Wäiski saavutti miehen iän, 70 tiimalasissa

Wäinö "Wäiski" Pietikäinen pääsi miehen ikään täyttäessään 13.9.2005 70 vuotta. Wäiski syntyi Pielaveden kunnassa lähellä Kiuruveden rajaa savusaunassa. Varsin nuorena 7- vuotiaana Wäinö muutti lähiseudulle kuuden lehmän ja yhden hevosen taloon "rengiksi". Kun miehet olivat sodassa, oli Wäinö talossa ainoa mies ja hoiti myös miehen töitä kuten hevosen ja muiden kotieläinten hoitoa, heinäin ja puiden ajoa yms. Talon kovissa töissä kului nuoruudesta 10 vuotta. Miesten palattua sodasta asiat eivät aina sujuneet kitkattomasti vaan töissä oli pärjättävä miesten tahtiin. Tämä otti koville mm. perinteisessä varstapuinnissa. Jos ei kyennyt lyömään isännän kanssa varstaa vuorotahtiin saattoi isännän varstasta tulla päähän. Ja kommentti oli, että "syömisessä löytyy apua, mutta ei riihen puinnissa".

Vaaraslahden kylässä, jossa Wäiski asui, oli vanha jo vuosisadan vaihteessa rakennettu työväentalo. Natsit takavarikoivat tämän työväentalon 30- luvulla ja sitä käytettiin pankkihuoneistona. Vuonna 1944 rauhan tultua oli jo tiedossa, että työväen järjestöt saavat omaisuutensa takaisin. Välittömästi sodan jälkeen Vaaralan kylän puoluejaosto päätti, että nyt haetaan avaimet pankin johtajalta oikeille omistajille. Valittiin 6-henkinen toimikunta noutamaan avaimia. Ja kuinka ollakaan, lähetystön jokaisen jäsenten sukunimi oli Pietikäinen.

Pielavedellä työväenliike toimi voimakkaasti. Oli urheilutoimintaa, SKDL ja SKP toimivat sekä ammatillinen "maa- ja sekatyöväen liitto". Wäiskin isä oli silloin mm. paikallinen Maa- ja sekatyöväen liiton luottamusmies. Vuonna 1945 Vaaraslahden kylällä vappumarssiin osallistui 300 marssijaa, kun äänioikeutettuja tällä alueella oli silloin 700.

Vuonna 1952 tuli lähtö leveämmän leivän toivossa veljien ja serkkupoikien mukana Pohjoiskarjalaan Pielisjärvelle (nyk. Lieksa) metsätöihin. Eri pitäjissä metsätöissä Wäinö kierteli sitten pari vuotta ja muutti 19-vuotiaana Helsinkiin. Helsingissä Wäinö työskenteli sairaalassa huoltomiehenä viisi vuotta. Näinä vuosina Wäinö liittyi SKDL:n jäseneksi vuonna 1954. Vuonna 1955 Wäinö ehti osallistua myös Varsovan nuorisofestivaaleille. Samana vuonna 1955 käytiin valtion sairaaloissa useiden valtionalojen yhteinen talouspuolen työntekijöiden lakko, jossa Wäinö toimi myös lakkovahtina. Silloin saatiin merkittävä kahden palkkaluokan palkankorotus, joka pienissä palkoissa oli merkittävä. Ehkä tästä oli seurauksena se, että armeijaan lähdettäessä antoi työnantaja lopputilin kouraan. Kuitenkin lyhyellä aikavälillä KTV:n toimesta saatiin irtisanominen peruutettua laittomana. Sen seurauksena armeijan jälkeen Wäinö palasi takaisin samaan työpaikkaan. Silloin katsottiin armeija valtion töissä palvelukseksi ja armeijan jälkeen seurasi töissä heti pitämätön kesäloma.

