2 | 0 2
kuva: Mies vailla menneisyyttä
Auteur-teorian vaiheet historiallisesta näkökulmasta ja auteur-testit. Ohjaajaa ei ole aina pidetty elokuvan ainoana tai edes oikeana auteurina. Jotkut ovat puhuneet tähtien, kirjailijoiden, käsikirjoittajien tai kuvaajien, toiset lajityyppien tai studioiden puolesta. Jotkut ovat korostaneet elokuvan teollista tai ryhmätyöluonnetta, toiset ovat nähneet päävaikuttajana tuotanto- tai yhteiskuntajärjestelmän, kulttuurin, myytit tai alitajuiset psyykkiset mekanismit.
Ja mikäpä sopisi auteur-teorian oheen paremmin kuin läpivalaisu suomalaisen elokuvan suuresta auteurista, Aki Kaurismäestä. Lähemmässä tarkastelussa erityisesti Mies vailla menneisyyttä ja sen mukana terveiset ja tunnelmat Cannesin elokuvajuhlilta.
Lisäksi numeroa terävöittävät Cahiers du Cinèman keskeisten auteur-kriitikoiden ja ranskalaisen uuden aallon merkittävien ohjaajien Eric Rohmerin ja Jacques Rivetten tekstit. Rohmer kirjoittaa Orson Wellesin Salaisesta raportista (Confidental Report/Mr. Arkadin, 1955) yhtä aikaa runollisesti, analyyttisesti kuin filosofisestikin. Rivetten artikkeli käsittelee moraalifilosofiaa Fritz Langin viimeisen amerikkalaisen elokuvan Sähkötuoli odottaa (Beyond a Reasonable Doubt, 1956) kautta.
s i s ä l t ö
- Pääkirjoitus: Siinä tekijä missä näkijä Sakari Toiviainen
- Tekijänpolitiikan vaiheet Markku Varjola
- Auteur-testejä Markku Varjola
- 1900-lukulainen faabeli Eric Rohmer
- Käsi Jacques Rivette
- Muutama sana Cannesista Peter von Bagh
- Romantiikkaa, nostalgiaa vai melankoliaa? Markku Koski
- Reunamerkintöjä elokuvasta Mies vailla menneisyyttä Lauri Timonen
- Festivaalit: Tampere, Göteborg, Gent, Bryssel
- Kirjat
- Keskustelua
- Elokuvat koonnut Satu Elo
- Short Cuts Lauri Timonen
filmihullu · filmihullu@kaapeli.fi www-sivut....hopeinenKUU · kuu@megabaud.fi
