|
Syyttömyysolettama
Kaikkien oikeusjärjestelmien tulisi tarjota
yksilölle laillisuuden suoja. Laillisuuden suojan muodostavat
vapaus mielivaltaisista pidätyksistä, oikeus oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin ja syyttömyysolettama.
Syyttömyysolettama ja oikeudenkäynnin
lainmukaisuus koostuvat neljästä asiasta: syyttömyysolettamasta,
oikeudesta puolustukseen, oikeudesta julkiseen oikeudenkäyntiin ja
lain taannehtimattomuudesta.
Syyttömyysolettama
Käsite tarkoittaa sitä, ettei ketään rikoksesta
syytettyä pidä kohdella syyllisenä ennen kuin hänen
syyllisyytensä on osoitettu. Joissakin maissa syyttömyysolettama on
perusteena sille, että syytetty voi päästä oikeudenkäynnin ajaksi
vapaaksi takuita vastaan.
Oikeus puolustukseen
11. artiklan sana "takeet" viittaa
esimerkiksi valtion velvollisuuteen taata se, että syytetyllä on
sekä oikeusavustaja että todelliset mahdollisuudet osoittaa
syyttömyytensä, mukaan lukien oikeus kutsua todistajia.
Oikeus julkiseen oikeudenkäyntiin
Sanonnan mukaan oikeutta ei pidä vain noudattaa
vaan sen on myös nähtävä toteutuvan. Jotta oikeuteen luotettaisiin, ihmisille
on annettava mahdollisuus nähdä, miten lakeja sovelletaan
ja miten oikeusjärjestelmä toimii käytännössä.
Jos oikeudenkäynnit pidettäisiin suljettujen ovien takana, ei olisi mitään
takeita siitä, että perusoikeuksia
kunnioitettaisiin. Tämä 11. artiklan kohta velvoittaa valtiot
osoittamaan, että lakeja sovelletaan
oikeudenmukaisesti ja asiaankuuluvasti.
Lain taannehtimattomuus
Käsite tarkoittaa sitä, että henkilöä ei voi rangaista teoista,
jotka olivat tekohetkellä laillisia. Se tarkoittaa myös sitä, että
jos teko oli tekohetkellä rangaistavissa tietyllä tavalla,
myöhemmin tehdyllä lainmuutoksella ei voida koventaa annettua
rangaistusta. Toisessa kappaleessa oleva lisäys "kansainvälinen oikeus"
viittaa erityisesti toisen maailmansodan jälkeisiin
Nürnbergin ja Tokion sotarikosoikeudenkäynteihin. Näissä
kansainvälisissä tuomioistuimissa tuomittiin sotarikoksista ja
rikoksista ihmisyyttä vastaan maailmanlaajuisesti
sovellettavien lakien nojalla (kansainvälisen oikeuden)
kansallisten erityislakien sijasta.
Perustuu tekstiin Levin:
Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.
| 
