EU:n urvallisuusstrategia hyväksyttiin joulukuussa 2003 ja on EU:n tämän alueen toiminnan strateginen perusta.

Turvallisuustrategialla on kolme pääasiallista tavoitetta:
luoda turvallisuusvyöhyke Euroopan raja-alueille
tukea monenväliseen yhteistyöhön perustuvaa vakaata kansainvälistä järjestelmää
reagoida tehokkaasti terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen

Toissijaisia tavoitteita ovat:
alueellisten kriisien ratkaiseminen
hajonneiden valtioiden tyhjiön täyttäminen

EU:n tavoitteena on osallistumisella pystyä ennalta ehkäisemään konflikteja. EU:n tavoitteissa pääpaino on taloudellisten ja poliittisten keinojen käyttämisessä sotilaallisten edellä, mutta ei sotilaallisia keinoja kokonaan voida pois sulkea.

Turvallisuusstrategiaa on myös arvosteltu siitä, että vaikka ongelmien analyysi on oikea, sen keinovalikoima painottaa sittenkin liiaksi sotilaallisia keinoja näiden ratkaisemiseksi. Ihmisoikeuksien näkökulmasta mielenkiintoisin ehdotus vaihtoehtoiselle mallille tai nykyisen strategian käytännön toteuttamiseksi on ns. Barcelona-raportti.

Barcelona-raportin lähtökohtana on ihmisoikeuksien puolustamisen ensisijaisuus ja sotilaallisen valmiuden rinnalle luotava 15 000 henkilön siviilivalmiusjoukko. Barcelona-raportti korostaa myös paikallisyhteisöjen kuulemista ja ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden tuomista oikeuteen kriisin todellisen ratkaisemisen ehtoina.

Tähän saakka EU on toteuttanut kolme sotilasoperaatiota, joista kaksi (Makedoniassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa) on jo päättynyt. Edelleen jatkuva sotilaallinen rauhanturvaamistehtävä on Bosnia-Hertsegovinassa toimiva Althea-operaatio.

Siviilioperaatioista päättyneitä ovat Makedoniassa toteutettu poliisioperaatio ja Georgiassa toteutettu oikeusvaltiohanke. Edelleen käynnissä olevia hankkeita on kymmenen mm. Balkanilla, Kongossa, Palestiinassa, Irakissa, Sudanissa ja Indonesiassa.

Operaatioiden aiheita ovat poliisikoulutus, rajavalvonta, tarkkailutehtävät ja oikeusvaltiokehitys.