ETELÄ-AFRIKAN APARTHEID VEI ÄÄRIMMÄISYYKSIIN ROTUUN PERUSTUVAN SYRJINNÄN. APARTHEID-JÄRJESTELMÄ PURETTIIN LOPULLISESTI VUONNA 1990.

Etelä-Afrikassa oli vielä melko äskettäin vallalla Apartheid-järjestelmä, jossa rotuerottelu oli lailla toteutettu. Kolonialistisesta historiasta alkunsa saanut valkoisen ja mustan väestön välinen kahtiajako kärjistyi siellä järjestelmälliseksi syrjinnäksi. 

Vuonna 1948 valtaan tullut kansallispuolue loi lait, joiden mukaan määrällisesti pienempi valkoinen väestö hallitsi mustaa enemmistöä. Mustien poliittinen osallistuminen oli kielletty, ja heitä syrjittiin niin koulutuksessa, terveydenhuollossa kuin työelämässäkin. Mustien ja valkoisten erottaminen toisistaan vietiin vuosikymmenten aikana äärimmäisyyksiin siten, että ryhmillä oli lopulta omat asuinalueensa, eivätkä mustat saaneet esimerkiksi käyttää valkoisille tarkoitettuja liikennevälineitä. 

Ensimmäinen askel kohti demokraattista yhteiskuntaa otettiin helmikuussa 1990, kun presidentti de Klerk kumosi poliittisten puolueiden kiellon. Sitä ennen Nelson Mandela oli vapautunut vankilasta 27 vuotta kestäneen istumisen jälkeen ja apartheid-lainsäädäntö oli kumottu. Vuonna 1991 perustettiin 18:aa poliittista järjestöä (mukaan lukien silloinen Etelä-Afrikan hallitus) edustanut foorumi valmistelemaan maalle apartheidin jälkeistä poliittista ohjelmaa. Vuotta myöhemmin vain valkoisille tarkoitettu kansanäänestys päätti lakkauttaa apartheidin, mikä mahdollisti kaikkien eteläafrikkalaisten tasavertaisen poliittisen osallistumisen. 

Huhtikuussa 1994 pidettiin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuneet monipuoluevaalit. Niiden tuloksena maahan perustettiin viideksi vuodeksi Nelson Mandelan johtama väliaikainen hallitus. Kansainvälisillä järjestöillä, erityisesti YK:lla, oli tärkeä asema apartheidin kukistamisessa. 

Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.