|
Yleissopimus lapsen oikeuksista
Hyväksytty YK:n yleiskokouksessa: 20.11.1989
Kansainvälinen
voimaantulo: 2.9.1990
Voimaan Suomen osalta: 20.7.1991
Johdanto - Osa I -
Osa II - Osa III
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot,
ottavat huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien
peruskirjassa julistettujen periaatteiden mukaisesti koko
ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon sekä
yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen on
vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa,
muistavat, että Yhdistyneiden kansakuntien kansat
ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisen perusoikeuksiin,
arvoon ja merkitykseen ja ovat päättäneet edistää
sosiaalista kehitystä ja parempia elinoloja vapaammissa
oloissa,
tunnustavat, että Yhdistyneet kansakunnat on
ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja
kansainvälisissä ihmisoikeuksien yleissopimuksissa julistanut
ja sopinut, että jokainen ihminen on oikeutettu niissä
tunnustettuihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista
rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon,
poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai
sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, syntymään tai
muuhun seikkaan perustuvaa erotusta,
palauttavat mieliin, että ihmisoikeuksien
yleismaailmallisessa julistuksessa Yhdistyneet kansakunnat on
julistanut lasten olevan oikeutettuja erityiseen huolenpitoon ja
apuun,
ovat vakuuttuneita siitä, että perheellä, joka
on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja
erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen
ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin
että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa
yhteiskunnassa,
tunnustavat, että lapsen tulisi
persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen
vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja
ymmärtämyksen ilmapiirissä,
ottavat huomioon, että lapsen tulisi olla täysin
valmis elämään itsenäistä elämää yhteiskunnassa ja
häntä tulisi kasvattaa Yhdistyneiden kansakuntien
peruskirjassa julistettujen ihanteiden hengessä sekä
erityisesti rauhan, ihmisarvon, suvaitsevaisuuden, vapauden,
tasa-arvon ja solidaarisuuden hengessä,
muistavat, että erityisen huolenpidon ulottaminen
lapseen on todettu Geneven lapsen oikeuksien julistuksessa
vuonna 1924 ja Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1959
hyväksymässä lapsen oikeuksien julistuksessa sekä
tunnustettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa,
kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa
kansainvälisessä yleissopimuksessa (erityisesti sen 23 ja 24
artiklassa), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä
oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa
(erityisesti sen 10 artiklassa) ja lasten hyvinvoinnista
huolehtivien erityisjärjestöjen ja kansainvälisten
järjestöjen säännöissä ja asiaan liittyvissä
asiakirjoissa,
muistavat, kuten Yhdistyneiden kansakuntien
yleissopimuksen 20. päivänä marraskuuta 1959 hyväksymässä
lapsen oikeuksien julistuksessa todetaan, että "lapsi
ruumiillisen ja henkisen kypsymättömyytensä vuoksi tarvitsee
erityistä suojelua ja huolenpitoa, siihen luettuna
asianmukainen hoito sekä ennen syntymää että sen
jälkeen"
palauttavat mieliin julistuksen sosiaalisista ja
oikeudellisista periaatteista lasten huollossa ja suojelussa,
erityisesti sijaishuollossa sekä kansallisessa että
kansainvälisessä lapseksiottamisessa, Yhdistyneiden
kansakuntien vähimmäissäännökset nuoriso-oikeudesta ("Beijingin
säännöt") ja julistuksen naisten ja lasten suojelusta
hätätilanteissa ja aseellisissa selkkauksissa,
tunnustavat, että kaikissa maailman maissa elää
lapsia erittäin vaikeissa oloissa ja että tällaiset lapset
tulee erityisesti ottaa huomioon,
ottavat asianmukaisesti huomioon kunkin kansan
perinteiden ja kulttuurin merkityksen lapsen suojelussa ja
tasapainoisessa kehityksessä,
tunnustavat kansainvälisen yhteistyön
merkityksen lasten olojen parantamiseksi kaikissa maissa,
erityisesti kehitysmaissa, ovat sopineet seuraavasta:
Artikla 1
Tässä yleissopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle
18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan
täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin.
Artikla 2
1. Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä
yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden
lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista
lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa
rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon,
poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen
tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen,
syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin
varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta
syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen
vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden
perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai
vakaumuksiin.
Artikla 3
1. Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon,
tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai
lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on
ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
2. Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen
hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon
ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai
muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden
oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot
ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja
hallintotoimiin.
3. Sopimusvaltiot takaavat, että lasten huolenpidosta ja
suojelusta vastaavat laitokset ja palvelut noudattavat
toimivaltaisten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka
koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan
määrää ja soveltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää
valvontaa.
Artikla 4
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin
lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin
tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien
toteuttamiseksi. Taloudellisten, sosiaalisten ja
sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseksi sopimusvaltiot
ryhtyvät mahdollisimman täysimääräisesti tällaisiin
toimiin käytettävissä olevien voimavarojensa mukaan ja
tarvittaessa kansainvälisen yhteistyön puitteissa.
Artikla 5
Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien tai paikallisen tavan
mukaisen suurperheen tai yhteisön, laillisten holhoojien ja
huoltajien tai muiden lapsesta oikeudellisesti vastuussa olevien
henkilöiden vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia tarjota
lapselle hänen kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti
asianmukaista ohjausta ja neuvoa tässä yleissopimuksessa
tunnustettujen oikeuksien käyttämiseksi.
Artikla 6
1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella lapsella on
synnynnäinen oikeus elämään.
2. Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja
kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.
Artikla 7
1. Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja
hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja
kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea
vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.
2. Sopimusvaltiot takaavat näiden oikeuksien toteuttamisen
kansallisen lainsäädäntönsä ja asiaankuuluvissa
kansainvälisissä asiakirjoissa määritettyjen velvoitteidensa
mukaisesti etenkin silloin, kun lapsi muuten olisi
kansalaisuudeton.
