Maailma USA:n presidentinvaalien jälkeen
Dosentti Pertti Multasen haastattelu 10.12.04

Dosentti Pertti Multanen Helsingin yliopistosta arvioi lehdellemme, kuinka hän näkee tilanteen maailmassa muuttuneen USA:n presidentinvaalien jälkeen. "Pelkoni on, että tilanne maailmassa tulee vakavasti vaikeutumaan. Bush on itse avoimesti ilmoittanut, että hän tulee hyödyntämään tämän poliittisen pääoman, jonka kansa hänelle vaaleissa osoitti....Yksi osa tässä on se, että Yhdistyneiden Kansakuntien, sen poliittisen roolin ja vaikutusmahdollisuuksien alasajo on ollut vahvasti menossa. Yhdysvaltain presidentinvaalin tulos uuskonservatiivien otteen vahvistuminen vaikuttaa suoraan myöskin tähän", sanoo Pertti Multanen haastattelussaan.

USA:ssa vaikuttaa kaksi tasaväkistä poliittista voimaa, hyvin konservatiivinen republikaaninen suuntaus ja tätä hieman demokraattisempi demokraattinen suuntaus. Miten voidaan ymmärtää, että kahdesta tasaväkisestä voimasta se huonompi kykenee aina voittamaan?

M: Yhdysvalloissa tätä ei voida pitää ihmeellisenä. Näissäkin vaaleissa tärkeä vaikuttaja oli pelon ilmapiirin luominen. Kun luodaan voimakas pelon ilmapiiri, niin äänestäjä mielellään tarrautuu “varmaan vaihtoehtoon”, joka näissä oloissa näytti olevan George W.Bush.

Tietenkin Bushin peruskannatus on edelleenkin vahvasti kolmen peruspilarin varassa. Yksi näistä pilareista on kristillinen oikeisto, mukaan luettuna vahva ryhmä näitä kristittyjä sionisteja, jotka ovat jopa Sharonin hallitusta oikeistolaisempia. Heillä on äärimmäisen oikeistolainen tulkinta maailmasta, joka ulottuu myöskin Lähi-Itään. Heille Irakin sota näyttäytyy tärkeänä osana sellaista maailmankuvaa, jossa Israelin voimaa tulee puolustaa ja rakentaa Lähi- itään Israelin etuja paremmin palveleva kartta. Toinen tukijalka on suurteollisuus ja erityisesti öljybisnes, joka alusta saakka on ollut Bushin hallinnon taustalla. Kolmantena tukijalkana nousee esille aseteollisuus, joka on ollut se intressipiiri, mikä tukee uusoikeistolaista republikaanista hallintokoneistoa.. Tästä olemme puhuneet vuosikymmeniä.

Yhdysvallat on valtio, jossa aseteollisuuden ja poliittisen johdon symbioosi on hyvin läheinen. Nämä asiat ovat vaikuttaneet Yhdysvalloissa vuosikymmeniä ja Bushin hallinnon sekä republikaanien pidemmän valtakauden taustalla vaikuttavat nämä kolme tukijalkaa, joita suurella rahalla voidellaan ja tehokkaasti hyväksikäytetään. Tämä pelon ilmapiirin luominen on osa propagandakoneiston toimintaa, joka on Yhdysvalloissa myös ennen näitä presidentinvaaleja luonut sen kansallisen keskusteluilmapiirin, jossa on edetty näihin vaaleihin. Ja siinähän tuotiin hyvin voimakkaasti esiin tämän terrorismin vastaisen taistelun sateenvarjon alla luotu uhkakuva.

Eli kristillinen oikeisto, öljybisnes ja aseteollisuus ovat se voima, joka USA:ssa tällä hetkellä dominoi yleistä mielipidettä?

M: Kyllä minä näen, että juuri näin on asia. Tässä on kyllä nähtävä sekin, että USA on vähän karrikoidusti sanottuna yksipuoluejärjestelmä, jossa itse asiassa demokraattien ja republikaanien välillä tässä suhteessa ei ole kovin ratkaisevaa eroa. Jos Yhdysvalloissa pääsisi nousemaan esiin joku muuntyyppinen poliittinen voima, niin silloinhan tämä nykyinen valtarakennelma olisi vaarassa murtua. Yhdysvaltojen valtarakennelma perustuu lainausmerkeissä yksipuoluejärjestelmälle, jossa demokraattien ja republikaanien vuorottelu vallasta ei itse asiassa muuta tätä Yhdysvaltain sisäistä hegemonistista valtarakennelmaa miksikään.