Tämän jälkeen Wäinö oli aktiivisesti mukana ammattiyhdistystoiminnassa. Ammattiliiton jäseneksi Wäiski hyväksyttiin vasta vuonna 1955 vaikka hän jätti jäsenanomuksen vuonna 1954. Tämä johtui siitä, että silloin sairaala- alalla sosialidemokraatit eivät halunneet ottaa kommunistia jäseneksi. Tähän he olivat kuitenkin loppujen lopuksi pakotettuja, koska lakkovahdeista oli puute. Ammattiliiton jäsenkirja ja lakkovahdin paperit tulivat samana päivänä. Skogilaisten ja leskisläisten riidat alkoivat demareiden keskuudessa 50-luvun lopulla. Silloin Wäinö tuli mukaan ammattiosaston toimikuntaan ja tämän jälkeen toimikunnan työhön saatiin muitakin kommunisteja. Sairaala-alan SKDL:n osasto perustettiin 1957, johon Wäiski valittiin alusta saakka puheenjohtajaksi, jota pestiä kesti vuoden 1960 loppuun.

Muitakin luottamushommia kertyi. Kunnallistoimikunnan jäsenenä oltiin perustamassa mm. kulttuuritaloa. Vuosina 1959-60 toimi Wäinö mm. taksoitus-, vero- ja tarkastuslautakunnissa. Vuonna 1960 Wäinö liittyi kommunistipuolueen jäseneksi, kun sairaala- alalle perustettiin puolueryhmä.

Wäiski alkoi myös opiskella ja kävi näinä vuosina iltaoppikoulua, jossa hän oppi mm. kieliä, Ruotsia ja Saksaa ja harrasti paljon kirjallisuutta näillä kielillä.

Vuonna 1960 heti joulun jälkeen oli edessä muutto Ruotsiin ja vuoden 1961 alussa Wäinö ilmoittautui Ruotsin kommunistipuolueen kannatusjäseneksi, koska silloin ulkomaalainen ei voinut olla Ruotsin puolueen jäsen.. Ruotsissa Wäinö hakeutui töihin puhelintehtaalle ja sen jälkeen muovitehtaalle. Kun nämä eivät oikein lyöneet leiville lähti Wäinö merille m/s. Danaholm- laivalla, joka purjehti Amerikkaan kuljettaen mm. paperia, kemikaaleja ja metallituotteita. Amerikassa ensimmäisenä iltana päästiin maihin, mutta seuraavana päivänä laivaan saapuivat siirtolaisviranomaiset kuulustelemaan laivahenkilökuntaa. He ottivat kaikista sormista sormenjäljet sekä rikosvalokuvat ja antoivat kuulusteltavalle numeron. Wäiskin numero oli yli 15 miljoonaa, joka leimattiin passin takakanteen. Kuulustelujen jälkeen Wäiski joutui yksityiskuulusteluun, jonka aikana todettiin: "Olemme saaneet raportin Suomesta, että teillä on ollut tekemistä kommunistien kanssa". Wäiski vastasi: "Tästä asiasta ei keskustella työnantajan kanssa", johon kuulustelijat vastasivat, että he voivat antaa anteeksi, kun Wäiski on niin nuori. Kuulustelijat olivat kiinnostuneita kuka Suomessa ja Ruotsissa voi pitää kommunisteja töissä ja voiko samaan aikaan olla kommunistipuolueen ja ammattiliiton jäsen.

Kolmen vuorokauden kuluttua 26.7.61 seurasi karkotus Yhdysvalloista. Wäiski oli koko ajan vartioinnin alaisena. Jostain kumman syystä vartijat saivat 60 dollarin määrärahan jolla piti näyttää Wäiskille ennen karkotusta New Yorkia. Koska Wäiski ei osannut Englantia veivät vartijat hänet erään vanhan v. 1914 Amerikkaan tulleen saksalaisen kapakkaan, joka oli myös asunut Vaasassa ja osasi vähän suomea. Sitten käytiin vielä tivolissa, jossa Wäiski ajoi yksin vuoristoradalla ja vartijat seisoivat asennossa portilla. Sitten mentiin tivolista lentokentälle, jossa lipunleimaajana oli kolmannen polven Amerikan suomalainen, joka osasi suomenkieltä. Wäiski passitettiin lentokoneeseen, joka lensi Kööpenhaminaan. Sieltä lennettiin pikkukoneella Tukholmaan.

