Suomi ja EIT: Vapauttavat päätökset

Stjerna-tapaus, antopäivä 25.11.1994

Oliko yksityiselämän suojaa loukattu, kun sukunimen muutoshakemus oli evätty? Oliko valittajaa syrjitty päätöstä tehtäessä? 

Valittaja pyysi lääninhallitukselta lupaa muuttaa sukunimensä muotoon Tavastsjerna, jota hänen esivanhempansa olivat käyttäneet. Valittajalle oli myös syntynyt nimestä erilaisia hankaluuksia. Kielilautakunnan lausunnon pohjalta lääninhallitus ei antanut lupaa nimen vaihtoon. Yhtenä perusteluna mainittiin, että Stjerna-nimen ottanut henkilö oli Tavastsjernan avioton poika. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut päätöstä.

EIT katsoi, ettei nimen muuttamisen epääminen loukannut yksityiselämän suojaa (artikla 8) eikä se, että perusteluissa mainittiin hakijan esi-isän syntyneen avioliiton ulkopuolella ollut syrjivää (artikla 14)

Helle-tapaus, antopäivä 19.12.1997

Olisiko tuomikapitulissa pitänyt järjestää suullinen oikeudenkäynti ja oliko kuulemismenettely tasapuolista? Kysymys siitä myös, onko oikeuden tuomio perusteltu EIS 6 (1) artiklan edellyttämällä tavalla, jos tuomioistuin vain liittää valituksenalaisen päätöksen oman päätöksensä liitteeksi ja toteaa omassa päätöksessään, ettei valituksenalaista päätöstä ole syytä muuttaa.

Vuonna 1966 seurakunta perusti suntion viran, johon Helle valittiin. Vuonna 1977 kirkkoneuvostossa virka todettiin osa-aikaiseksi, mutta 35 tunnin viikkotyöaikaa eikä palkkausta muutettu. Tästä toteamisesta ei Helteelle ilmoitettu. Vuonna 1988 Helle huomasi, että virkaa oli pidetty osa-aikaisena ja se vaikutti hänen eläkkeeseensä. Helle valitti päätöksestä kirkkovaltuustolle, joka kohtuullisti eläke-etuja. Helle valitti myös tuomiokapitulille vuoden 1977 päätöksestä ja vaati korvauksia. Tuomiokapituli ei muuttanut päätöstä, eikä käsitellyt korvausvaatimusasiaa koska katsoi sen olevan toimivaltansa ulkopuolella. 

Helle valitti asiasta KHO:n joka ratkaisi asian ilman suullista käsittelyä vuonna 1991, jossa se totesi ettei tuomiokapitulin päätöstä ole syytä muuttaa vuoden 1977 osalta, mutta että tuomikapitulin on käsiteltävä korvausvaatimus.

Helle valitti uudelleen tuomiokapitulille ja vaati suullista käsittelyä. Tuomiokapituli ei muuttanut korvauksia, eikä järjestänyt suullista käsittelyä. Helteen vaatimusta suullisesta käsittelystä ei mainittu päätöksessä. Helle valitti tästäkin päätöksestä KHO:lle, joka ratkaisi asian ilman suullista käsittelyä ja liitti tuomiokapitulin päätöksen omaan päätökseensä.

EIT totesi, että Suomen tekemä suullisia käsittelyjä koskeva varauma oli pätevä, eikä KHO:ssa siten tarvinnut järjestää suullista käsittelyä. Helteelle oli myös annettu tilaisuus vastata tuomiokapitulin lausuntoihin, joten oikeudenkäyntiä voitiin pitää tasapuolisena. Tuomiokapitulin päätöksen liittäminen KHO:n  päätökseen ja toteaminen ettei sitä ole syytä muuttaa oli riittävä perustelu. EIS:n artiklaa 6 ei oltu loukattu.

Perustuu tekstiin Lehdonmäki: Katsaus EIT:n Suomea koskeviin päätöksiin.