Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun kuusi Euroopan valtiota perusti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön vuonna 1951. Liitto muuttui Euroopan talousyhteisöksi vuonna 1957, ja sen jäsenet kehottivat Euroopan kansoja, "jotka jakavat heidän ihanteensa, yhtymään heidän ponnistuksiinsa."

Jäsenvaltioiden määrä kasvoi kuudesta ensin yhdeksään vuonna 1973 ja sitten viiteentoista vuonna 1995. Tähän mennessä Euroopan unioni (vuodesta 1993) on luonut yhteismarkkinat ja yhteisen rahan. Taloudellinen ja sosiaalinen yhteistyö oli laajentunut myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Viimeisin laajentuminen oli unionin historian laajin. Kymmenen uutta jäsenvaltiota – Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro – liittyivät unioniin virallisesti 1. toukokuuta 2004 pitkän valmistelu- ja neuvotteluprosessin päätteeksi. Jo 454 miljoonan asukkaan unionin on määrä laajeta edelleen viimeistään vuonna 2008, kun Bulgaria ja Romania liittyvät mukaan.

Uudet jäsenmaat yhdentyvät unioniin monella tasolla. Ensinnäkin ne ovat ensimmäisestä jäsenyyspäivästään alkaen mukana unionin keskeisessä toimielinrakenteessa. Niiden ministerit tekevät päätöksiä virkaveljiensä rinnalla Euroopan unionin neuvostossa. Ne lähettävät valitsemansa edustajat Euroopan parlamenttiin, ja kukin maa nimeää jäsenen Euroopan komissioon. Lisäksi uusien jäsenmaiden kielistä tulee unionin virallisia kieliä. Tuoreilla jäsenmailla on oikeus osallistua EU:n ohjelmiin ja saada varoja sen rahastoista.