EU on lisäksi luonut itselleen omia ihmisoikeussuuntaviivoja, jotka edellyttävät sopimustason vähimmäisvaatimusten lisäksi omaa aktiivista toimintaa. Näiden huomioiminen käytännön operaatioiden toimintaohjeissa on varmistettava.

Usein unohdettu kysymys on sukupuolten välinen tasa-arvo ja naisiin kohdistuva väkivalta sekä näihin keskeisesti liittyvä ihmiskauppa. EU on luonut omat ohjeensa kaikista näistä kysymyksistä.

Usein poliittisten ja sotilaallisten toimijoiden ensisijainen tavoite on aikaansaada nopea poliittinen ratkaisu. Tämän mahdollistamiseksi vanhojen ihmisoikeusloukkausten selvittäminen tahtoo jäädä taka-alalle.

Ihmisoikeusnäkökulmasta vakavien loukkausten rankaisematta jättäminen tai totuus- ja sovintoprosessin puuttuminen, voi kuitenkin johtaa kaunojen kytemiseen ja kriisin mahdolliseen uudelleen puhkeamiseen myöhemmin.

Aseilla on keskeinen rooli kaikissa konflikteissa. Siksi asekaupan parempi hallinta ja sen varmistaminen, että aseita ei pääse ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille tahoille, on kriisien ennaltaehkäisemisessä oleellista. Myös kriisin jälkeen aseiden kerääminen edesauttaa konfliktien selvittämistä.

EU:n omat asevientiä koskevat käytännesäännöt ovat olleet voimassa vuodesta 1998 ja niitä on ajoittain arvioitu. Vuoden 2006 aikana käytännesäännöistä pitäisi tulla oikeudellisesti sitovia. EU on myös ilmoittanut tukevansa työtä kansainvälisen asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi.

Toivottavaa olisi myös, että kaikissa EU:n toteuttamissa hankkeissa paikallisyhteisöä kuultaisiin ja sen toimijoille annettaisiin merkittävä rooli hankkeen toteutumisessa.