Suomen liittyessä Euroopan neuvostoon Euroopassa puhalsivat jo murroksen tuulet. Kommunistisen järjestelmän romahtaminen näkyi myös Euroopan neuvostossa. 1990-luvulla järjestöön on liittynyt useita uusia Keski- ja Itä-Euroopan maita. Suomen pysyttäytyminen Euroopan neuvoston ulkopuolella johtui idänsuhteiden vaalimisesta. Neuvostoliitto suhtautui varsin kielteisesti Euroopan neuvostoon, minkä vuoksi Suomen jäsenyyttä ei puolueettomuuspolitiikkaan vedoten pidetty sopivana. 

Tosiasiassa Suomi oli kuitenkin jo ennen jäseneksi tuloaan solminut varsin tiiviit suhteet Euroopan neuvostoon. Jo vuodesta 1963 lähtien suomalaiset olivat osallistuneet järjestön toimintaan tarkkailijoina. Erityisesti 1970-luvulta lähtien Suomen osallistuminen EN:n toimintaan oli varsin vilkasta. Suomalaisia asiantuntijoita toimi neuvoston erityiselimissä, ja myös kansanedustajat ja ministerit osallistuivat Suomen edustajina järjestön toimintaan. 

Suomi isännöi 1980-luvulla myös eräitä EN:n kokouksia. Ennen vuotta 1989 Suomi ei kuitenkaan voinut liittyä Euroopan neuvoston tärkeimpään sopimukseen, eli vain jäsenvaltioille avoimeen ihmisoikeussopimukseen. Suomi allekirjoitti ihmisoikeussopimuksen heti Euroopan neuvostoon liittymisen yhteydessä ja hyväksyi sen vuotta myöhemmin toukokuussa 1990. 

Perustuu tekstiin Puro: Eurooppa ja ihmisoikeudet.