Kontupohja: Yhteiskunnallinen räjähdys nationalismin varjossa

Jopa muutamia kuukausia Venäjän tiedostusvälineitä ovat hallinneet tapahtumat elokuun lopulla ja syyskuun alussa Kontupohjassa, pienessä Karjalan kaupungissa, joitakin kymmeniä kilometrejä Petroskoin kaupungista pohjoiseen. Tosiasiassa Kontupohjan tapahtumat eivät olleet ainoita Venäjällä (samanlaista on tapahtunut Rostovin alueella, Kauko-Idässä jne. ja uusimpana Tjumenissa), mutta vain Kontupohjan tapahtumat ovat kiinnittäneet tiedotusvälineiden huomiota. Jotkut näkevät tässä Venäjän kansallistunteen nousua, toiset taas puhuvat fasistisesta provokaatiosta ja kolmannet "gangsterien ammuskelusta". Mitä siellä tosiasiassa tapahtui?

Vastataksemme tähän kysymykseen on ensin välttämätöntä sanoa muutama sana Kontupohjasta. Huolimatta siitä, että se sijaitsee Karjalassa ja suurin osa sen asukkaista on venäläisiä, se on kuitenkin useiden kansallisuuksien sekoitus. Virallisten lukujen mukaan Kaukasukselta kotoisin olevia on n. 400 kun koko alueen väkiluku on n. 40.000. Näistä n. 5000 työskentelee kaupungin selluloosa- ja paperiteollisuudessa ja he ansaitsevat kohtuullisen hyvin. Valitettavasti tämän teollisen kompleksi työntekijät ovat vain pieni osa työikäisestä väestöstä. Valtaosa väestöstä on työttömiä. Tämä on yleensäkin tyypillinen tausta tällaisille levottomuuksille, mitä paljastui Kontupohjassa.

Käytettävissä olevien ristiriitaisten tietojen mukaan tapahtumien kulku on ollut seuraava. Elokuun 29. ravintola "Lokissa", joka on pahamaineinen juopuneiden rettelöistään (useiden valitusten perusteella viranomaiset olivat aikeissa sulkea sen), oli vietetty paikallisen rikollispäällikön muistojuhlaa. Muistotilaisuus muuttui skandaaliksi, kun asiakkaat alkoivat vaatia baarimikolta ilmaista ryyppykierrosta - ja kun tämä oli kieltäytynyt, olivat lyöneet tätä voimakkaasti. Valtaosa kapakan asiakkaista oli venäläisiä ja erään tietolähteen mukaan myös baarimikko oli venäläinen, toisen tiedon mukaan azerbaidzhanilainen, ja ravintolan omistaja oli azerbaidzhanilainen ja asunut Kontupohjassa vuodesta 1984. Eräiden tietojen mukaan baarimikko oli välittömästi kutsunut paikalle tshetsheniläisen mafian suojelemaan itseään ja ravintolaa. Ravintolan omistaja oli taas hälytyttänyt paikallisen miliisin. Miliisi ei kuitenkaan ollut saapunut paikalle vaan toisten tietojen mukaan oli jäänyt sivusta katselemaan tapahtumia.

Mutta mafia oli saapunut paikalle viidessä minuutissa aseistettuna putkenpätkillä ja muilla lyömäaseilla ja alkaneet lyödä kaikkea edessä olevaa ja huutaneet "Allah akbar". Kaupungin antamien tietojen mukaan gangsterit olivat alkaneet lyödä mailoillaan maassa makaavia asiakkaita päähän. Tämän seurauksena kaksi ihmistä oli kuollut.

Tämä tapahtuma oli sekoittanut kaupungin, jossa rikolliset etniset ryhmät olivat jo aikaisemminkin käyttäytyneet uhmakkaasti. Kuten kaupunkilaiset vahvistavat, he eivät yksinkertaisesti enää uskaltaneet tehdä valituksia ja ilmiantoja paikallisille viranomaisille, koska rikollisryhmät olisivat välittömästi alkaneet uhata heidän henkeään. Viranomaisten kömpelöt yritykset mennä rikollisryhmien väliin vain heitti lisää bensaa liekkeihin. Tämä selittää viranomaisten hitauden puuttua asioihin - ja joukkomurhaan osalliset vain yksinkertaisesti lähtivät tiehensä ja katosivat heitä etsiviltä miliiseiltä.

