Turvapaikanhakijoiden määrä lisääntyi Länsi-Euroopassa 1980-luvulla. Kasvun huippu ajoittui 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen, jolloin Neuvostoliitto ja muut Itä-Euroopan sosialistiset valtiot romahtivat ja entisen Jugoslavian alueella puhkesi toinen toistaan seuraavia aseellisia konflikteja. Kun turvapaikanhakijoita oli Euroopassa vuonna 1985 noin 157 000, lukumäärä vuonna 1992 oli noin 690 000.

Monet Euroopan maat ovat kiristäneet maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaansa ja kansallista lainsäädäntöään: Viisumipakko on yleistynyt ja ilman vaadittavia asiakirjoja matkustavia henkilöitä kuljettavia yhtiöitä on alettu sakottaa. EU:ssa on myös luotu yhteisiä tietokantoja ns. turvallisista maista, joista tulevilta voidaan turvapaikka-anomus evätä perusteettomana. Lisäksi turvapaikanhakijoiden määrän rajoittamiseksi on käytetty mm. säilöönottoa, sosiaalituen epäämistä ja rajoituksia työnhaussa. Pääpaino EU:n turvapaikkapolitiikassa onkin siirtynyt laittoman maahanmuuton torjuntaan, rajavalvontaan sekä kolmansien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Kiristyneen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan seurauksena laittoman siirtolaisuuden eri muodot ovat lisääntyneet EU-alueella. Säilöönottoa ja palautuksia pelkäävät pakolaiset eivät aina uskalla edes hakea turvapaikkaa, vaan elävät alueella laittomasti. Laillisten keinojen vähetessä yhä useampi turvapaikanhakija ja siirtolainen turvautuu laittomiin maahantulokeinoihin, mistä on osoituksena ihmissalakuljetuksen huolestuttava lisääntyminen.

Lähteet: EU-maiden turvapaikkamenettelyt ovat kirjavia ja puutteellisia’/ Hälytys 10/05 (Amnesty); Multanen, Elina (2001) ’Rasismi on maahanmuuttajien arkea’/ Suomen Pakolaisapu; Pajunen, Laura(2004) ’EU tiukentaa alueelle pääsyä’/Paossa Maailmalla – julkaisu / Suomen Pakolaisapu; Åberg, Leena-Kaisa(2005) Euroopan unionin turvapaikkapolitiikka/ Suomen Pakolaisapu; Suomen vähemmistövaltuutetun selvitys (2005) nopeutetun turvapaikkamenettelyn oikeusturvatakeista.