Artikla 8
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan lapsen oikeutta
säilyttää henkilöllisyytensä, myös kansalaisuutensa,
nimensä ja sukulaissuhteensa niin kuin lainsäädännössä
niistä määrätään ilman, että niihin puututaan
laittomasti.
2. Milloin lapselta on laittomasti riistetty hänen
henkilöllisyytensä osittain tai kokonaan sopimusvaltioiden on
annettava hänelle asianmukaista apua ja suojelua
pyrkimyksenään nopeasti palauttaa lapselle hänen
henkilöllisyytensä.
Artikla 9
1. Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan
heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset
viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen
tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen
mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Tällainen päätös
saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen
vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun
vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen
asuinpaikasta.
2. Kaikille asianosaisille on annettava mahdollisuus 1
kappaleessa tarkoitetuissa toimissa osallistua asian
käsittelyyn ja tuoda siinä julki näkökantansa.
3. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan
erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia
suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa
säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.
4. Mikäli tällainen ero aiheutuu sopimusvaltion aloittamista
toimenpiteistä, kuten lapsen vanhemman tai vanhempien
pidätyksestä, vangitsemista, maanpakoon määräämisestä,
karkotuksesta tai kuolemasta (mukaan lukien valtion huostassa
olevan henkilön mistä tahansa syystä aiheutuva kuolema),
tämän sopimusvaltion on annettava pyynnöstä lapselle, hänen
vanhemmalleen tai milloin aiheellista, muulle perheenjäsenelle
olennaiset tiedot poissaolevan perheenjäsenen olinpaikasta,
paitsi jos tiedon antaminen saattaisi vahingoittaa lapsen
hyvinvointia. Sopimusvaltioiden on edelleen varmistettava, ettei
tällaisen pyynnön esittäminen sinänsä aiheuta epäedullisia
seurauksia asianosaisille.
Artikla 10
1. Sopimusvaltioille 9 artiklan 1 kappaleessa asetettujen
velvoitteiden mukaisesti on lapsen tai hänen vanhempiensa
hakemukset jotka koskevat sopimusvaltioon saapumista tai sieltä
lähtemistä perheen jälleenyhdistämiseksi käsiteltävä
myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Sopimusvaltiot
takaavat lisäksi, että tällaisen hakemuksen esittämisestä
ei ole epäedullisia seurauksia hakijoille eikä heidän
perheenjäsenilleen.
2. Lapsella, jonka vanhemmat asuvat eri valtioissa, on oikeus
säännöllisesti ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja
suoria yhteyksiä molempiin vanhempiinsa, paitsi
poikkeuksellisissa tapauksissa. Tässä tarkoituksessa ja
sopimusvaltioille 9 artiklan 2 kappaleessa asetetun velvoitteen
mukaisesti sopimusvaltioiden on kunnioitettava lapsen ja hänen
vanhempiensa oikeutta lähteä mistä tahansa maasta, myös
omasta maastaan, ja saapua omaan maahansa. Oikeudelle lähteä
maasta voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on
säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä kansallisen
turvallisuuden, yleisen järjestyksen (ordre public), väestön
terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten oikeuksien ja
vapauksien turvaamiseksi ja jotka ovat sopusoinnussa tässä
yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien kanssa.
Artikla 11
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät toimiin ehkäistäkseen lasten
laittomat maastakuljetukset ja ulkomailta palauttamatta
jättämiset.
2. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot edistävät kahden- ja
monenvälisten sopimusten tekemistä tai olemassa oleviin
sopimuksiin liittymistä.
Artikla 12
1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan
omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä
näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen
näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason
mukaisesti.
2 . Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti
mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa
ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai
asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen
lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.
Artikla 13
1. Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä
oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää
kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa,
kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa
lapsen valitsemassa muodossa.
2. Tämän oikeuden käytölle voidaan asettaa tiettyjä
rajoituksia, mutta vain sellaisia, joista säädetään laissa
ja jotka ovat välttämättömiä:
a) muiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi; tai
b) kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen (ordre
public), tai väestön terveyden tai moraalin suojelemiseksi.
Artikla 14
1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-,
omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten
huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta
hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on
sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.
3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan
voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään
laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden,
järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten
perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.
Artikla 15
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden
yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen
kokoontumisvapauteen.
2. Näiden oikeuksien käyttämiselle ei saa asettaa muita
rajoituksia kuin sellaisia, jotka ovat säädettyjen lakien
mukaisia ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa
yhteiskunnassa kansalliselle ja yleiselle turvallisuudelle,
yleiselle järjestykselle (ordre public), väestön terveyden
tai moraalin suojelemiselle tai muiden ihmisten vapauksien tai
oikeuksien suojelemiselle.
Artikla 16
1. Lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon
ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen
kunniaansa tai mainettansa saa laittomasti halventaa.
2. Lapsella on oikeus lain suojaan tällaiselta puuttumiselta ja
halventamiselta.
Artikla 17
Sopimusvaltiot tunnustavat joukkotiedotusvälineiden tärkeän
tehtävän ja takaavat, että lapsi saa tietoa monenlaisista
kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityisesti
niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen,
hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen
terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen. Tässä
tarkoituksessa sopimusvaltiot:
a) rohkaisevat tiedotusvälineitä levittämään lapsen
sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä edistävää ja 29
artiklan hengen mukaista tietoa ja aineistoa;
b) rohkaisevat kansainvälistä yhteistyötä erilaisista
sivistyksellisistä, kansallisista tai kansainvälisistä
lähteistä olevan tällaisen tiedon ja aineiston tuottamiseksi,
vaihtamiseksi ja levittämiseksi;
c) rohkaisevat lastenkirjojen tuottamista ja
levittämistä;
d) rohkaisevat tiedotusvälineitä kiinnittämään erityistä
huomiota vähemmistöryhmiin kuuluvien tai alkuperäiskansojen
lasten kielellisiin tarpeisiin;
e) rohkaisevat kehittämään asianmukaisia ohjelmia lasten
suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta
ja aineistoita muistaen 13 ja 18 artiklojen määräykset.