Laivan työntekijöiden luottamusmies oli kehottanut Wäiskiä Tukholmaan palattuaan vaatimaan kahden kuukauden palkkaa, koska silloisen säännön mukaan se kuuluu merimiehelle, jos hänet poistetaan laivasta vieraassa satamassa. Tukholmassa Wäiski asian johdosta meni merimiesten ammattiliittoon, mutta siellä kysyttiin ainoastaan, että oletko sinä todella kommunisti, niitä meillä jo on tarpeeksi ja passittivat hänet ulos. Laivanvarustaja ei hänkään antanut kahden kuukauden palkkaa, mutta tarjosi kyllä toisella laivalla uutta työpaikkaa, mutta uudelleen merille Wäiski ei lähtenyt.

Tämän jälkeen aika kului eri paikoissa: galvanointihommissa, pakkaushommissa ja jälleen galvanointihommissa. Sitten 1962 keväällä oli lähtö Hampuriin. Syy tähän oli se, että Wäinö halusi oppia hyvin saksankielen, jota hän piti silloin hyvin tärkeänä. Tarkoitus oli saada maassa oleskelulupa. Tätä hän ei kuitenkaan saanut. Siinä vaiheessa loppuivat rahat, jonka johdosta hän pestautui Hampurissa laivaan, jonka tiedettiin jossain vaiheessa tulevan Suomeen. Laiva otti hiiltä Hampurista ja kuljetti sen Kööpenhaminaan, jonka jälkeen haettiin lasti hiiltä Puolasta, joka vietiin Suomeen Haminan satamaan. Siellä Wäiski karkasi laivasta ja hakeutui vuoden 1962 lopussa näiden ulkomaalaisseikkailujen jälkeen Kone Oy:n palvelukseen. Vuodesta 1963 Wäiski toimi runsaan vuoden työpaikkansa pääluottamusmiehenä. Tässä toimessa hän osallistui hissityöntekijäin edustajana metalliliiton liittokokoukseen. Tämä oli se kokous, joka päättyi hajaannukseen.

Wäiskin omien sanojen mukaan tärkein opetus hänen elämänsä aikana on ollut toimiminen silloin pääluottamusmiehen hommassa. Silloin Wäiski esitti työkavereilleen, että miten minä hanttimies voin pääluottamusmiehen hommaan asettua. Entinen ammattiosaston puheenjohtaja Ilmari Kojo totesi silloin, että tärkeintä on, että muistat vain kuka sinut on valinnut. Tulee kuunnella niitä valitsijoita, työmiehiä. Ilmari muisti sanoa, että "Joulupukkia ei ole olemassa". "Puhu niin kuin vehkeissä on varaa, äläkä koskaan käytä ylisanoja. Kone Oy:llä asiat kuitenkin kehittyivät siihen suuntaan, että työnantaja siirtyi nelipäiväiseen työviikkoon. Palkka ei enää riittänyt ja oli pakko harkita uutta työpaikkaa.

Kun Wäiski oli lopettanut kone Oy:llä, saanut lopputilin kouraansa, hän kotiin palatessaan tapasi asuntonsa ulkopuolella kaverin, joka esittäytyi: "olen etsivä Reijo Nummela". Wäiski kysyi kuka on sinun päämies? Etsivä totesi: "Puhutaan tästä myöhemmin". Etsivä tarjosi ruuan ja juomat sekä kuiskasi olevansa Suoposta tuijottaen millaisen reaktion tämä aiheutti. Sen jälkeen etsivä esitti tapaamista myöhemmin. Tämän jälkeen Wäiski kävi metalliliiton sihteerin Harri Vainion luona kertomassa asian kysyen miten tulee tehdä. Neuvoa ei Harri siinä tilanteessa vielä osannut sanoa.