Tänään uutisten valta- otsikoissa on Ukrainan tilanne. Kuten ennen Neuvostoliittoa kohtaan, niin nyt Venäjää kohtaan on käynnissä voimakas propaganda. Voisiko ajatella, että tässä käydään taistelua tämän maailman osan tulevasta jaosta ja siitä miten pitkälle EU ulottaa valtaansa?

M: Kyllä mielestäni tällaiset piirteet Ukrainan kohdalla ovat hyvin selkeästi näkyvissä. Ukrainan tilanne ei mielestäni mitenkään liity pelkästään Ukrainaan, vaan on olennainen osa prosessia, joka on käynnissä Keski- Aasiassa ja Kaukasian tasavalloissa. Myöskin Gruusiaa on länsilehdistön toimesta nostettu esiin tällaisena demokraattisen kansannousun nostaman vallankumouksen läpikäyneenä valtiona. Mutta kaikissa näissä tapauksissa on myöskin kysymys hyvin avoimesta Venäjän ja Yhdysvaltojen tai Venäjän ja Euroopan Unionin välisestä valtakamppailusta. Yhdysvaltojen poliittinen strategia on pitkään ollut kiinnostunut juuri Ukrainasta. Voidaan mennä Neuvostoliiton loppuaikoihin, jolloin Zbigniew Brzezinski vaikutti presidentti Carterin kaudella ulkopoliittisena neuvonantajana Yhdysvalloissa. Hänhän kehitti silloin teorian Neuvostoliiton- ja sitten myöhemmin Venäjän hajottamisesta pieniin osiin ja tämän voiman heikentämisestä tällä ns. shakkilautateorialla. Siitä lähtien Ukraina on nähty keskeisenä avaimena pitkälle menevään strategiseen uuteen jakoon, joka ulottuu Kaukasukselle, Keski- Aasiaan ja sitä kautta tietenkin syvälle Aasiaan. Kaikki viime vuosien sodat, Afganistanin sota erityisesti, tulee nähdä tätä samaa taustaa vasten.
Tässä on nyt uutena piirteenä se, että Euroopan Unioni on rajulla tavalla militarisoitumassa. Se on rakentamassa itselleen omaa hyökkäysarmeijaa, vaikka siitä tällä hetkellä puhutaankin humanitaarisiin operaatioihin suunnattuna nopean reagoinnin joukkoina. Mutta kysymyshän on pidemmällä tähtäimellä nimenomaan siitä, että Euroopan Unioni valmistautuu eri imperialististen blokkien välisessä kilpailussa pitämään puoliansa myöskin Yhdysvaltoja vastaan. Ja tässä katsannossa EU:n kannalta epäilemättä on suuri ongelma se, millainen on Venäjän reaktio tähän EU:n militarisoitumiseen, vahvistumiseen ja sen imperialistisen luonteen selvempään esiintuloon. Ja tätä varten EU:ssa tarvitaan nyt erittäin tiukkaa Venäjän vastaista politiikkaa. Nämä roiskeet heijastuvat nyt mielestäni paitsi Ukrainan tilanteeseen kokonaisuudessaan, niin myös siihen Venäjän vastaiseen kampanjaan, joka on nostettu esiin EU:n parlamentissa ja jonka roiskeet puolestaan ovat ehtineet Suomeenkin jo jollain tavalla heijastua.

Mikä rooli USA:lla on tässä Ukrainasta käytävässä taistelussa, kun saattaa näyttää siltä, että USA ei osallistu tähän EU:n ja Venäjän Ukrainasta käytävään kädenvääntöön ollenkaan?

M: On väärin tuudittautuakaan siihen ajatukseen, että USA seuraisi Ukrainan tapahtumia jotenkin sivusta ja antaisi tässä EU:n ja Venäjän selvitellä rauhassa keskinäiset välinsä. Ukraina Yhdysvaltain silmin katsottuna, kuten aiemmin viittasin, on vuosikymmeniä ollut keskeinen strategisen kiinnostuksen kohde. On muistettava, että Ukraina on aina ollut valtio, johon Yhdysvalloilla on erityinen intressi myös siitä syystä, että jo neuvostokaudella, jolloin Ukraina oli yksi neuvostotasavalta, Yhdysvalloissa asui miljoonia Ukrainasta emigroituneita ukrainalaisia, jotka koko ajan suuntasivat Ukrainaan aktiivista poliittista toimintaa ja propagandaa. Siksi sisäpoliittisista syistäkin Ukraina on Yhdysvalloille merkittävä kohde, jota uuskonservatiivinen republikaanihallinto ei halua luovuttaa EU:n hallintaan, Venäjän hallinnasta nyt puhumattakaan. Näistä syistä Ukrainan tilanteessa on nyt kietoutunut yhteen hyvin monen siitä kiinnostuneen merkittävän suurvallan taustavaikutus.