Artikla 18
1. Sopimusvaltiot pyrkivät parhaansa mukaan takaamaan sen
periaatteen tunnustamisen, että vanhemmat vastaavat yhteisesti
lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai
tapauksesta riippuen laillisilla huoltajina ja holhoojilla on
ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä.
Lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa.
2. Tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien
takaamiseksi ja edistämiseksi sopimusvaltiot antavat
vanhemmille ja muille laillisille huoltajille asianmukaista apua
heidän hoitaessaan lastenkasvatustehtäväänsä sekä
huolehtivat lastensuojelulaitosten ja -palvelujen
kehittämisestä.
3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin
taatakseen, että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on oikeus
hyödyntää heille tarkoitettuja lastenhoitopalveluita ja
laitoksia.
Artikla 19
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin
lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja
koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta
ruumiilliselta ja henkisellä väkivallalta, vahingoittamiselta
ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai
välinpitämättömältä tai huonolta kohteluna tai
hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen
hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun
laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.
2. Tällaisten suojelutoimien tulisi tarvittaessa sisältää
tehokkaita menetelmiä sosiaalisten ohjelmien perustamiseksi,
joiden avulla lasta ja hänestä huolehtivia henkilöitä
luettaisiin, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten
pahoinpitelytapausten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi,
raportoimiseksi, käsiteltäväksi saattamiseksi, tutkimiseksi,
hoitamiseksi ja jatkoseurannaksi sekä tarvittaessa
oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.
Artikla 20
1. Lapselle, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen
turvaa tai jonka edun mukaista ei ole antaa hänen pysyä
perhepiirissä, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun
ja tukeen.
2. Sopimusvaltiot takaavat tällaiselle lapselle vaihtoehtoisen
hoidon kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.
3. Tämä hoito voi muun muassa olla sijaisperhehoito, islamin
lain mukainen kafala, lapseksiotto tai tarvittaessa sijoitus
sopivaan lastensuojelulaitokseen. Ratkaisua harkittaessa on
asianmukaista huomiota kiinnitettävä jatkuvuuden
toivottavuuteen lapsen kasvatuksessa ja lapsen etniseen,
uskonnolliseen, sivistykselliseen ja kielelliseen taustaan.
Artikla 21
Sopimusvaltiot, jotka tunnustavat tai sallivat lapseksiottamisen,
takaavat että kaikessa ensisijainen huomio kiinnitetään
lapsen etuun ja ne:
a) takaavat, että lapseksiottamisen voivat vahvistaa vain
toimivaltaiset viranomaiset, jotka soveltuvan lainsäädännön
ja menettelytapojensa mukaisesti sekä kaikkien asiaan
liittyvien ja luotettavien tietojen perusteella toteavat, että
lapseksiottaminen voidaan sallia ottaen huomioon lapsen asema ja
hänen suhteensa vanhempiinsa, sukulaisiinsa ja laillisiin
huoltajiinsa ja että tarvittaessa asianosaiset ovat antaneet
tietoisen suostumuksensa lapseksiottamiseen saatuaan
asianmukaista ottolapsineuvontaa;
b) tunnustavat, että kansainvälistä lapseksiottamista voidaan
harkita vaihtoehtoisena hoitomuotona, jos lasta ei voida
sijoittaa sijaisperheeseen tai ottaa lapseksi tai millään
muulla sopivalla tavalla hoitaa lapsen omassa maassa;
c) takaavat, että toiseen maahan lapseksiotettava lapsi nauttii
vastaavista turvatoimista ja -tasosta kuin kansallisessa
lapseksiottamisessa;
d) ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin varmistaakseen,
ettei kansainvälinen lapseksiottaminen asiattomasti hyödytä
asianosaisia taloudellisesti;
e) edistävät tämän artiklan päämääriä tekemällä
tarvittaessa kahden- tai monenvälisiä sopimusjärjestelyjä
tai sopimuksia ja pyrkivät siinä yhteydessä takaamaan, että
toimivaltaiset viranomaiset ja toimielimet hoitavat lapsen
sijoittamisen toiseen maahan.
Artikla 22
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin taatakseen,
että lapsi joka yksin tai yhdessä vanhempiensa tai kenen
tahansa muun henkilön kanssa anoo pakolaisen asemaa tai jota
pidetään pakolaisella soveltuvien kansainvälisen tai
kansallisen oikeuden ja menettelytapojen mukaan, saa
asianmukaista suojelua ja humanitaarista apua voidakseen nauttia
tässä yleissopimuksessa ja muissa sellaisissa
kansainvälisissä ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta
koskevissa asiakirjoissa tunnustettuja oikeuksia, joiden
osapuolia kyseiset valtiot ovat.
2. Tämän toteuttamiseksi sopimusvaltiot osallistuvat, siten
kuin katsovat tarpeelliseksi, Yhdistyneiden kansakuntien ja
muiden toimivaltaisten, hallitustenvälisten tai Yhdistyneiden
kansakuntien kanssa yhteistyössä olevien
kansalaisjärjestöjen ponnisteluihin tällaisen lapsen
suojelemiseksi ja avustamiseksi sekä pakolaislapsen vanhempien
tai muiden perheenjäsenten jäljittämiseksi, jotta saataisiin
lapsen ja hänen perheensä jälleenyhdistämisen kannalta
välttämättömiä tietoja. Silloin kun vanhempia tai muita
perheenjäseniä ei löydetä, lapsen on saatava sellaista
suojelua kuin syystä tai toisesta perheen turvaa pysyvästi tai
tilapäisesti vailla olevalle lapselle tämän yleissopimuksen
mukaisesti annetaan.
Artikla 23
1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että henkisesti tai
ruumiillisesti vammaisen lapsen tulisi saada nauttia
täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka
takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat
lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan.
2. Sopimusvaltiot tunnustavat vammaisen lapsen oikeuden saada
erikoishoitoa sekä rohkaisevat ja varmistavat avun ulottamisen
käytettävissä olevien voimavarojensa mukaisesti siihen
oikeutettuihin lapsiin sekä heidän hoidostaan vastaaviin
henkilöihin, silloin kun apua on haettu ja kun se soveltuu
lapsen tilanteeseen ja hänen vanhempiensa tai muiden
hoitajiensa olosuhteisiin.
