Ihmiskauppa (trafficking in human beings) pitää sisällään naisten, lasten ja miesten kuljettamista ja myymistä hyväksikäyttötarkoituksessa esimerkiksi prostituutioon, pakkotyöhön tai elinten siirtämiseksi. Keskeistä ihmiskaupassa on se, että uhri on alistussuhteessa tekijään.

Ihmiskauppaa ei tule rinnastaa ihmissalakuljetukseen tai laittomaan maahantuloon. Vaikka ihmiskaupassa usein on viitteitä edellämainituista, se kuitenkin eroaa ihmissalakuljetuksesta esimerkiksi siten, että ihmiskaupassa alistussuhde jatkuu myös maahantulon jälkeen. Laiton maahantulo on jo määritelmän mukaisesti rajat ylittävää toimintaa, ihmiskauppaa voidaan käydä myös maan rajojen sisäpuolella - ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä uhrin siirtymistä rajan yli.

Rajat ylittävän ihmiskaupan uhriksi joutuu Yhdistyneiden Kansakuntien arvion mukaan vuosittain 800 000-900 000 ihmistä. Naisia, lapsia ja miehiä painostetaan, ryöstetään ja houkutellaan perusteettomin lupauksin työhön yleensä varakkaisiin länsimaihin. Valtaosa, noin 80 prosenttia, ihmiskaupasta tähtää naisten ja tyttöjen seksuaaliseen hyväksikäyttöön prostituutiossa. Noin puolet uhreista on lapsia.

Ihmiskauppa on maan alla tapahtuvaa, järjestäytynyttä rikollista toimintaa, josta tiedetään hyvin vähän. Ihmisten liikkuvuuden lisääntyessä ja rajojen auetessa kansainvälistä rikollisuutta on entistä vaikeampi tutkia ja valvoa. Näkymättömyytensä vuoksi ongelman laajuutta ei aina tiedosteta. Ihmiskaupasta on viime vuosikymmeninä kehittynyt huume- ja asekaupan jälkeen kannattavin kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muoto, joka YK:n arvion mukaan tuottaa rikollisjärjestöille vuosittain miljardeja dollareita. Huume- ja asekauppaan verrattuna ihmiskaupan riskit ovat kuitenkin pienet ja voitot suuret.

Seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävä nais- ja tyttökauppa on maailmanlaajuisen ihmiskaupan yleisin muoto. Naiskauppa on organisoijilleen tuottavaa liiketoimintaa: ihmiskauppiaiden on tiedetään kertoneen, että nainen voidaan ostaa 1250-1500 dollarilla ja myydä 250-350 dollarilla/tunti. Globaalin ihmiskaupan näkökulmasta prostituution ja naiskaupan yhteyttä ei voida kiistää: prostituutio on erityisesti viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana kansainvälistynyt. Asiakkaat, prostituoidut, ihmiskaupan uhrit sekä parittajat ja muut organisoijat liikkuvat suhteellisen vaivattomasti maasta toiseen.Tässä mielessä ”ihmiskauppa” -käsitteen voidaan nähdä kätkevän ilmiön sukupuolittuneen luonteen.

Globaali eriarvoisuus, työttömyys ja köyhyyden naisistuminen edistävät ihmiskauppa. Nämä paitsi asettavat entistä useammat ihmiset alttiiksi ihmiskaupan välittäjille, myös toimivat pohjana ihmissalakuljettajien toimille. Ihmisten lisääntynyt ja helpottunut liikkuminen sekä informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden kehittyminen ovat niin ikään vaikuttaneet siihen, että ihmiskaupasta on kehittynyt yksi nykyajan vakavimmista ihmisoikeusongelmista.

Köyhyyden lisäksi ihmiskauppaa ruokkii myös erityisesti länsimaissa halpaan työvoimaan ja prostituutioon kohdistuva kysyntä. Kasvottomuudestaan huolimatta asiakkaat ovat globaalin seksiteollisuuden keskeisiä toimijoita ja pääasiallisia rahoittajia. Muodostaessaan kysyntää uusille ja eksoottisille ”tuotteille” he pitävät osaltaan yllä kansainvälistä ihmiskauppaa. Esimerkiksi Kauko-itään matkaavat miljoonat länsimaiset seksituristit luovat kysyntää alueen kasvavalle lapsikaupalle.

Kaupalle luovat elintilaa myös poikkeusolot: esimerkiksi aseelliset konfliktit ja niiden jälkeinen yhteiskunnallinen epävakaus tarjoavat ihmiskaupan välittäjille erinomaisen mahdollisuuden hyötyä esimerkiksi pakolaisten turvattomasti asemasta. Kansainvälisen siviili- ja rauhanturvajoukkojen tiedetään esimerkiksi Balkanilla lisänneen alueelle suuntautuvaa nais- ja tyttökauppaa. Myös luonnonmullistusten aiheuttamat poikkeustilat edistävät kauppaa: Thaimaassa erityisesti lapsikauppa lisääntyi joulukuun 2004 hyökyaallon jätettyä suuren määrän lapsia orvoiksi.

Torjuva maahanmuuttopolitiikka ruokkii ihmiskauppaa. Tulkitessaan ihmiskaupan uhrit laittomiksi maahanmuuttajiksi, maahanmuuttosäädökset eväävät uhreilta heidän tarvitsemansa tuen. Rasismi on erottamaton osa prostituutiota ja naiskauppaa. Prostituution kenttä on monissa maissa rakentunut siten, että laittomat maahanmuuttajat tai vähemmistöryhmät tarjoavat seksipalveluja valtaväestölle.

Suomi on pääasiassa Itä-Euroopasta länteen suuntautuvan naisten ja tyttöjen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän kaupan läpikulku- ja kohdemaa. Maahan tuodaan ihmisiä myös työvoiman hyväksikäyttötarkoituksessa.

On arvioitu, että Suomi on vuosittain satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa. Uhrit, jotka eivät jää Suomeen kuljetetaan eteenpäin muualle Eurooppaan. Suurin osa Suomeen tulevista ihmiskaupan uhreista on aikuisia naisia tai miehiä, mutta myös alaikäisiä uhreja tiedetään tuodun maahan.

Suomessa on pyritty kehittämään ihmiskauppaa koskevaa lainsäädäntöä nykyistä tilannetta vastaavaksi. Vuonna 2004 voimaan tullut lainsäädäntö tuntee ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan sekä törkeän elinkaupan. Tuomio törkeästä ihmiskaupasta voi olla enimillään kymmenen vuotta vankeutta.

Kansallinen ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma hyväksyttiin elokuussa 2005. Toimintaohjelmassa kiinnitetään huomiota erityisesti uhrien asemaan ja ohjeistetaan ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen, suojeluun ja auttamiseen.