Ukraina sijaitsee siis sellaisessa solmukohdassa, jossa poliittisen- ja geopoliittisen aseman lisäksi on hyvät maat ja paljon muita luonnon rikkauksia?

M: Se on luonnonvaroiltaan erittäin rikas alue ja tietenkin strategisesti myös tärkeä alue. Toisen maailmansodan historia, Saksan panssaridivisioonien eteneminen näyttää sen miten nämä Ukrainan arot olivat tärkeitä ja sitä kauttahan Saksa oli avaamassa reittiä Kaukasukselle Lähi- idän öljyvaroihin ja eteni myös Stalingradiin saakka.

Lenin totesi, että blokkien välisessä kilpailussa maailman jaosta politiikan keinojen loputtua turvaudutaan aseisiin. Onko tässä tilanteessa vaara, että myös Ukrainassa Persianlahden, Afganistanin ja Jugoslavian tapaan joudutaan aseelliseen konfliktiin?

M: Tällä hetkellä tämä ei ole lähiaikojen vaara. Mutta pidemmän tähtäimen teoreettisena rakennelmana ei ole poissuljettua nostaa esiin mahdollisuutta, että Ukraina tietoisesti hajotetaan. Tämähän olisi periaatteessa linjassa Brzezinskin Venäjää koskevan alueiden irrottamisen ja hajottamispolitiikan kanssa. Ukraina myöskin valtiona on sellainen valtio, jossa etniset rajalinjat ovat selvästi olemassa ja joiden pohjalle voivat ulkopuoliset vaikuttajat helposti luoda konfliktitilanteita, joita ne sitten saattavat käyttää hyväkseen.
Kysymys Ukrainan suhteen on aika tavalla valinkauhassa. Jos tämä nyt uusittavista vaaleista lähtenyt kriisitilanne Ukrainassa jatkuu pidempään, niin on aika todennäköinen vaihtoehto, että ajaudutaan tilanteeseen, jossa Ukrainan eri alueet alkavat rakentamaan autonomiaa ja vahvistamaan omaa hallintojärjestelmäänsä. Tästä on ollut viitteitä jo nyt. Ja sen pohjalle voi helposti sitten syntyä suunnitelma Ukrainan hajottamisesta erillisiin valtiokokonaisuuksiin. Pahimmillaan tämä sitten tarkoittaa tietysti myös, että ajaudutaan aseelliseenkin välienselvittelyyn. Silloin syntyy hyvin suuri mahdollisuus, että siinä ovat vastakkain suurvallat tai blokit esimerkiksi EU ja Venäjä. Meilläkin on heitetty huolimattomasti ilmaan väite, että EU:n nopean toiminnan joukkoja tarvitaan kiristyvän Ukrainan tilanteen vuoksi. Sen mukaan voimme pian olla tilanteessa, jossa näitä joukkoja täytyisi heittää sinne taistelutehtäviin. Tokkopa nämä ihmiset, jotka tällaista puhuvat ymmärtävät, mitä ne näin sanoessaan oikeasti tarkoittavat.

Näkemyksemme mukaan USA:n taktiikkana on lähimpien vuosikymmenten kuluessa padota Kiinan kasvava taloudellinen vaikutusvalta. Näyttää, että Kiinakin olisi syrjässä tästä Ukrainaa koskevasta kädenväännöstä. Mikä logiikka tässä toimii? Onko niin, että USA heikon dollarinsa kanssa olisi kuitenkin jäämässä altavastaajaksi?

M: Tämä on vaikea kysymys, koska Yhdysvaltain talous ja dollarin arvo ovat sillä tavalla alamaissa, että se on tarvinnut vahvaa tukea myös ulkomailta. Erityisesti Irakin sodan jälkeen tämä kuvio ollut kääntymässä siihen, että Kiina on yksi keskeinen valtio, joka finanssisijoituksilla ja finanssipolitiikalla on tukenut dollarin arvon- ja Yhdysvaltain talouden säilymistä. On vielä kysymysmerkki, mihin suuntaan tämä tilanne lähivuosina on kehittymässä. Aivan selvästi geopoliittinen muutos osoittaa, että USA on rakentamassa niin nopeasti kuin mahdollista tietyntyyppistä kiristyvää maantieteellistä sotilaallista läsnäoloa niin, että se pysyvällä sotilaallisella läsnäololla voi olla lähellä Kiinaa. Tähän liittyvät nämä Keski-Aasian ja Afganistanin operaatiot.