3. Tunnustaen vammaisen lapsen erityistarpeet tämän artiklan 2
kappaleen määräysten mukaista apua on annettava tarvittaessa
kiinnittäen huomiota vanhempien tai lapsen muiden hoitajien
varallisuuteen. Apu on suunniteltava varmistamaan vammaisen
lapsen mahdollisuus koulunkäyntiin, koulutukseen,
terveydenhoito- ja kuntoutuspalveluihin, ammattikoulutukseen ja
virkistystoimintaan siten, että lapsi sopeutuu mahdollisimman
hyvin häntä ympäröivään yhteiskuntaan ja että hän
saavuttaa mahdollisimman korkean yksilökohtaisen kehitystason,
sivistyksellinen ja henkinen mukaan luettuina.
4. Sopimusvaltiot edistävät kansainvälisen yhteistyön
hengessä asianmukaisen terveydenhoitoa sekä vammaisten lasten
lääketieteellistä, psykologista ja toiminnallista hoitoa
sekä yleissivistävää ja ammattikoulutusta koskevan tiedon
vaihtoa, mukaan lukien myös tietojen levittäminen ja saanti.
Tavoitteena on auttaa sopimusvaltioita parantamaan valmiuksiaan
ja taitojaan sekä laajentamaan kokemuksiaan näillä aloilla.
Tässä on erityistä huomiota kiinnitettävä kehitysmaiden
tarpeisiin.
Artikla 24
1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia
parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien
hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista.
Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi
joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista
terveyspalveluista.
2. Sopimusvaltiot pyrkivät tämän oikeuden täysimääräiseen
toteuttamiseen ja ryhtyvät asianmukaisiin toimiin
erityisesti:
a) vähentääkseen imeväis- ja lapsikuolleisuutta;
b) varmistaakseen, että kaikki lapset saavat
välttämättömän lääkärin- ja terveydenhoidon, jossa
painottuu perusterveydenhoidon kehittäminen;
c) taistellakseen tauteja ja aliravitsemusta vastaan myös
perusterveydenhuollon tasolla, muun muassa käyttämällä
helposti saatavilla olevaa teknologiaa ja huolehtimalla
riittävän ravintopitoisen ruoan ja puhtaan juomaveden
saatavuudesta ottaen huomioon ympäristön pilaantumisen vaarat
ja riskit;
d) taatakseen asianmukaisen terveydenhoidon odottaville ja
synnyttäneille äideille;
e) varmistaakseen, että yhteiskunnan kaikki kerrokset,
erityisesti vanhemmat ja lapset, saavat tietoa ja opetusta ja
että heitä tuetaan käyttämään saamiaan perustietoja lapsen
terveydestä ja ravinnosta, rintaruokinnan eduista,
ympäristöhygieniasta ja onnettomuuksien ehkäisystä;
f) kehittääkseen ehkäisevää terveydenhuoltoa,
vanhempainohjausta sekä perhekasvatusta ja -palveluja.
3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tehokkaisiin ja
tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle
vahingollisia perinteisiä tapoja.
4. Sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään ja kannustamaan
kansainvälistä yhteistyötä toteuttaakseen asteittain tässä
artiklassa tunnustetun oikeuden toteuttamisen kokonaisuudessaan.
Tässä kiinnitetään erityistä huomiota kehitysmaiden
tarpeisiin.
Artikla 25
Sopimusvaltiot tunnustavat lapselle, jonka toimivaltaiset
viranomaiset ovat sijoittaneet hänen huoltonsa
järjestämiseksi, hänen suojelemisekseen tai hänen
ruumiillisen tai henkisen terveytensä hoitoa varten, oikeuden
hänelle annetun hoidon ja hänen sijoitukseensa liittyvien
muiden olosuhteiden ajoittaiseen tarkistamiseen.
Artikla 26
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden nauttia
sosiaaliturvasta, mukaan luettuna sosiaalivakuutus, ja ryhtyvät
välttämättömiin toimiin tämän oikeuden täydeksi
toteuttamiseksi kansallisen lainsäädäntönsä
mukaisesti.
2. Näitä etuuksia myönnettäessä olisi tarvittaessa otettava
huomioon lapsen ja hänen elatuksestaan vastuussa olevien
henkilöiden varallisuus ja olosuhteet kuten myös muut lapsen
esittämään tai hänen puolestaan esitettyyn hakemukseen
vaikuttavat seikat.
Artikla 27
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen
ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen
kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.
2. Vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on
ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten
mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta
välttämättömät elinolosuhteet.
3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kansallisten olosuhteidensa ja
varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen vanhempia
ja muita lapsesta vastuussa olevia tämän oikeuden
toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja
tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti
ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen.
4. Sopimusvaltiot pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin
turvaamaan lapsen elatusmaksujen saannin vanhemmilta tai muilta
lapsesta taloudellisessa vastuussa olevilta niin
sopimusvaltiossa kuin ulkomaillakin. Erityisesti silloin kun
lapsesta taloudellisessa vastuussa oleva asuu eri maassa kuin
lapsi, sopimusvaltiot edistävät kansainvälisiin sopimuksiin
liittymistä tai niiden tekemistä sekä muiden asianmukaisten
järjestelyjen tekemistä.
