Suomi ja EIT: 1. Lisäpöytäkirjan 1 artiklan loukkaus

Jokela-tapaus, antopäivä: 21.5.2002

Kysymys oli omaisuuden suojasta, kun perintövero- ja pakkolunastusasioissa päädyttiin kiinteän omaisuuden ja siitä lunastetun alueen arvon osalta huomattavasti toisistaan poikkeaviin arvioihin. Oliko todistelun vastaanottamisessa ja tuomion perusteluissa maaoikeudessa loukattu artiklaa 6?

Valittajat muodostivat Timo Jokelan kuolinpesän osakkaita. Kuollessaan Jokela omisti vajaat kolmen hehtaari suuruiset kiinteistöt. Osasta kiinteistöjä oli tehty pakkolunastuspäätös vuonna 1990, ja vuonna 1993 lunastustoimikunta määritteli käyväksi arvoksi 7,50 markkaa neliöltä, minkä mukaan valittajille maksettiin korvaus pakkolunastetusta maasta. Perintöverolautakunta määräsi vuonna 1993 valittajille perintöveroa kiinteistöistä käyttäen niiden arvona 20 markkaa neliöltä. Viranomaiset eivät perustelleet kiinteistöjen arvojen erilaisuutta.Valittajat väittivät myös että maaoikeus oli jättänyt kuulematta heidän todistajiaan ja päätöstä oltu perusteltu riittävästi.EIT katsoi, että eri viranomaisten suhtautuminen ei ollut yhdenmukaista eikä yhdenmukaisuuden puuttumisesta ollut annettu selitystä. Näin ollen artiklaa 1 oli loukattu.

Sen sijaan EIT katsoi, ettei maaoikeus ollut syyllistynyt todistajien kuulematta jättämiseen ja että se oli riittävällä tasoilla perustellut päätöksensä. Näin ollen ei EIS:n 6 artiklaa oltu loukattu.

Perustuu tekstiin Lehdonmäki: Katsaus EIT:n Suomea koskeviin päätöksiin.