Ihmiskauppaa (trafficking in human beings) on naisten, lasten ja miesten kuljettaminen ja myyminen hyväksikäyttötarkoituksessa esimerkiksi prostituutioon, pakkotyöhön tai elinsiirtoon. Keskeistä ihmiskaupassa on se, että uhri on alistussuhteessa tekijään. Maailmanlaajuisen ihmiskaupan yleisin muoto on naisten ja tyttöjen välittäminen prostituutioon.

Ihmiskauppaa ei tule rinnastaa ihmissalakuljetukseen tai laittomaan maahantuloon, vaikka niillä onkin yhteisiä piirteitä. Erona ihmissalakuljetukseen maahantulo voi tapahtua ihmiskaupassa myös laillisesti. Salakuljetettu henkilö on vapaa saavuttuaan kohdemaahan, mutta ihmiskaupassa uhrin ja tekijän alistussuhde jatkuu myös sen jälkeen. Laiton maahantulo on määritelmän mukaisesti rajat ylittävää toimintaa, mutta ihmiskauppaa voidaan käydä myös maan rajojen sisäpuolella.

Ihmiskauppa osana järjestäytynyttä rikollisuutta

Ihmiskauppa on maan alla tapahtuvaa, järjestäytynyttä rikollista toimintaa, josta tiedetään hyvin vähän, eikä sen laajuutta aina tiedosteta ongelman näkymättömyyden vuoksi. Kun ihmisten liikkuvuus lisääntyy ja rajat aukeavat, on kansainvälistä rikollisuutta entistä vaikeampi tutkia ja valvoa.

Ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen todellisten tuottojen arvioiminen on vaikeaa, mutta kansainvälisen talouden mittakaavassa niiden tiedetään olevan merkittäviä. YK:n arvion mukaan ihmiskauppa tuottaa rikollisjärjestöille vuosittain 7-10 miljardia dollaria. Siitä onkin kehittynyt huume- ja asekaupan jälkeen kannattavin kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muoto. Huume- ja asekauppaan verrattuna ihmiskaupan riskit ovat kuitenkin pienet ja voitot suuret, koska tavaroiden liikkuvuutta on helpompi valvoa kuin ihmisten. Käytännössä ihmiskaupan harjoittaminen liittyy usein muuhun, perinteisempään rikollisuuteen.

Seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävä nais- ja tyttökauppa on maailmanlaajuisen ihmiskaupan yleisin muoto. Naiskauppa on organisoijilleen tuottavaa liiketoimintaa: välittäjien tiedetään kertoneen, että nainen voidaan ostaa 1250-1500 dollarilla ja myydä 250-350 dollarilla/tunti. Prostituution ja naiskaupan kytkökset ovat globalisoituvien prostituutiomarkkinoiden myötä korostuneet: Asiakkaat, prostituoidut ja ihmiskaupan uhrit sekä parittajat ja muut organisoijat liikkuvat suhteellisen vaivattomasti maasta toiseen.

Ihmiskaupan tuotto voidaan periä myös velkavankeudella. Esimerkiksi Kiinasta Euroopan työmarkkinoille pyrkineet ihmiset ovat saattaneet maksaa matkastaan valtavan summan matkan järjestäjälle. Perille päästyään he joutuvat usein vuosien palkattomaan työhön kattaakseen matkansa kustannukset. Esimerkiksi juuri Kiinasta tulleiden siirtolaisten mukaan matka ihmissalakuljettajien avulla Pohjois-Amerikkaan tai Länsi-Eurooppaan maksaa keskimäärin 25 000–35 000 dollaria.

Tiukka maahanmuuttopolitiikka ruokkii osaltaan ihmiskauppaa. Kun maahanmuuttosäädöksin määritellään ihmiskaupan uhrit laittomiksi maahanmuuttajiksi, heitä estetään samalla saamasta heidän tarvitsemaansa tukea.