Vähän myöhemmin Wäiski kertoi Harri Vainiolle lähtevänsä nyt Ruotsiin. Sovittiin kuitenkin, että Wäiski siirtää lähtöään. Harri Vainio oli ottanut yhteyttä puolueen kaaderisihteeriin Eino Tanneriin. Tannerin ohjeet olivat, että annetaan Nummelalle vääriä tietoja ja "lypsetään" häneltä muita tietoja. Ohjeen mukaan Wäinö otti yhteyttä Nummelaan. Nummela halusi tietää, ketkä kuuluivat Koneen kommunistipuolueen osastoon. Wäiski sanoi, että enhän minä voi kavereita pettää, koska he saavat potkut työstä. Myöhemmin Tannerin ohjeiden mukaan annettiin Nummelalle nimilista, jossa olivat paikallisten oikeistodemareiden tunnetut yhdysmiehet. Eikka myös selosti suojelupoliisin rakennetta. Nummela halusi tietää vielä enemmän tehdäkseen esitelmän Koneen järjestötilanteesta. Tannerin esityksen mukaan Wäiskin tuli saada selville, missä Suopo tapaa vasikoitaan. Tämä ei sitten onnistunut ja yhdessä Tannerin kanssa todettiin, että lopetetaan tämä homma.

Sen jälkeen Wäinö siirtyi Tukholmaan yhdelle kaapelitehtaalle vuodeksi. Tämän jälkeen Wäinö lähti Berliiniin tarkoituksenaan jälleen saksankielen opiskelu. Berliinissä, ensin länsi Berliinissä Wäinö yritti oleskelulupaa, jota taaskaan ei herunut. Selitykseksi annettiin, "että Suomi on vähän kuin itämaa". Tämän jälkeen Wäinö siirtyi Itä-Berliinin puolelle ja varasi huoneen halvasta hotellista. Kansanpoliisi antoi oleskeluluvan. Täällä Wäinö oleskeli kuukauden. Itä-Berliinissä Wäiski tapasi Berliinissä asuvia ruotsalaisia. Sitten hän palasi Tukholmaan takaisin kolmivuorotyöhön lasitehtaalle.

Erään ystävällisen Luxemburgin lähetystössä työskentelevän suomalaisrouvan neuvosta Wäiski matkusti Aacheniin saadakseen siellä oleskeluluvan Saksaan. Siellä eräs ulkomaalaisosaston ystävällinen seniorivirkamies totesi, että ensin pitää olla asunto. Välitystoimiston avulla löytyi asunto hetkessä. Ja kun eräästä värjäämöstä löytyi työpaikka, niin sitten tuli myös oleskelulupa. Kolmen kuukauden kuluttua Wäinö sai uusittua oleskeluluvan ja työskenteli tämän jälkeen kumitehtaalla. Mutta nyt Saksan opiskelu alkoi sujua. Wäiski kävi Berliz-kieliopistossa ja oppi saksankielen. Opiskelussa auttoi työ värjäämössä ja kumitehtaalla. Palatessaan kuuden kuukauden kuluttua Tukholmaan helmikuussa 1966 oli kielitaito jo aika hyvä.

Tämän jälkeen työhommat sujuivat erilaisissa teollisuuslaitoksissa. Samaan aikaan hän otti yksityistunteja englannin - ja saksan kielessä, käyden samaan aikaan kauppaopiston kursseja mm. konttorityön- ja kirjanpidonkurssit sekä Tukholman kaupungin kauppakoulussa konekirjoituskurssin. Tämän jälkeen Wäiski työskenteli Tukholmalaisessa tukkuliikkeessä 14 kuukautta kassakonttoristina.

Sitten Wäiski siirtyi Suomeen ja avioitui. Hän toimi Liiketyöntekijäin liiton piirissä johtokunnassa ja varapuheenjohtajana. Tämä osasto hajotettiin ja liike- alan konttoristit siirrettiin eri osastoihin.

