Paasikivi, Stalin ja Karjala-kysymys

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 60-vuotta, kun Suomi irrottautui toisesta maailmansodasta. Tänä vuonna, tuli kuluneeksi 65-vuotta talvisodan alkamisesta. Meille kerrotaan tarinoita kuinka ahne Neuvostoliitto vaati itselleen alueluovutuksia ja muuta sellaista. En malta olla lainaamatta katkelmaa kirjasta: “Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 - 1941”. Tuon kirjan on kirjoittanut J. K. Paasikivi. Kirja on selvitys Paasikiven toimista Suomen neuvottelijana.

Tuosta teoksesta on luettavissa tuo Neuvostoliiton ehdotus. Ehdotus on tehty lokakuussa 1939 ja kuuluu seuraavasti: “Neuvostoliiton päähuolena neuvotteluissa Suomen hallituksen kanssa on kaksi kysymystä:
a) Leningradin turvallisuuden varmistaminen
b) Varmuus siitä, että Suomi tulee ystävällisten suhteiden pohjalla olemaan lujassa yhteydessä Neuvostoliiton kanssa. Molemmat kohdat ovat välttämättömiä Neuvostoliiton Suomenlahden rannikon ja myös Viron, jonka itsenäisyyttä Neuvostoliitto on sitoutunut puolustamaan, rannikon säilyttämiseksi koskemattomina ulkoisen vihollisen hyökkäystä vastaan. Tämän tehtävän täyttämiseksi on välttämätöntä:
1) että tykistötulella kyetään Suomenlahden molemmilta rannikoilta sulkemaan Suomenlahden suu, jotta vihollisen sota- ja kuljetuslaivat eivät voisi tunkeutua Suomenlahden vesille;
2) että kyetään estämään vihollisen pääsy niille Suomenlahden saarille, jotka sijaitsevat Leningradiin lännestä ja luoteesta johtavilla tuloväylillä;
3) että siirretään Suomen raja Kannaksella, joka raja nyt on 32 km:n etäisyydellä Leningradista, so. kauaskantoisen tykin ammuksen ulottuvilla, jonkin verran kauemmas pohjoiseen ja luoteeseen.
Erikseen esiintyy kysymys Petsamon Kalastajasaarennosta, jossa raja on taitamattomasti ja keinotekoisesti vedetty ja joka on korjattava oheisen kartan mukaisesti.

Lähtien edellä esitetystä on välttämätöntä yhteisen sopimuksen ja yhteisten etujen perusteella ratkaista seuraavat kysymykset:
1) Hangon sataman ja sataman ympärillä 5-6 meripenikulman säteellä etelään ja itään sekä 3 meripeninkulman säteellä länteen ja pohjoiseen olevan alueen vuokraaminen Neuvostoliiton hallitukselle 30 vuodeksi rannikkotykistöllä varustetun meritukikohdan luomiseksi, joka kykenisi Suomenlahden etelärannalla sijaitsevan Paltiskin tukikohdan kanssa tykistötulella sulkemaan pääsyn Suomenlahdelle.
Meritukikohdan suojaamista varten Suomen hallituksen sallittava Neuvostoliiton hallituksen pitää Hangon satamassa seuraava varuskunta: 1 jalkaväkirykmentti, 2 ilmatorjuntapatteria, 2 lentorykmenttiä, 1 hyökkäysvaunupataljoona, kaikkiaan 5 000 miestä.
2) Oikeus Neuvostoliiton merivoimille käyttää ankkuripaikkana Lappohjan lahtea.
3) Seuraavien alueiden luovutus Neuvostoliitolle aluevaihtoa vastaan:
Saaret Suursaari, Seiskari, Lavansaari , Tytärsaari ja Koivisto, osa Karjalan kannasta Lipolan kylästä Koiviston kaupungin eteläiseen reunaan asti, Kalastajasaarennon läntiset osat, yhteensä 2 761 km2 oheisen kartan mukaisesti.
4) Kolmannessa kohdassa mainittuja alueita vastaan Neuvostoliitto luovuttaa Suomen tasavallalle Neuvostoliiton aluetta Repola ja Porajärven piiristä 5 529 km2 oheisen kartan mukaisesti.
5) Voimassa olevan Neuvostoliiton ja Suomen välisen hyökkäämättömyyssopimuksen lujittaminen lisäämällä siihen kohta, jonka mukaisesti sopimuspuolet sitoutuvat olemaan liittymättä sellaisiin valtojen ryhmityksiin tai liittoihin, jotka suoraan tai välillisesti ovat vihamielisiä toiselle taikka toiselle sopimuspuolelle.
6) Molemminpuolisten Karjalan kannaksella sijaitsevien, Suomen - Neuvostoliiton rajaa pitkin kulkevien linnoitettujen vyöhykkeiden hävittäminen jättäen rajalle tavanmukaiset rajavartiojoukot.
7) Neuvostoliitto ei vastusta Ahvenanmaan saarten varustamista itse Suomen voimilla, edellyttäen, että Ahvenanmaan saarten linnoittamisasiassa ei millään ulkovallalla, niiden joukossa Ruotsilla, ole mitään tekemis tä.”

“Ehdotuksen kolmannessa kohdassa mainittujen Neuvostoliitolle luovutettavien saarien joukossa olivat aluksi myös Someri ja Narvi. Huomautin niiden tärkeydestä merenkululle. Stalin tarkasti karttaa ja pyyhki ne pois.”

Timo Kangasmaa