Kun yhteisö muuttui Euroopan unioniksi Maastrichtin sopimuksella vuonna 1992, yhteistyö ulotettiin myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä oikeus- ja sisäasioihin. Muutoksen myötä myös ihmisoikeudet tulivat keskeiseksi osaksi Euroopan yhteisön (nykyisen unionin) politiikkaa.

Euroopan unioniin on liittynyt lukuisia uusia jäsenvaltioita. Ihmisoikeudet näyttelevät merkittävää osaa laajentumisprosessissa. Taloudellisten seikkojen lisäksi laajentumisneuvotteluissa ollaan erityisen kiinnostuneita siitä, kuinka aidosti hakijamaat ovat sitoutuneet demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Yhteiset arvot – sitoutuminen demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltion periaatteen noudattaminen – ohjaavat Euroopan unionin toimintaa.

Euroopan unioni pyrkii edistämään ihmisoikeuksia. Tavoitteella on kaksi ulottuvuutta: sisäisellä ulottuvuudella tarkoitetaan toimia, joilla ihmisoikeustilannetta yritetään parantaa unionin sisällä. Ulkoinen ulottuvuus puolestaan pitää sisällään kaikki ihmisoikeustoimet, jotka kohdistuvat unionin ulkopuolisiin ns. kolmansiin maihin.

Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa on moitittu yksipuoliseksi. On toimittu aktiivisesti lähinnä suhteissa kolmansiin maihin, mutta ihmisoikeuksien silmälläpito unionin sisällä on jäänyt vähemmälle.

Viime vuosina ihmisoikeuksia on pyritty edistämään yhä enemmän myös unionin rajojen sisällä. Esimerkkinä voidaan mainita Euroopan unionin perusoikeuskirjan julkaisemisen Nizzan huippukokouksen yhteydessä vuonna 2000. Sen tavoitteena on tuoda perusoikeudet osaksi yhteisön lainsäädäntötyötä ja sitoa toimielimet, unionin instituutiot sekä jäsenvaltiot noudattamaan niitä poliittisena ohjenuoranaan.

Perusoikeuskirjan myötä kaikki oikeudet, jotka tähän asti ovat olleet hajallaan eri säädöksissä, kansallisissa laeissa ja kansainvälisissä sopimuksissa, on nyt ensi kertaa koottu yhteen.

Toinen hyvä esimerkki on Euroopan komission syyskuussa 2002 perustama riippumaton asiantuntijaverkosto, jonka tehtävänä on seurata perusoikeuksien toteutumista Euroopan unionissa. Verkosto raportoi vuosittain havainnoistaan sekä antaa lausuntoja ja suosituksia perusoikeuksien suojeluun liittyvissä erityiskysymyksissä. Vuosiraporteissa tuodaan esille perusoikeuksien toteutumiseen liittyviä huolenaiheita, sekä hyviä käytäntöjä niin unionin toimielimissä kuin jäsenvaltioissakin.