Yöllä 1. syyskuuta tapahtuivat ensimmäiset kaukasialaisten omistamien liikkeiden tuhopoltot ja ne jatkuivat 3. syyskuuta asti. Syyskuun 2. kokoontui ilman viranomaisten lupaa laaja mielenosoitus, johon otti osaa 1500 - 2000 ihmistä. Onneksi viranomaiset olivat tarpeeksi viisaita, etteivät ne lähteneet hajottamaan kokoontumista. Kaikki saivat sanoa mielipiteensä. Joku syytti "mustia", joku todisteli, että jokaisella kansalla on rikollisensa, joku syytti korruptoituneita viranomaisia, jotka olivat sallineet tapahtumien kehityksen.

Koska kansankokousta oli saapunut organisoimaan kiireesti Moskovasta "Laitonta maahanmuuttoa vastaan" -liikkeen johtaja Mr. Potkin (puolifasistinen, oikeistoradikaalinen liike) kokous hyväksyi vastaavanlaisen päätöslauselman.

1. Murhan tutkimukset tulee siirtää Karjalan tasavallan yleiselle syyttäjälle ja saattaa tutkimukset julkiseen kontrolliin.
2. Sopimus "Lokki"-ravintolan omistajan kanssa tulee välittömästi purkaa lisääntyneen rikollisen toiminnan vuoksi ja ravintola pitää sulkea.
3. Kaupungin tori tulee tilapäisesti sulkea.
4. Kaikkien eteläisistä Venäjän osista ja Kaukasiasta saapuneiden vierailijoiden oleskeluluvat on tarkistettava uudelleen. Tähän tarkistuksessa kaikkien kokouksen osallistujien on saatava olla mukana.
5. Kaupunkiin tulee luoda vapaaehtoiset poliisivoimat tarkkailemaan lakia ja järjestystä, koska viranomaiset eivät pysty ilman apua asiaa hoitamaan.
6. Kaukasialaisille julistetaan boikotti, joka koskee asuntojen myyntiä, vuokraamista, elintarvikkeiden ostamista, kaikenlaista keskustelua.
7. Sisäministeriön paikallinen osasto suosittelee kaukasialaisille pois muuttamista paikkakunnalta.
8. Poliisi tarkkailee tehostetusti liikennettä kaupunkiin ja sieltä pois.

Osaksi nämä toimenpiteet, joista suuri osa olivat laittomia, toteutettiinkin. Kansankokous itsessään oli hajaantunut rauhanomaisesti, mutta jo ennen sen loppumista 100 - 150 roistoa oli mennyt ravintola "Lokille" ja sytyttäneet sen tuleen (silminnäkijät todistavat, että piiritettyään ravintolan, sitä suojaamassa olleet poliisit poistuivat ja tulipalon sytyttäjät pääsivät lähestymään rakennusta). Kuitenkin pian sen perästä poliisi oli alkanut hajottaa joukkoa pidättäen summittaisesti n.100 henkilöä.

Ns. kaukasialaiset henkilöt evakuoitiin osittain pois kaupungista ja Karjalan johtaja Sergei Katanandov sopi tshtsheni - yhteisön kanssa kolmen ravintolassa teurastukseen osallistuneen luovuttamisesta viranomaisille. Kontupohjaan jäi sisäministeriön joukko-osastoja ja mellakkapoliiseja. On kuitenkin mahdoton sanoa, kuinka olot normalisoituvat. Asukkaat puhuvat peloissaan, mitä tapahtuu, kun turvallisuusjoukot poistuvat kaupungista.

Näin konflikti alkoi tavallisena järjestyksenpitona, mutta muuttui heti kansallisuuksien väliseksi konfliktiksi, kun havaittiin, että tshetsheenit olivat syyllistyneet murhiin. Jotkut julkiset tahot vihjailivat provokaattorien osuuteen, joka edelleen sekoitti vettä ja sai muuten hiljaiset kansalaiset menemään mukaan joihinkin ilman lupaa järjestettyihin kokouksiin. Ne, jotka näin puhuvat, eivät joko rehellisesti ymmärrä tai tiedä, kuinka suuria kansankokouksia organisoidaan. Vaikka maksaisitte osallistujille rahaa tai uhkaisitte karkottaa heidät asunnoistaan, kuten on tehty pro-Putin liikkeessä, on käytännössä melkein mahdotonta saada Moskovan asukkaista kerättyä yhteen 5 % (tarkoittaa puolta miljoonaa ihmistä) vaikka käytettäisiin suuria organisaatioita ja valtavasti rahaa. Kontupohjassa ei ollut käytössä enempää suuria organisaatioita tai rahaa. Joitakin ilmoituksia internetissä oli, mutta kuinka monella maaseudun ihmisellä on pääsy internetiin. Taloihin oli laitettu ilmoituksia sinne tänne, mutta pääosin tieto tulevasta mielenosoituksesta oli kulkenut suusta suuhun - metodilla. Toistan, vain erittäin suuri ja painava syy saa 5% asukkaista vapaaehtoisesti liikkeelle yhteen ja samaan paikkaan.