Kyllä Yhdysvalloilla analyysini mukaan on tavoitteenaan (samanlainen analyysi on hyvin helposti löydettävissä myöskin amerikkalaisten tutkijoiden ja monien sotilaiden strategisista arvioista) koko tällä suurella Keski- Aasiassa käymällään pelillä padota Kiinan kasvavaa taloudellista valtaa. On hyvin suuri todennäköisyys, että Yhdysvallat ja Kiina myös ajautuvat aika jyrkkään konfliktitilanteeseen. Mutta ihan lähitulevaisuudessahan tästä ei ole mitään merkkejä ja taloudellisesti Kiina on edelleen hyvin selkeästi tukenut Yhdysvaltoja. Aiemmin tätä teki Euroopan Unioni. Eurooppalaiset sijoitukset olivat tärkeitä Irakin sotaan valmistauduttaessa. Edelleenkin ne ovat tärkeitä, mutta nyt siis uutena piirteenä Kiinasta on tullut pääomien finanssipääoman sijoitusten kasvu Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloille tämä on tällä hetkellä taloudellisesti äärimmäisen tärkeä asia, josta ne eivät halua millään luopua.

Muuttiko USA:n presidentinvaali tätä asetelmaa. Miten Bush ja USA aikoo lähitulevaisuudessa vaikuttaa tähän tilanteeseen?

M: Kyllä minun pelkoni on, että tilanne maailmassa tulee vakavasti vaikeutumaan. Bush on itse avoimesti ilmoittanut, että hän tulee hyödyntämään tämän poliittisen pääoman, jonka kansa hänelle vaaleissa osoitti. Jos Bushin ja näiden uuskonservatiivien ajattelua tästä yhtään analysoi, niin silloin se merkitsee entistä aggressiivisempaa ja hyökkäävämpää ulkopolitiikkaa. Tämä voi tarkoittaa pahimmillaan sitä, että Yhdysvallat on sotkeutumassa uusiin sotilaallisiin konflikteihin eri puolilla maailmaa. Ja tässähän tietysti kaikkein ensimmäisenä tulilinjalla on Iranin islamilainen tasavalta ja Syyria Lähi- idässä. Mutta vähänkin pidemmällä tähtäimellä saattaa olla kysymys myös monista muista alueista.

USA on tällä hetkellä Irakissa, Kosovossa, Afganistanissa. Jos USA sotkeutuisi Syyriaan, Iraniin ja vielä muuallekin, niin miten USA:n talous kestää sen?

M: Yksinään se ei kestäkään, mutta tämä globaalitalous toimii koko ajan sillä tavoin, että resurssit kaikkialta maailmasta tukevat Yhdysvaltain sotataloutta. Se tapahtuu tämän globalisaation ja finanssijärjestelmän muutosten piirissä. USA:n dollari on kuitenkin edelleenkin maailman globaalitalouden reservivaluutta ja ilman tätä dollarin roolia Yhdysvallat ei olisi kyennyt vuosikausiin ylläpitämään sitä monenkin sektorin maksutaseen alijäämää, joka Yhdysvalloissa on. Ei ole todennäköistä, että Yhdysvallat olisi lähdössä niinkään massiivisiin uusiin sotilaallisiin hyökkäyssotiin. Mutta aggressiivinen ulkopolitiikka voi tarkoittaa myöskin tällaisia salaisia, kuten amerikkalaiset itse puhuvat, operaatioita, jolla tuetaan erilaisia oppositiovoimia eri puolilla maailmaa. Ja tämä toiminta voi saada entistä aggressiivisemman luonteen. Ja se taas helposti voi viedä eri valtioissa sisäisen tilanteen kriisiytymiseen ja yhteiskunnallisiin konflikteihin.

Voidaanko nyt siis sanoa, että tähän maailmassa käytävää blokkien välistä uusimperialista jakopolitiikkaa USA:n presidentinvaali muutti niin, että USA:n rooli tulee muuttumaan aggressiivisemmaksi?

M: Näin voidaan päätellä, kun tarkastellaan mm. uusimpia henkilövalintoja USA:n ulkopolitiikan keskeisten päättäjien joukoissa. Puolustusministeri Donald Rumsfeld jäi paikalleen. Colin Powell tämä Persianlahden 90- luvun alun sodan komentaja sai lähteä ja hänen tilalleen tuli tämä Condoleezza Rice, joka on huomattavasti oikeistolaisempi. Nämä linjaukset osoittavat miten USA:n ulkopolitiikan linja saa entistä kärkevämmän luonteen. On tietysti olemassa tämä ristiriita, josta puhuttiin jo, että USA:n talous on koko ajan veitsen terällä. Talouden- ja sotilaallisen voiman kannalta Yhdysvalloilla ei ole yksinkertaisesti varaa lähteä kovin moneen paikkaan joka puolelle maailmaa levittämään armeijaansa ja käymään sotia. Mutta monenlaisia muita operaatioita tietysti voi sisältyä tällaiseen agressiiviseen ulkopolitiikkaan. Ja tämä koskee yhtä hyvin Venäjää, kuin alueita jossain Aasiassa, Afrikassa tai Lähi- idässä.

