Naisten aseman edistämiseksi on säädetty lukuisia lakeja sekä laadittu poliittisia ja rahoituksellisia ohjelmia. Myös yhteisön oikeuskäytäntö on muotoutunut tukemaan tavoitetta. Naisten asemaa on pyritty parantamaan kieltämällä syrjintä tavaroiden ja palvelujen saannissa ja torjumalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksikauppaan pakottamista. Samoin yritetään helpottaa naisten tasapainoilua ammatillisen ja yksityiselämän välillä.

Euroopan komissio julkaisi vuonna 2000 tiedonannon ”Kohti sukupuolten tasa-arvoa koskevaa yhteisön puitestrategiaa (2001–2005)”, jossa korostettiin, että sukupuolten välinen tasa-arvo on huomioitava komission kaikessa toiminnassa. Komissio raportoi vuosittain Eurooppa-neuvostolle tasa-arvon edistymisestä eri alueilla. Raportissa myös ehdotetaan toimia ja linjauksia tasa-arvotavoitteen saavuttamiseksi.

Vaikka naisten ihmisoikeuksien tunnustamisessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut merkittävää kehitystä, on tasa-arvoon vielä matkaa. Naiset kohtaavat Euroopan unionissa yhä monenlaista syrjintää ja väkivaltaa, he ovat edelleen aliedustettuina julkisessa elämässä ja heidän palkkatasonsa on miehiä alhaisempi. Monien naisten asemaan vaikuttavien sosiaalisten oikeuksien (muun muassa vanhempainloma, äitiysloma, työajan soveltaminen) käytänteet eroavat suuresti eri jäsenmaiden välillä, mikä asettaa naiset unionin sisällä eriarvoiseen asemaan.

Unionin laajentuminen on herättänyt sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien näkökulmasta monia kysymyksiä: miten torjua prostituutiota ja naiskauppaa Itä-Euroopasta länteen, miten kasvava elintasokuilu uusien ja vanhojen jäsenmaiden välillä vaikuttaa naisten asemaan ja miten roomalaiskatolisen kirkon asenteet heijastuvat seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin.

Naisia on vähän unionin päättävissä elimissä, mikä on huolestuttavaa. Eri EU-maiden parlamenteissa naisia on keskimäärin 20 prosenttia. Poikkeuksena on Pohjoismaat, joissa osuus lähenee 40 prosenttia. Uusissa jäsenmaissa jäädään huomattavasti alle keskiarvon. Euroopan parlamentissa naisparlamentaarikkoja on noin kolmannes. Pahimmillaan tällainen epäsuhtainen edustuksellisuus voi johtaa siihen, että tasa-arvo ei toteudu, koska sitä ei nähdä arvokkaana poliittisena päämääränä.

Lähteet: EU:n vuosittainen ihmisoikeusraportti, 2000, 2005