Artikla 28
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada
opetusta, ja toteuttaakseen tämän oikeuden asteittain ja
yhtäläisesti kaikille ne erityisesti:
a) tekevät pakolliseksi perusasteen koulutuksen, jonka tulee
olla maksutta kaikkien saatavilla;
b) tukevat erilaisten keskiasteen koulutusmuotojen
kehittämistä, mukaan luettuina opinto- ja
ammatinvalinnanohjaus, saattavat ne jokaisen lapsen ulottuville
ja ryhtyvät tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, kuten
maksuttoman opetuksen käyttöönottamiseen ja taloudellisen
tuen antamiseen sitä tarvitseville;
c) saattavat kaikin tarkoituksenmukaisin keinoin korkea-asteen
koulutuksen kaikkien ulottuville heidän kykyjensä
perusteella;
d) tuovat opetukseen ja ammattikoulutukseen liittyvän tiedon ja
ohjauksen kaikkien lasten saataville ja ulottuville;
e) ryhtyvät toimenpiteisiin koulunkäynnin säännöllisyyden
edistämiseksi ja koulunkäynnin keskeyttämisen
vähentämiseksi.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoituksenmukaisiin
toimenpiteisiin taatakseen, että kurinpito kouluissa tapahtuu
tavalla, joka on lapsen ihmisarvon mukaista ja sopusoinnussa
tämän yleissopimuksen kanssa.
3. Sopimusvaltiot edistävät ja kannustavat kansainvälistä
yhteistyötä koulutukseen liittyvissä asioissa pyrkien
erityisesti poistamaan tietämättömyyden ja lukutaidottomuuden
koko maailmasta ja helpottamaan tieteellisen ja teknisen tiedon
sekä nykyaikaisten opetusmenetelmien hyödyntämistä. Tässä
kiinnitetään erityistä huomiota kehitysmaiden tarpeisiin.
Artikla 29
1. Sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen
koulutuksen tulee pyrkiä:
a) lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja
ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen
kehittämiseen;
b) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä Yhdistyneiden
kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamisen
kehittämiseen;
c) kunnioituksen edistämiseen lapsen vanhempia, omaa
sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja, lapsen
asuin- ja synnyinmaan kansallisia arvoja sekä hänen omastaan
poikkeavia kulttuureita kohtaan;
d) lapsen valmistamiseen vastuulliseen elämään vapaassa
yhteiskunnassa ymmärryksen, rauhan, suvaitsevaisuuden,
sukupuolten välisen tasa-arvon ja kaikkien kansakuntien,
etnisten, kansallisten ja uskonnollisten ryhmien sekä
alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden välisen ystävyyden
hengessä;
e) kunnioituksen edistämiseen elinympäristöä kohtaan.
2. Minkään tämän artiklan tai 28 artiklan osan ei pidä
tulkita rajoittavan yksilöiden ja yhteisöjen oikeutta perustaa
ja johtaa oppilaitoksia edellyttäen kuitenkin aina, että
noudatetaan tämän artiklan 1 kappaleessa esitettyjä
periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa laitoksissa
annetun koulutuksen tulee vastata valtion asettamaa
vähimmäistasoa.
Artikla 30
Niissä maissa, joissa on etnisiä, uskonnollisia tai
kielellisiä vähemmistöryhmiä tai alkuperäiskansoihin
kuuluvia henkilöitä, tällaiseen vähemmistöryhmään tai
alkuperäiskansaan kuuluvalla lapselta ei saa kieltää oikeutta
nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta
kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai
käyttää omaa kieltään.
Artikla 31
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja
vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja
virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen
kulttuurielämään ja taiteisiin.
2. Sopimusvaltiot kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta
osallistua kaikkeen kulttuuri ja taide-elämään ja kannustavat
sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista
kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin.
Artikla 32
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden tulla suojelluksi
taloudelliselta hyväksikäytöltä sekä sellaiselta
työnteolta, joka todennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen
koulutustaan tai on vahingollista hänen terveydelleen tai
ruumiilliselle, henkiselle, moraaliselle tai sosiaaliselle
kehitykselleen.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät lainsäädännöllisiin,
hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin
toimenpiteisiin taatakseen tämän artiklan toteuttamisen.
Tässä tarkoituksessa ja ottaen huomioon muiden
kansainvälisten asiakirjojen asiaankuuluvat säännökset
sopimusvaltiot erityisesti:
a) määrittävät vähimmäisikärajan tai -rajat työhön
otettaville;
b) antavat tarpeelliset työaikaa ja työoloja koskevat
säännökset; ja
c) säätävät sopivat rangaistukset ja muut pakotteet
taatakseen tämän artiklan tehokkaan täytäntöönpanon.
Artikla 33
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin,
lainsäädännölliset, hallinnolliset, sosiaaliset ja
koulutukselliset toimenpiteet mukaanluettuina, suojellakseen
lapsia asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa
määriteltyjen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden
luvattomalta käytöltä sekä estääkseen lasten käytön
näiden aineiden laittomassa tuotannossa ja kaupassa.
Artikla 34
Sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta sekä
riiston ja hyväksikäytön muodoilla. Tässä tarkoituksessa
sopimusvaltiot ryhtyvät erityisesti kaikkiin
tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja
monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen:
a) lapsen houkuttelemisen tai pakottamisen osallistumaan
laittomiin seksuaalisiin tekoihin;
b) lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa
laittomassa seksuaalisen toiminnan harjoittamisessa;
c) lasten hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai
aineistoissa.
Artikla 35
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoituksenmukaisiin
kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin
estääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamisen
missään tarkoituksessa ja muodossa.
Artikla 36
Sopimusvaltiot suojelevat lasta kaikilta muilta hänen
hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksikäytön
muodoilla.
Artikla 37
Sopimusvaltiot takaavat, että
a) lasta ei kiduteta, eikä kohdella tai rangaista julmalla,
epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.