Mutta jos tilanne kärjistyy niin pitkälle että on pakko muuttaa politiikan suuntaa kokonaan sodan kannalle niin silloinhan ei tietenkään välitetä taloudellisista realiteeteista?

M: Ei välitetä ja silloinhan tietysti kaikki mahdolliset resurssit mobilisoidaan nimenomaan sodan aggressiivisen hyökkäyspolitiikan tukemiseksi. on nähtävä myös, että terrorisminvastaisen sodan nimissä t. sen sateenvarjon alla on Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa levitetty kymmeniin valtioihin Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa. Tämä on ollut valtava operaatio, joka tässä parin viime vuoden aikana on toteutettu. Ja se on tapahtunut yksinkertaisesti sen turvin, että eri maissa ja eri maiden johdolta on saatu suostumus siihen, että amerikkalaiset terrorisminvastaisen sodan erikoisjoukot sijoittuvat milloin mihinkin. Näitä on nyt Länsi Afrikassa, Itä- Afrikassa ja Aasian maissa, tällaisista Yhdysvaltain osavaltioista kuten Afganistanista nyt puhumattakaan.

Onko nyt jokin sellainen tähän maailman tilanteeseen USA:n presidentinvaalien jälkeen liittyvä asia, jota haluaisit erityisesti korostaa?

M: Yksi piirre joka minua huolestuttaa edelleenkin entistä enemmän on, että toisen maailmansodan jälkeen luotu turvallisuuspoliittinen järjestelmä on nyt hyvin vakavalla tavalla uhattuna. Yksi osa tässä on se, että yhdistyneiden kansakuntien, sen poliittisen roolin ja vaikutusmahdollisuuksien alasajo on ollut vahvasti menossa. Yhdysvaltain presidentinvaalin tulos uuskonservatiivien otteen vahvistuminen vaikuttaa suoraan myöskin tähän. Heillehän YK on kauhistus ja heille YK on organisaatio, joka heidän sairaan maailmankuvansa mukaan valmistelee hyökkäystä Yhdysvaltoihin, Yhdysvaltain miehittämistä. Tällaisia puheitahan näiden uuskonservatiivien piiristä kuulee.

Nyt tämä YK:n roolin mitätöiminen on tullut myös Euroopan Unioniin, jopa Suomen omaan sisäiseen keskusteluun. Tästähän on välähdys, kun nyt eduskunnassa tai puolueiden kokouksissa puhutaan näiden nopeasti reagoivien valmiusjoukkojen mandaatista, niin kiista Suomessakin näyttää menevän nimenomaan sen välillä vaaditaanko YK:n mandaatti vai riittääkö pelkkä Euroopan Unionin mandaatti. Tässähän on selvästi nähtävissä meilläkin ja Euroopan unionin tasolla se, että Yhdistyneitä Kansakuntia ollaan ajamassa alas

Ja meidän presidenttimme näyttää puolustavan sitä periaatetta, että tarvitaan se YK:n mandaatti?
M: Meidän keskusteluissa tämä on keskeinen jakolinja. Halonen ja Tuomioja näissä kuvioissa ovat selvästi asettuneet kansainvälisen turvallisuusjärjestelmän peruspilareiden tukemisen kannalle, ja nyt entistä avoimemmin näkyvät myös todelliset syyt siihen rumaan operaatioon, jolla pääministeri Anneli Jäätteenmäki siirrettiin syrjään. Ja Yhdistyneet Kansakunnat on siinä keskeinen. Mutta meillähän näyttää olevan erityisesti täällä oikeistopoliitikkojen joukossa ja näiden uusien europarlamentaarikkojen joukossa ääniä, jotka eivät välitä tippaakaan siitä pitkään vuosikymmeniä rakennetun kansainvälisen turvallisuusarkkitehtuurin perusteiden säilyttämisestä, vaan ovat iloisesti hyppäämässä tällaisen hyökkäyssodan mahdollistavan, tässä tapauksessa pelkästään Euroopan Unionin päätöksellä tapahtuvan nopean reagoinnin joukkojen avulla toteutettavan hyökkäyksen valmisteluun.

Toimittanut
Heikki Männikkö