Ja syy olikin painava - joitakin ihmisiä oli surmattu, mutta viranomaiset eivät ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin. Enemmänkin, viimeisimpien kokemusten mukaan tiedetään, että murhaajat jätetään rankaisematta tai he yksinkertaisesti maksavat itsensä vapaiksi. Ja Kontupohjan asukkaat toimivat ilman mitään paikallisia järjestöjä, jotka olivat sillä hetkellä vain häipyneet jonnekin (missä oli esim. suuresti ylistetty Pro-Putin liike). Paikallisten viranomaisten passiivisuuden takia asukkaat päättivät toimia itse. Mutta kokemattomuutensa ja taitojensa puutteen takia mielenosoitus ei olut kehittynyt järjestäytyneesti. Päätöslauselmat oli laadittu Moskovassa, mutta tarkoitus saavutettiin. Koko maa sai tietää heidän huolistaan, mitä ilman kansankokousta ei olisi tapahtunut. Valitettavasti osa kaupunkilaisista eivät olleet ymmärtäneet mielenosoituksen tärkeyttä tai luottaneet sen tehokkuuteen, vaan päättivät toimia toisella tavalla ja alkoivat polttaa taloja, joiden omistajat on myös laskettava uhreiksi.

Siirtolaisuuteen liittyvät ongelmat ovat yksinkertaisesti olemassa ja olisi pelkästään typerää olla huomaamatta niitä. Suhtaudun epäilevästi kaikenlaisiin sosiologisiin tutkimuksiin, mutta tulos, jonka mukaan 60% kansalaisistamme hyväksyy vaatimuksen "Venäjä venäläisille" vaikuttaa todelta. Viime vuonna, kun Venäjällä oli suuria eläkeläisten mielenosoituksia joidenkin sosiaalisten etujen poistamista vastaan, tämän kirjoittaja suorastaan järkyttyi, kuinka vahva Kaukasukselta tulleiden vastainen mieliala Moskovan esikaupungeissa oli. Näissä mielenosoituksissa isoäidit ja isoisät kirosivat "mustia", joilla ei ollut mitään tekemistä sosiaalietujen leikkaamiseen, melkein yhtä kiivaasti kuin mitä he kirosivat Putinin hallintoa.

Tilanteeseen on monia syitä ja suurin niistä on Neuvostoliiton kaatuminen, mikä johti taloudelliseen romahdukseen useimmissa entisissä osavalloissa. Niiden miljoonien joukossa, jotka siirtyivät taloudellisen seikkojen pakottamana osavaltioista Venäjälle, oli paitsi etnisesti venäläisiä, tai venäjää puhuvia, mutta myös niitä, jotka tiesivät tuskin mitään Venäjästä. Niitä, joilla oli taustanaan kummallisia patriarkaalisia tapoja, jotka eivät istuneet kunnolla esimerkiksi keski- venäläiseen maisemaan. Tähän on vielä lisättävä ne Venäjän kaukaisten alueiden ihmiset, jotka halusivat mistä hinnasta tahansa päästä Moskovaan tai muihin varakkaampiin kaupunkeihin. Näihin kuuluvat myös tshetsheenit, joiden asukkaista on kahden sodan seurauksena jäänyt asuinsijoilleen vain puolet.

Osa muuttajista, kenties valtaosa heistä, yrittää kaikin mahdollisin keinoin sopeutua ympäröivään todellisuuteen. Joissakin perheissä vanhemmat jopa kieltävät lapsiaan puhumasta äidinkieltään, he saavat puhua vain venäjää, mutta toinen osa, vähemmän koulutusta saaneet, korruptoituneen virkavallan avustuksella päinvastoin yrittää pakottaa paikaliset asukkaat noudattamaan heidän tapojaan ja "vuoriston lakejaan". Tällainen tietenkin aiheuttaa negatiivisen vastareaktion syntyperäisten asukkaiden keskuudessa, joka alkaa näkyä konkreettisena toimintana. Sellaisesta oli kyse myös Kontupohjassa.

Mitä pitäisi tehdä? Kaikkein ensimmäiseksi sanon, mitä ei pitäisi tehdä. Ehkäisevien toimenpiteiden kannattaja, entinen sisäministeriön varaministeri ja nykyinen Duuman edustaja Mr. Vasiljev on Kontupohjan matkansa jälkeen suositellut tiukempia lakeja Venäjän kansalaisuuden saamisessa. Sen saisi vasta asuttuaan 12 vuotta Venäjällä jne. Johtaja on luultavasti unohtanut venäläiset läheisissä naapurimaissa, joista hänen oma puolueensa Yhtenäinen Venäjä on pyytänyt siirtymään takaisin Venäjälle. Tällaiset toimenpiteet merkitsisivät, että nämä saisivat heittää kaikki toiveensa Venäjälle paluusta kotimaahansa. Lakeja noudattavien olisi odotettava kansalaisuutta vuosia, lakeja noudattamattomat voisivat saada kansalaisuuden lahjomalla viranomaiset. Kyllä sisäministeriön johtajan pitäisi tuntea paremmin entisten alaistensa tavat.