Kuolemanrangaistusta tai elinkautista tuomiota ilman
vapauttamismahdollisuutta ei tule langettaa alle 18-vuotiaana
tehdyistä rikoksista;
b) lapselta ei saa riistää hänen vapauttaan laittomasti tai
mielivaltaisesta. Lapsen pidättämisessä, muussa
vapaudenriistossa tai vangitsemisessa tulee noudattaa lakia ja
näihin toimiin on turvauduttava vasta viimeisenä ja
mahdollisimman lyhytaikaisella keinona;
c) vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta on kohdeltava
inhimillisesti ja kunnioittaen synnynnäistä ihmisarvoa ottaen
huomioon hänen ikäistensä tarpeet. Erityisesti on
vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta pidettävä
erillään aikuisista, paitsi silloin kun katsotaan olevan
lapsen edun mukaista menetellä toisin. Jokaisella lapsella on
oikeus pitää yhteyttä perheeseensä kirjeitse ja
vierailukäynnein, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa;
d) vapaudenriiston kohteeksi joutuneella lapsella on oikeus
pikaiseen oikeus- ja muuhun apuun samoin kuin oikeus kiistää
vapaudenriiston laillisuus tuomioistuimessa tai muun
toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman viranomaisen
edessä ja oikeus saada pikainen päätös missä tahansa
tällaisessa asiassa.
Artikla 38
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan niitä
kansainvälisen humanitäärisen oikeuden sääntöjä, jotka
soveltuvat niihin aseellisissa selkkauksissa ja joilla on
merkitystä lapsen kannalta, sekä takaamaan kunnioituksen
näitä sääntöjä kohtaan.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin
toimenpiteisiin varmistaakseen, etteivät alle 15-vuotiaat
henkilöt osallistu vihollisuuksiin.
3. Sopimusvaltiot pidättäytyvät värväämästä asevoimiinsa
henkilöä, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta. Kutsuessaan
palvelukseen niitä, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta mutta
eivät 18 vuotta, sopimusvaltiot pyrkivät antamaan etusijan
tämän ikäryhmän vanhimmille.
4. Sopimusvaltiot ryhtyvät kansainvälisen humanitaarisen
oikeuden mukaisten siviiliväestön suojelua koskevien
velvoitteidensa mukaisesti kaikkiin mahdollisiin toimiin
suojellakseen ja hoitaakseen lapsia, joihin aseellinen selkkaus
vaikuttaa.
Artikla 39
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin
edistääkseen minkä tahansa laiminlyönnin, hyväksikäytön,
pahoinpitelyn, kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen tai
halventavan kohtelun tai rangaistuksen, tai aseellisen
selkkauksen uhriksi joutuneen lapsen ruumiillista ja henkistä
toipumista sekä yhteiskunnallista sopeutumista. Toipumisen ja
sopeutumisen on tapahduttava ympäristössä, joka edistää
lapsen terveyttä, itsekunnioitusta ja ihmisarvoa.
Artikla 40
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle lapselle, jonka
väitetään syyllistyneen rikoslain rikkomiseen, jota
syytetään siitä tai jonka on todettu sitä rikkoneen,
oikeuden tulla kohdelluksi tavalla, joka edistää lapsen
ihmisarvoa ja arvokkuutta, joka vahvistaa lapsen kunnioitusta
muiden ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kohtaan sekä ottaa
huomioon lapsen iän ja pyrkimyksen edistää hänen
yhteiskunnallista sopeutumistaan ja rakentavan roolin
omaksumista yhteiskunnassa.
2. Tämän toteuttamiseksi ja ottaen huomioon kansainvälisten
asiakirjojen asiaankuuluvat määräykset sopimusvaltiot
takaavat erityisesti, että:
a) lapsen ei väitetä syyllistyneen rikoslain rikkomiseen,
häntä ei syytetä siitä tai hänen ei todeta rikkoneen sitä
tekojen tai laiminlyöntien perusteella, jotka eivät
tekohetkellä olleet kiellettyjä kansallisessa
lainsäädännössä tai kansainvälisessä oikeudessa;
b) lapsella, jonka väitetään syyllistyneen tai jota
syytetään rikoslain rikkomisesta, on ainakin seuraavat
takeet;
i) häntä pidetään syyttömänä, kunnes hänet lain mukaan
todetaan syylliseksi;
ii) hänelle on ilmoitettava viipymättä ja suoraan, tai
tarvittaessa vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa
välityksellä häntä vastaan esitetyt syytteet, ja hänellä
on oikeus saada oikeusapua tai muuta asianmukaista apua
puolustuksensa valmistelussa sekä sen esittämisessä;
iii) hänen on viipymättä saatava lainsäädännön mukaisesti
asiansa toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman
viranomaisen tai oikeudellisen elimen päätettäväksi
rehellisessä oikeudenkäynnissä oikeus- tai muun asianmukaisen
avustajan läsnäollessa ja ottaen erityisesti huomioon lapsen
iän, hänen tilanteensa, hänen vanhempansa tai lailliset
holhoojansa tai huoltajansa läsnäollessa, ellei sen todeta
olevan lapsen edun vastaista.
iv) häntä ei saa pakottaa todistamaan tai tunnustamaan
syyllisyyttään. Hänen on voitava kuulustella tai
kuulusteluttaa vastapuolen todistajia sekä saada hänen
puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi
tasapuolisuuden nimissä;
v) jos hänen katsotaan rikkoneen lakia, hänellä on oikeus
saada tämä päätös ja sen perusteella määrätyt
toimenpiteet korkeamman toimivaltaisen, riippumattoman ja
puolueettoman viranomaisen tai oikeudellisen elimen
käsiteltäväksi lainsäädännön mukaisesti;
vi) hänen on saatava maksutta tulkin apua, jos hän ei
ymmärrä tai puhu kieltä, jolla asiaa käsitellään;
vii) hänen yksityisyyttään on kunnioitettava täydellisesti
asian käsittelyn kaikissa vaiheissa.
3. Sopimusvaltiot pyrkivät edistämään sellaisten lakien
säätämistä, menettelytapojen ja viranomaisten asettamista ja
laitosten perustamista, jotka soveltuvat erityisesti lapsiin,
joiden väitetään syyllistyneen, joita syytetään tai joiden
on todettu rikkoneen rikoslakia, ja erityisesti:
a) säätämällä vähimmäisiän, jota nuorempia lapsia ei
pidetä kelpoisina rikkomaan rikoslakia;
b) aina milloin mahdollista ja toivottavaa, ryhtymään muihin
kuin oikeudellisiin toimenpiteisiin tällaisten lasten kohdalla,
edellyttäen, että ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa kunnioitetaan
täydellisesti.