Seitsemän Helsingissä vietetyn vuoden aikana Wäiski työskenteli kauppaedustajana eri firmoissa. Vuonna 1977 tuli avioero, jonka jälkeen Wäiski muutti takaisin Ruotsiin ja meni töihin Sandvik Coromant Ab:lle. Siellä työaikaa kertyi tarkalleen neljä vuotta. Tämä työpaikka muutti Wäiskin elämän aika perusteellisesti, koska hän monien muiden tapaan sai siellä asbestoosin. Tämä todettiin oireiden ilmaannuttua Tukholmassa. Wäiski oli ajanut viikonloppuisin Tukholman maanalaista aina vuodesta 1977. Tämän johdosta Wäiski pääsi heti asbestoosin toteamisen jälkeen vakinaiseksi maanalaisen kuljettajaksi jota kesti vuodesta 81 vuoteen 84. Mutta sitten asbestoosi alkoi vaivata niin, että liikennelaitokselta hän joutui sairaskirjalle, jota aikaa kesti yhden vuoden ja lopullinen eläkepäätös tuli syyskuussa 1985.

Sandvik Coromant Ab kieltäytyi neuvottelemasta asbestoosin aiheuttamista korvausvaatimuksista. Tästä kuitenkin tehtiin poliisitutkimus, jonka yhteydessä todettiin, että altistuminen asbestille oli tullut ko. tehtaalla. Kaksi samoissa töissä ollutta ruotsalaista purkajaa kuoli samana vuonna, kun Wäiski lopetti Sandvik Coromant Ab:lla. Tällä hetkellä Wäiskiä lukuun ottamatta kaikki näissä purkutöissä olleet ovat menehtyneet asbestoosiin. Asbestoosi vaivasi eri tavoin ja oireet pahenivat. Lopuksi Wäiski kävi puhumassa DDR:n turistitoimiston edustajan kanssa. Tämän jälkeen Wäiski hommasi velkarahoilla itsensä Saksan Demokraattiseen tasavaltaan Graal-Muritz'n kaupunkiin hoitoon. Ja siellä asia osattiin, hoito onnistui ja kunto parani. Täällä oli hoito tieteellistä ja täyttä asiaa. Siksi Wäiski jaksoi syksyllä perustaa syksyllä 1985 perustaa ja pitkään suunnitellun Asbestkamp 85- yhdistyksen.

Tämä yhdistys perustettiin ajamaan asbestipotilaiden asemaa. Asbestoosin puhjettua Wäiski vuonna 1984 huomasi, että hänen tuttavapiirissään oli useita asbestivammaisia. Yhdessä todettiin periaatteet: kun ihminen saa asbestikeuhkon niin silloin arvostukset muuttuvat. Asbestisairaus on luokkasairaus. Alettiin suunnitella yhdistystä, mutta se perustettiin vasta 1985. Asbestoosista Ruotsissa viranomaiset levittivät paljon väärää tietoa. Ensimmäisen kerran oli Upplannin läänissä iso asbestitutkimus, jossa todettiin, että suomalaisilla on suuri yliedustus asbestipotilaiden piirissä. Esitettiin, että kaikille suomalaisille yhteistä on saunominen. Tästä sitten seurasi johtopäätös, että sauna aiheuttaa asbestoosia.