Jotkut henkilöt myös ovat ehdottaneet viisumien käyttöä Kaukasiasta ja sen takaisista maista tuleville. Mutta ensinnäkin, jos Venäjä haluaa takaisin jonkinlaista johtavaa asemaa entisen Neuvostoliiton alueella, sen on hyvin vaikeaa soveltaa tuollaisia lakeja - mikä sellainen emämaa on, joka tekee sinne pääsemisen mahdottomaksi. On helppo arvata sen seurauksia esimerkiksi Venäjälle suopeissa maissa kuten Armeniassa ja Tadsikistanissa. Toisaalta viisumikäytäntö on jo ollut voimassa vuosia Georgian suhteen ja kuitenkaan Venäjällä asuvien georgialaisten määrä ei ole vähentynyt yhtään. Tällaisilla toimenpiteillä voisi olla merkitystä vain vierastyöläisten suhteen, joita meillä Venäjällä on miljoonia. Tosiasiassa etnisten ryhmien väliset konfliktit kehittyvät niiden välille, jotka ovat pysyvästi muuttaneet asumaan Venäjälle.

Mutta suurin puute tarjotuissa ehkäisevissä toimissa koskien kansalaisuutta ja viisumeja on, että ne ovat aivan liikaa myöhässä. Muuttajien päävirta on jo ehtynyt. Ne, jotka ovat halunneet muuttaa Venäjälle, ovat muuttaneet jo. Niiden löytäminen jälkikäteen, jotka ovat saaneet laittomasti Venäjän kansalaisuuden, on nykyisen Venäjän oloissa muistaen viranomaisten korruption täysin epärealistista.

Lopuksi vielä yksi perustelu - kaikki tämä ei tavoita esimerkiksi tshetsheenejä, joille mitkään viisumit eivät ole tarpeen, koska he jo ovat Venäjän kansalaisia. Molemmat Tshetshenian sodat ovat suorastaan johtaneet siihen, että Tshetshenia on pidetty Venäjän osana. Tosiasia on, että levottomuudet Kontupohjassa ja muualla ovat syntyneet juuri tshetsheenien toimesta.

Niinpä on välttämätöntä toimia siihen suuntaan, että pyritään luomaan suotuisat olosuhteet hajallaan olevien maahanmuuttajien integroitumiselle venäläiseen yhteiskuntaan ja olemassa tiiviissä yhteistyössä heidän johtajiensa kanssa jne. Ja kaikkein tärkeintä, miliisilaitos on saatava järjestykseen. Tosiasiassa juuri "järjestyksenvalvojien" heikkous ja lahjottavuus kiihdyttää kaikenlaisia röyhkeitä rikollisjärjestöjä.

Valitettavasti tämä on nykyisissä olosuhteissa tuskin mahdollista. Niin kauan kuin tärkeimpiin virkoihin pääsyn pääkriteerinä ei ole ammatillinen pätevyys vaan henkilökohtainen uskollisuus, on mahdotonta odottaa mitään sen enempää kuin ohimeneviä järjestettyjä näytelmiä, joissa joitakin lahjuksia ottaneita pikkutekijöitä otetaan kiinni.

Viimein, kuten monet tiedotusvälineet havaitsivat, Kontupohjan tapahtumat olivat täydellinen yllätys sekä paikalliselle että sisäministeriön viranomaistaholle. Eikä se ole mitenkään sattumanvaraista, koska Venäjän viranomaiset, ilmeisesti omaan propagandaansa luottaen, elävät kuvitteellisessa maailmassa, jossa näennäisesti vallitsee voimakas taloudellinen nousukausi, elintaso nousee ja jossa hinnat nousevat vain 10% vuodessa, jossa ns. "vaakasuora" vallankäyttö tulee voimakkaammaksi, "kansalliset projektit" menevät täydellä voimalla eteenpäin jne. Tosiasiassa talous ei toimi, kansa köyhtyy, yhteiskunnalliset jännitteet kasvavat. Näissä olosuhteissa pienikin kipinä voi kasvaa liekeiksi kuten Kontupohjassa.

Sergei Skvortskov
Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri

Käännös Reijo Katajaranta