4. Sen varmistamiseksi, että lapsia kohdellaan heidän
hyvinvoinnilleen sopivalla sekä heidän olosuhteisiinsa ja
rikkomukseensa oikeassa suhteessa olevalla tavalla, on oltava
mahdollisuus erilaisiin järjestelyihin, kuten huolenpitoon,
ohjausta ja valvontaa koskeviin päätöksiin, neuvontaan,
viranomaisvalvontaan, sijaisperhehoitoon, opetus- ja
ammattikoulutusohjelmiin ja muihin laitossijoituksen
vaihtoehtoihin.
Artikla 41
Mikään tässä yleissopimuksessa ei vaikuta määräyksiin,
jotka edistävät paremmin lapsen oikeuksien toteutumista, ja
joita voi olla:
a) sopimusvaltion lainsäädännössä; tai
b) sopimusvaltiota sitovassa kansainvälisessä oikeudessa.
Artikla 42
Sopimusvaltiot sitoutuvat saattamaan yleissopimuksen periaatteet
ja määräykset yleisesti niin aikuisten kuin lastenkin tietoon
tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti.
Artikla 43
1. Tarkastelemaan sopimusvaltioiden edistymistä tämän
yleissopimuksen velvoitteiden täyttämisessä perustetaan
lapsen oikeuksien komitea, joka hoitaa jäljempänä
määriteltyjä tehtäviä.
2. Komitea koostuu kymmenestä korkean moraalin ja tämän
yleissopimuksen alueelta hyvän asiantuntemuksen omaavasta
asiantuntijasta. Sopimusvaltiot valitsevat komitean jäsenet
kansalaistensa keskuudesta ja he toimivat komiteassa
henkilökohtaisessa ominaisuudessaan. Jäsenten valinnassa on
kiinnitettävä huomiota tasapuoliseen maantieteelliseen
jakaumaan ja siihen, että keskeisimmät oikeusjärjestelmät
ovat edustettuina.
3. Komitean jäsenet valitaan salaisilla vaaleilla
sopimusvaltioiden nimeämistä henkilöistä. Kukin
sopimusvaltio voi asettaa ehdokkaaksi yhden kansalaisensa.
4. Komitean ensimmäinen jäsenvaali pidetään viimeistään
kuuden kuukauden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta
ja sen jälkeen joka toinen vuosi. Vähintään neljä kuukautta
ennen kutakin vaalia Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin
on lähetettävä sopimusvaltioille kirje, jossa pyydetään
näitä nimeämään ehdokkaansa kahden kuukauden kuluessa.
Pääsihteeri laatii sen jälkeen kaikista nimetyistä
henkilöistä aakkosjärjestyksessä olevan luettelon, josta
käy ilmi heidät nimenneet sopimusvaltiot, ja antaa sen tämän
jälkeen yleissopimuksen sopimusvaltioiden tiedoksi.
5. Vaali toimitetaan pääsihteerin koollekutsumissa
sopimusvaltioiden kokouksissa Yhdistyneiden kansakuntien
päämajassa. Nämä kokoukset ovat päätösvaltaisia, kun
läsnä on kaksi kolmasosaa sopimusvaltioista, ja komiteaan
tulevat valituiksi ne, jotka saavat eniten ääniä ja
enemmistön läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden
edustajien äänistä.
6. Komitean jäsenet valitaan nelivuotiskaudeksi. Heidät
voidaan valita uudestaan, jos heidät nimetään uudelleen
ehdokkaiksi. Ensimmäisessä vaalissa valituista jäsenistä
viiden toimikausi päättyy kahden vuoden kuluttua.
Sopimusvaltioiden kokouksen puheenjohtaja valitsee arvalla
nämä viisi jäsentä välittömästi ensimmäisen vaalin
jälkeen.
7. Jos komitean jäsen kuolee, eroaa tai ilmoittaa ettei jostain
muusta syystä voi hoitaa tehtäviään komiteassa,
sopimusvaltio, joka oli nimennyt henkilön ehdokkaaksi
nimittää toisen asiantuntijan kansalaistensa joukosta tämän
tilalle hänen kaudestaan jäljellä olevaksi ajaksi. Nimitys on
alistettava komitean hyväksyttäväksi.
8. Komitea hyväksyy omat menettelytapasääntönsä.
9. Komitea valitsee toimihenkilönsä kaksivuotiskaudeksi.
10. Komitean kokoukset järjestetään tavallisesti
Yhdistyneiden kansakuntien päämajassa tai missä tahansa
muussa komitean päättämässä paikassa. Komitea kokoontuu
yleensä vuosittain. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden
kokous tekee päätöksen komitean kokousten kestosta ja
tarkistaa päätöstä tarvittaessa. Päätös alistetaan
yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
11. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri huolehtii, että
komitealla on käytössään tarvittava henkilökunta ja
työtilat, jotta komitea voi hoitaa tämän yleissopimuksen
mukaiset tehtävänsä tehokkaasti.
12. Yleiskokouksen päätöksellä saavat tämän
yleissopimuksen perusteella perustetun komitean jäsenet palkkaa
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päättämin ehdoin.
Artikla 44
1. Sopimusvaltiot antavat Yhdistyneiden kansakuntien
pääsihteerin välityksellä komitealle raportit
suorittamistaan toimenpiteistä, joilla pannaan täytäntöön
tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia, ja näiden
oikeuksien nauttimisessa tapahtuneesta edistymisestä:
a) kahden vuoden kuluessa siitä, kun yleissopimus on tullut
voimaan asianomaiseen sopimusvaltioon nähden;
b) sen jälkeen joka viides vuosi.
2. Tämän artiklan mukaisesti tehdyissä raporteissa on
osoitettava niitä mahdollisia tekijöitä ja vaikeuksia, jotka
vaikuttavat tämän yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden
täyttämiseen. Raporteissa on myös oltava riittävästi
tietoja, jotta komitea voi saada kattavan käsityksen
yleissopimuksen noudattamisesta kyseisessä maassa.
