Syyttömyysolettama

Kaikkien oikeusjärjestelmien tulisi tarjota yksilölle laillisuuden suoja. Laillisuuden suojan muodostavat vapaus mielivaltaisista pidätyksistä, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja syyttömyysolettama.

Syyttömyysolettama ja oikeudenkäynnin lainmukaisuus koostuvat neljästä asiasta: syyttömyysolettamasta, oikeudesta puolustukseen, oikeudesta julkiseen oikeudenkäyntiin ja lain taannehtimattomuudesta.

Syyttömyysolettama 

Käsite tarkoittaa sitä, ettei ketään rikoksesta syytettyä pidä kohdella syyllisenä ennen kuin hänen syyllisyytensä on osoitettu. Joissakin maissa syyttömyysolettama on perusteena sille, että syytetty voi päästä oikeudenkäynnin ajaksi vapaaksi takuita vastaan. 

Oikeus puolustukseen 

11. artiklan sana "takeet" viittaa esimerkiksi valtion velvollisuuteen taata se, että syytetyllä on sekä oikeusavustaja että todelliset mahdollisuudet osoittaa syyttömyytensä, mukaan lukien oikeus kutsua todistajia. 

Oikeus julkiseen oikeudenkäyntiin

Sanonnan mukaan oikeutta ei pidä vain noudattaa vaan sen on myös nähtävä toteutuvan. Jotta oikeuteen luotettaisiin, ihmisille on annettava mahdollisuus nähdä, miten lakeja sovelletaan ja miten oikeusjärjestelmä toimii käytännössä. Jos oikeudenkäynnit pidettäisiin suljettujen ovien takana, ei olisi mitään takeita siitä, että perusoikeuksia kunnioitettaisiin. Tämä 11. artiklan kohta velvoittaa valtiot osoittamaan, että lakeja sovelletaan oikeudenmukaisesti ja asiaankuuluvasti. 

Lain taannehtimattomuus

Käsite tarkoittaa sitä, että henkilöä ei voi rangaista teoista, jotka olivat tekohetkellä laillisia. Se tarkoittaa myös sitä, että jos teko oli tekohetkellä rangaistavissa tietyllä tavalla, myöhemmin tehdyllä lainmuutoksella ei voida koventaa annettua rangaistusta. Toisessa kappaleessa oleva lisäys "kansainvälinen oikeus" viittaa erityisesti toisen maailmansodan jälkeisiin Nürnbergin ja Tokion sotarikosoikeudenkäynteihin. Näissä kansainvälisissä tuomioistuimissa tuomittiin sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan maailmanlaajuisesti sovellettavien lakien nojalla (kansainvälisen oikeuden) kansallisten erityislakien sijasta.

Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.