Sitten vakuutusyhtiöt määräsivät, että tulee tehdä tutkimus. Valittiin koeryhmä. Lääkärit lähtivät siitä, että asbesti on peräisin saunan kivistä, ei pelkästään saunasta. Mutta koeryhmässä olikin myös eestiläisiä, joista lääkärit eivät tienneet mitään. Asbestkamp-85:n toimesta osoitettiin, että Eestin maaperässä ei ole asbestia. Sitten Wäiski teetti koepalan keuhkoistaan. Mutta sieltä ei löytynyt asbestia, joka olisi koskaan ollut saunan kiukaassa. Sitä vastoin todettiin kyllä Suomesta tuotua Ruotsissa käytettyä asbestia. Kaikista päivänselvistä perusteista huolimatta Ruotsin virallinen kanta kuitenkin edelleenkin on, että asbestoosi syntyy Suomalaisille saunan kiuaskivistä. Virallisten lääkäripiirien ja muidenkaan tahojen päähän ei pälkähtänyt se, että Suomalaiset mahdollisesti työskentelisivät ruotsalaisia enemmän sellaisissa töissä, joissa altistuu asbestille. Tätä Ruotsin virallista näkemystä asbestoosin yhteydestä suomalaisiin Asbestkamp85- yhdistys alkoi vastustaa. Asbestoosista Wäiski ei ole saanut korvausta. Työvammavakuutuksia ei ole maksettu. Siksi Wäiskin tavoite on, että rikolliset tulee saada vastuuseen teoistaan, eikä pelkästään häneen itseensä kohdistuneista teoista vaan kaikkiin asbestivammaisiin ja muihin työperäisiä sairauksia aiheuttaneista rikoksista.

Tällä hetkellä Wäiski on eläkkeellä ollessaan 20 vuoden ajan toiminut Asbestkamp85:n vetäjänä. Yhdistys on luonut asbestiasioiden kansainvälisen tiedotusverkoston. Yhdistyksen keskeisin tehtävä on koko ajan ollut tukea kaikkia asbestipotilaita heidän asioissaan eläke-, tutkimus-, sairaanhoito- ja oikeustaistelussa. Wäiski itse järjestelee sekä Suomessa, että Ruotsissa asbestipotilaiden asioita ja tässä työssä hän on tehnyt suuren elämäntyön. Wäiski on hankkinut suuren kirjaston asbestisairauksia käsittelevää saksan-, suomen- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta, joita hän on myös opiskellut.

Mutta Wäiski muistaa sanoa, että asbestoosi on luokkasairaus, joka syntyy työnantajan työntekijään kohdistaman riiston tuloksena. Siksi Wäiski ei ole koskaan unohtanut luokkataistelua. Kun KTP perustettiin vuonna 1988 tuli Wäinö heti toimintaan mukaan. Kun sitten KTP:n piirissä syntyi hajaannus, on Wäiski toiminut Kommunistien Liiton, Kansan äänen ja EU:n Vastaisen Kansanrintaman piirissä. Siitä saakka kun KTP perustettiin on Wäiski osallistunut ehdokkaana Suomessa kaikkiin eduskunta- ja kunnallisvaaleihin sekä osuuskauppavaaleihin. Koska Wäiski on elämänsä varrella hankkinut kohtalaisen kielitaidon saksan- ja ruotsin kielissä. on hän myös jatkuvasti antanut kielitaitonsa järjestötoiminnan käyttöön. Häneltä on syntynyt lukemattomia veljespuolueiden lehdissä ilmestyneistä artikkeleista tehtyjä käännöksiä Työkansan Sanomien ja Kansan äänen käyttöön. Näiden lähes kahdenkymmenen vuoden kuluessa, joka on ehtinyt kulua KTP:n perustamisesta on Wäiski ollut monissa veljespuolueiden kokouksissa KTP:n ja sittemmin Kommunistien liiton edustajien tulkkina. Ja lupaus on, että tämä toiminta jatkuu edelleen. Wäiski tekee työtä myös suoraan kansan keskuudessa kaduilla. Hän ajelee Helsingin ja Tukholman kaduilla polkupyörällä, ja pysähtyy "turuille ja toreille" keskustelemaan ihmisten kanssa luokkataisteluun liittyvistä kysymyksistä. Samalla hän esittelee mm. Kansan ääntä.

Kaikki järjestötoverit ja muut ystävät toivottavat Wäiskille pitkää ikää ainakin siihen saakka, että sauna- asbestoosilääkärit ja asbestikapitalistit todella saataisiin vastuuseen teoistaan.

Heikki Männikkö