BUDDHALAISUUDESSA PUHUTAAN TAITAVASTA JA OIKEAAN NÄKEMYKSEEN JA YMMÄRRYKSEEN PERUSTUVASTA ELÄMÄNTAVASTA.

Buddhalaisen ajattelun mukaan hyvän elämän edellytyksenä on viisauden ja myötätunnon samanaikainen kehittäminen. Viisaudella tarkoitetaan sellaisia älyllisiä ominaisuuksia kuten ajatusten erittelyä, harkintaa ja loogista päättelyä. Myötätunnolla taas tarkoitetaan tunnepohjaisia ominaisuuksia kuten rakkautta, hyväntahtoisuutta ja suvaitsevaisuutta.

Gautama Buddha luonnehtii elämää kärsimykseksi: Syntyminen on kärsimystä. Vanheneminen on kärsimystä. Kuoleminen on kärsimystä. Suru, valitus, tuska, huoli ja epätoivo ovat kärsimystä. Yhdessäolo epämieluisan kanssa on kärsimystä. Ero mieluisasta on kärsimystä. Kärsimystä on sekin, kun ei saa haluamaansa. Lyhyesti: tarrautumisen viisi ilmiöryhmää ovat kärsimystä.

Buddhan opin (dharman) kahdeksanosaisen tien eettistä käytöstä määrittelevään osaan kuuluvat oikea puhe, oikea toiminta ja oikea elinkeino. Oikea puhe on tarkkaavaista, tiedostavaa puhetta. Kommunikoidessaan ihminen puhuu totuudellisesti, ystävällisesti, rakentavasti ja ainoastaan sellaista, mikä on tarpeellista. Oikea toiminta on toimimista viisaasti aiheuttamatta kärsimystä eläville olennoille sen enempää kuin itselleenkään. Buddhalaisen luostarin asukkaille oikea toiminta tarkoittaa kymmenen harjoitusohjeen noudattamista eli pidättäytymistä (1) elämän tuhoamisesta, (2) varastamisesta, (3) sukupuolisuhteista, (4) väärästä puheesta, (5) tajuntaa sumentavista aineista, (6) väärästä syömisestä, (7) tanssista, laulusta, musiikkiesitysten ja näytelmien katselusta, (8) kukkaköynnösten, hajuvesien ja kosmeettisten aineiden käyttämisestä sekä koruilla kaunistelemisesta, (9) korkeista tai ylellisistä vuoteista ja (10) kullan ja hopean (rikkauksien) vastaanottamisesta.

Erityisesti buddhalaisille maallikoille tarkoitetut kymmenen taitavuutta erittelevät kolme kehon, neljä puheen ja kolme mielen taitavaa toimintaa, jotka ovat kymmenen taitamattomuuden vastakohtia ja joihin buddhalainen eettisyys voidaan tiivistää. Kehon taitavuudet ovat väkivallattomuus, varastamattomuus ja sukupuolinen siveys. Puheen taitavuudet taas ovat totuudellisuus, pahanpuhumattomuus, ystävällisyys ja asiallisuus. Mielen taitavuuksia ovat pyyteettömyys, hyväntahtoisuus ja harhaluulottomuus.

Perustuu Monikan/PKAMK:n tekstiin, jonka lähteinä on käytetty tekstejä Gothoni: Buddhalainen hyvä elämä ja Pitkänen & Telaranta (toim.): Ovi parempaan maailmaan. Hyvän elämän avaimet eri kulttuureissa.