3. Sopimusvaltion, joka on antanut komitealle perusteellisen
ensiraportin, ei tarvitse seuraavissa 1 b kappaleen mukaisissa
raporteissa toistaa aikaisemmin komitealle toimitettuja
perustietoja.
4. Komitea voi pyytää sopimusvaltiolta yleissopimuksen
täytäntöönpanoon liittyviä lisätietoja.
5. Komitea antaa joka toinen vuosi talous ja sosiaalineuvoston
välityksellä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle
raportin toiminnastaan.
6. Sopimusvaltiot julkistavat omat raporttinsa laajalti
yleisölle omassa maassaan.
Artikla 45
Jotta yleissopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa voitaisiin
edistää ja kansainvälistä yhteistyötä sen kattamalla
alalla rohkaista:
a) erityisjärjestöillä, UNICEF:illa ja muilla Yhdistyneiden
kansakuntien elimiltä on oikeus olla edustettuina tämän
yleissopimuksen sellaisten määräysten täytäntöönpanon
arvioinnissa, jotka kuuluvat niiden toimialaan. Komitea voi
tarvittaessa pyytää erityisjärjestöjä, UNICEF:ia ja muita
sopiviksi katsomiaan toimivaltaisia yhteisöjä antamaan
asiantuntija-apua yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevissa
kysymyksissä, jotka kuuluvat kunkin toimialaan. Komitea voi
pyytää erityisjärjestöjä, UNICEF:ia ja muita Yhdistyneiden
kansakuntien elimiä antamaan raportteja yleissopimuksen
täytäntöönpanosta kunkin omalla toimialallaan.
b) komitea lähettää tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa
erityisjärjestöille, UNICEF:ille ja muille toimivaltaisille
elimille sopimusvaltioiden raportit, joissa pyydetään
teknistä opastusta tai apua tai joista sellainen tarve ilmenee,
yhdessä komitean omien huomioiden ja ehdotusten kanssa, mikäli
niitä on näiden pyyntöjen tai tarpeiden suhteen;
c) komitea voi suositella yleiskokoukselle, että se pyytäisi
pääsihteeriä suorittamaan komitean puolesta tutkimuksia
lapsen oikeuksiin liittyvissä erityiskysymyksissä;
d) komitea voi tehdä ehdotuksia ja yleisiä suosituksia, jotka
perustuvat tämän yleissopimuksen 44 ja 45 artiklan mukaisesti
saatuihin tietoihin. Nämä ehdotukset ja yleiset suositukset
toimitetaan kaikille asianosaisille sopimusvaltioille ja niistä
sekä sopimusvaltioiden mahdollisista huomioista ilmoitetaan
yleiskokoukselle.
Artikla 46
Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten
kaikille valtioille.
Artikla 47
Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat
talletetaan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan.
Artikla 48
Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaikki valtiot.
Liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden kansakuntien
pääsihteerin huostaan.
Artikla 49
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä
päivänä siitä kun Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin
huostaan on talletettu kahdeskymmenes ratifioimis- tai
liittymiskirja.
2. Kunkin sopimusvaltion osalta, joka ratifioi yleissopimuksen
tai liittyy siihen kahdennenkymmenennen ratifioimis- tai
liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, yleissopimus tulee
voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä tällaisen valtion
oman ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.
Artikla 50
1. Jokainen sopimusvaltio voi ehdottaa muutosta yleissopimukseen
ja antaa muutosehdotuksen Yhdistyneiden kansakuntien
pääsihteerille. Pääsihteerin on tämän jälkeen
ilmoitettava sopimusvaltioille muutosehdotuksesta ja
pyydettävä näitä ilmoittamaan, kannattavatko ne
sopimusvaltioiden kokousta muutosesityksen käsittelemiseksi ja
siitä äänestämiseksi. Mikäli neljän kuukauden kuluessa
tällaisesta ilmoituksesta vähintään yksi kolmasosa
sopimusvaltioista kannattaa sitä, kokouksen pääsihteeri
kutsuu tällaisen kokouksen koolle Yhdistyneiden kansakuntien
alaisuudessa. Mikä tahansa muutosesitys, joka on hyväksytty
läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden
enemmistöllä alistetaan Yhdistyneiden kansakuntien
yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
2. Muutos, joka on hyväksytty tämän artiklan 1 kappaleen
mukaisesti tulee voimaan kun sen on hyväksynyt Yhdistyneiden
kansakuntien yleiskokous ja kaksi kolmasosaa sopimusvaltioista.
3. Kun muutos tulee voimaan, se sitoo niitä sopimusvaltioita,
jotka sen ovat hyväksyneet. Muita sopimusvaltioita sitovat
edelleen tämän yleissopimuksen määräykset ja mahdolliset
aikaisemmat muutokset, jotka ne ovat hyväksyneet.
Artikla 51
1. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri vastaanottaa ja
toimittaa edelleen kaikille valtioille valtioiden ratifioinnin
tai sopimukseen liittymisen yhteydessä tekemien varaumien
tekstit.
2. Varaumaa, joka ei ole sopusoinnussa tämän yleissopimuksen
päämäärän ja tarkoituksen kanssa, ei sallita.
3. Varauma voidaan milloin tahansa peruuttaa ilmoittamalla
siitä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, joka
toimittaa asiasta tiedon kaikille valtioille. Tällainen
ilmoitus tulee voimaan päivänä, jona pääsihteeri on sen
vastaanottanut.
Artikla 52
Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen
ilmoittamalla siitä kirjallisesti Yhdistyneiden kansakuntien
pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua
siitä kun pääsihteeri on saanut siitä tiedon.
Artikla 53
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri nimetään tämän
yleissopimuksen tallettajaksi.
Artikla 54
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-,
kiinan-, englannin-, ranskan-, venäjän- ja espanjankieliset
tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden
kansakuntien pääsihteerin huostaan. Tämän vakuudeksi
allekirjoittaneet edustajat hallitustensa siihen asianmukaisesti
valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Johdanto - Osa I -
Osa II - Osa III
|
|