Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio julkistivat Nizzan huippukokouksen yhteydessä vuonna 2000 Euroopan unionin perusoikeuskirjan. Perusoikeuskirja käsittää ihmisarvoon, vapauksiin, tasa-arvoon, yhteisvastuuseen, unionin kansalaisten oikeuksiin ja lainkäyttöön liittyvät perusoikeudet. Sen tavoitteena on koota unionissa voimassa olevat perusoikeudet yhteen asiakirjaan, ja tuoda ne tällä tavoin paremmin esiin.

Perusoikeuskirja on sisällöllisesti hyvin laaja. Se kattaa Euroopan ihmisoikeussopimukseen sisältyvien kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien lisäksi myös muita aloja, kuten työntekijöiden sosiaaliset oikeudet, ympäristönsuojelun ja oikeuden hyvään hallintoon. Se sisältää myös huomioita esimerkiksi henkilötietojen suojaan, tietotekniikkaan ja geeniteknologiaan.

Perusoikeuskirja on olennainen osa unionin perustuslakia. Sen tavoitteena on saada perusoikeudet osaksi yhteisön lainsäädäntötyötä ja sitoa toimielimet, unionin instituutiot sekä jäsenvaltiot noudattamaan niitä poliittisena ohjenuoranaan. Perusoikeuskirjan myötä kaikki oikeudet, jotka tähän asti ovat olleet hajallaan eri säädöksissä, kansallisissa laeissa ja kansainvälisissä sopimuksissa, on ensi kertaa koottu yhteen asiakirjaan.

Perusoikeuskirja ei toistaiseksi ole jäsenmaita eikä unionin toimielimiä oikeudellisesti sitova. Siihen ei voi myöskään vedota tuomioistuimessa. Tuomioistuimet voivat kuitenkin käyttää sitä tulkinnallisena apuvälineenä.

Mikäli Euroopan unionin perustuslaillinen sopimus tulee voimaan, tulee perusoikeuskirjasta oikeudellisesti sitova. Puheenjohtajakaudellaan 2006 Suomi pyrkii viemään eteenpäin EU:n perusoikeusulottuvuutta perusoikeuskirjan pohjalta.

Perustuslaillinen sopimus, josta käytetään myös nimitystä EU:n perustuslaki, pyrkii selkeyttämään unionin ja jäsenvaltioiden toimivallanjakoa, yksinkertaistamaan unionin oikeusjärjestelmää, lisäämään päätöksenteon demokraattisuutta, avoimuutta ja tehokkuutta sekä ottamaan huomioon laajentumisen asettamat haasteet.

Perustuslain valmistelu aloitettiin jo vuonna 2001. Eurooppa-neuvosto kutsui Laekenin (kaupunki Belgiassa) julistuksella koolle Eurooppa-valmistelukunnan eli konventin, jonka tehtäväksi annettiin paneutua unionin keskeisiin ongelmiin ja tulevaisuuden haasteisiin. Valmistelukunta aloitti työnsä helmikuussa 2002, ja sen lopputuloksena syntyi ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista, joka luovutettiin jäsenmaiden hallituksille heinäkuussa 2003.

Lisää Laekenin julistuksesta.

Kahdenkymmenenviiden jäsenmaan ja kolmen ehdokasmaan valtion ja hallitusten päämiehet allekirjoittivat Euroopan unionin perustuslakisopimuksen Roomassa 2004. Laki astuu voimaan, mikäli se hyväksytään kaikissa allekirjoittajamaissa kunkin maan perustuslakimenettelyn mukaisesti. Ranskalaiset ja hollantilaiset vastustivat lakia kansanäänestyksissään kesällä 2005, joten tällä hetkellä on epävarmaa, astuuko laki tässä muodossa koskaan voimaan.

Ihmisarvon kunnioittaminen ja oikeus elämään
Yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen
Kulttuurisen, uskonnollisen ja kielellisen monimuotoisuuden kunnioittaminen
Miesten ja naisten välinen tasa-arvo
Vammaisten sopeuttaminen yhteiskuntaan sekä yhdenvertaisuus lain edessä
Oikeus koulutukseen
Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus
Tiedonvälityksen vapaus, elinkeinonvapaus ja omistusoikeus
Oikeus oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin
Syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen

Lisäksi perusoikeuskirjassa kielletään kidutus, epäinhimilliset tai halventavat rangaistukset ja kohtelu