiin olla ottamatta mainintaa hallitusohjelmaan. Oikeusministeriön asettaman asiaa pohtineen työryhmän mietinnössä kesäkuussa 1999 puolestaan päädyttiin esittämään oikeutta parisuhteen rekisteröimiseen. Adoptio-oikeutta ei sen sijaan esitetty.

Onko kysymys homo- ja lesboparien oikeudesta rekisteröidä parisuhteensa mielestäsi ihmisoikeuskysymys? Miksi? Minkä takia tällaista oikeutta ei ole mahdollista johtaa voimassa olevista ihmisoikeussopimuksista? Miten arvelisit ihmisoikeustuomioistuimen suhtautuvan kysymykseen vuonna 2029?

Perustuu tekstiin Puro: Eurooppa ja ihmisoikeudet